Oletteko te jotenkin epävarmoja itsestänne vai jäittekö lapsena vaille huomiota ja sitä perheidylliä kun vanhemmat olivat aina töissä?
Mikä kiire nuorilla naimisiin ja lapsentekoon?
Hieman ihmettelen
842009
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 84
Vanhimmat
noin katkeraksi tee?? juuri siksi teemme nuorina lapsia jne. ettemme jonain päivänä nelikymppisinä ole täällä palstoilla itkemässä kun hommat aloitettiin "hivenen" liian myöhään ja nyt ei tärppää:)
siksi
palstalla vaan näillä palstoilla:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&subcat=642
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&subcat=631
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&subcat=1048
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000376&subcat=1047
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000061&subcat=1043
Vain joitakin tyypillisimpiä mainitakseni.
No oletko sitten kenties ennemmin nelikymppisenä jossakin kriisikeskuksessa valittamassa kun ei mennyt asiat niin kuin unta olit nähnyt? Yksinkertaiseksi nykynuoret on niin vastuuttomia ja tottuneet saamaan kaikki heti kun muutkin saavat. Ja pitää äkkiä tarttua tilaisuuteen ikun sellaisen reppanat saavat:)
Kyllä sitä kerkee 30-40-vuotiaanakin sitten kokeneena ja itsekin aikuisena;)
Ja vanhemmat ihmisetkö, jotka siis ovat perustaneet perheen 30-40-vuotiaina, eivät ole noilla palstoilla ollenkaan?
Harvemmin
niin eiköhän ne ole kotoa opittuja asioita. oikeesti kenelle se kuuluu kuinka nuorena menee naimisiin ja eiköhän se ole parin oma asia milloin ne lapset saa.. sitten käy niin että yrittää jotain lähemmäs nelikymppisenä ja sitte jäädään lapsettomiksi tai jotain hoitoja tehdään.
esim mun äiti ja isä meni 70 luvun alussa naimisiin ja heti perään 23v sai veljeni. vanhempani on edelleen naimisissa, eikä asuneet avoliitossa. äitini oli perhepäivä hoitaja :)
jäädä lapsettomaksi? Minusta ei yhtään mikään!
Olen itse lapseton - omasta halustani ja olen erittäin tyytyväinen elämääni nyt ja ennen! Se vain on niin, että KUN hankki lapsen sen jälkeen ei enää voi hankkia sitä, mitä minulla nyt on.
Vapautta ja omaa elämää!
Sun vanhempas ovat joo onnistuneet jossakin korvessa ja mammas ollu perhepäivähoitajana kotona nyrkin ja hellan välissä, just joo, i unederstand yep. Mutta entäs nykyajan viettelykset jne? Mutta jos niitä lapsia saa ihan hyvin aikuisena 30-40-vuotiaana ja naimisiinkin kerkeää, niin mikä ihmeen kiire tarttua ensimmäiseen syöttiin joka vastaan tulee? Avioerotilastot ovat pahassa nousussa ja mielenterveyspuhelimet huutavat varmaan varattua, juuri kaltaistennne hätähousujen takia!
Hankkikaa ensin työ, asunto, elämänkokemusta jne, niin se hommap pelaa helpommin ja siitä nauttii, ja ei tarvitse "kyrpä otsassa! aina kulkea kaupoissa jne, kuten näyttää nuorilla olevan tapana!
Ei siis millään pahalla, vaan ihan neuvona!
Enemmäna arvostan sinun kaltaistasi jolla oma elämä ja mielipiteet kuin sellaista joka tekee ympäristön paineesta lapsen nuorena tai aikuisenakin.
Mutta fiksu näkökulma sinulta ja totta:)!
No eiköhän se ole jokasen oma asia koska haluaa lapsia, asua yhdessä ym..
Vielä 60-70 luvulla käytiin muutamilla hassuilla treffeillä ja hups, mentiin naimisiin ja saatiin lapsia.
Isoäitin on nyt 80-vuotias ja sai mummuni 17-vuotiaana,Mummuni sai äitini 19-vuotiaana ja äitini minut 18vuotiaana. Enkä usko kenenkään nuista katuneen ikinä sitä, että nuorena lapsen saivat. Ja nyt saan itse lapsen 23vuotiaana. Äitini on nyt vasta 41-vuotias mikä on minusta ihanaa:)Ja nyt hänellä on oma VAPAA elämä jälleen vuosien jälkeen ja ihanat lapset:D
Mielummin minä olen vielä terve ja menevä viisikyppimen ja lapseni kasvattanut kuin seitsemänkymppinen vanha mummeli. Ja nuori kun lapsenlapseni syntyy. :) ja olisi kauheaa olla lapseton sen takia vain, että olisi vain siirtänyt ja siirtänyt perheen perustamista.
Serkkkuni on nyt 35 vuotias ja hän oli vaimoineen yli 10 vuotta lapseton. He kuitenkin (onneksi) alkoivat yrittää lasta jo 25 vuotiaana ja vasta 10 vuoden päästä tärppäsi. Ja hoidot kaikki oli tehty, mutta kun ei vaan onnistunut. Jos olisivat aloittaneet 5 vuotta myöhemmin niin tuskin ikinä olisi lapsia saanut.
Joo nykyään PIKKASEN helpompi erota kuin ennen. Luuletko, että 30 vuotta tai sitä ennen sitten oli rakkausavioliittoja kuinka paljon?? Kyllä siinä suhteessa oltiin kuule vaan siksi, että oli häpeä erota. Nykyäänhän ero ei ole juttu eikä mikään. Puolet on eronnu.
Ja väitän kyllä, että nykyajan nuoret vaihtaa kumppania kuitenkin suht usein. Että usein 25vuotiiana on kokemusta jo useasta eri suhteesta. vielä 50,60 ja 70 luvulla juts nimenomaa otettiin se ensimmäinen jossa hiukanki oli potentiaalia.
Mulle ei ainakaan asunto, työ ja auto ole ensimmäisinä hankintalistoissa. Vaikka toki, on nekin tärkeitä juttuja. Mutta ne ehtii hankkia kaikki lapsen kasvaessa:)Opiskellakin aion lapsen synnyttyä.
