hmm elikkä halusin ilmaista mieli piteeni kun aamulehdessä oli taas tarina kuinka joku 8v. oli raadeltu teholle kun koira oli käynyt päälle sisätiloissa... no onko vika koirassa vai kasvattajissa vai onko se vaan yksinkertaisesti (jää lehdissä mainitsematta aina) siitä lapsesta jos se räpeltää koiran palleja tai muuten vaan kiusaa ja haakkaa sitä niin ei se ihme ole jos päälle käy en itsekkään sitä katselisi kauan.. ja jos saa lainata hieman suomalaisen bändin sanoja: Jos koira tappaa lapsen,
Se lopetetaan,
Mutta rattijuoppo joutuu vain vankilaan
"Onko tämä oikein?",
Minä kysyn Vaan!,
Kai hiukan koiraakin puolustaa Saa!...
ei se koira yleisesti ottaen päälle käy ellei sitä ärsytä tai tee jotain muuta typerää! vai olenko väärässä ?
Se lopetetaan,
Mutta rattijuoppo joutuu vain vankilaan
"Onko tämä oikein?",
Minä kysyn Vaan!,
Kai hiukan koiraakin puolustaa Saa!...
ei se koira yleisesti ottaen päälle käy ellei sitä ärsytä tai tee jotain muuta typerää! vai olenko väärässä ?
Vastaukset 19
Vanhimmat
...nykykoirien luonteenlaadut.
Olen nähnyt vastaavaa käytöstä, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan eikä tilanne päässyt niin pitkälle.
Koira saattaa oleskella lapsen kyljessä ja näyttäisi nauttivan lapsen silittelyistä, mutta ilme kuitenkin paljastaa. Koira saattaa nuoleskella huuliaan kuin mielistellen (jotkut saattavat luulla, että se haluaa 'pusutella'), mutta tarkkaan katsottuna myös hampaat saattavat välillä pilkistää. Koira on epäileväinen ja yhtäkkiä sillä saattaa napsahtaa.
Se, että miksi hyökkäys jatkui ensimmäisen pureman jälkeen selittyisi ehkä alkukantaisilla luonteenpiirteillä. Adrenaliini sai koiran 'innostumaan ja sokeutumaan', dogo argentinohan on alkuperältään taistelukoira...
Meilläkin on kaksi koiraa, 7-vuotias lapsi ja vielä syntymätön tulokas. 7-vuotiaan kanssa uskallan jättää koirat hetkeksi, koska tiedän että poika osaa olla niiden kanssa, mutta en jätä hetkeksikään niitä poikani kavereiden kanssa ilman valvontaa enkä tule jättämään vauvankaan kanssa. Se ei tulisi kuuloonkaan. Ne ovat silti koiria enkä luota niihin ihan täysin.
Suoraan sanottuna hieman pelottaa synnyttää pienokainen, kun on lukenut näin paljon koirien ja lapsien välisistä onnettomuuksista, vaikka omat koirat eivät kyseisiä rotuja olekaan...Kaikissa roduissa on kuitenkin yksilöitä...
tapaus. Dogot/muutkaan koirat ei yleensä käyttäydy noin. Nythän koira oli vieraassa hoitopaikassa, vieras lapsi, ei omistajaa paikalla.
Miten paljon lapsen annettiin "häiritä koiraa" ym, tulee vaan aina mieleen kaikkea tuollaista, että mikä sen todella on laukaissut.
Minua eniten tässä jutussa ihmetyttää toden teolla se että miksi kys. ihminen on oikein ottanut toisilleen vieraat lapsen sekä koiran samaan aikaan saman katon alle jos koiralla on kerta ennestäänkin ollut agressiviista käytöstä lapsia kohtaan.. Ketään en tahdo syyttää eiköhän henkilöt tunne sitä kaikki osapuolet jo valmiiksi omastakin takaa. Onneksi ei käynyt kuitenkaan niin pahasti kuin olisi voinut.. Mutta näitähän sattuu ja eipähän niille voi minkään. Raatelepahan ne ihmisetkin toisiaan.. Ja turha aina ensimmäisenä koiraakan lähteä syyttämään yleensä se vika kuitenkin löytyy sieltä narun toisesta päästä.
