Ajattelin tuskin oikeaa tyttöystävääni, kun tämä pikku kissa sulloi suuni täyteen ranskalaisia perunoita ja huuhtelutti ne alas kolajuomalla, kiusasi minua hieromalla itseään levottomasti vasten muovituolin selkänojaa ja kohentelemalla silmämeikkejään.
Hän oli pienikokoinen tyttö, hyvin viehättävä ja puoleensavetävä. Hän näytti siltä, kuin olisi varastanut suklaaleivoksen kahvilasta ja hänen setänsä olisi saanut hänet siitä puuhasta kiinni; yhtä aikaa syylliseltä ja kurittomalta, anteeksipyytävältä ja kumminkaan mitään häpeämättömältä. Hänen nimensä oli Vera. Saatoin melkein kuvitella suklaamurut hänen suupielissään, anovan katseen suurissa silmissä, ripset liikkuen, väristen.
Paidan etumuksen alla kohosi povi; aaltoilevat hiukset olivat valtoimenaan olkapäillä.
Me lähdimme halvasta ruokapaikasta, jossa olin hänet kohdannut. Menimme hänen asuntoonsa; jo hississä meillä molemmilla oli kuuma. Tyttö puraisi minua korvanlehdestä, seisahduin hänen taakseen ja hän painautui kiinni minuun, koko hänen nuori, taipuisa vartalonsa. Painoin pääni hänen niskaansa, hiuksiin, jotka tuoksuivat kukilta. Vera tuoksui villikukilta.
Vera painoi itseään lähemmäs minua, tiiviisti ja kiihkoisasti. Hän henkäisi ja hymyili minulle silmät tuikkien, kun aloin käydä kovaksi häntä vasten. Veralla oli ohuet valkoiset housut, joiden takamuksen kohdalta pienet pyöreät pakarat kuulsivat läpi, samoin pienen pieni kangasnauha niiden välissä; tytön pikkuhousut.
Puristin hänet itseäni vasten, Vera nauroi, kiedoin käteni hänen ympärilleen ja sivelin hitaasti, kevyesti tytön povea, joka pisti korkeana esiin paidan alla. Tunsin sormissani miten nännit alkoivat kovettua, nipistin häntä hiukan, mihin tyttö vastasi hyppäämällä rajusti minua vasten ja nauramalla.
Ujuttauduimme ulos hissistä, meidän piti sittenkin vielä kävellä, taloon oli rakennettu uusia kerroksia, joihin hissi ei vienyt. Vanhassa porraskäytävässä tyttö hieroi itseään minua vasten, kompuroimme portaita yksi kerrallaan, työnsin tyttöä edelläni, hän teki kulustamme tahallaan vaikeaa.
Sisällä olin heti hänen housujensa sisällä. Laitoin käteni sisään kauluksesta ja ujuttauduin tytön jalkojen väliin, haparoiden pikkuhousujen sileää, tiukkaa ulkopintaa alas pitkin, edestakaisin liikkein. Toinen käsi kulki paidan alla rinnoilla. (Miten nänninnipukat voivat olla näin kovina?) Tyttö alkoi kostua, hoikkien yläreisien välissä pehmeä, kiiltäväinen kangas tihkui kosteutta.
Tyttö värisi jo nyt, puristi pakaroitaan housunetumustani vasten, selkä hyvin suorana, niin kuin Vera olisi äkkiä palellut yksiön ilmassa, hänen paljaitten jalkojensa iho mennyt kananlihalle. Valoa tuli vain kadulta ja sen toisella puolella kohoavan talon valaistuista ikkunoista. Siinä tyttö näytti hyvin eläväiseltä, pimeys sopi verhoamaan häntä, se oli afrikkalaista, lämpimän maatuulen hämärää. Kouraisin pehmeästi hänen hunajaista, tahmeaa haaroväliään: tytön leuka taittui ylöspäin, hän katsoi minuun; silmissä oli kipinä leikkiä ja avointa, pitelemätöntä seksuaalisuutta.
