Ihminen haaveilisi siitä ja luulisi tavoittaneensa sen jo kauan ennen kuin niin kävisi. Siitä tehtäisiin näytelmiä, runoja, lauluja ja se inspiroisi kirjailijoita ja romantikkoja. Kaikki maailman uskonnot tulisivat perustumaan sen tavoitteluun ja magneetin tavoin se vetäisi ihmisiä puoleensa kaikilla elämänalueilla. Kuin kompassin neula se näyttäisi suuntaa muttei ikinä näyttäytyisi täydellisemmin. Ei ennen kuin kaikki olisi valmista. Tai niin luontoäiti oli asian suunnitellut.
Kestäisi vuosituhansia, ennen kuin ympäristö olisi sille suotuisa. Ennen kuin kahden eri geneettisen haaran silmukkaa olisivat juuri oikeanlaiset, juuri oikealla tavalla muodostuneita. Ennen kuin kahden yksilön solut olisivat keskenään juuri oikealla tavalla tasapainossa, ennen kuin kahden yksilön intuitiiviset ja muut tunne-elämän kallisarvoiset ulottuvuudet olisivat juuri oikein toistensa vastakappaleet.
Lisäksi tarvittiin luonnon voimia, Jumalia, ja ihmiselle vaikeatajuisia kosmisia voimia, jotka sanelivat lukemattoman sarjan sattumilta vaikuttavia tapahtumaketjuja, jotka poikivat uusia tapahtumaketjuja ja nämä puolestaan uusia. Hiljaa, täydellisesti naamioituna, varovasti mutta määrätietoisesti se hakeutuisi kohteeseensa murtaen kaiken vastuksen edellään, kääntäen asioita päälaelleen ja tehden ihmeiltä vaikuttavia mullistuksia matkallaan.
Kun se sitten löytäisi perille, se näyttäytyisi juuri niin arvaamattomalla hetkellä, juuri niin arvaamattomassa paikassa, juuri niin arvaamattomalla tavalla, johon vain tämä kaikkein suurin ja kirkkain voima pystyy. Se olisi muille näkymätön, se ei pitäisi ääntä, eikä se millään muullakaan tavalla esiintyisi valitsemansa estradin ulkopuolella. Muille se säilyisi mystisenä, tavoittamattomana ja käsittämättömänä, mutta valitsemilleen ihmisille se näyttäisi kaiken mahtinsa pienestä silmäkulman pilkahduksesta, välähdyksenomaisesta läpitunkevasta kajosta, joka läpäisisi universumin pimeimmän kohdan silmänräpäyksessä.
Pitkään mietittyään luontoäiti antoi sille vihdoin nimen, jonka se kuiskaisi luomansa näytelmän kahdelle päänäyttelijälle, juuri oikealla hetkellä, silloin kun aika pysähtyisi:
Täydellinen Rakkaus.
Kestäisi vuosituhansia, ennen kuin ympäristö olisi sille suotuisa. Ennen kuin kahden eri geneettisen haaran silmukkaa olisivat juuri oikeanlaiset, juuri oikealla tavalla muodostuneita. Ennen kuin kahden yksilön solut olisivat keskenään juuri oikealla tavalla tasapainossa, ennen kuin kahden yksilön intuitiiviset ja muut tunne-elämän kallisarvoiset ulottuvuudet olisivat juuri oikein toistensa vastakappaleet.
Lisäksi tarvittiin luonnon voimia, Jumalia, ja ihmiselle vaikeatajuisia kosmisia voimia, jotka sanelivat lukemattoman sarjan sattumilta vaikuttavia tapahtumaketjuja, jotka poikivat uusia tapahtumaketjuja ja nämä puolestaan uusia. Hiljaa, täydellisesti naamioituna, varovasti mutta määrätietoisesti se hakeutuisi kohteeseensa murtaen kaiken vastuksen edellään, kääntäen asioita päälaelleen ja tehden ihmeiltä vaikuttavia mullistuksia matkallaan.
Kun se sitten löytäisi perille, se näyttäytyisi juuri niin arvaamattomalla hetkellä, juuri niin arvaamattomassa paikassa, juuri niin arvaamattomalla tavalla, johon vain tämä kaikkein suurin ja kirkkain voima pystyy. Se olisi muille näkymätön, se ei pitäisi ääntä, eikä se millään muullakaan tavalla esiintyisi valitsemansa estradin ulkopuolella. Muille se säilyisi mystisenä, tavoittamattomana ja käsittämättömänä, mutta valitsemilleen ihmisille se näyttäisi kaiken mahtinsa pienestä silmäkulman pilkahduksesta, välähdyksenomaisesta läpitunkevasta kajosta, joka läpäisisi universumin pimeimmän kohdan silmänräpäyksessä.
Pitkään mietittyään luontoäiti antoi sille vihdoin nimen, jonka se kuiskaisi luomansa näytelmän kahdelle päänäyttelijälle, juuri oikealla hetkellä, silloin kun aika pysähtyisi:
Täydellinen Rakkaus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kiehtovaa tekstiä luettavaksi ja kivaa vaihtelua runoihin.
Pidin tuosta.
mietittäväksi ennen nukahtamista. Upea kirjoitus : )
Kiitos lukuhetkestä : )
Mistä lienet tämän oppisi
saanut ja käsityksen
Täydellisestä Rakkaudesta.
Joku toim.voisi nyt sanoa,että
- kirjoita tieteislehteen.
Tarina- tai onko tarina
lainkaan,kun on tosi
kyseessä...Kyllä Elämän
tarinaa on tekstisi
- jota voi ihailla ja
syventyen lukea.
ja niin totta, niin totta..Sinulla on kyllä kirjoittamisen lahja.
se miten miljoonista palasista tulee se yksi kaunis palapeli ja kun ajattelee, että se tapahtuu koko ajan lukemattomille ihmisille, niin ihmisen käsityskyky ei riitä sitä kokonaisuutta ymmärtämään.
Tämän tarinan kirjoittanut on hetkeksi istahtanut
luovuuden lähteelle saaden sanoilleen merkityksen.Hän on pohtinut elämää kaikilta kanteiltaan ja saanut vision siitä,kuinka kaunista meille ihmisille sittenkin on suotu ja luotu.Kuka sitä osaa arvostaa,se onkin toinen juttu.Jotain tämän kaltaista olen aina uumoillut
lyhyen elämäni aikana.Tässä se kaikki on sanottu
tähän ei ole mitään lisättävää.Paitsi,että...
tämä balsamoi ikäväni haavat.
Paljon kitoksia Sinulle !