En usko että tästä asiasta on ollut kauheasti puhetta, mikä itselleni on kovin arka ja vaikea asia: jatkuva sairastelu.
Arka se on sen takia, että kovin herkästi tunnen syyllistyväni siitä että en ole jo keksinyt sitä Viisasten Kiveä jolla saavuttaisin 100 % terveyden. Minulle tuputetaan joogaa, jotkut puhuvat meditaation puolesta... Kuka mistäkin. Aikakauslehdet purskuavat vaihtoehtohoitoja ja yrttitroppeja sun muuta. Minua se kaikki vain tympii ja väsyttää. Ettäkö muka sen jälkeen kun alkaa käyttämään jotain ihmekasvia niin KOKO ELÄMÄ on sen jälkeen yhtä ruusuilla tanssimista? Tai että jos koko päivän on omistanut kehonsa erilaisiin vaikeisiin ja koskeviin asentoihin vääntelylle, niin sitten sitä on terve? Missä välissä sitä ehtiikään tehdä mitään ns. kivaa, kun koko ajan pitää olla solmussa, vetämässä troppia turpaansa tai meditaation syvimmissä syövereissä?
Aistinkohan nyt itsestäni aika reipastakin KYLLÄSTYMISTÄ koko huuhaa-skeneen... Iik.
Vaikeaa sairastelu on juuri sen takia, että se vie mielen niin matalaksi, energiat alhaisiksi, ja taitaa olla suurin syy siihen miksi minä en ole niin hyvin edistynyt kaikissa niissä hankkeissa mistä täällä puhutaan, ja missä muut ovat jo herratiesmissä. Sekös kenkuttaa.
Juttu kaiketi on niin, että minä en halua omistaa koko elämääni pelkästään fyysiseen kehooni keskittymiselle. Ehkä tämä eräänlainen nirppanokkaisuus fyysistä kohtaan juontaa jonnekin useampien satojen vuosien päähän, tiedä häntä, tai oli syy mikä hyvänsä, haluaisin oikeastaan olla pelkkä ilmassa leijuva pää funtsimassa mielenkiintoisia ja kokemassa jänskiä visioita... Muun kehon voisi vaikka susille syöttää.
Ja sitten tietysti kehoni kaiketi kremppaa juuri sen takia että se huutaa huomiota vai??? :P
Oletteko te kaikki muut ihan petomaisen terveitä, vai kehtaako kukaan kertoa että olisi jotain pitkäaikaissairautta tms.?
Arka se on sen takia, että kovin herkästi tunnen syyllistyväni siitä että en ole jo keksinyt sitä Viisasten Kiveä jolla saavuttaisin 100 % terveyden. Minulle tuputetaan joogaa, jotkut puhuvat meditaation puolesta... Kuka mistäkin. Aikakauslehdet purskuavat vaihtoehtohoitoja ja yrttitroppeja sun muuta. Minua se kaikki vain tympii ja väsyttää. Ettäkö muka sen jälkeen kun alkaa käyttämään jotain ihmekasvia niin KOKO ELÄMÄ on sen jälkeen yhtä ruusuilla tanssimista? Tai että jos koko päivän on omistanut kehonsa erilaisiin vaikeisiin ja koskeviin asentoihin vääntelylle, niin sitten sitä on terve? Missä välissä sitä ehtiikään tehdä mitään ns. kivaa, kun koko ajan pitää olla solmussa, vetämässä troppia turpaansa tai meditaation syvimmissä syövereissä?
Aistinkohan nyt itsestäni aika reipastakin KYLLÄSTYMISTÄ koko huuhaa-skeneen... Iik.
Vaikeaa sairastelu on juuri sen takia, että se vie mielen niin matalaksi, energiat alhaisiksi, ja taitaa olla suurin syy siihen miksi minä en ole niin hyvin edistynyt kaikissa niissä hankkeissa mistä täällä puhutaan, ja missä muut ovat jo herratiesmissä. Sekös kenkuttaa.