Ja mitä nykyajan viettelyksiä tarkotat? Kyllä niitä on ollu kuule niin kauan kuin on ihmisiäkin..ei pelkästään nyt.
ne auttavatpuhelimet olisi ennenkin soinu jos vaan sellasii olisi ollu. Ennenhän se oli häpeä hakea apua. Nyt se on vain asia muiden joukossa.
Ja kyllä ne niitä nelikymppisiä akankuvatuksia on jotka kulkee naama ties missä asennossa kun hermo ei enää kestä niin kuin nuorella mukulan kitinää. Niin se vaan on. Yleensä just "vanhat akat" siellä kaupassa kiljuu jälkipolvilleen, niin, että oikein pahaa tekee.
Eikä sitä vanhana enää jaksa yöheräilyä. Kyllä siinäkin suhteessa nuori on vetreämpi. Ja nuori jaksaa leikkiä ja pelata kun lapsi on vähän vanhempikin:D Ei sitä lähellä 5kymppiä jaksa kun 4kymppisenä saadut raskauskilot heiluu vyötäröllä:D
AVIOEROJA JA KESKI IKÄ NAIMISIIN MENTÄESSÄ OLI 20V
mitenkä perustelet sen? vaikka avioerot ovat kasvamassa. MISSÄ sanotaan että ne tapahtuvat nuorille???
ja miettikääpä siihen perään että milloin ne meidän isoisoiso vanhempien aikana on lapset tehty...
KYLLÄ!! AIVAN OIKEIN SIIHEN AIKAAN 20V ENSISYNNYTTÄJÄÄ PIDETTIIN JO VANHANA
ja vertaappa sen sukupolven kasvattamia lapsia tämän päivän kakaroihin??
TAITAA SITTENKIN NUORILLA OLLA HOMMA PAREMMIN HALLUSSA???
jos olisi tarkoitettu että nainen saa ensimmäisen lapsensa 40v niin
MIKSI NAISEN HEDELMÄLLISYYS LÄHTEE JO KOLMEKYMPPISENÄ LASKUUN.. NIIN MIKSI???
Arvoisa ItseKatkeruus.
Sellaista vanhempaa ei olekaan, joka ei olisi katunut lapsensa syntymää, eri asia vain on, kuinka moni sen uskaltaa ääneen myöntää! Joten kyllä ovat katuneet esivanhempasi ja kadut sinäkin.
Vanhemmuus ei ikinä lopu! Ei vaikka lapsi olisi miten vanha. Omaa VAPAATA elämää ei siis tule, vaikka lapset muuttavat kotoa. Päinvastoin, monelle tulee vain paha olo, kun lapset lähtevät - puhutaan nk. tyhjän pesän syndroomasta, josta erityisesti äidit kärsivät.
Vaikka lapsi kuolisi, et pääse äidin taakastasi - huoli perillisistä seuraa kuin varjo - miettii mitä olisi voinut tehdä toisin.
Ei myöskään ole takeita, että olet terve viisikymppinen, vaikka hengissä olisitkin ja saanut lapsesi isiäitiäsi myöten teininä. Varhainen lapsen saaminen altistaa naisen useille ongelmille jo ennen keski-ikää! Mistä minä en tule tietämään saman ikäisenä yhtään mitään...
Tämä on siis tietoinen valintakysymys. Minä olen valinnut itselleni parhaan tavan elää eikä minun tarvitse olla laillasi katkera valinnastani, koska katson, että lapset eivät ole pakko.
On valitettavaa, että toistat sukupolvien yli samaa vanhaa kaavaa ymmärtämättä itsekään, miksi niin teet.
Kerrohan, mikä on tämä "ennen vanhaan", jolloin Suomessa 20-vuotias ensisynnyttäjä on ollut vanha.
Minun isovanhempani ovat nyt 85-vuotiaita, menivät naimisiin 24-vuotiaina ja saivat siitä vuoden päästä lapsen, ja se oli aiva tavallinen aika 40-luvullakin.
Jos tarkoitat aikaa ennen ensimmäistä maailmansotaa, niin niistä ajoista on hyvin huonosti tilastoja lastensaanti-iästä yms. Ja huom. suomalaisten elivät muutenkin lyhyemmän elämän tuolloin, elinennuste oli jotain 40-50 vuotta.
VAAN SE ETTÄ SEN POLVEN LAPSET ON PAREMMIN KASVATETTUJA JA NUORIA OLIVAT HEIDÄN VANHEMMAT.. EI SIE SITÄ KATSO JOS SINUN ISOVANHEMPASI TEKI LAPSET SIINÄ IÄSSÄ ETTEIVÄTKÖ OLISI SIIHEN AIKAAN OLLUT JO "VANHOJA" MUUHUN VÄESTÖÖN NÄHDEN
siltikin palatakseni hedelmällisyys asiaan
se on FAKTA jos lapset on tarkoitus tehdä neljäkymppisinä miten selität sen että hedelmällisyys laskee tasaisesti 30 ikävuoden jälkeen??
Joo..täällä taitaa tämän aiheen aloittaja olla TODELLA VAPAA ja hän varmasti nauttii elämästään kun jaksaa tänne tulla kertomaan ajatuksiaan, vauvakuume-palstalle. :)Taitaa näkyä pikkusen kuvia päiväunilla.
Voin kertoa sulle, että oma äitini ei ikimaailmassa ole minua katunut eikä myöskään hänen äitinsä äitiäni.Miten voi katua omaa lastaan? Hetkellisiä epätoivon tilanteita varmastikin on, mutta se on eri asia kuin katumus. Elämä toki voi olla helpompaa ilman lapsia, mutta monelle se on myös hirmuinen taakka.
Ja mitä sinä tiedät katumuksesta kun et ole äitiyttä kokenut??? Itsekö olet ihan päätellyt?
Ja vielä, Äitini todella ON VAPAA. Matkustelee, harrastaa, lukee, käy mökillä jne...Vanhemmuus ei todellakaan lopu ikinä, vaan aina täytyy olla huolissaan ym, mutta ei se todellakaan tarkoita etteikö olisi VAPAA.
