Ongelmani on seuraava. Kyse on 3-vuotiaasta lapsesta, jonka vanhemmilla on yhteishuoltajuus. Lapsen äiti on sitä mieltä että lapsi "kärsii" ja ennen kaikkea väsyy, jos se menee illaksi tai yöksi kylään isän luo arkipäivisin (jolloin lapsi päivähoidossa). Äidin mielestä lapsi saa mennä isänsä luo vain viikonloppuisin. Isän luona lapsella on oma huone ja viihtyy siellä. Äidin mukaan arkena tapahtuvat tapaamiset tulisi tehdä vain äidin kodissa. Lasta ei myöskään saa viedä arkitapaamisina kotipihaa kauemmaksi, ei esim. leikkipuistoon, kärryttelemään jne. Lapsi ikävöi usein isäänsä ja kyselee koska näkee isänsä taas. Isä ei halua viettää aikaansa exänsä kodissa liiaksi, joskus kylläkin voisi käydä lastansa siellä katsomassa.
Joten siis: Kummasta lapsi kärsii enemmän:
a) lapsi näkisi isäänsä esim. 1 arki-illan ja yön viikossa joka toinen viikonloppu pe-su. Äidin teorian mukaan lapsi väsyisi liiaksi tästä kuvioista.
b) lapsi näkisi isäänsä joka toinen viikonloppu pe-su
Joten siis: Kummasta lapsi kärsii enemmän:
a) lapsi näkisi isäänsä esim. 1 arki-illan ja yön viikossa joka toinen viikonloppu pe-su. Äidin teorian mukaan lapsi väsyisi liiaksi tästä kuvioista.
b) lapsi näkisi isäänsä joka toinen viikonloppu pe-su
Vastaukset 18
Vanhimmat
Noh, eipä tuo kuulosta niin pahalta kuin oman mieheni tilanne;
Saa tavata lastaan kerran viikossa äidin luona. Haluaisi lisäksi joka toinen vkl ottaa lapsen meille luokseen, mutta tämäpä ei äidille sovi, kun ei kuulemma ole lapsen edunmukaista.
Nimittäin se että milloin mikäkin asia ei ole ÄIDIN mielestä lapsen edun mukaista. Toisaalta taas kaikki mitä äiti saa päähänsä ON lapsen edun mukaista!
Eli äiti on lapsen edun ainoa oikea ja objektiivinen määrittäjä. Tukea tälle hän saa kuinkas muutakaan kuin toisilta yh-äideiltä!
Isän ja lapsen suhde on tärkeä äidillekin kunhan se ei vain ylitä äidin ja lapsen ajankäyttöä! Niin tätäpäivää! Isien pitäisi suosiolla alistua viikonloppuisän rooliin. Jos ei, he ovat ongelmissa!
.. niin tutulle tuo ex:än "lapsen edusta" jauhaminen.. Kylästyin siihen ja keksin oman termin: "lapsen kokonaisetu".. Tehosi hyvin, lapset pääsivät isänsä luokse ja ex:ä sinne, minne kuuluikin (kuntouttamaan nuppiaan)..
Lähtökohta on, että lapsella on isäänsä ikävä. Turha pohtia sitä, mistä lapsi kärsii enemmän. Keskity siihen, että lapsella on isäänsä ikävä ja poista siihen johtaneet tekijät: lapsi on vuoroviikoin isänsä ja äidinsä luona eikä ikävästä ole enää tietoakaan :) Tämä malli on ehkä aluksi vanhemmille hankala, sillä heillä tulee olemaan lastaan ikävä. Aikuiset kyllä kestävät ikävänsä, kun ymmärtävät, että ero lapsesta kestää vain viikon -lapsi ei välttämättä ymmärrä edes päivän pituista eroa -ei edes isästään ;)
Valitettavasti. Ja monet viranomaisetkin suhtautuvat vuoroviikkosysteemiin erittäin epäilevästi koska eivät lue tutkittua tietoa asiasta tai tunne kuin jonkun huonon esimerkin asiasta.
Itse tiedän 4 eroperhettä jossa menestyksellä toteutetaan vuoroasumista.
Takaisin itse aiheeseen: Tottakai lapsella on ikävä isäänsäkin mutta julmat äidit ei sille korvaansa lotkauta! En siis yleistä.
