Minulla ei ole varsinaista syömishäiriötä mutta kirjoitan tänne, koska asiani on vähän toisensuuntainen.
Oletteko koskaan ajatelleet....????????????
Olen lihava ja olen laihduttanut monesti lähelle normaalipainon ylärajaa ja lihonnut taas takaisin. Lihonnut siksi, koska en ole kestänyt sitä painon pudottamisen jälkeistä elämää, joka pyörii ihan koko ajan ruoan ympärillä: laske kalorit, suunnittele kaikki ateriasi etukäteen (älä siis ikinä tee mitään spontaania muutenkaan, ettei vain siihen liittyisi syömistä), harrasta liikuntaa puolet vapaa-ajasta jne..ettei vain paino tule takaisin, koska se tulee aina vain helpommin, kun on joskus ollut lihava. Kuulostaako tutulta syömishäiriöiset????????? Minusta tämä on ihan sitä olotilaa, josta teidän on terveyden nimissä päästävä pois mutta jonka tunnustetaan samalla olevan psyykkisesti rasittavaa. Silti tätä samaa olotilaa mainostetaan lihaville terveyden nimissä uudeksi kevyeksi ja miellyttävämmäksi elämäksi! Kukaan ei koskaan ota puheeksi, että tosiasiassa elämäsi muuttuu helvetiksi, joka pyörii ruoan ympärillä. Yliopistossa oli pari vuotta sitten tutkimus, jossa tutkittiin laihtuneita entisiä lihavia. Heistä vain
5 % !!!! oli tyytyväisiä uuteen elämäänsä. Loput kuvailivat elämäänsä yhtä helvetilliseksi kuin te syömishäiriöiset omaanne. Osa oli tarkoituksella lihottanut takaisin, koska elämä oli onnellisempaa ja vapaampaa lihavana. Onko pienehkö laihuushysteria levinnyt nyt siis jo terveydenhoitoonkin? Yleisestihän tunnustetaan, että kohtalainen ylipaino ei ole terveysriski. Silti lihaville tyrkytetään tätä uutta järisyttävää normaalipainoista elämää. Kukaan ei koskaan sano, että tulet todennäköisesti onnettomammaksi, neuroottisemmaksi ja elämäsi muuttuu rajoittuneemmaksi kuin ennen. - Ei tietenkään, koska normaalipaino on niin terveellistä. Psyykkisellä puolella ei siis tunnu olevan väliä, kunhan keho on kunnossa. -Ei väliä, vaikka kaikenlainen ahdistus lyhentää ilmisen elinikää siinä missä ruumillisetkin ongelmat.
Kommentteja??????????
Oletteko koskaan ajatelleet....????????????
Olen lihava ja olen laihduttanut monesti lähelle normaalipainon ylärajaa ja lihonnut taas takaisin. Lihonnut siksi, koska en ole kestänyt sitä painon pudottamisen jälkeistä elämää, joka pyörii ihan koko ajan ruoan ympärillä: laske kalorit, suunnittele kaikki ateriasi etukäteen (älä siis ikinä tee mitään spontaania muutenkaan, ettei vain siihen liittyisi syömistä), harrasta liikuntaa puolet vapaa-ajasta jne..ettei vain paino tule takaisin, koska se tulee aina vain helpommin, kun on joskus ollut lihava. Kuulostaako tutulta syömishäiriöiset????????? Minusta tämä on ihan sitä olotilaa, josta teidän on terveyden nimissä päästävä pois mutta jonka tunnustetaan samalla olevan psyykkisesti rasittavaa. Silti tätä samaa olotilaa mainostetaan lihaville terveyden nimissä uudeksi kevyeksi ja miellyttävämmäksi elämäksi! Kukaan ei koskaan ota puheeksi, että tosiasiassa elämäsi muuttuu helvetiksi, joka pyörii ruoan ympärillä. Yliopistossa oli pari vuotta sitten tutkimus, jossa tutkittiin laihtuneita entisiä lihavia. Heistä vain
5 % !!!! oli tyytyväisiä uuteen elämäänsä. Loput kuvailivat elämäänsä yhtä helvetilliseksi kuin te syömishäiriöiset omaanne. Osa oli tarkoituksella lihottanut takaisin, koska elämä oli onnellisempaa ja vapaampaa lihavana. Onko pienehkö laihuushysteria levinnyt nyt siis jo terveydenhoitoonkin? Yleisestihän tunnustetaan, että kohtalainen ylipaino ei ole terveysriski. Silti lihaville tyrkytetään tätä uutta järisyttävää normaalipainoista elämää. Kukaan ei koskaan sano, että tulet todennäköisesti onnettomammaksi, neuroottisemmaksi ja elämäsi muuttuu rajoittuneemmaksi kuin ennen. - Ei tietenkään, koska normaalipaino on niin terveellistä. Psyykkisellä puolella ei siis tunnu olevan väliä, kunhan keho on kunnossa. -Ei väliä, vaikka kaikenlainen ahdistus lyhentää ilmisen elinikää siinä missä ruumillisetkin ongelmat.