Mutta kyllä sinunkin mielesi muuttuu vielä, odotapa vain. Ja jos ei, niin älä tule tuomitsemaan meitä, jotka perheen haluaa. Lapsettomuus on SINULLE parasta, mutta minulle se olisi kauheinta mitä voisi tapahtua. Rakastan lapsia ja niiden myönteistä elämää, positiivisuutta, lapsenomaisuutta, jota meissä kaikissa tulisi olla vielä aikuisenakin, rakastan sitä kun lapset ovat aitoja, joka tässä maailmassa käy yhä harvinaisemmaksi, lasten uuden oppimisen halua jne.
Tiedän tarkasti miksi haluan lapsia nyt, olen matkustanut paljon, opiskellut, bilettänyt. Enkä kaipaa sitä maailmaa enää. Minusta on juuri oikea aika saada lapsia. Valmistun vasta kolmen vuoden kuluttua, jos olen lapseton en pääse töihin, koska jäisin kuitenkin pian äitiyslomalle jne. En halua olla 30 kun ensimmäinen lapsi syntyy. En toista kaavaa.
Haluisin vielä tarkennusta tuosta, että mitä ongelmia varhaisella lapsen saannilla on keski-ikäisenä..Olisin noin vain kiinnostunut aiheesta sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön opiskelijana...??? Olisin innoissani tästä tiedosta.
Mutta mutta, elä sinä sitä ihanaa elämääsi onnellisena ja vapaana. Ja anna muidenkin elää:)Tässä elämässä on paljon suurempiakin asioita mietittävänä kuin nuoret ja heidän lapsensa.
ihmettelen .................
ja katkera olet! sulla ei oo tainnu mikää mennä oikeen putkeen? kamalaa kielenkäyttöä sulla.... ei millään pahalla vaan neuvona, paranna käytöstavat niin ehkä perhe elämäsikin kohenee :)
Niinpä, entäs, jos niitä lapsia ei alakaan tulla, kun ne haluaa? Silloin on iso onni, että yritys on alkanut jo ajoissa, että edes JOSSAIN vaiheessa saa lapsen.
että mikset sä hankkinut lasta 17 vuotiaana? samasta syystä moni jättää hankkimatta kokonaan.
eikä ne mitään päiväunia ole, taidat vaan olla nimimerkkisi veroinen.
monta asiaa minäkin tiedän vaikka en ole itse kokenut. empaattinen ihminen tietää asioita vaikka ei itse koe. lääkäri tunnistaa sairauksia vaikka ei ole niitä itse sairastanut!
en tiedä mitä tekemistä sosiaalipolitiikalla ja virtsankarkailulla on toinen toistensa kanssa mutta jälkimmäistä esiintyy sitä varhemmin mitä nuorempana saa ekan lapsensa. eli jos normisti virtsankarkailu alkaa ilman synnytystä noin 50 vuotiaana niin teininä synnyttäneellä voi sitä esiintyä jo alle nelikymppisenä. joillakin jo heti synnytyksen jälkeen.
ihmettelen miksi tuudittaudut ajatukseen ettei lapsesi ole sinulle rasite? kyllä se tulee olemaan sitä kaikealla tavalla. on tyhmää uskotella itselleen ettei niin olisi.
ihmettelen myös miksi sinunlaistesi mielestä on väärin käydä tällä palstalla jos ei ole aikeissa hankkia lapsia? tunnetko huonommuutta valintasi johdosta?
kuin ottaa kissa niin jo on siinä kiinni. Se, mitä
haluaa nähdä totuutena onkin jo aivan toinen juttu.Toisaalta kyse saattaa olla siitäkin että nämä eivät täällä ihan oiekasti tiedä millaisen vastuun ottavat.Usein se tulee yllätyksenä ja seurauksena parisuhteen kariutuminen ja edessä yksinhuoltajan pitkä ja köyhä ura.Yksinhuoltajuus taas altistaa lasta monille vahingollisille asioille.Mutta ajatteleeko sitä kukaan?Tuskinpa, pääasia että saavat itse mitä tahtovat.
Ei se tee valheesta totta vaikka siihen uskoisi miljoona ihmistä!
Jos vahinkoa vielä päässyt käymään, niin pidäpä vastaisuudessakin huoli, ettei käykään.
Kaikista ihmisistä ei mikään määrä "elämänkokemusta" (ikää?) tee kelvollisia vanhempia, saati edes ihmisiä.
Ei millään pahalla, ihan vaan neuvona.
Ensinnäkin sun mummos ja äitis aikaan maailma oli erilainen täysin. Naiset olivat emäntänä talossa ja siihen kuului se lapsenteko ja se oli luontevaa. Nykyisin nainen joka on emäntänä talossa on sosiaalipummi toiselta nimeltään.
Kyllä asia on niin, että lapsia ei kannata tehdä nuorena koska biologinen kello tikittää. Lapset ovat iso muutos eölämässä jota joku pentu ei välttämättä tajua tehdessään lapsia kun kaverit tekee tai kun muutkin tekee.
Kyllä asia on niin, että ihminen on aikuinen vasta n. 30v iässä. Siinä kun alkaa lapsia tekemään, niin hyvä tulee. Ja jos lapsia ei tule, niin sitten ei tule. Ja elämä jatkuu.
Ei kaikkien tarvi niitä lapsia edes tehdä!
Ja mielestäni olisikin hyvä kun eräät pennut jättäisivät ne "maskotit" ja "munanjatkeet" kokonaankin tekemättä! Kaikista kun ei ole vanhemmiksi, vaikka se biologinen homma toimisikin ja niitä tulee!
MIksi muuten ne sun äitis ikäset eroaa nykyisin kovasti?=? Onohan ne tehneet lapsia liian aikaisin ja eläneet pakkoavioliitossa?;)
Huh,olinkin jo menettänyt toivoni ja ajattelin että kaikki on näitä jotka tekeekun muutkin tekee...Hyvä kun osaatte käyttää omia aivojanne.
Lapsia siis sitten kun olette siihen kypsiä, tulee tai ei. Jos ei tule, niin se on korkeemman käres!
IHAN YHTEISKUNTAVASTUUTA VAIN! SAADAAN YKSINHUOLTAJIEN JA HUOSTAANOTTOJEN MÄÄRÄÄ LASKETTUA KUN JENGI TEKEE LAPSET AIKUISEMPANA!
siis tajuakko hitto vieköön että teet aika itsekkäistä syistä sen lapsen? Ei ihmisen elämäntehtävä ole se että tekee lapsen,vaan se että kasvattaa lapsen hyvässä ja turvallisessa ympäristössä!
