Työskentelen mielenterveyskuntoutujien parissa. Nautin työstäni, mutta en työpaikasta. Töitä tehdään niska limassa (kirjaimellisesti) pienellä porukalla. Etsin jatkuvasti uutta paikkaa, mutta ei ole tähän hätään löytynyt.
Työt pyörivät ajatuksissa vapaallakin ja tulevat uniin. Migreeni puhkesi 3- vuorotyöstä ja tästä hirveästä työtahdista. Vapaa-ajalla ei jaksa tehdä mitään, eikä jaksa innostua mistään. Tällä menolla uuvutan itseni varhaisessa vaiheessa.
Mitä siis tehdä? onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Vaihtoehdot ovat täysi kilahtaminen tai työttömyys (ainakin hetkellinen).
Työt pyörivät ajatuksissa vapaallakin ja tulevat uniin. Migreeni puhkesi 3- vuorotyöstä ja tästä hirveästä työtahdista. Vapaa-ajalla ei jaksa tehdä mitään, eikä jaksa innostua mistään. Tällä menolla uuvutan itseni varhaisessa vaiheessa.
Mitä siis tehdä? onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Vaihtoehdot ovat täysi kilahtaminen tai työttömyys (ainakin hetkellinen).
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niinpä. Ei ole suutarin lapsilla kenkiä..
Mutta jos se "kilahtamisen" mahdollisuus ja uupuminen (niin työstäsi kuin nautitkin!?) ovat näköpiirissä, lienee parempi ottaa breikki vaikka toisentyppisen työn parissa. Kai nyt näinä pätkätyön kulta-aikoina jotain löytyy, ettei kotiin tarvitse rahattomana jäädä suremaan? Anyway, tsemppiä :)
Sairaslomalle siitä. Jos olet uupunut ja työt tulee jo kotiin, niin eiku sairaslomaa hakemaan. UUpuneena ei susta ole hyötyä muille eikä omaa terveyttään kannata töiden takia menettää.Rohkeasti vaan, sitten on aikaa miettiä kun saat levätä, mitä jatkossa haluat.
työt mielessä vapaallakin, sulla ei ole ns. homma hanskassa! Toivottavasti et pilaa asiakkaittesi elämää!
että ne on ennemminkin sun kaltaiset palstoilla vittuilevat reppanat, jotka toisten elämän pilaa - tai ainakin yrittää.
nykyisellä menolla, mikä useimmissa työpaikoissa on meneillään, tarkoituskin hankkia työpisteisiin ihan toisenlaista hoitohenkilöstöä; kylmää ja kovaa, joka ottaa työn työnä eikä vahingossakaan nauti siitä mitä on tekemässä. That`s it.Tunnolliset ja vahvasti työhön sitoutuneet eivät enää jaksa. Tsemppiä sulle, ymmärrän mistä puhut. Mutta vaihda toki työpaikkaa, jos olet noin stressaantunut, nyt on vara mistä valita.
...Pysähdy tosissasi miettimään mitä haluat tehdä. Itse sairastuin työuupumukseen ja masennukseen hoityössä, kolmivuoroa siis tein myös. Matka on ollut pitkä, mutta nyt kahden vuoden paranemisprosessin jälkeen olen palailemassa töihin lyhennetyllä työajalla.
osaltolta ja todella väsynyt työhöni. Olen ollut töissä tässä työpaikassa jo yli viisi vuotta, enkä ole ollut vielä päivääkään sairaslomalla, mutta nyt olen suurinpiirtein samanlaisessa tilanteessa kuin tämän keskustelun aloittaja. Jos kertoisin kaikki epäkohdat työpaikastani, niin siitä tulisi monisata sivuinen kirja, joten en jaksa edes aloittaa...
Muutaman epäkohdan kuitenkin kerron. Olen monesti toivonut esimieheltäni, että saisin tehdä enemmän ilta- ja yövuoroja mutta toiveitani ei ole kuultu. Iltavuoron jälkeen on tultava heti seitsemäksi aamuvuoroon, vaikka olen selvästi pyytänyt iltavuoron jatkoksi joko ilta-, yövuoroa tai vapaapäivää.
Työpaikallani muutamat pienten lasten äidit haluaisivat tehdä lähes pelkästään aamuvuoroa, mutta sitäkään ei ole kuultu.
Eikö tämä ole työpaikkakiusaamista???
Mitkä ovat työuupumuksen todelliset kriteerit? Miten todistan sen tosiasian, että vapaa-aikani kuluu työpaikan asioita vatvoessa?
Verenpaineeni on korkea, mutta mielestäni ei ole järkevää alkaa syödä lääkkeitä, kun tilanteeni korjaantuisi työaikojen muutoksilla.
Onko teillä mahdollista vaihdella itse vuoroja, tarvitsetteko siihen pomolta luvan tai kirjallisen pyynnön? Meillä nimittäin tuo sama ongelma, eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä, toiset haluis tehdä enemmän yötä, toiset iltaa, taoiset aamua. Jollakin syynä lapset, toisella terveydelliset syyt. Olemme itse keskenämme välillä vaihdelleet vuoroja, jos on näyttänyt että jollakin ihan mahdoton lista hyvinvoinnin kannalta.
Mulla se tilanne että näyttää siltä ettei vuorotyö sovi ollenkaan. Neljän vuoden vuorotyön jälkeen mulla on nyt alkanut tulemaan sydänvaivoja, lääkäri oli sitä mieltä että päivätyöhön, mut kun on perhe elätettävänä ja vain noita vuorotöitä tarjolla...
Mulla on kokemusta asiasta... Mä valitsin työttömyyden, koska mielenterveys kärsi...en saannut enää unta, ja työkuviot pyöri päässä. Oli kauhean paha olo aamuisin..kun piti kävellä töihin.. Olin niin kateellinen kadunlakaisijalle aamuruuhkassa...kun en saannut vaihtaa alaa hänen kanssaan. Hei vaihda alaa..jos ei muuta:))Ole vaan rehellinen itsellesi!