Takaisin itse aiheeseen: Tottakai lapsella on ikävä
isäänsäkin mutta julmat isät ei sille korvaansa lotkauta!
En siis yleistä.
Molemmat inhoamme siis samoja "ääripäitä" eli äitiä joka estää isää tapaamasta (kunnolla) lastaan ja isää joka ei tapaa lastaan, vaikka saisikin. Niinkö? Niin ainakin minä.
Olisiko sinulla mielipidettä sitten varsinaiseen aiheeseen? Nyt poikkesit sivuraiteille. Isän hylkäämistä lapsista riittää tarinoita, mutta isä, kun haluaa puhua aiheesta, hän on katkeroitunut luuseri, jonka tulisi vaieta ikävästään. Valitettavasti en usko, että kaikki vanhemmat haluaa lapsilleen parasta ja vanhemmilla tarkoitan sekä isää, että äitiä. Kumpaankiin rooliin mahtuu niitä, joiden tulisi nostaa omasta navasta peiliin. Lapsen edunimissä pysytään tekemään niin paljon kiusaa, joka on nykyisin varsin yleistä.
Onko olemassa pätevää syytä sille, että isä ja lapset, jolla on tahtoa ja tunteita tavata toisiaan enemmän ja isässä ei ole osoittaa vikoja ja puutteita, heille ei äidin ja sosiaalitoimen joustamattomuudesta johtuen suoda, kuin standardi joka toisen viikonlopun tapaamisoikeus.
Näistä isän hylkäämistä lapsista on tehty tutkimuksia, joiden luvuksi on saatu, että 20% iseistä ei tapaa lapsiaan, mutta asian tutkimista toisin päin on yritetty, jopa joltain tasolta yritetty estää. Ainakin silloin kuin minä kävin koulua 1 + 1 oli kaksi. Suurin osa iseistä on hoivaavia ja osallistuvia, eivätkä enää tahdo jäädä miksikään standardiksi viikonloppuisiksi.
Onko sulla jotain nettilinkkejä, joissa olis tietoa noista tutkimuksista enemmän?
"Näistä isän hylkäämistä lapsista on tehty tutkimuksia, joiden luvuksi on saatu, että 20% iseistä ei tapaa lapsiaan, mutta asian tutkimista toisin päin on yritetty, jopa joltain tasolta yritetty estää. Ainakin silloin kuin minä kävin koulua 1 + 1 oli kaksi. Suurin osa iseistä on hoivaavia ja osallistuvia, eivätkä enää tahdo jäädä miksikään standardiksi viikonloppuisiksi"
Hyvä kysymys! Tässäpä olisi tosiaan tutkimisen paikka. Itsekin veikkaan että enemmän on isejä jotka HALUAISIVAT nähdä useammin kuin saavat, kuin noita jotka eivät tapaa vaikka saisivat!
Ja mitä kaikkea sillä tutkimuksella olisikaan hyötyä??--Ehkäpä se voisi olla alkusykäys lasten paremmalle, todelliselle yhteishuollolle!..Toisaalta kyyninen puoli minussa sanoo että ei välttämättä mitään vaikutusta koska eihän viimeisimmät vuorohuoltajuuden puolesta puhuvat tutkimuksetkaan käännä yhtään umpimielisimpien tuomarien tai sosiaalityöntekijöiden asenteita, puhumattakaan äideistä jotka eivät hyvää isää arvosta kuin 4/31 päivän edestä. Toivossa on silti hyvä elää!
Eli sorry kun kesti mutta tässä yksi hyvä tohtorinväitöskirja, joka myös peilaa muita viimeaikojen tutkimuksia näistä tapaamisen laajuus aiheista. Löydät sen linkin avulla kun syötät hakuun nimen"Linnavuori Hannariikka" ja valitset siis "tekijä selaus" ja sieltä ilmestyy Ko. nimi jota klikkaamalla ilmestyy kaksi vaihtoehtoa joista sitten valitset "elektroninen aineisto"..saat sitten vaikka tulostettua sen. Itse olen parille sossulle sen toimittanut ja ovat olleet kiitollisia. Toivottavasti ovat myös lukeneet. Mutta tässä siis linkki:
https://jykdok.linneanet.fi/
Suosittelen!