Vera voihkaisi; hiljaa, kireästi, kun työnsin hänen pikkuhousujaan tiukemmalle rakoseen. Tytön hiestä kostea kämmen tapaili hiuksia päälaelta ja puristi otteeseen, käsi taipuneena. Sivelin hänen rintojaan paidan alla, painoin pehmeää, kimmoisaa kumpua, jonka keskellä nännin kivi nökötti maamerkkinä. Tyttö liukui minulta ja kääntyi ympäri, laittoi oman kätensä minun housuihini ja etsi kalun sormiensa otteeseen; sitten hän puristi sitä kevyesti, tunnusteli sen tykyttävää sykettä.
Liu´utin paidan Veran pään yli; siinä hän seisoi, hän katsoi minuun arastellen, mutta näin, että hän vain kiusoitteli; taipuisa vaalea vartalo, pyöreät, pystyt pikku rinnat pitsikuppien kätkössä, jalat tiukasti yhdessä, pienissä, kiimasta kosteissa pikkuhousuissa, nilkan ympärillä ohut koru.
Kumarruin ja riisuin pikkuhousut tytön yltä, tartuin Veraa uumalta ja upotin kieleni hänen kosteaan jalkoväliinsä. Vera värisi, levitti hiukan haaraansa ja voihki joka kerran kun kieli lähti matkaan. Tyttö valitti nautinnosta.
Pian hän ei enää kestänyt, vaan riistäytyi irti ja käski minut ylös. Vera ohjasi minut huoneen toiseen päähän, leveälle, tikkipäällysteiselle sängylle, jolle asettui makamaan. Kun olin itsekin makuulla, Vera asettui jalkopäähän ja hivuttautui jalkojeni yli kalulleni, jonka hän paljasti alushousuista. Sitten tyttö tarttui elimeen ja alkoi hieroa sitä, välillä kosketellen huulillaan, välillä ottamalla kalun suuhunsa. Tyttö katsoi minuun häpeämätön ilme silmissään kuin kysyen, miltäs tämä tuntui. Veran kieli hiveli herkimpiä kohtia ja liikkui lakkaamatta, lukitsi terskan kitalakea vasten ja tunnusteli kalun vartta. Henkäisin vain syvempään aina kun Vera keksi jotain uutta, tahti nopeutui, ja tunsin, miten laukeaminen lähti liikkeelle. Verakin aisti sen; hänen sormensa pusersivat kalua ja hän suuteli sitä ahnein, imevin liikkein, hän vilkuili minua ylöspäin paikaltaan jalkovälistäni ja hymyili posket t'ynnä väriä, kalu huulien välissä, sormet varren ympäri kiedottuina. Olin aivan korkeimmassa kohdassa, silmät ummessa, sitten äkkiä en enää voinut pidättää itseäni, laukesin ja olin vähällä huutaa. Verankin silmät olivat kiinni; hän ahnehti kalua suuhunsa.
Heti kohta Vera oli sängyn laidalla kahareisin minun sylissäni ja hiukset sekaisin. Tyttö istui päälleni ja inahti huumassaan kun kalu työntyi sisälle kosteiden reisien väliin. Tyttö oli tiukka, mutta pian hän alkoi liikkua villissä rytmissä, minä hyväilin pystyjä rintoja ja purin puumerkkiä niihin. Vera pomppi ylös-alas ylös alas ja vikisi, hamuili poskellaan kaulaani.
Vera alkoi hengittää katkonaisesti, ilma tuli ulos katkonaisina pikku huudahduksina ja voihkaisuina, sitten tyttö laukesi, ja meni heti perään.
Pian käänsin pikku kissan vielä vatsalleen, sormeilin paksua, vartaloiden kosteudesta kiiltävää tukkaa ja ujutin käteni tytön alle, toisen rinnoille ja toisen, ensiksi napaa tunnustellen jalkojen väliin, ja otin Veran takaapäin, painuen noiden pienten pakaroiden väliin. Vera halusi ensiksi tahallaan rimpuilla minulle vastaan, piehtaroi vuoteella ja riuhtoi jalkojaan, ja niin minä painoin hänet patjaan ja tartuin häntä ranteista.
Vera makaili alastomana päiväpeitolla, ja minä ajattelin, kuinka onnekasta voi olla se, että syö joskus yksin pikaruokapaikoissakin.
