Vaimoni ilmoitti eilen, että hän haluaa eron. Aivan yllätyksettä asia ei tullut esiin, kaksi viikkoa sitten hän sanoi ettei rakasta minua enää. Olen toki huomannut, että aivan parhaalla tavalla ei ole mennyt tässä viime kuukausina, mutta minä en ole (miehelle tyypillisesti?) varsinaisesti kriisiä huomannut. Viime kulunut vuosi meni minusta paremmin kuin jotkut aiemmat. Emme oikeastaan pahemmin riitele, mutta suhde on jotenkin outo, välinpitämättömän oloinen. Vaimo ei missään tapauksessa halua yrittää edelleen.
Ongelmana on kaksi pientä lastamme. Vaimoni on erään toisen EU-maan kansalainen ja hän haluaa muuttaa kotimaahansa lapset mukanaan. Hän kertoo, ettei halua olla siirtolainen vierassa maassa kielitaidottomana ilman omaa työtä. Tämä toki vain yksi syistä, jonka hän antaa erolle.
Mikäli lapset lähtevät katkeaa mielestäni minun mahdollisuuteni olla heihin kunnollisessa yhteydessä. Jotkut skype-puhelut ja vierailut lomalla ei mielestäni riitä oikean suhteen rakentamiseen heihin. Haluaisinkin samassa tilanteessa olleilta kuulla mitkä ovat mahdollisuuteni nyt. Itse haluaisin vielä yrittää, mutta jos siihen ei tule mahdollisuutta niin mikä olisi paras tapa varmistaa lasteni oikeus isään ja minun suhteeni heihin? Yhteishuoltajuus ja vuorotteleva asuminen vai olisiko isällä käytännössä mahdollisuus saada tälläisessä tilanteessa yksinhuoltajuus? Mikä olisi paras foorumi/palsta kysymyksille?
Ongelmana on kaksi pientä lastamme. Vaimoni on erään toisen EU-maan kansalainen ja hän haluaa muuttaa kotimaahansa lapset mukanaan. Hän kertoo, ettei halua olla siirtolainen vierassa maassa kielitaidottomana ilman omaa työtä. Tämä toki vain yksi syistä, jonka hän antaa erolle.
Mikäli lapset lähtevät katkeaa mielestäni minun mahdollisuuteni olla heihin kunnollisessa yhteydessä. Jotkut skype-puhelut ja vierailut lomalla ei mielestäni riitä oikean suhteen rakentamiseen heihin. Haluaisinkin samassa tilanteessa olleilta kuulla mitkä ovat mahdollisuuteni nyt. Itse haluaisin vielä yrittää, mutta jos siihen ei tule mahdollisuutta niin mikä olisi paras tapa varmistaa lasteni oikeus isään ja minun suhteeni heihin? Yhteishuoltajuus ja vuorotteleva asuminen vai olisiko isällä käytännössä mahdollisuus saada tälläisessä tilanteessa yksinhuoltajuus? Mikä olisi paras foorumi/palsta kysymyksille?
Vastaukset 5
Vanhimmat
samassa tilanteessa olevana (nainen,ex-mieheni ulkomaalainen) on että pidä vaikka väkisin hyvät välit vaimoosi,siten ei tule kaappauksia tai muuten riitaa,joka kärjistyy siihen, että lapset viedään maasta. Yksinhuoltajuutta en suosittele hakemaan, hän on kuitenkin lastesi äiti joka provosoi häntä tekemään tyhmyyksiä-lue lööpeistä miten kävi lapsille kun huoltoriita oli päällä. Äärimmäisyyksiin olen joutunut joustamaan,että saan olla lasteni huoltaja, isän osaa pätkääkään väheksymättä. Ajan kuluessa tilanne helpottuu (meillä kaksi vuotta erosta) Lasten isä toistaiseksi pysynyt vielä maassa,mutta eteen tulee väistämättä tilanne jolloin hän on lähdössä kotimaahansa, ja siksikin on välit säilytettävä hyvänä. Lapsista taistelu on kamalaa, ja mielummin katson, että ne skypetkin on lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin revitään maasta toiseen.
Äidillähän ei ole mitään yksinmääräämisoikeutta lapseen ja lapsella on aina oikeus molempiin vanhempiinsa.
Vaikka kuinka antaisit entiselle rakkaalle puolisolle luvan käyttää itseäsi lattiarättinään, niin se ei ole tae millekkään, kaappauksen riski on aina olemassa.
Eikö ole kohtuutonta repiä lasta irti juuriltaan ja viedä maahan, jossa hänellä ei ole mitään siteitä. Ei ympärillä mitään tuttua ja turvallista.
Voiko asiat mennä enää huononmiksi, jos lähdet rohkeasti taistelemaan oikeuksistasi ja ennen kaikkea lapsen oikeuksista tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Näissä asioissa on pyrittävä aina minimoimaan lapsiin kohdistuva muutos.
Lapsen kaappausta ei voi estää sitten millään, jos äiti päättää lähteä, niin paluuta ei ole. Mutta sen olet varmasti tiedostanut jo siinä vaiheessa, kun teitte ratkaisun tehdä yhteistä rakasta jälkikasvua.
tää kaappaus provokaatio. Kysehän oli toisesta eu maasta. Eikös se maa myös kuulu shengen sopimukseen. Silloinhan lapset palautettaisiin.
niin vain kaappailla. Palautetaan kyllä ja nopsaan. Ei muutakuin tapaamisoppari kuukauden-parin välein 2-3 viikkoo isällä tai jotenkin noin. Lapset pieniä,tarvivat äitiänsä.
Kaksi kuukautta siellä ja yksi täällä voisi olla hyvä järjestely. Yleensä yhteishuoltajuudesta, jossa on mahdollisimman tasaisesti jaettu lähivanhemmuus on yleensä saatu hyviä kokemuksia. En vain tiedä päädytäänkö sellaiseen noin pienen lapsen kuin 1,5 kohdalla.