Ei lapsen teko ole mikään uroteko, mutta se on että kasvattaa siitä lapsesta sen kunnollisen tervepäisen ihmisen.
Te pennut ette nyt tajua sitä, että lapsi ei ole mikään nukke, vaan elävä olento jota ei voi tehdä silloin kun muutkin vahonkoja tekee tai jotain kun halutaan suhteeseen sisälttöä ettei tule ero!
HALOOO!!
Kuule pentu, hanki ne työ, asunto, hyvä aviomies jne nyt jumalauta ensin!! Sitten vasta todistat sen naiseusesi.
Nimenomaan, avioero on nykyään helpompi. Nykyään yritetään olla kimpassa yhteisen lkapsen ja velkojen takia, ei sen takia kun hävettää erota. Mutta loppputulos on sama, paitsi että lapsilla ei ole turvallista kotia kun vanhemmat eroaa halutessaan toteuttaa nuoruuden unelmia kun ovat tollot lapsia liian aikuisin tehneet!!
Kyllä ne nuoremmat kulkee naama norsunvitulla tupakki hampaissa kun tekisi mieli elää, mutta pon se lapsi tullut tehtyä!
Kyllä ne vanhemmat vanhemmat ovat onnellisempia ja antavat lapselleen enemmän ja harrastavat lasten kassa ja kestävät sitä arkea. Totta kai kun itse ovat kokeneet ja nähneet tarpeeksi, eli ei ole sitä itsekkyyttä, eli lapselle jää enemmän annettavaa.
Tajuatko sinä saatana, että tämä koko maailma on muuttunut?! Tämä on sairas maailma, oikeen suorituskeskeinen. Lapsikin on suoritus!
Täällä ei tarvi itse ajatella, kun tekee ja touhottaa kun muutkin!
MUtta sairas oli maaioma mummosikin aikaan. Nämä nykyajan nykyajan avioerot ovat jooo kyllä näitten 50v ihmisten juttu pääasiassa, mutta myöskin nuorempien. Vanhat siis eroavat siksi,koska ovat eläneet juuri sitä kulissielämää tehtyään lapset liian aikaisin!!
Tämä on se pointti!
Sen biologisen kellon voit työntää erseeseesi, koska se ei ole järjen kanssa mitenkään yhteydessä. Jos biologinen kello olisi joku lapsenteon säätäjä, niin ihmisten pitäisi elää kivikaudella, eli jokainen eläisi omaa elämää ja olisimme elukoita!
ettei ihmisillä meinisi putkeen...Saisitko lisää jotain valtaa vai mitä? Oletko kenties vahingoniloinenkin kjaiken tuon muun paskan ohessa?
Kuule katsellaan sitä putkeen menemistä sitten tuossa kun kasvat ensin aikuiseksi ja tajua todellisuuden, jooko?
"Kaikista ihmisistä ei mikään määrä "elämänkokemusta" (ikää?) tee kelvollisia vanhempia, saati edes ihmisiä."
- alat käsittää asian pointin! Mutta miksi et noudata sitä?
Jamitä sinä siitä saat jos joku ei saa lapsia?? Satko valtaa ja aihetta vittuiluun vai mitä? Mitä jos sillä ihmisellä onkin oma ajatusmaailma ja hän ei halua lapsia?? Mitäs siihen sanot?
Kuule kasva oikeesti aikuiseksi!
MAHO HUORA ET SUN VITTUS HAISEE NIIN PAHALLE ETTEN IHMETTELE ETTEI SINULLA OLE LAPSIA..JOHTUNEE VARMAAN SIITÄ ETTEI KUKAAN TERVEJÄRKINEN MIES TUIKKSS KULLIA TUON HAJUISEEN TORVEEN!!!!!
ihminen, joka tuntee jo toisen tälläsen forumin myötä. uhoile vaan rauhassa!! mä en tarvii mitään valtaa, mistä sä sen repäsit.. (ei tarvii vastata) mä en ole sulle vahingon ilonen enkä kellekään! ilon aiheet lähtee jostain ihan muualta kuin vahinkotapauksista ja sinun paskanjauhamisen keskeltä..muuta paskaa nyt ei täs pyöri. vastasin vaan sun kysymyksiin. rauhoitu ja hanki elämä!
oot? taidat olla aika lapsellinen kun puhutkin noin "aikuismaisesti".. eli teinin puheella, kiroillaan minkä ehtitään, neuvotaan muita vaikka itsellä taitaa olla kaikki päin p..tä ollaan ennustelijoita ja tiedetään niin toisen taustat :) ja ei osata joustavasti tahdikkaasti puhua. ja sanon vaan sen että itse alan kohta olee 30 paremmalla puolella ja on ollut vain yksi seksikumppani, aviomieheni! miks pitää olla asunto? oletko itse niin rikas vai pitääkö ottaa handelsbankenista 60v maksuajalla?? ja maksetaan velkoja ja strressataan "turhaan" kun ei se kämppä ikinä ehdi olee oma.. meille kelpaa hyvin vuokra asunto! mulle avioero ei ole yhtään helpompaa miten nykyään se kuvitellaan ja vaan otetaa. otan sen yhtä vakavasti kun pappi sanoo aamen. eli se on sääntö ei poikkeus. mee vaikka saarnaa sinne teini osastolle, äläkä täällä vauvapalstalla. - yst. terv. se ja se...
Minkä ikäinen on susta nuori äidiksi?
Mulla on kokemusta tulla ekan kerran äidiksi 23-vuotiaana ja vikan kerran 35-vuotiaana.Ja kyllä,saman miehen kanssa kaikki 5 lasta.Ehdottomasti valitsisin edelleen lasten saamisen nuorena.Kyllä tämän viimosen kanssa on jo hitaampi ja väsyneempi.
Ja sen olen huomannut kun ystäväni ovat saaneet lapsensa 35-40v.,niin he ovat helisemässä lastensa kanssa.Ihmettelevät joka pikkuasiaa ja jokaisesta nuhasta tehdään kauhea numero.Mielestäni nuoremmat äidit osaavat ottaa vaan rennommin.Eikä rentous tee kenestäkään huonoa äitiä.