Juttu kaiketi on niin, että minä en halua omistaa koko elämääni pelkästään fyysiseen kehooni keskittymiselle. Ehkä tämä eräänlainen nirppanokkaisuus fyysistä kohtaan juontaa jonnekin useampien satojen vuosien päähän, tiedä häntä, tai oli syy mikä hyvänsä, haluaisin oikeastaan olla pelkkä ilmassa leijuva pää funtsimassa mielenkiintoisia ja kokemassa jänskiä visioita... Muun kehon voisi vaikka susille syöttää.
Ja sitten tietysti kehoni kaiketi kremppaa juuri sen takia että se huutaa huomiota vai??? :P
Oletteko te kaikki muut ihan petomaisen terveitä, vai kehtaako kukaan kertoa että olisi jotain pitkäaikaissairautta tms.?
Vastaukset 10
Vanhimmat
No voin vain puhua omasta puolestani, mutta sen jälkeen kun muutama vuosi sitten aloitin joogan ja meditaation, niin enpä juuri ole sairastellut. Keskimäärin puoli tuntia päivässä niille omistan aikaa.
Fyysisyydestä sen verran, että tänne me inkarnoidumme elääksemme nimenomaan fyysisessä kehossa. Kun sitten jossain vaiheessa jätämme tämän maallisen tomumajan, niin kyllä siellä tuonpuoleisessa ehtii riittävästi leijua ilmassa funtsimassa mielenkiintoisia juttuja ja kokemassa visioita - ennen seuraavaa maallista inkarnaatiota.
Ja jos et jaksa odottaa siihen asti, niin opettele jokin ruumiistairtautumismenetelmä. Se on helpompaa kuin luulisi. Silloin voit kokea, mitä on olla täysin ilman fyysistä kehoa.
Olen yli 10 v ollut OBE:n rajalla, ja välillä alkaa todella ottaa päähän että se ei vaan irtoa. Vähän kuin joku puolifrigidi akka yrittäisi kokea orkkua... Iso Oo hukuksissa... :P
Kumppanini väittää ettei pysty irtautumaan jos kehossa on pienintäkin vikaa - tietoisuus ei uskalla irrota, koska keho voisi sitten kupsahtaa sillä aikaa kun sielu on pihalla. En tiedä sitten.
Suosittelen William Buhlmanin kirjaa "Adventures Beyond the Body". En tiedä onko suomennettu. Amazon.com:sta ei löytynyt, mutta herran omalta nettisivulta sitä saa:
http://www.williambuhlman.com/bookstore.htm
Tälläkin sivulla kannattaa poiketa:
http://www.out-of-body.com
Fyysinen ja henkinen kunto ovat kaiken a ja o.
Masennus ja muut ylisynkät kaudet altistavat sairauksille. Samoin huono ruokavalio, vähäinen uni ja huono hygienia.
Fyysistä kuntoaan on vaalittava, mikä ei tarkoita mitään hitonmoista bodaamista vaan sitä että jaksaa juosta 2kilsaa putkeen.. minun henkilökohtainen mittarini tuo 2km.
Ota joku taistelulaji esim taekwon do tai han moo do. Niissä oma fyysinen kunto nousee kohisten ihan huomaamatta ja tälläiset taistelulajit auttavat myös henkiseen tasapainoon.
Syö paljon kasviksia ja kuituja. Ne auttavat.
On tietysti eri asia mitä sairstat. Oletan nyt vain että sinnulla on jatkuvasti jotakin pientä nuhakuumetta ja flunssaa, päänsärkyä ja vatsakipua. Myös oikeat työ/opiskeluolosuhteet ovat ratkaisevia.
Pol
En tiedä mikä on terveyden salaisuus, mutta uskoisin että päästä se kaikki lähtee.
Itse elän aika huonotapaisesti. Syön mielelläni lihaa, makkaraa ja pizzoja. Tykkään lipittää olutta. En tosin humalahakuisesti.
Liikun vähän.
Silloin tällöin vedän 8-10 km:n ripeän juoksulenkin. Kunto on aina sama, treenasi tai ei. Olen aina ollut fyysisesti petomaisen terve: yläasteen ja lukion yhteenlasketut poissaolotunnit koko ajalta olivat 12 tuntia.