nykyisin dogoa ei pidetä minään taistelukoirana, totta on, että rotua on alunperin joskus käytetty taisteluun. koiran käyttötarkoitus on: Suurriistan metsästykseen.Rodun toinen ominaisuus, suojelu ja vahtiminen, tulevatkin helposti esille metsästykseen tarvittavan energian jäätyä käyttämättä.
netistä lainattua: "Dogo Argentino valpastuu herkästi uusiin, yllättäviin ääniin ja normaalista rutiinista poikkeaviin tapahtumiin. Omistajan onkin otettava koiransa "haltuun" heti pentuajasta lähtien määrätietoisella koulutuksella, jotta koira ymmärtää erilaisten tilanteiden toimintatavat. "
eiköhän tuo kerro jo kaiken mikä oli vikana.
Meilläkin kävi joskus kylässä vieraita joilla oli villi lapsi mukana.
Koiramme on iso, kiltti, taistelukoiraakin mukana.
Seurasin tarkoin lapsen ja koiran puuhia, aina kun oli aikuinen paikalla, lapsi käyttäytyi kuin enkeli heitellen keppiä... Vanhemmat kaikki mentiin sisälle, lapsi ja koira jäi pihalle... Minä kumminkin katselin ikkunasta pihalle kun siinä ikkunalla kerran istuskelin. Lapsi "noin metrin pituinen keppi" kädessään hakkasi koiraa, löi nyrkein ja huusi kuin riivattu... Taas pihalle ei mitää kaikki hyvin, kunnes seinän takana taas huitomaan kepillä... Lapsen vanhemmatkaat eivä tajua... Koiramme tökkäri palsen perseellä pari kertaa kumoon että lopetas ei tuo ole enää hauskaa... Vanhemmat syyttämässä koiraa!!! Että näin se ihmis mieli toimii!!! Kuka tahansa suuttuu kun hakataan kepeillä yms yms yms, koirilla on tuntoaisti, eikä varmasti sekään kivaa että puoli oudot tulee kepein omalle reviirille.
Hyvin näytti kestävän, mutta tuskin montaa tuntia....
Kävin taannoin tuossa naapurissa istuskelemassa. Emäntä meni sisälle ja hänen kromforländer tuli viereeni kerjäten rapsutusta.
Silitin hiukan ja yllättäen se yrittikin näykätä. Ei sillä mitään kipuja ollut, kunhan vain näytti, että kuka käskee.
Koira dominoi perhettään komentaen haukkumalla heittämään palloa. Sen annetaan vahtia kaikkea mikä liikkuu tai ei liiku pihalla tai sen ulkopuolella. Rähinä oli lähes lakkaamatonta.
Koira on kunkku siinä perheessä. Onneksi nyt jo vanha ellei peräti kuollut.
Joskus koira kokee olevansa kunkku vaikka ei pidäkään kauheaa älämölöä koko ajan.
Katsoin taannoin Animal Planetia ja siinä rauhallinen huostaanotettu rotikka puri yllättäen silittävää poliisia.
Käsi putsattiin ja koira annettiin muka koiria tuntevalle hoitajalle hoitoon. Samainen poliisi meni taas moikkaamaan rotikkaa koska eihän se ole rotikan syy, että sitä on huonosti kohdeltu.
Koira oli rauhallinen ja poliisin silittäessä taas yllättäen napsautti leuat käteen. Siis kummallakin kerralla syvät haavat ja oli tuuria, ettei tullut vaurioita.
Vihdoin kutsuttiin paikalle "koirapsykologi" (onko oikea nimike?), joka katsoi koirasta yleisesti otettua videotallennetta hidastettuna.
Koira puski hoitajaansa ja tämä silitti välittömästi. Tämä toistui ja toistui. Kyseinen hoitaja ei itse mennyt koiran luokse silittelemään vaan koira teki AINA aloitteen. Siksi ei siis purrut hoitajaansa.
Tutkija sanoi välittömästi, että koira määrää milloin silitetään ja milloin ei. Koira siis koki olevansa johtaja ja alamaisilta se ei halunnut minkäänlaista aloitetta.