Sitäpaitsi väitän ihan vaan fiiliksellä että ns.vanhemmat äidit menevät töihin aiemmin ja lapsi laitetaan päiväkotiin (liian) pienenä.Moni nuori äiti/perhe haluaa hoitaa lapsensa kolmevuotiaaksi kotona.
Johan biologiakin puoltaa nuorta äitiä.Alle kolmekymppisenä tullaan helpommin raskaaksi ja lähempänä neljääkymppiä riskiraskaudetkin ovat huomattavasti yleisimpiä.Jopa minun viim. raskautta pidettiin riskiraskautena kun oli 5. ja olin "jo" 35v.Näin lääketiede.
kai sinä väsyny ku viis lasta jo pukannu:) Pikkasen eri asia saada se eka vaikka kolmikymppisenä:) Ohan se kuluttavaa ku viis lasta ja eka 23 vuotiaana.Sullahan on jäänyt elämääkin elämättä. Juuri niitäö jaksamisessa ja elämänarvoissa vaikuttavaa aikaa;)
Hyvä esimerkkitapaus meillä!
Sen sinä varmaan haluaisit tietää. Milloin olisi sinun mielestäsi oikea aika lastensaantiin ja naimisiinmenoon?
kun alkaa oma aivotoiminta, eli 25 ja risat vähintään..
sanoit. "Eli vanhemmat aina töissä" Näinhän sitä käy juuri helpommin niille, jotka pistävät uran lasten edelle. Eli kun odotellaan lähemmäksi 40 vuotta ja luodaan uraa ja sitten tehdään se yksi lapsi, niin luullaan olevansa onnellinen perhe kun on rahaa ostaa lapselle kaikkea. Mutta katsos ei se raha tee lapsesta onnellista, kun joutuu olemaan vailla vanhempien läheisyyttä kun ovat aina töissä. (Minäkin yleistän kun se on aloittajastakin niin kivaa.)
On se kiva kun täällä aina joku tulee kertomaanoman mielipiteensä täytenä totena ja ei tule mieleen että kaikilla ei ole samanlainen onnellisuus-käsite. Jotkut saattavat haluta esim. viisi lasta ja silloin on pikkaisen myöhäistä ruveta niitä yrittämään kun on nelikymppinen. Ja toisen tekee onnelliseksi se lapsi, ei huippu-ura.
Mutta eniten ärsyttää kun nämä elämän suunnittelijat tulevat neuvomaan, että ensin se ja se ja sitten TEHDÄÄN lapsi. Niitä lapsia kun ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan. Itsellä viisi vuotta yritystä takana.
Onnellisuuskäsitepä hyvinkin......
Miksi jotkut tulevat onnellisiksi vain muiden kautta ja/tai jatkeena? Miksi naisen tulisi haluta lapsia ollakseen kunnon nainen?
Miksi tällekään palstalle, jossa on kaikki naisia, ei mahdu kuin yksi oikea mielipde ja se on lasten hankkimisen puolesta?
Onko mahdotonta ajatella kriittisesti omista teoistaan?
Lasten hankkiminen on sata kertaa itsekkäämpää kuin hankkimatta jättäminen! Kuka ei saata sellaista lasta maailmaan, joka olisi itse tänne pyytänyt päästä - ei - vaan jokainen synnyttää OMAN HALUNSA itsekkään tuotoksen yhtään piittaamatta siitä, millaisen elämän tuleva saa......
Noh, ehkä vauvakuume saa tällaista aikaan. Hormonit pehmentävät aivot piloille.
No minä en tosiaankaan itse ole sitä mieltä, että nainen on nainen vasta kun on synnyttänyt ym. Enkä sitä mieltä, että lasten hankkiminen on oikea mielipide. Jokainen elää elämänsä niin kuin parhaiten näkee, mutta minä en näe itseäni onnellisena ilman lapsia.En ainakaan täysin onnellisena.
Maapallo on ylikansoitettu ja arvostan jokaista, joka jättää lapset saamatta tämän perustelun takia. Mutta sitä en ymmärrä, että täytyy tänne tulla paasaamaan rasitteista joita saa, jos hankkii lapsia.
Jos elämää ja asioita ajatellaan pelkästään rasitteena, niin enhän minä tekisi mitään. Liikunta rasittaa, perhe rasittaa, mieshän se vasta rasittaakin, työ ajaa hulluuden partaalle, omakotitalotyöt ressaa jne. Koko elämä yhtä rasitetta jos niin ajattelee.
Mutta mitä tulee yksinhuoltajiin ja eräs täällä sanoi, että sitten on ongelmia jne. Ei kaikki ole epäonnistuneita vaikka yksinhuoltajia ovatkin. Tiedän monta erittäin onnistunutta yksinhuoltaja-äitiä ja yksi on varmasti Tasavallan Presidentti Tarja Halonen. Hän on silti saavuttanut elämässä paljon enemmän vaikka yksinhuoltaja onki kuin moni ei-yksinhuoltaja tai yksinhuoltaja tai lapseton. Täytyy muistaa, että jos on joitakin tutkimuksia tehty, niin aina se ei ole yksiselitteinen. On yh:a joilla on erittäin pahoja oneglmia, mutta on myös ns keksitienkulkijoita ja myös erittäin hyvin onnistuneita. Tutkimukseen annetaan aina vain keskiarvo, ei se ole koko totuus. Sama pätee myös niihin ei-yksinhuoltajiin.
Nykyään yhä enemmän syrjäytyneet voivat olla myös "hyvän perheen lapsia". Nykyään on edes turha miettiä onko millaisesta perheestä. Minulle ainakin on aivan sama. Tässä yhteiskunnassa on mahdollista saavuttaa vaikka mitä oli lähtökohta mikä vain.
Ja heheheh.. vai on virtsankarkailu ongelma. No siihenki löytyy onneksi lääke:D Ja pieni murhe.
Mutta niin kuin sanottua, minä hyväksyn sen, että joku ei halua lapsia. Niin miksi minua ei hyväksytä vaikka lapsia haluankin? Miksi tarvitsee arvostella?
Ja on turha suunnitella elämää etukäteen. Autoa, taloa, koiraa ja kesämökkiä. Elämä on arpapeliä. Mikään ei koskaan ikinä välttämättä menee niin kuin suunnittelee. Minä haluan elää nin kuin minusta parhaasta tuntuu, enkä vallitsevien arvojen mukaan.