Kommentteja??????????
Vastaukset 9
Vanhimmat
Puhut ihan asiaa!
Mie laihdutin ylinopeasti puolessa vuodessa 20 kiloo, eli siis pääs karkaamaan "vähän" käsistä: olin tosi lähellä sairastua anoreksiaan, ja horjuin syömishäiriön partaalla. Elämä oli ihan kauheata!! Kaloreiden laskemista, psyykeen romahdus, lähjeisten hulluksi ajaminen, kun ajattelin koko ajan vaan ruokaa.. Sit kävin ravitsemusterapeutilla, ja hän teki miulle ateriasuunnitelman. Nyt oon sitä noudattanu, ja päässy "normaalin elämän rytmiin". Silti joskus jää vähän syömättä "vahingossa", kun on sellanen olo, et jos syön tän, pääsee ehkä mopo karkaamaan käsistä ja alan lihoa.
Toinen asia on se, et huomasin, miten paljon ihmiset kiinnittää huomiota ulkonäköön. Ainut, mitä miussa nykyään huomataan yleisesti ottaen, että oon laihtunu. Ei sit muuta. Ja toinen asia, mitä sanotaan, on se, että "Laurakin (=peitenimi serkulle) laidutti siun iässä, ja nyt sillekin on tullu kaksinkertasesti takasin painoa". Lohduttavaa!! Mutta siis pointti oli se, et eikö miussa oo enää mitään muuta kuin se laihduttaminen?! Ihmiset sanoo, et on ylpeitä miun puolesta. Sittä, et miun elämä meni helvetiks ja sairastuin syömishäiriöön, masennuin (osittain siitä johtuen, mut syitä oli muitakin...) ja et ne on kateellisia!!! Ei ois syytä, luulen et olin tavallaan onnellisempi sillon 20 kiloa sitten. Yritän kyllä pitää tän painon, mutta silti...
Kiva että on kohtalontovereita. Reagoimme laihduttuamme vain eri suuntiin.
Mäkin olen huomannut ton ulkonäön vahtaamisen. Kun olin laihtunut, monet huomasivat ja kehuivat, jotkut jopa tyyliin "kiva, että olet päässyt takaisin kiinni elämään". Enkö siis elänyt lihavana? Aluksi kehuminen oli imartelevaa, sitten rupesi ahdistamaan, kun tajusin, että rivien välistä luettuna hehän sanovat: "Kyllä minä olinkin katsellut, kuinka läski olit. Kyvä, että tein asialle jotain." Ei tämä mitään mutta se hirveä seuraus, joka tällä nyt on, on se, että nyt, kun he kerran ovat päässeet kommentoimisen makuun, he tekevät edelleen, vaikka olen taas lihava. Aikaisemmin lihavana sain olla suht rauhassa. Mitään ei sanottu mutta sääliviä tai arvostelevia katseita ja lipsahduksia kyllä sain osakseni.
Mutta NYT he - siis sukulaiset - ovat ottaneet yleiseksi puheenaiheeksi minun painoni. Saan jatkuvasti kuulla, kuin olen taas pullahtanut ja milloin seuraavan kerran aioin laihduttaa. Jos sanon, etten ole ajatellut, seuraa moralisointia, koska hehän mielestään tietävät, mikä minulle on parasta: "Olisi parempi vienti miesmarkkinoillakin, jos olisit laiha" tai vielä loukkaavampaa " Hyvä, kun sulle tulee sen nielurisaleikkauksen jälkeen kurkku niin kipeäksi, ettei pysty syömään, laihdut väkisinkin." Itse olen toistaiseksi sinut itseni kanssa mutta jos tätä joutuu kuuntelemaan vielä pitkään, tulen hulluksi. Onko läheisteni tarkoitus ajaa minut anoreksiaan? Olen sanonut, että näin ei saa sanoa mutta sukulaiseni ovat besserwissereitä, tuloksena on se, että minä olen lapsellinen ja ylireagoiva. Miksi minua ei voida jättää rauhaan? En minäkään kommentoi muiden ulkonäköä. Millä perusteella he yleisesti ottaen aloittivat kommentoimisen? Enhän minä pyytänyt heitä kehumaan, kun olin laihtunut. Kuitenkin yksi heidän kehumiskommentti oikeutti heille itselleen sen, että saavat tölviä minulle koko ajan painoasioista.
Onko muilla tällaisia kokemuksia? Onkohan tämä yleistä? Miltä kuulostaa?