Ongelmasi poistuu, kun teet asiaa lastensuojeluviranomaisen pakeille ja teet ehdotuksen tapaamissopimuksen tarkistamisesta. Jos äiti ei suostu ehdotukseesi, riitauta asia ja vie se kärjäntuomarin päätettäväksi. Todennäköisesti -jos olet normaali mies ja isä, saat tahtosi läpi.
Ihan turhaan suostut äidin hypyttämiseen ja ihan turhaan provosoit näitä "6:n" lapsen äitejä jauhamaan itsestäänselvyyksiä ja kehumaan toistensa erinomaisuutta lähiäiteinä. Lopulta harvassa ovat lähiäidit jotka toimivat, kuten esimerkkiäitisi. Tällä saitilla tapaukset vain korostuvat, koska ei ole muuta paikkaa, jossa ongelmakohdista voisi valittaa, sama pätee etäisien töppöilyihin.
Koska me emme tunne lasta, me emme voi ottaa kantaa lapsen kärsimyksiin. Sinä tunnet ja sinä voit keskustella asiasta lastenvalvojan kanssa niin kuin hyvä isä tekisi.
Ongelman ydin vain on siinä, että sossun tätin mielestä paperille pitäisi kirjata vain "joka toinen vkonloppu isän luona" ja lopuista pitäisi sopia keskenään. Ei kuulemma voi koko elämää paperille kirjoittaa. Ei edes loma-ajan tapaamisia, puhumattakaan arkitapaamisista.
Alla on vastaus kysymykseesi (suora lainaus sosiaaliportti.fi nettisivuilta)
Tapaamisoikeus
Lapsella on lain mukaan oikeus tavata ja pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Viranomaisten tulisi pyrkiä edistämään lapsen tapaamisoikeuden toteutumista ja samoin lapsen kanssa asuvan vanhemman tulee osaltaan auttaa yhteydenpidon säilymistä.
Lapsen oikeus tavata muualla asuvaa vanhempaansa vahvistetaan lapsen kotikunnan lastenvalvojan luona silloin kun vanhemmat ovat yksimielisiä sopimuksen sisällöstä ja se on lapsen edun mukainen. Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen sopimuksen sisällöstä, asia ratkaistaan käräjäoikeudessa.
Tapaamissopimus sisältää usein tapaamiset
joka toinen viikonloppu
joka toinen vuosi juhlapyhinä
kuukausi muun vuosiloman aikana
yleisesti hyvänä pidetään myös tapaamisia arkisin
syntymäpäivät, äitien- ja isänpäivät
Tapaamissopimus tulisi tehdä mahdollisimman yksityiskohtaiseksi, jotta mahdollisessa erimielisyystilanteessa sopimus antaisi selkeät raamit tapaamiselle. Suositeltavaa on käyttää yksityiskohtaisia ajan – ja paikan ilmaisuja. Esimerkiksi lapsella on oikeus tapaamiseen parillisten viikkojen perjantaista klo 16 sunnuntaihin klo 18 asti. Hyvä on myös kirjata lapsen kuljetus tapaamisiin ja kotiin; kuka huolehtii kuljetuksista ja kuka vastaa kustannuksista.
Lapsen ja vanhemman yhteydenpito-oikeuteen kuuluvat myös puhelut, tekstiviestit, kirjeenvaihto ja muu posti. Näistäkin olisi hyvä sopia tapaamissopimuksessa.
Ihannetapauksissa tapaamissopimusta ei tarvita käytännössä lainkaan vaan vanhemmat kykenevät sopimaan yhteydenpidosta ja tapaamisista tilannekohtaisesti. Tällöin lapsen sekä vanhempien tilanteet ja menot huomioidaan joustavasti. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista kaikissa tapauksissa, joten tarkka sopimus kannattaa tehdä siltä varalta, että erimielisyyksiä tulee.
Tapaamisoikeuden toteutumisessa on tärkeää
lapsi säilyttää kiinteän yhteyden etävanhempaansa
lapsen ja vanhemman suhde ei pääty eroon
lähivanhempi tukee yhteydenpitoa
eroon liittyvien riitojen varjolla ei estetä lapsen tapaamisoikeuden toteutumista tai manipuloida lasta
lapselle ei arvostella toista vanhempaa tai tämän uusia ihmissuhteita
ei luoda lapselle lojaliteettiristiriitoja tapaamisten takia
tuetaan vanhempia yhteistoimintaan tapaamisoikeuden toteutumisessa ja tarvittaessa ohjataan hakemaan apua riitojen sovittelemiseksi
- Jos sinulle on sanottu, että sopimuksessa tulisi olla maininta VAIN vkonlopuista, ei viranomainen ole noudattanut oheistustaan ja silloin sinun on vaadittava häntä niin tekemään.
