Aika perseest

entä ku ton paskasyklin kiertää niin monta kertaa että millään ei oo väliä. Mua ei huvita kyllä yhtään mikään

Total Angst kirjoitti:

entä ku ton paskasyklin kiertää niin monta kertaa että millään ei oo väliä. Mua ei huvita kyllä yhtään mikään

Mikä tää maailma olisi, jos aina sais kaiken? Itselläni ei ainakaan koko maailma kaadu siihen, jos en jotai tiettyä asiaa saa, tällä kertaa ihastuksen kohde. Vaikka se ihan perseestä onkin nii ei sille mitään voi, pitää vain oppia elämään sen kanssa...

peräukko kirjoitti:

Mikä tää maailma olisi, jos aina sais kaiken? Itselläni ei ainakaan koko maailma kaadu siihen, jos en jotai tiettyä asiaa saa, tällä kertaa ihastuksen kohde. Vaikka se ihan perseestä onkin nii ei sille mitään voi, pitää vain oppia elämään sen kanssa...

Ei elämä yhteen ihmiseen kaadu, oli se sitten kuinka ihana tahansa. Mulla oli yhden naisen kanssa yhdellä huvipaikalla koko loppukesän jotain ja pyysin sitä illan viettoon. Hän ei myöntäny, eikä kieltäny ja sit viimesllä kerralla kysyin, että mennäänkö vai ei ? No se oli, että hän seurustelee. Ei sit voinu sanoo heti, hitto, vedätti mua koko loppukesän.

Voihan elämä ja sen kevät kirjoitti:

Ei elämä yhteen ihmiseen kaadu, oli se sitten kuinka ihana tahansa. Mulla oli yhden naisen kanssa yhdellä huvipaikalla koko loppukesän jotain ja pyysin sitä illan viettoon. Hän ei myöntäny, eikä kieltäny ja sit viimesllä kerralla kysyin, että mennäänkö vai ei ? No se oli, että hän seurustelee. Ei sit voinu sanoo heti, hitto, vedätti mua koko loppukesän.

Ihastuminen on pelottavaa,ahdistavaa,surullista,ja masentavaa.Minulla ei ole itsetuntoa,ja en pysty uskomaan,että joku voisi minuun ihastua.Silloin passittaisin herran psyokologille ja säälisin häntä.Olen nyt ihastunut luokkalaiseeni.Yleensä en edes anna itseni ihastua,koska mitään ei ikinä synny.Tosin olen niin ujo,että voin laskea "keskustelut" poikien kanssa yhden käden sormilla.Tiedän,etten tule ikinä seurustelemaan,ja olenkin suunnitellut elämääni pitkälle yksikseni.