Hän oli pienikokoinen tyttö, hyvin viehättävä ja puoleensavetävä. Hän näytti siltä, kuin olisi varastanut suklaaleivoksen kahvilasta ja hänen setänsä olisi saanut hänet siitä puuhasta kiinni; yhtä aikaa syylliseltä ja kurittomalta, anteeksipyytävältä ja kumminkaan mitään häpeämättömältä. Hänen nimensä oli Vera. Saatoin melkein kuvitella suklaamurut hänen suupielissään, anovan katseen suurissa silmissä, ripset liikkuen, väristen.
Paidan etumuksen alla kohosi povi; aaltoilevat hiukset olivat valtoimenaan olkapäillä.
Me lähdimme halvasta ruokapaikasta, jossa olin hänet kohdannut. Menimme hänen asuntoonsa; jo hississä meillä molemmilla oli kuuma. Tyttö puraisi minua korvanlehdestä, seisahduin hänen taakseen ja hän painautui kiinni minuun, koko hänen nuori, taipuisa vartalonsa. Painoin pääni hänen niskaansa, hiuksiin, jotka tuoksuivat kukilta. Vera tuoksui villikukilta.
Vera painoi itseään lähemmäs minua, tiiviisti ja kiihkoisasti. Hän henkäisi ja hymyili minulle silmät tuikkien, kun aloin käydä kovaksi häntä vasten. Veralla oli ohuet valkoiset housut, joiden takamuksen kohdalta pienet pyöreät pakarat kuulsivat läpi, samoin pienen pieni kangasnauha niiden välissä; tytön pikkuhousut.
Puristin hänet itseäni vasten, Vera nauroi, kiedoin käteni hänen ympärilleen ja sivelin hitaasti, kevyesti tytön povea, joka pisti korkeana esiin paidan alla. Tunsin sormissani miten nännit alkoivat kovettua, nipistin häntä hiukan, mihin tyttö vastasi hyppäämällä rajusti minua vasten ja nauramalla.
Ujuttauduimme ulos hissistä, meidän piti sittenkin vielä kävellä, taloon oli rakennettu uusia kerroksia, joihin hissi ei vienyt. Vanhassa porraskäytävässä tyttö hieroi itseään minua vasten, kompuroimme portaita yksi kerrallaan, työnsin tyttöä edelläni, hän teki kulustamme tahallaan vaikeaa.
Sisällä olin heti hänen housujensa sisällä. Laitoin käteni sisään kauluksesta ja ujuttauduin tytön jalkojen väliin, haparoiden pikkuhousujen sileää, tiukkaa ulkopintaa alas pitkin, edestakaisin liikkein. Toinen käsi kulki paidan alla rinnoilla. (Miten nänninnipukat voivat olla näin kovina?) Tyttö alkoi kostua, hoikkien yläreisien välissä pehmeä, kiiltäväinen kangas tihkui kosteutta.
Tyttö värisi jo nyt, puristi pakaroitaan housunetumustani vasten, selkä hyvin suorana, niin kuin Vera olisi äkkiä palellut yksiön ilmassa, hänen paljaitten jalkojensa iho mennyt kananlihalle. Valoa tuli vain kadulta ja sen toisella puolella kohoavan talon valaistuista ikkunoista. Siinä tyttö näytti hyvin eläväiseltä, pimeys sopi verhoamaan häntä, se oli afrikkalaista, lämpimän maatuulen hämärää. Kouraisin pehmeästi hänen hunajaista, tahmeaa haaroväliään: tytön leuka taittui ylöspäin, hän katsoi minuun; silmissä oli kipinä leikkiä ja avointa, pitelemätöntä seksuaalisuutta.
Vera voihkaisi; hiljaa, kireästi, kun työnsin hänen pikkuhousujaan tiukemmalle rakoseen. Tytön hiestä kostea kämmen tapaili hiuksia päälaelta ja puristi otteeseen, käsi taipuneena. Sivelin hänen rintojaan paidan alla, painoin pehmeää, kimmoisaa kumpua, jonka keskellä nännin kivi nökötti maamerkkinä. Tyttö liukui minulta ja kääntyi ympäri, laittoi oman kätensä minun housuihini ja etsi kalun sormiensa otteeseen; sitten hän puristi sitä kevyesti, tunnusteli sen tykyttävää sykettä.