Ymmärtääkseni tässä ketjussa oli kyse siitä, että sinä väitit, kuinka VAPAA nainen on kun saa lapset kasvatettua pois kodistaan (vedit oman sukusi mukaan todistamaan tätä suurta vapauden iloa), johon joku asiantuntevasti vastasi, että äitiys on taakka, josta ei ikinä pääse eroon - vapautta ei koskaan enää tule! Tätä et ymmärtääkseni halunnut hyväksyä vaan aloitit saivartelun.
Me, jotka enemmän tiedämme, tunnustamme sen todeksi. On siis aivan turha yrittää väittää mitään muuta tai muuttaa keskustelun aihetta.
Lapset eivät tosiaan tuo mukanaan pelkkää onnea - mutta mistäpä sinä sen tietäisit - vielä.
Kukaan ei sanellut sinulle mistä sinä saat olla onnellinen. Toiset rakastaa extreme-lajeja ja masokismia ja tulevat onnelliseksi - mutta eivät kaikki. Jos koet olevasi synnyttämätöntä naista huonompi - koe - se on sinun ongelmasi! Ei se minulta pois ole.
Kyse ei myöskään ymmärtääkseni ollut yksinhuoltajasta vaan yksinhuoltajan lapsista, jotka muita useammin kantavat ainoan holtittoman vanhempansa tekemisten seuraukset.
Vai Tarja Halonen. :D Onko Tarja presidentti yksinhuoltajuutensa takia vai siitä huolimatta? Mietihän vähän... Minne muuten unohdit Sauli Niinistön - KAHDEN lapsen yksinhuoltajan...Tai Matti Vanhasen lapsineen? Yhteiskunnassamme on epäonnistuneita yksinhuoltajia PALJON enemmän kuin presidentiksi valittuja. Huomioihan tämäkin, lapsonen.
Olen lukenut tätä ketjua läpi... Kaikenlaisia mielipiteitä täällä on. Sinulla on mielestäni hyviä huomioita vastuun ja vapauden suhteesta. Täydellinen vapaus ei ole itsessään mitään, tyhjää vain.
Vastuuta ja vapautta tarvitaan mielestäni sopivassa suhteessa, jotta elämä tuntuisi merkitykselliseltä. Ehkä tämä suhde on eri ihmisille erilainen, tiedä häntä. Itse koen ainakin tärkeänä sen, että saan olla vastuussa asioista ja toisista ihmisistä. Sitähän rakkaus kai on, vastuun kantamista toisesta. Toisaalta koen tärkeänä, että saan toteuttaa itseäni. Saan vapauden kokemuksia omien unelmieni toteuttamisesta.
Äitiys/ isyys varmasti vaatii elämälle heittäytymistä. Pitää kestää epävarmuutta ja hyväksyä se, ettei kaikkea voi suunnitella etukäteen ja joskus tulee epäonnistumisia.
Elämä on arpapeliä ja optimistisella ihmisellä - jostain kumman syystä - peli yleensä sujuu paremmin kuin pessimistisellä.
No tuoko lapsettomuus mukanaan pelkkää onnea? Kaikella on puolensa.
Ja onko se niin kamalaa kantaa huolta koko loppu elämänsä ihmisistä eli omista lapsistaan joita rakastaa?
Ja jos oikeasti lähdetään sille linjalle, että lapset ovat rasite niin voidaanhan ajatella myös niin, että koko elämä on rasite. Miksi puhe ainoastaan lapsista? Minä en saivarrellut, otin huomioon koko elämän asiat ja esineet joita meillä kaikilla on.
Minä en väittänyt mitään VAPAASTA elämästä. Täällä joku sanoi, että ei voi olla vapaa ikinä enää, jos on lapsia. No kukin ajattelee omalla tavallaan, mutta kyllä minä ainakin ajattelin olla vapaa myös vanhana kun lapset ovat kotoa pois muuttanut. Ja haluan olla vapaa kun minulla on lapsia. Aion pitää kiinni omista unelmistani ja myös toteuttaa ne. Mutta kaikki ei siihen pysty, joten he ovat valinneet pelkästään vapauden.
Ja missä minä olen väittänyt että lapset tuovat mukanaan pelkän onnen. Tiedän, että lapsi tuo mukanaan myös surua,epätoivoa ja ahdistusta, mutta luulen kuitenkin että kaiken noista tunteista voittaa rakkaus lasta kohtaan. Ja sitä ei ikinä vaihtaisi pois. Lukuunottamatta sairaat ja tunnevammaiset ihmiset joita on paljon.
Kukaan ei todelllakaan sanellut sitä, mistä minä saan olla onnellinen enkä minä sanellut kuka saa olla mistäkin onnellinen. Mulla on aivan sama kuka mitenkin on onnellinen jos se pysyy lain sisäpuolella. Kuka tässä kääntää asioita?
Niin oli puhe muistaakseni yksinhuoltajista ja heidän lapsistaan. Että heille ei mitään hyvää tapahdu. Otin vain esimerkin Presidentistä, että voi silti olla Presidentti vaikka yh onkin.No minä en ainakaan tiedä yhtään "epäonnistunutta" yhvanhempaa enkä heidän lapsiaaan. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän löytännet arvostetun ammatin, opiskelupaikan ja puolison. Se, että on yksinhuoltajan lapsi ei tarkoita yhtään mitään.
Olette juuri niitä 70luvun kakaroita jostakin maalta, jotka ette pääse eroon tästä ajattelumallista jonka isänne teihin iskosti kakarana.
Kerroin vain, että ei ole automaattisesti epäonnistunut lapsi tai vanhempi jos on yksinhuoltajaperheestä. Suurin osa yrittää tehdä kuitenkin niin kuin parhaaksi näkee. Ja aina lopputuloskaan ei ole vanhemmista kiinni. Oli sitten nuoret tai vanhat vanhemmat. Kummallakin puolensa.
Väitän, että yksihuoltajat eivät ole sen pahemmin tai paremmin onnistuneet lapsensa kasvattamisessa kuin ns ydinperheetkään.