Koira voi siis olla näennäisen rauhallinen ja kiltti mutta monet eivät tajua, että se koira kokee olevansa määräysvallassa ja silloin hampaat kolisee tai räyhätään kotona tai lenkillä tms.
Mikä siihen auttaa? Huomioimattomuus! Aina kun huonosti käyttäytyvä koira hakee huomiota niin se komennetaan pois tai ollaan huomioimatta. Rähisevä ja pureva viedään eri huoneeseen rauhoittumaan.
Vain ihmisen kutsuessa luokse sitä silitetään.
Tästä tuli jo niin pitkä kirjoitus, että suurin osa lukee vain sanan sieltä ja toisen täältä. Jatketaan vääntöä.
näytetty kuinka Dogot pyydystää villisikoja laumana. Veristä touhua ja sen jälkeen voikin köllötellä lasten kanssa (veret pestynä) lattialla.
Kyse on siitä, mihin asemaan koiran annetaan perheessä nousta.
Täyttä asiaa kirjoitit. Tavallinen koiranomistaja ei aina ymmärrä miten pienestä se on koiran maailmassa kiinni, että onko pomo vai ei.
Ihmisen tulee AINA olla se joka tekee aloitteen, on sitten kyse leikistä, rapsutuksista tai vaikka turkinhoidosta.
Meillä vanha koira oli ilmeisesti "passiivinen johtaja". Se sai aina kaiken periksi ja sai rapsutuksia ja palloa heitettiin ym. kun koira vain näytti elein mitä haluaa. Älykkäänä eläimenä koira oppii nopeasti manipuloimaan ihmisiään, jos eivät ole tarkkana. Onneksi koiramme oli todella kiltti ja ihmisystävällinen, ettei se ketään ikinä purrut, mutta jääräpäinen se osasi olla, jos yritettiin tehdä jotain mitä se ei halunnut.
Nykyinen koiramme onkin sitten ihan eri maata. Se aloitti agressiivisesti taistelemaan johtajuudesta jo puolivuotiaana. Repi vaatteista hihat ja saimme haavojakin. No, piti sitten opetella ihan uusi tapa olla koiranomistaja. Tämän kaverin kanssa pitää olla jämpti. Olen kyllä ylpeä, ettemme missään vaiheessa sortuneet lyömään koiraamme, vaikka se oli ajoittain oikea pikku hirviö. Lyömisellä olisi vain menetetty koiran luottamus ja sitten vasta olisikin ollut vaikeaa.
Johdonmukaisella koulutuksella ja paljolla liikunnalla saimme hirviöstä fantastisen kaverin, jonka kanssa ulkoilu ja harrastaminen on ilo :)
Sinulla kuten minullakin on kokemuksia erilaisista tai erirotuisista koirista.
Meilläkin seurakoira pääsi "passiiviseksi" johtajaksi kun se nyt vaan oli niin suloinen. Ainoa ketä se kurmotti oli nuorin lapsemme, joka ei todellakaan kiusannut koiraa vaan päinvastoin, hän käyttäytyi tosi alistuvasti ja totteli koiraa mennen tullen. Aivan kuten suuri osa ihmisistä.
Leikeissä koira oli tietämättäni astunut lasta ja lapsen mielestä se oli vain hauskaa painia. Tein lopun siitä ja selitin lapselle syyn. Hän ymmärsi.
Kerran koira yllättäen- täysin yllättäen komensi poikaani rähisemällä????!!!?? Olin itse vieressä ja voin vannoa, ettei poikani tehnyt muuta kuin käveli olohuoneeseen lällyttääkseen koiraa. Koira syöksyi sängystään äristen paikalle. Ajattelin, että seuraavalla kerralla se voi jopa purra. Lapseni säikähti ja jähmettyi.
Siinä samassa ajoin koiran rähisten pois (samoin toimii ylempiarvoinen koira alempaansa kohtaan)ja aloin uudestaan pohtia lapsen käytöstä ja asemaa koiraa kohtaan.
Lapseni oli kuin koiranpentu. Meni koiran luokse ja kävi makuulle viereen ja alkoi silitellä ja hellitellä. Aina kun koira tuli luokse niin se sai valtavat hellittelyt ja lällyttelyt. Voivoi kun olet niin ihana ja lässyn lässyn, ihan koko ajan ja aina. Koira toi lelun ja lapsi totteli ja alkoi leikkiä.
