Muistan aina sen, kun aloitin peruskoulun kolmannen luokan: englannin opetus alkoi. Isosiskoni varoitti etukäteen ja hän vihasikin englantia yli kaiken.
Pian olin samassa tilanteessa. Tunnilla opettaja ja oppilaat puhuivat outoa kieltä josta en ymmärtänyt mitään. Osasin kyllä lukea, mutta en voinut hyväksyä, että yht'äkkiä pitää lukea erilailla kuin on kirjoitettu! En ymmärrä miten ne muut pystyivät ymmärtämään sitä outoa ääntelyä ja kuinka he sitä osasivatkaan!. Mä olin silloin tällöin kuulenivani heidän sössötyksessä suomalaisia sanoja, mutta eihän ne ollut. Ainakaan muiden mielestä.
En ollut koskaan ennen kuullut englantia, koska kasvoin isossa lestadiolaisperheessä. Meillä ei ollut televisiota, ei musiikkia, ei ulkomaalasia tuttuja eikä ulkomaanmatkoja. Vanhempanikaan eivät olleet koskaan opiskelleet englantia. Englanninkielinen nuorisokulttuuri puuttui. Aivoni eivät olleet kasvaneet englanninkieliseen ympäristöön. Menin täysin lukkoon ja tipuin kelkasta niin totaalisesti.
Osasin kirjoittaa englanninkokeeseen vain nimeni ja luokan ja sitten istuin surullisena. Jokaisen kokeen jälkeen englanninopettaja haukkui minua ja uhkasi jättää minut luokalle. Tämä lisäsi vihaani englanninkieltä kohtaan. Säälistä sain aina vitosen ja pääsin seuraavalle luokalle. En osannut tehdä yhtään kotitehtäviä enkä kehdannut kysyä isosiskoltakaan, koska englanninkirjoissa oli kaikkia "maailman asioita". Ala-asteen viidennellä pääsin erään toisen opettajan pitämään tukiopetukseen, mutta muutaman kerran jälkeen opettaja lopetti tukiopetuksen.
Fakta oli se, etten tajunnut vielä yläasteellakan mitään, jos joku puhui englantia. Kopioin kotitehtävät kavereilta, koska muuten olisi tullut jälki-istuntoa. Ruotsi sujui selvästi paremmin, koska se aloitettiin helpommalta tasolta eivätkä muutkaan olleet sitä käyttäneet.
Enpä sitten koskaan valmistunut ammattiin, koska englanti ei mennyt millään läpi. Toisaalta lapsen syntyminen pakotti hankkimaan töitä. Pääsin varastohommiin.
Nyt olen 9 lapsen isä ja kymmenes tulossa. Olen hyvin pärjännyt ilman englantia.
En ymmärrä, miksi englantia pitää opettaa lestadiolaisille - varsinkin tytöille. He eivät sitä koskaan tule tarvitsemaan, koska naivat itsensä lukioiässä synnyttäjäksi, eivätkä mene työelämään. Lisäksi englanninkielen ymmärtäminen saattaa alttiiksi maailman kiusauksille. Parempi onkin, ettei uskova englantia ymmärrä.
Englanninkielenopetus on lestadiolaisten kiusaamista!
Pian olin samassa tilanteessa. Tunnilla opettaja ja oppilaat puhuivat outoa kieltä josta en ymmärtänyt mitään. Osasin kyllä lukea, mutta en voinut hyväksyä, että yht'äkkiä pitää lukea erilailla kuin on kirjoitettu! En ymmärrä miten ne muut pystyivät ymmärtämään sitä outoa ääntelyä ja kuinka he sitä osasivatkaan!. Mä olin silloin tällöin kuulenivani heidän sössötyksessä suomalaisia sanoja, mutta eihän ne ollut. Ainakaan muiden mielestä.
En ollut koskaan ennen kuullut englantia, koska kasvoin isossa lestadiolaisperheessä. Meillä ei ollut televisiota, ei musiikkia, ei ulkomaalasia tuttuja eikä ulkomaanmatkoja. Vanhempanikaan eivät olleet koskaan opiskelleet englantia. Englanninkielinen nuorisokulttuuri puuttui. Aivoni eivät olleet kasvaneet englanninkieliseen ympäristöön. Menin täysin lukkoon ja tipuin kelkasta niin totaalisesti.
Osasin kirjoittaa englanninkokeeseen vain nimeni ja luokan ja sitten istuin surullisena. Jokaisen kokeen jälkeen englanninopettaja haukkui minua ja uhkasi jättää minut luokalle. Tämä lisäsi vihaani englanninkieltä kohtaan. Säälistä sain aina vitosen ja pääsin seuraavalle luokalle. En osannut tehdä yhtään kotitehtäviä enkä kehdannut kysyä isosiskoltakaan, koska englanninkirjoissa oli kaikkia "maailman asioita". Ala-asteen viidennellä pääsin erään toisen opettajan pitämään tukiopetukseen, mutta muutaman kerran jälkeen opettaja lopetti tukiopetuksen.