Kammottavia kertomuksia.Ryvötte hirveässä itsesäälissä.Nykyään jo tunnustettu asiahan on että jos on ravinnon saanti vitamiinien ja hivenaineiden kohdalla on kunnossa ei edes tee mieli syödä liikaa.Syömättä jättämisellä ei laihdu ,vaan oikein syömällä.Itse olin 20kg ylipainoinen .sain ne 2v.sitten pois.Olen pysynyt samassa painossa nyt tuon 2v.eikä siinä ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia.Turha väittää että läskien kanssa on kiva elää,kyllä normaalipainoisena elämä maistuu paremmalta ja ennenkaikkea pysyy terveempänä.
Mä en tod! ryve itsesäälissä!! En sanonu, etten olisin tällä hetkellä onnellisempi kun 20 kiloo sitten. Kiinnitin vaan huomiota siihen, miten paljon kaikki kyttää painoa ja ulkonäköä.
Ja otappa huomioon esim. masennuksen aiheuttama ahmiminen. Siinä saa kuule olla kaikki mahdolliset hivenaineet ja vitamiinit, ja myös liikunta kunnossa, niin silti syö liikaa! Onnee vaan sulle, kun oot saanu pidettyy painos niin hyvin hallinnassa, etkä ees oo saanu siitä mitään komplekseja, mut älä tule kuule yleistämään tänne itseäsi! Kaikki eivät pysty siihen, kuka mistäkin syystä. Mun ylipaino johtui siitä, että selkä oli niin P'''ana, et en pystyny liikkumaan ollenkaan. Harrastukset loppu, ja masennuin.
Periaatteessa elämä on helpompaa normaalipainoisena, mutta kun oli lievää ylipainoa, niin, kun siitä ei huomauteltu, olin tavallaan huolettomampi. Nyt sain melkein anoreksian, kun rupesin vahtimaan painoani. Että hyvä et sulla on elämä helpompaa, mutta kaikilla ei ole niin!
sääli itseäni. Kerroin vain muiden suhtautumisen tähän asiaan. Viestissänihän nimenomaan sanoin, että olen sinut itseni kanssa. Muut vain pyrkivät kommenteillaan siihen, etten ole.
laihdutin joku 20kg (tai vähän enemmän), ja täytyy kyllä sanoa attä hermot menee sukuloimassa. Minun ylipainooni kiinnitettiin kyllä huomiota jo valmiiksi, mutta kun laihduin, niin vielä enemmän. Tyyliin, jos olen mummon luona käymässä ja juomme kahvia ja syömme keksejä ym, niin ei tartte kuin toinen keksi ottaa niin kuulluu syyllistävä ääni "varo vaan ettet liho!". Ja muutenkin sanottu jo pienestä (kuusi vuotiaasta ehkä) asti, että "pitää vahtia linjoja". Tosi mukavaa... He eivät tiedä nykyisestä syömishäiriöstäni sentään. Muitakin ihania kommentteja tullut kuunneltua pienestä asti. Ja viimeisimpiä "eikai se *piip* ole alkanut lihoa?" tai "eikö se enää laihdukkaan?". Ja "aijotko taas jossain vaiheessa laihduttaa??" Prkl, minähän laihdutan koko ajan!! Ja minä se tässä pelkään lihovani!! Ei tartte muitten tulla vielä sanomaan... He eivät tiedäkään kuinka pahalta se tuntuu.. Ja taas laihdun..
Laihtuminen aloittaa usein matkan oman sisäisen maailmansa tutkimiseen. Elämä laihtumisen jälkeen ei muutukaan prinsessaunelmaksi kertaheitolla, vaan saattaa tuoda esiin ongelmia, joita olet koettanut painaa syvemmälle alitajuntaasi. Painon hallinta on helppoa, jos käsittelet ylipainoosi/ongelmasyömiseesi johtaneet syyt itsesi kanssa. Usein ylipaino on suojamuuri maailmaa vastaan. Painon pudotus voi johtaa uravalinnan muutokseen, ihmissuhteiden muuttumiseen, koska ympäristö ei hyväksykään uutta minääsi joka koittaa murtautua vanhasta roolista ulos. Sinuun normaalipainoisena kohdistuu tuttujen hyväntahtoinen leikinlasku ja ylimääräisen pullan tarjoilu koska lähimmäisesi eivät halua sinun muuttuvan jostain syystä. Omasta kokemuksesta tiedän, että kalorien laskenta ja arviointi vähitellen muuttuu sivuseikaksi eikä rajoita elämää. Älä anna periksi:)
nooo, kyllä lihavallakin henkilöllä on riskejä niin kuin rasvaa lisääntyy verenkiertoon ja sitten tapahtuu veritulppa, jossa voi syntyä sepelvaltimotauti (sydäninfarkti)Kyllä laihallakin henkilölläkin on riskejä eli on hyvä että söisit säännöllisesti ja söisit paljon hedelmiä ainakin silloin kun ei ruoka maistu.
No mulla ei ole muuta selitettävää ja toivottavasti tämä riittää, mutta jos jäi jotain epäselväksi voi taas kysyä ja yritän taas vastata kysymyksiisi...