Ja vielä, täällä tosiaan eräs toi esille asian niin, että hän antoi ymmärtää, että äitiys ON VAIN taakka. Onko se todellakin näin? Eikö äitiys ole mitään muuta?Taakka, taakka, taakka, Taisitte itse olla idioottilapsia, ei toivottuja kakaroita ja teille on se annettu ymmärtää myöskin niin:D Minä koin aina olevani rakastettu ja haluttu lapsi.
Enkä ole sanonut, että olen synnyttämätöntä naista huonompi, jos en ole synnyttänyt!! Missä kirjoitin niin?? Synnyttäminen tai synnyttämättä jättäminen ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä tai naista, vai mitataanko paremmuus ja huonommuus nykyään näin????
Ja vielä palatakseni todelliseen aiheeseen. Minusta ei ole olemassa yhtä totuutta siitä minkä ikäinen äiti on paras. Sitä yhtä absoluuttista totuutta ei vain ole. Jos on vanha äiti tai nuori, kummallakin puolensa.
Ja sekin jäi vielä epäselväksi, että miksi ihmeessä tarvii tänne vauvakuume-palstalle angstaamaan asioista jotka ei teille kuulu. Menkää muualle. Tai voihan olla, että teillä jokin sisäinen syy on tänne tulla, koska tänne ei nyt voi vain vahingossa eksyä.Eihän teillä ole oikeastaan mitään asiaa tänne koska teitähän tämä asia ei kiinnosta. Jos olette päätöksen tehneet ettette halua lapsia niin perustakaa joku vihataan nuoria, yhäitejä ja vauvoja- palsta. Älkää tänne tulko pilamaan toisten onnea jatkuvilla vuodatuksilla VAPAUDESTA.
PS. JOS olisin halunnut, olisin tietysti voinut valita myös lapsettoman elämän. Jos olisin halunnut. Se on jokaisen oma päätös niin turha puuttua siihen.
Miksi lapsettomuus ei voisi tuoda mukanaan pelkkää onnea, jos sen on itse valinnut? Mihin lapsettomana automaattisesti sitoutuu samalla tavalla kuin lapsen kanssa? Mielestäni ei mihinkään!
Lapset ovat rasite ja vieläpä itse valittu rasite. Elämä ei ole itse valittua, vaikka olisi rasitekin. Ymmärrätkö eron? Sen on joku toinen oman etunsa nimissä sinulle valinnut ja antanut.
Kun puhut yksinhuoltajista lapsineen, yhtäkkiä huomaatkin, että on arvostettua saada hyvä ammatti, opiskelupaikka ja puoliso. Kaikki ulkokultaista onnea! Mihin unohtui kaikki muu?
"Olette juuri niitä 70luvun kakaroita jostakin maalta, jotka ette pääse eroon tästä ajattelumallista jonka isänne teihin iskosti kakarana."
- En tiedä ketä tarkoitat tässä, mutta minua ei tarvitse teititellä enkä ole 70-luvun kakaroita, enkä omista mitään ajatusmallia, jonka isäni olisi minuun iskostanut. Olen aina osannut ajatella itse. Toisin kuin eräät!
"Väitän, että yksihuoltajat eivät ole sen pahemmin tai paremmin onnistuneet lapsensa kasvattamisessa kuin ns ydinperheetkään. "
- Sitten väität väärin. Yksinhuoltajuus on huomattava riski lapselle ja hänen kehitykselleen.
Asiasta löytyy netistä vaikka kuinka tietoa, jos sitä haluat!
Mm. Maria-Kaisa Aula (lapsiasiavaltuutettu) on julkisuudessa sanonut, että "Yksinhuoltajuuteen liittyy lasten hyvinvoinnin kannalta useita riskejä." - Valehteleeko lapsiasiavaltuutettu?
Tai...
http://www.hallinto.oulu.fi/viestin/vaitost/Kemppainen.htm
"Jos perheessä ei ollut isää, pojat tekivät kahdeksan kertaa muita poikia enemmän väkivaltarikoksia. Merkittävin tyttöjen aikuisiän rikollisuutta ennustava tekijä oli isän puuttuminen perheestä."
Tai...
http://www.kotiposti.net/tuurala/tutkimus.htm
"Yksinhuoltajuuden vaikutus riskin kasvuun oli 6,6-kertainen kaksinhuoltajuuteen verrattuna. Sekä työttömien ja yksihuoltajien keskuudessa noin 5 prosenttia ikäluokan lapsista oli palvelujen piirissä, mutta lähtötilanne oli erilainen. Työllisten piirissä 1,2 % ikäluokan lapsista tarvitsi palveluja, kaksinhuoltajien keskuudessa tarve oli 0,8 %. "
Anteeksi jos herätin sinut tähän päivään.....
Voi jeesus!
Niin kuin joku viisas ihminen on sanonut, että mielummin isä joka juo kun ei isää ollenkaan. Tähänkö pyrit?
No minä en allekirjoita noita tekstejä joita tänne linkitit. Entä jos noissa perheissä olisi isä jonka lapsi on väkivaltainen, olisko hän silloin vähemmän häiriintynyt? Ei kannata sokeasti luottaa tutkimuksiin. Ajattelen aina kriittisesti ja kyseenalaistan asioita.
No minun kokemukseni pohjalta minun tuntemani yksinhuoltajien lapset ovat "normaaleita".
Sama se mulle on mitä ajattelet yksinhuoltajista. Minun mielestä he osaavat kasvatta hyviä kansalaisia siinä missä muutkin.
Mulla ei ole enää mitään sanottavaa. Jokainen tekee niin kuin tekee, mutta älä tuomitse ja lokaa yksinhuoltajia. Sinusta, minusta tai kenestä tahansa voi tulla väkivaltainen katsomatta siihen mitkä ovat lähtökohtasi.
Väkivaltaisen isän tai äidin lapsesta tulee to.näk. väkivaltainen katsomatta siihen onko yksinhuoltaja tai ei.
Ihan sama mitä linkität tänne enää mutta koen yh lapsien olevan yhtä "onnistuneita" kuin me kaikki muutkin. Ei ikinä olisi tullut edes mieleen kyseenalaistaa tuota.
Totuus vain on erilainen ja yh:n lapselle paljon ankeampi kuin haluat ymmärtää.
Sinulta on siis turha odottaa ymmärrystä heille.