Fakta oli se, etten tajunnut vielä yläasteellakan mitään, jos joku puhui englantia. Kopioin kotitehtävät kavereilta, koska muuten olisi tullut jälki-istuntoa. Ruotsi sujui selvästi paremmin, koska se aloitettiin helpommalta tasolta eivätkä muutkaan olleet sitä käyttäneet.
Enpä sitten koskaan valmistunut ammattiin, koska englanti ei mennyt millään läpi. Toisaalta lapsen syntyminen pakotti hankkimaan töitä. Pääsin varastohommiin.
Nyt olen 9 lapsen isä ja kymmenes tulossa. Olen hyvin pärjännyt ilman englantia.
En ymmärrä, miksi englantia pitää opettaa lestadiolaisille - varsinkin tytöille. He eivät sitä koskaan tule tarvitsemaan, koska naivat itsensä lukioiässä synnyttäjäksi, eivätkä mene työelämään. Lisäksi englanninkielen ymmärtäminen saattaa alttiiksi maailman kiusauksille. Parempi onkin, ettei uskova englantia ymmärrä.
Englanninkielenopetus on lestadiolaisten kiusaamista!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikset kirjoittanut tätä viestiä lestojen omalle palstalle?
Ei se ole elämänkatsomuksesta kiinni kuka opiskelee enkkua ja kuka ei.
Mitä varten sitä alunperin mennään enkun tunneille... No siksi että sinäkin opit englantia. Kolmannella luokalla enkku alkaa alkeista ja omista muistikuvista en itekään osannut juurikaan enkkua mutta siellä sitä opittiin.
:):):)
Aika huono provoksi, ei tuosta voi antaa pisteitä kuin ehkä 1/10. Mutta yritäpä uudestaan, ehkäpä vielä onnistut kirjoittamaan provoviestin, jota ei sellaiseksi huomaa 100 metrin päästä.
Saako lestat muka edes mennä nettiin?!?
Minkä vuoksi lestadiolaiset eivät ole perustaneet yksityiskouluja, joissa opetettaisiin lestadiolaista ajatusmaailmaa ja oppeja tukevan opetussuunnitelman mukaisesti? Ruotsissakin on ns. vapaakouluja (esim. islaminuskoisille). Englannin ja ATK-opetuksen voisi ainakin minimoida ja uskonnollista opetusta olisi enemmän; TV:itä ei olisi luokissa jne. Itse en edes tunne ketään lestadiolaista ja olen hyvinkin liberaali aatteiltani, mutta mielestäni lestadiolaisilla olisi oikeus "hyvään lestadiolaiseen elämään" ilman nykyajan turmeluksia (joista tosin itse henkilökohtaisesti aika pitkälti pidän). :)
oletko vanhollislestadiolainen vai esikoislestadiolainen? olen itse syntynyt vanhollislestadiolaiseen perheeseen ja minulle englanninkieli on melkoisen tärkeä... vanhollislestadiolaiset eivät ajattele englannin olevan pahasta... itse asiassa useimmat uskovaiset tekevät kielimatkoja kanadaan ja amerikkaan vanhollislestadiolaisten tuttujen luokse... on totta että englannin alkaminen kolmosluokalla oli aluksi vaikeaa.. se että ei televisiota kotona ollut ei mitenkää ainakaan minun englanninkielen taitoon vaikuttanut. 3-luokalla sitä opeteltiin vasta eikä juurikaan moni muista oppilaista sitä varmaan kovinkaan paremmin osannut vaikka televisio kotoa löytyi. kesällä järjestettävissä vanhollislestadiolaisten suviseuroissa käy paljon uskovaisia eri maista jolloin englanninkieli on kommunikaatiossa erittäin tärkeää. ''lesta festareihin'' tulee uskovaisia esim, ruotsista,kanadasta,amerikasta,venäjältä,togosta,saksasta,keniasta,sveitsistä,norjalta,virosta puolasta ja niin edelleen. voi kuvitella kuinka tuossa tilanteessa pärjäisi ilman englannin kieltä. luulisin lestadiolaisen suuntautumisesi olevan esikoinen koska vanhollislestadiolaiset ovat suurimmaksiosaksi kansainvälisiä eikä kielitaito, englanti, ole todellakaan mikään huono asia heille.se ei ole asia heille mikä johdattaa maailmallisiin kiuksauksiin.. jotkut ovat kielissä todella hyviä joillakin on niissä vaikeuksia. mielestäni televisiottomaan perheeseen syntyminen ei ole syy huonon englannin taidon osaamiseen. kieltä ei opi ellei sitä opiskele tai löydy halua/ kiinnostusta sitäopiskella.