Lapsi opetteli sitten minun KÄSKYSTÄ ajamaan koiran pois. Koira sai hellyyttä vain silloin kun kutsuimme sen luoksemme ja hetken päästä se pyydettiin taas pois. Toistoa toistoa toistoa. Aina kun koira tuli itsenäisesti luokse ja vaati hellyyttä- ärähdys ja koira pois, HETI eikä kohta.
Jouduin tukemaan tässä lastani koska hänelle oli tosi vaikeaa olla päättäväinen ja hiukan ankaraääninen koiralle. Lapsi siis 9v. Hän ei millään olisi halunnut olla "julma" koiralle.
Kas vain. Ei mennyt kuin pari viikkoa niin tämä koira alkoi totella nuorinta lastakin. Aiemmin se ei tullut kutsusta hänen luokseen ikinä vaikka totteli meitä muita tosi hyvin.
Meillä alunperin ongelma lähti käyntiin siitä syystä, että aiemmin meillä oli palveluskoira, jota koulutettiin kunnolla ja jämptisti. Myös vieraat hyväksyivät "kuivan" kasvatuksen. Se olikin kiltti ja rakastettu koko tuttavapiirissä.
Mutta tämä keskikokoinen karvakasa ei ole palveluskoira ja olimme alkaneet katsoa sormien läpi muitakin sen touhuja kuten kokoaikainen seuraaminen, vieraiden päälle hyppiminen (vieraat itse halusivat ettei koiraa kielletä, ISO VIRHE kun suostuimme).
Muutimme omaa käytöstä ja vaadimme myös vieraita olemaan riehuttamatta koiraa. Jos ei totelleet niin koira kylmästi makuuhuoneeseen.
Nyt meillä on ihan ihana seurakoira, joka ei hypi silmille, eikä hauku, eikä varasta pöydältä, eikä seuraa sisällä koko aikaa...eikä pure sormia...
Nyt meillä on taas palveluskoiran pentu ja kasvatan sitä kuten aikuinen koira kasvattaa pentua. Tuo seurakoirakin antaa melkoista kyytiä jos pentu ei tottele. Se ei säälittele yhtään vaikka pentu lentäisi pari metriä uikuttaen.
Aikansa nujuuvat-leikkivät ja kun isokoira kokee, että pentu on liian uhmakas niin aikuinen koira tekee siihen julman lopun. Pentu tottelee sitä tosi hyvin.
Pentu ei saa purra meitä vaan se osaa jo 10vk:n ikäisenä kieltosanan ja tarjoan VASTA sen jälkeen sille lelun. Puruinto on niin valtava, että mielellään tarjoan sen lelun.
Kieltosanan opetin ottamalla hellästi mutta vakaasti niskasta kiinni ja lopetin kulloisenkin pahanteon ja siirsin koiran etäämmäs. Aina samalla tavalla. Napakka Kieltosana ja niskasta kiinni ja päästin irti.
Eli kielto ja koira lopettaa touhunsa ja vasta sitten annetaan lelu.
Tänään se on vain kerran ottanut minua kädestä kiinni, eilen ei lainkaan....! Toiset pähkäilee kun pentunsa puree koko ajan, niinpä.
Joku hokee EI-sanaa vaikka ei ole saanut sitä sanaa koiralleen opetettua, että mitä se tarkoittaa. Hoetaan ja hoetaan ja koira vaan riekkuu tai jatkaa touhuaan.
Olen nähnyt koiran, joka on oppinut, että kun ihmistä puree niin sitten sille heitellään heti lelua. Toiminta toistuu. Koira puree ja taas annetaan heti lelu, ilman kunnon kieltoa. Eli kun puree niin ihminen heittää lelun. Kätevää.
Onhan se niin, että jotkut koirat eivät aiheuta ongelmia vaikka niitä ei juuri kasvateta. Toisaalta ihmisillä on valtavasti ongelmia koiriensa kanssa ja niitä pähkäillään joka palstalla. Osa tyytyy:tää nyt on tämmönen. Osa kokee mielipahaa koirastaan ja elämä ei tunnut kivalta. Häpeääkin koetaan ja turhautumista.