Liu´utin paidan Veran pään yli; siinä hän seisoi, hän katsoi minuun arastellen, mutta näin, että hän vain kiusoitteli; taipuisa vaalea vartalo, pyöreät, pystyt pikku rinnat pitsikuppien kätkössä, jalat tiukasti yhdessä, pienissä, kiimasta kosteissa pikkuhousuissa, nilkan ympärillä ohut koru.
Kumarruin ja riisuin pikkuhousut tytön yltä, tartuin Veraa uumalta ja upotin kieleni hänen kosteaan jalkoväliinsä. Vera värisi, levitti hiukan haaraansa ja voihki joka kerran kun kieli lähti matkaan. Tyttö valitti nautinnosta.
Pian hän ei enää kestänyt, vaan riistäytyi irti ja käski minut ylös. Vera ohjasi minut huoneen toiseen päähän, leveälle, tikkipäällysteiselle sängylle, jolle asettui makamaan. Kun olin itsekin makuulla, Vera asettui jalkopäähän ja hivuttautui jalkojeni yli kalulleni, jonka hän paljasti alushousuista. Sitten tyttö tarttui elimeen ja alkoi hieroa sitä, välillä kosketellen huulillaan, välillä ottamalla kalun suuhunsa. Tyttö katsoi minuun häpeämätön ilme silmissään kuin kysyen, miltäs tämä tuntui. Veran kieli hiveli herkimpiä kohtia ja liikkui lakkaamatta, lukitsi terskan kitalakea vasten ja tunnusteli kalun vartta. Henkäisin vain syvempään aina kun Vera keksi jotain uutta, tahti nopeutui, ja tunsin, miten laukeaminen lähti liikkeelle. Verakin aisti sen; hänen sormensa pusersivat kalua ja hän suuteli sitä ahnein, imevin liikkein, hän vilkuili minua ylöspäin paikaltaan jalkovälistäni ja hymyili posket t'ynnä väriä, kalu huulien välissä, sormet varren ympäri kiedottuina. Olin aivan korkeimmassa kohdassa, silmät ummessa, sitten äkkiä en enää voinut pidättää itseäni, laukesin ja olin vähällä huutaa. Verankin silmät olivat kiinni; hän ahnehti kalua suuhunsa.
Heti kohta Vera oli sängyn laidalla kahareisin minun sylissäni ja hiukset sekaisin. Tyttö istui päälleni ja inahti huumassaan kun kalu työntyi sisälle kosteiden reisien väliin. Tyttö oli tiukka, mutta pian hän alkoi liikkua villissä rytmissä, minä hyväilin pystyjä rintoja ja purin puumerkkiä niihin. Vera pomppi ylös-alas ylös alas ja vikisi, hamuili poskellaan kaulaani.
Vera alkoi hengittää katkonaisesti, ilma tuli ulos katkonaisina pikku huudahduksina ja voihkaisuina, sitten tyttö laukesi, ja meni heti perään.
Pian käänsin pikku kissan vielä vatsalleen, sormeilin paksua, vartaloiden kosteudesta kiiltävää tukkaa ja ujutin käteni tytön alle, toisen rinnoille ja toisen, ensiksi napaa tunnustellen jalkojen väliin, ja otin Veran takaapäin, painuen noiden pienten pakaroiden väliin. Vera halusi ensiksi tahallaan rimpuilla minulle vastaan, piehtaroi vuoteella ja riuhtoi jalkojaan, ja niin minä painoin hänet patjaan ja tartuin häntä ranteista.
Vera makaili alastomana päiväpeitolla, ja minä ajattelin, kuinka onnekasta voi olla se, että syö joskus yksin pikaruokapaikoissakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...mmm... kissa tunnistaa itsensä tarinasta, nauttiii lukemastaan ja lähtee metsästämään silmät tuikkien... toivoen metsästysonnea.
tunnistamaan itsesi, kulta, tätä minä mietin, yritin sentään edes vähän häivyttää persoonaasi, en nyt ihan ottanut suoraa mallia.
Hyvää metsästystä!