Yökyöpelistä

muutuin. Onko ihanampaa kuin hiljainen aamu kahvikuppi ja päivän lehti seurana. Ennen aamut oli yhtä tuskaa, nyt herään hyväntuulisena ja pirteänä. Tähän saattaa vaikuttaa se, että nyt kun on aikaa voi ottaa pienet tupluurit päivisin. Muistan, että ennenkuin eläkkeelle jäin, lupasin itselleni tämän yleellisyyden sitten kun aikaa on. :)

Olen koko ikäni ollut, otsikon mukainen.
Lapsena jo piti ajoissa nukkumaan menna, koska aamuherätys oli aikaisin.
Vaikka nuorena, ja aikuisena joskus tuli valvotuksi, silti heräsin 6-7 aikaan viimeistään.
Nyt eläkkeellä, silmät pilkkivät jo 22 ja sitten 5-6 aikaan hereille. Lehden lukuun menee 2h.
Joskus päivällä kun nukun, saatan valvoa 23 asti, silti herään samaan aikaan.

tuo aamuntorkku viedä voiton, kun herätyskelloa ei juuri tarvitse. Tarvittaessa olen kyllä aamunvirkku, illanvirkku kuten nuorempanakin. Selviän melko pitkiä aikoja hyvin lyhyillä yöunilla.

Olen ihan lapsesta asti ollut illanvirkku ja aamuntorkku ja ehkä entistä enemmän nyt, kun siihen on todellinen mahdollisuus. Toki herään aikaisinkin, jos herätä täytyy, mutta onneksi sellaista ei tarvitse tehdä joka aamu. Pariksi aamuksi viikosta olen ottanut harrastusmenoja, mutta ne eivät siis todellakaan ole pakkomenoja vaan itse valittuja menoja. :) On tämä nautittavaa tämä vapaus kymmenien vuosien työputken jälkeen. Vaikka olen ollut vapaana jo useamman vuoden, muistan yhä nauttia siitä.