Pahin neuvo mitä olen lukenut on sellainen, että :"anna sen koiran hyppiä ja haukkua, sehän kuuluu tämän rodun luonteeseen, jos kiellät sitä niin se menee ihan pilalle". Itselläni on siis kyseistä rotua oleva koira ja se on kaikkea muuta kuin pilalla koulutuksen vuoksi. Ei ole pitkä aika kun eräs tuntematon kehui sen hyvää käytöstä.;)
Voin myös sanoa, että on vain ehkä pari rotua, jotka eivät juurikaan hypi tai hauku. Suurin osa koirista tykkää hyppiä ihmisen päälle jos ei sille muuta opeteta.
Itse en helli pentua jos se hyppii vasten. Lähinnä kiellän jo ennen hyppyä ja tönäisen pennun reippaasti mutta ilman väkivaltaa pois. Voi kuinka monesti tekisi mieli lässyttää ja ottaa se hellyys siinä kohtaa vastaan mutta ei auta, pitää olla tiukkana.
Nyt se ei enää juurikaan yritä hyppiä vaan istahtaa eteeni. Ikää on hurjat 10vk. Tiedän, että se alkaa viimeistään puolivuotiaana riekkumaan ja käyttäytyy kuin kauhukakara, mutta jatkan samalla linjalla ja lisätään aivojumppaa toki myös liikunta tulee lisääntymään.
Kun kävelytän koiriani niin seitsemän kymmenestä vastaantulijasta rähisee tai haukkuu tai käy makuulle. Osa ihmisistä toljottaa suu auki eikä tee mitään ja osa yrittää kieltää tai harmistuu koiransa käytöksestä mutta eivät saa koiraa tottelemaan.
Jos koiranne käyttäytyy noin, kokeilkaa olla kotonakin jämptimpiä älkääkä antako sen koiran määrätä kaikesta varsinkaan hellyydestä!
Koiran koulutus vaatii runsaasti aikaa eli toistoja ja toistoja pienissä erissä arjessa. Kielto ja kiitos pitää tulla oikealla hetkellä.
Tosiaan koira oli kiltti! Ottakaa huomioon että pitää se lapsikin kasvattaa ja näyttää kuka on pomo!!! Ajatella jos tässäkin tapauksessa olisi ollu toisin päin... Esim koira näykkinyt lasta niin monta kertaa kun tämä löi kepillä!
Että pitää katsoa kuinka ne lapset kasvatetaa MYÖS....
Kilttejä!
Sitten vain tulee se päivä kun yllättäin on hampaat kädessä tai naamassa kiinni.
Koira on kenties vain päättänyt, että minä ajan tuon pois, koska minä määrään niin.
Koira, jolla on selkeät rajat, ei tee moisia hyökkäyksiä lainkaan.
Jos lapsi istuu lattialla niin ei koira saa päälle hyökätä. Piste.
mutta on niillä koirillakin vikaa päässä!!Kokemusta on sillä perustein että kyseistä rotua siis (yksi ihminen) piti kun kukkaa kämmenellä eikä tehnyt sille mitn ikinä koska se rakasti sitä niin paljon.Kas kummaa kun koira meinasi tappaa minut!ja se oli muutenkin ihan kaheli koira! Että se vika ei tod. ole aina ihmisen vika vaan myös koirilla on sitä mielenvikaa!!!että turha sitä aina koiria on joka tilantees puolustella!
Onko joku väittänyt jotai muuta??? Tottakai rajat koiralla on ja pitää olla jämpti! Mutta kuten sanoin se pitää olla myös lapsella, ei koiraa saa nyrkein/kepein hakata heti seinan takana... Järki käteen... Jos koira ja lapsi on esim kahestaan pihalla, melkeinpä pitää lasta vahtia enemmän ettei koiralle saa tehdä kipeää... Koira sitä muutenvain ei repee tekeen... Lapsen kasvatusta ylistän siis kuin myös koiran.
Tarkoitus oli että vaikka koira olis kuinka kiltti yms yms... Se ei jaksa kauan toistuvaa kipua... Kuten ei ihminenkään.
Ihmiset laittava oitis nämä koiran viaksi, vaikka syy voi olla itse lapsessa!
