Kaverini on eristäytynyt maailmasta

Minusta kaverisi elämässä ei ole mitään moitittavaa. Kun katson pihalle perjantaina, näen paljon pahemmassa jamassa olevaa jopa nuorempaa väkeä. Ei tarvitse ryypätä, bailata ja menettää neitsyytensä vaan sen takia kun se luokitellaan "normaaliksi". Jos todella välität himpun vertaa, olet kaverisi tukena ihan sama mitä hän sitten päättääkään elämällänsä tekevän.

Kaikkien on aina syytä muistaa, elämä on jokaisella ja jokaisen oma. Mutta jos haluat että kaverisi lähtee mukaan kaikenlaiseen etsikää juttu joka kiinostaa molempia, mielenkiinnoton homma ei kauaa viihdytä.

Hän saattaa olla eristäytynyt maailmasta, mutta sitä on todella vaikea ulkopuolisen nähdä. Jos hän on myös poissaoleva, hiljainen ja tuntuu olevan omissa maailmoissaan seurassakin, niin sitten hän saattaa todella olla eristäytynyt todellisuudesta. Monet toisaalta ovat myös eristäytyneisyydestään ja epäsosiaalisuudestaan huolimatta hyvin onnellisia, joten tuo kaikki ei välttämättä tarkoita, että kaverisi olisi masentunut tms. Itse olen myös tämmönen epäsosiaalinen taivaanrannanmaalari ja olen aina yksin, kun vain on mahdollista.

Minäkin olen viettänyt vapaa-aikani jo useita vuosia yksin, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen tilanteeseen. Ei vain ole mitään tarvetta tai edes halua tehdä jotain hurjaa, vaan viihdyn paremmin rauhallisessa ympäristössä.

Ainoa mitä tunnen kaipaavani on tyttöystävä, joka välittäisi ihan aidosti. Sellaisen löytäminen tosin onkin hyvin vaikeaa näin epäsosiaaliselle, etenkin kun kanssani samantyyppiset naisihmiset tuntuvat olevan todella harvassa, mutta ei siitä sen enempää. Poikuus taas on ihan sivuseikka; en arvosta poikuutta enkä liion koe tarvetta päästä siitä eroon. En vain pidä yhden illan juttuja ajatuksellisesti miellyttävinä, joten ne jääköön kokematta, vaikka tuskin "karismallani" pillua irtoaisikaan.

Ajokortin olen kyllä hankkinut, vaikken sitä juuri nyt tarvitsekaan ja yritän toki sillä tavalla pysyä elämässä kiinni, että muutan kotoa pois opiskelemaan, kunhan armeija on käytynä jne.

Olen 20-vuotias tyttö, asun omillani ja opiskelen yliopistossa. Olen neitsyt enkä ole koskaan suudellut ketään, mutta entä sitten? Ei ole tullut sopivaa kohdalle. Hieman epäsosiaaliinen ja ujo olen minäkin, mutta muutama hyvä ystävä löytyy ja ajokorttikin. En käy bileissä yms. mutta en koe jääneeni mistään paitsi, sillä olen muuten elämässäni ihan hyvin menestynyt (hyvin pärjännyt koulussa, hyvä terveys, hyvät vanhemmat, hyvä asunto jne.)

Minusta tärkeintä olisi, että olet tämän eristäytyneen kaverin ystävä. Ei nuoruudessa ole pakko tehdä mitään "hurjaa". voisit ehkä kysyä tyypiltä, mitä hän haluaisi kanssasi tehdä. Ehkä hän kaipaa vaan normaalia elää. Jospa vaikka kävisitte lenkillä yhdessä, kaupungilla kiertelemässä, jossain mukavassa tapahtumassa tms? Etenkin älä jätä häntä yksin äläkä vie minnekään hurjaan paikkaan, jos hän ei halua. hijaa hyvä tulee.

Jonkinlaiselta masennukselta vaikuttaisi, ehkä kokee olevansa epäkelpo ja muiden hyljeksimä? Onko hän menettänyt jonkun läheisen ystävän tai kokenut jonkun vastoinkäymisen? Varmaan on epävarma itsestään ja tuntee ettei osaa olla muiden kanssa.

Osoita ystävällesi, että olet kiinnostunut hänen asioistaan ja haluat viettää aikaa hänen kanssaan. Ehkä voisit tutustuttaa hänet joihinkin sinun ystäviisi? Tai ottaa mukaan omaan harrastukseesi? Edes vähäksi aikaa, jos ei pitkään tahdo olla.

Tärkeintä on, että pysytte ystävinä! On hienoa, että välität.