Lukion jälkeen - 25 vuotta sitten - en ole sitten sairastellutkaan. Paitsi nyt kesällä kun sain myrkytysoireita Ukonhatusta. Mutta minähän pyrinkin olemaan katu-uskottava noita... ;-)
Sairastelu on ikävää eikä tee elämästä parempaa, joten suosittelen vähentämään sitä niin paljon kuin mahdollista. Joskus hyvä flunssa voi antaa vaikka tekosyyn olla poissa töistä tai jokin vakavampi vamma voi muistuttaa siitä mikä on todella arvokasta (kunnes sen menettää), mutta yleisesti ottaen terveenä oleminen on maaginen valtti kun taas sairastelu ei ole. Sen erikoisempaa filosofiaa en minä tästä aiheesta löydä. Terveyden harjoittaminen on iso osa elämää varsinkin aikuisiällä ja varsinkin nykypäivänä se on taito joka on erikseen opeteltava, koska oma keho ei aina osaakaan keskustella ympäristönsä kanssa suoraan, ei ilman tulkkia. Tietoisesti harjoitetut terveysprotokollat on se tulkki, ja vaikka oman luonnollisen toiminnan ohjaileminen tietoisesti voi tuntua teennäiseltä, sille on kuitenkin tarvetta, ja se on aitoa nykypäivän kansanperinnettä.
Koska ravintoasiat ovat minun erikoisalaani enkä tiedä niinkään paljon urheilusta tai terapiakulttuurista, kysyn nyt että kokeilitko niitä neuvoja joita annoin ruokavaliosi suhteen? Oletko saanut niillä jotakin tuloksia, myönteisiä tai kielteisiä?
Tilanne on melkolailla ennallaan. Siis muistelisin että puhuimme chatissa jatkuvasta yskästäni, ja kyllä minä edelleen kakon varsinkin aamuisin kuin jokin vanha eukko haudan partaalla. :P
Jätin leivän syöntiä vähemmälle, mutten kokenut siitä oikein mitään erityisempää. Toisaalta minulla on nyt alustavasti diagnosoitu eräs Suomessa hyvin yleinen sairaus, johon on olemassa lääkkeensä. Odotan vaan että pääsee kaikkiin tutkimuksiin... Tuohon sairauteen minulla oli näemmä suuri riski sairastua sukurasituksen perusteella, oikeastaan sain harvinaisen monta tervettä vuotta siihen nähden missä kunnossa lähisukulaisianikin on. JOS tämä nyt sitten on sitä ihteään. Ettei jotain muuta.
Sitten kun vielä saisi kaiken muunkin kuntoon...
Voi Ereshkigal-parka!! Luulet selvästikin olevasi AINOA epäonnistunut olento tällä planeetalla. Ei todellakaan pidä paikkaansa! Lopeta nyt ihan ensiksi tuo asiasta stressaaminen, koska stressi vain pahentaa asiaa...tulee stressiflunssa nääs...
Ja nuo "naistenlehtien vinkithän" ovat sitä "ota tai jätä" -juttua, niin että jos ne liikaa kypsyttävät, niin älä ota kuuleviin korviin.
Pitää tehdä sitä, mikä tuntuu aidosti hyvältä ja rentouttavalta...oli se sitten luonnossa kävelyä, musiikin kuuntelua tai olemista vain...
Mutta kieltämättä pieni lenkki silloin tällöin piristää kummasti...:):)
Sitten niitä ajatusenergioita kannattaa ilmeisesti kohdistaa vähän tarkemmin, koska sitä helposti rupeaa "haahuilemaan" joka suunnassa, eikä pysty keskittymään olennaiseen...
Eivät täällä muutkaan todellakaan ole "petomaisen terveitä"...tuskin edes Ilmestyskirjan peto on koskaan niin hirrrrrrveän terrrrve...;);)
Pois parkailu...
Kateus on kamala juttu. Varsinkin jos se ei perustu todellisuudelle, vaan harhakuvitelmille.
Jumalan siunaus!!