Mitä sinä tekisit? Jos sinun kokoinen "jokin"hakkaa sinua kepein, nyrkein ja huutaa kuin riivattu??
Lapsen kasvatus myös kunniaan kuin myös koiran.... PISTE.
Onko jälleen joku jotain muuta sanonut? Tottakai on sekopäitä myös... Kuten ihmisiäkin jos jonkinlaista!
Yksilöitä loytyy ihmisistä,koirista lepakoista ja vaikka etanoista... :) sehän nyt on päivänselvää
Yleensä se minun kokemukseni on juuri sitä, että koira lellitään pilalle, ja koiran eteen tehdäään kaikki mahdollinen. Ja kaikki sujuukin hyvin niin kauan kuin koira saa päättää, miten asiat hoidetaan.
Koiran rakastaminen ei riitä, vaan koiraa pitää kohdella koirana, ei ihmisenä. Minäkin rakastan koiriani, mutta siltikin pidän tarkan kurin, ihmiset (myös lapseni) menevät aina edelle arvoasteikossa, ja koira ei sanele oikeastaan mitään. Toki näen koirasta esimerkiksi milloin on parasta päästä pihalle ja pian, mutta koira ei vaadi edes sitä meillä. Luen sen muista merkeistä. Olen tarkka siitä, että ihminen on aloitteelinen esimerkiksi leikin aloituksessa ja ulos lähdössä, Koirat eivät kulje perässä jatkuvasti huomiota vaatien, Ruokakupille ei mennä ilman lupaa jne... Vastavuoroisesti koirilla on ne omat paikat, joissa niitä eivät lapset häiritse. Ei kovin haastavaa, jo konttausikäinen lapsikin oppii nopeasti.
Olen tavannut koiria, jotka määrääväät missä vieraat saavat istua, manipuloivat omistajiaan jatkuvasti jne... Ihme touhua, enkä voi ymmärtää sitä millään, vaan hirvittää. Koira on viisas eläin ja käyttää tilaisuudet hyväkseen. Ja moni ei tosiaan edes tajua, miten hukassa johtajuus on.
Koirilla on mielenvikaisuutta, mutta harvinaisempaa se on, kyllä se vika yleensä ihan ihmisestä löytyy.
monta lasta joka kontrolloin vanhenpiaan!!! Usein äitiä enemmänkin.
Siis ihmisistä kyse
koiraa ja lasta ei saa koskaan jättää ilman valvontaa. Vanha kauan tiedetty viisaus.
Miettikääpä sitten miksi. Siksikö kenties, että koira saa heti suuren mielihalun hyökätä kiinni mukeloon vaiko siksi, että lapset (suuri osa) eivät oikeasti osaa olla eläinten kanssa. Tekee mieli sohia kepillä ja vähän tökkiä.
Eläin joka ei puolustaudu, on sitten jo niin vanha ja sairas ettei enää jaksa mitää muutakaan.
Se yllättää monen, ettei se oma lapsi olekaan ihan täysi kullannuppu kaikessa.
Jotenka, ei lapsia ja koiria ilman valvontaa-
Tähän tähtäsinkin... Aina pitää valvoa ja katsoa kun koira ja lapsi ovat yhdessä!!! Jos ei sitä lapsen vanhemmat tee niin koiran omistajan pitää
ollut vieressä, eli lapsi ei ollut hakannut kepeillä eikä millään muullakaan.
Ihmisillä on outo käsitys, että aina lapsi on lyönyt jos koira käy päälle.
Yleensä koira kokee lapsen alamaisekseen ja koira pyrkii palauttamaan lapsen maan pinnalle kuten koira tekee myös koiranpennulle.
Olen nähnyt lukemattomia tilanteita missä koira jäykistelee lapsille vaikkei olisi koskaan elämässään joutunut lasten kanssa tekemisiin.
Kohta keskustelen taas erään ihmisen kanssa, jolla ei ole lapsia eikä miestä mutta on kaksi rähjäävää koiraa. Koitetaan laittaa niitä koiria ruotuun, lopettamalla koirien tottelu. Siis tämä ihminen tottelee koiriaan. Hidasta on mutta ajatus on jo ymmärretty.