Toivottavasti löydätte asiaan LAPSEN kannalta parhaan mahdollisen ratkaisun KUTEN MEKIN LÖYSIMME.
Onko lastensuojelun viranomaisella oikeus määrätä sinun ja lapsen tapaamissopimuksen sisällöstä? Ei. Joten ihmettelen, että asioit sellaisen virkailijan kanssa, ja jaksat kuunnella asiatonta ja valtuudet ylittävää tekstiä.
Mutta teen niin kuin ällisi sinua käskee tekemään.
Niinpä!Kun mikään näistä ei toteudu lähiäidin toimesta ja sosiaalipuoli ei voi auttaa. Lähinnä tosiaan tukee ja ymmärtää äitiä sen voi rivienvälistä kuulla. Myös oikeudessa jostain käsittämättömästä syystä kyseiset tavoitteet unohtuvat, ainakin tutkimusten valossa enimmäkseen. Vaikkei näissä asioissa pitäisi puhua tasa-arvosta, jotenkin se vaan väkisin mieleen tulee. Iranissa naiset kokevat olevansa b-luokan kansalaisia mm. huoltajuusasioissa...kääntäen tulee Suomi mieleen! Seuraavanlaisille hurskaille jutuille voi aktiivinen ja hyvä isä sanoa kyllä: Samaa mieltä!..mutta siihenpä se sitten jääkin. Hyvään tahtoon, tai "ymmärrä nyt isä roolisi eron jälkeen viikonloppuisänä ja ehkä lomat ja sääliksi joitakin juhlapyhiä, olemmehan me äidit synnyttäneet lapsen jne.jne. koska äidit täällä jyllää ja tietää mikä on (se kuuluisa)lapsen etu!".
Tässä siis vielä nuo unelmat jotka aivan liian harvoin toteutuvat lapsen kannalta:
"1.Tapaamisoikeuden toteutumisessa on tärkeää
lapsi säilyttää kiinteän yhteyden etävanhempaansa 2.
lapsen ja vanhemman suhde ei pääty eroon
3.lähivanhempi tukee yhteydenpitoa
4.eroon liittyvien riitojen varjolla ei estetä lapsen tapaamisoikeuden toteutumista tai 5.manipuloida lasta
6.lapselle ei arvostella toista vanhempaa tai tämän uusia ihmissuhteita
7.ei luoda lapselle lojaliteettiristiriitoja tapaamisten takia
8.tuetaan vanhempia yhteistoimintaan tapaamisoikeuden toteutumisessa "
Numeroin kohdat itse selkeyden takia, mutta tosiaan!: mikään näistä ei toteudu lapseni lähiäidin toimesta, siksi olen joutunut nostamaan oikeusprosessin. Äiti tietysti kiistää kaiken mutta minullapa on todisteet asioihin. Ikävää ja surullista tälläinen on, mutta joskushan noihin toimiin on, jo lapsen edun takia, saatava loppu! Tsemppiä kaikille lapsistaan vilpittömästi taisteleville isille ja te äidit jotka oikeasti näette isän olevan MYÖS KÄYTÄNNÖSSÄ yhtä tärkeä..teille SUURI KIITOS!
ei vastannut sinulle. Ehkä laitoit liian pahan kysymyksen?
..siis pussissa.
"a) lapsi näkisi isäänsä esim. 1 arki-illan ja yön viikossa joka toinen viikonloppu pe-su. Äidin teorian mukaan lapsi väsyisi liiaksi tästä kuvioista"
Taitaa äiti olla se joka väsyy, eikä lapsi. Tuo on NIIN kulunut ja vanha selitys. Selitys jostain kivikaudelta kun isät olivat rintamalla olleet ja vieraantuneet lapsistaan ja toistepäin.
Inhottava isä kun lapsikin haluaa tavata häntä aivan kuin äitiään. Todella inhottava! ;)