Minä en voi sulkea silmiäni heidän tuskaltaan, sillä tapaan heitä päivittäin useita. Olisin julma jos sanoisin, että älä valita, yksinhuoltajan lapsella asiat on hyvin!
Etkös sinä väittänyt lukevasi sosiaalipolitiikkaa? Minne on tätä asiaa käsittelevä oppitunti unohtunut?
Jospa vaan kaikki ihmiset jättäisivät lapset hankkimatta, niin elämä olisi varsin mallillaan, eikö niin?!?
Kuvitteletko tosiaan omienkin geeniesi olevan jatkamisen arvoiset? Vastauksesi perusteella toivottavasti ymmärrät pitää sukusolusi erossa vastakkaisen sukupuolen vastaavista - etkä edes vauvakuumeeseen vedoten niitä yhdistä kenenkään kanssa!!
Ja nyt se luvattu lievennys tekstistäsi:
Jospa vaan kaikki ihmiset jättäisivät lapset hankkimatta, JOILLA SIIHEN EI OLE VARAA EIKÄ RESURSSEJA JA JOTKA OVAT ALLE 25 VUOTIAITA - niin elämä olisi varsin mallillaan, eikö niin?!?
:D
Nyt olen samaa mieltä.
alle 25-vuotiaalla olisi resursseja?
Jos itse olit kypsymätön (kirjoituksistasi päätellet et ole siitä ajasta juurikaan kehittynyt) ja vailla varoja ja resursseja alle 25-vuotiaana niin ei se suinkaan tarkoita, että KAIKILLA muillakin asiat on niin onnettomasti.
Ja hei paljastaisit nyt vihdoin oman ikäsi, ammattisi ja saavutuksesi! :) Ne ihan oikeasti kiinnostaa, koska kovasti luulet olevasi äärimmäisen fiksu, menestynyt ja täydellistä äitiainesta (siis jos lapsia haluaisit vapauttasi tärvelemään).
Ja kyllä ne vahnemmat aikuiset arvostavat lapsiaan selkeästi enemmän..ja antavat sitä aikaa ja ottavat töistä vsapaata lapsilleen!! Nuoret elävät sosiaalirahallla ja paikkaavat menetettyä nuoruuttaan.
jällleen kerran, kiitos..
Nämä mammat varmaan ovat melko vittuuntuneita nyt kun joku puhuu asiaa ja alkavat sitten mammatki ajatella asioiden todellisuutta:)
Ota nyt rauhallisesti!! Sinä olet tehnyt väärän valinnan ja tulet bsiitä kärsimään, eli opettele elämään sen kanssa.
Mutta siksi täällä onki meitä neuvojia, jottei kaltaisiasi hermorraunioita tule lisää..Kyllä se siitä ja onnea perhe-elämän yrityksellesi;)
pelkkä alle 25-vuoden ikä riittää siihen ettei kannata lapsia alkaa pohtia. Siihen ei tarvitse lisätä noista kumpaakaan muuta ehtoa, koska totta on, että vain aniharvoilla alle 25-vuotiaalla täyttyy edes jompikumpi. Ja ne joilla täyttyy, ei ole lapsia edes harkinnassa.
lapsia, tulevat kertomaan vanhemmille mitä vanhemmuus on. :)
Täällä vaivakuumepalstalla meinaan joillain ihmisillä on jo lapsia, kuten minulla. Lisää on haaveissa.
Mitä???!!! LISÄÄ??!! Mutta eikö se mennytkään niin et lapset on vaan taakka ja kaikki katuu lapsiaan??
Joo just siksi lisää toivon, koska kadun esikoista niin paljon. :)
Asiaan.
Aloittaja on itse äärimmäisen lapsellinen ja samoin ne muut, jotka tulevat tänne kertomaan synnytyksen jälkeisistä ongelmista, kokematta koskaan synnytystä ja niiden jälkeisiä "ongelmia". Puhutaan vanhemmuudesta eikä kuitenkaan olla vanhempia. Erittäin lapsellista.
En minäkään mene sanomaan olympiavoittajalle millaista on olla olympiavoittaja. Enhän tiedä asiasta mitään. Joku avaruusteknikko tuolla aiemmin sanoi, että lääkärikin tunnistaa sairauden olematta itse sairas. Hmmm...Haluaisin tietää ammattisi. Et meinaan kommentteinesi tunnu kovin fiksulta. Tiedätkö lainkaan mihin lääkärin AMMATTITAITO perustuu. Ihmisen anatomia ja kemialliset reaktiot kehossamme ei ole kokemustemme varassa vaan faktaa, jotka lääkärit hallitsevat, se on heidän tehtävänsä. Lääkärin ei tarvitse sairastaa syöpää, jotta osaa tunnistaa tutkimusten tuloksista potilaan sairastavan syöpää. Osoittaa kypsymättömyyttä tulla tänne tekemään noin hölmöjä vertailuja.
Mitä vapauteenne tulee...Mielestäni vapaus on vapautta ottaa vastuu teoistaan, elämästään. Ei ole vapautta se, että elää elämänsä ns. varman päälle, LUULLEN, ettei vahingossakaan tarvitse ottaa vastuuta mistään. Saa tulla ja mennä eikä kukaan kysele perään. Se, ettei kukaan kysele teidän peräänne, tarkoittaa ettei elämässänne ole ihmisiä, jotka todella välittävät menoistanne, tekemisistänne.
Ja tuo teidän "vapaus" ei lohduta sitten kun kiikutte kiikkustuolissa virtsankarkailuongelmien kanssa (kyllä, teillekin ne ongelmat - ja monet muut - tulee myös, synnytitte tai ette). Mitäs sitten? Olettekin vanhan kehonne vanki? Ette voi tulla ja mennä miten huvittaa, koska keho ei siihen kykene. Silloin olisi niin mukavaa kun olisi lapsia ja lapsenlapsia, jotka muistaisivat teitä. Ehkä te olette sitten niitä, joista me nuoret nyt murheellisina luemme lehdistä: "vanhus oli viikkoja kodissaan kuolleena, kunnes postinkantaja/naapuri kiinnitti huomiota kummalliseen hajuun". Yksin elätte, yksin kuolette. Siinä teidän vapautenne.
Oletteko siis hetkeäkään ajatelleet, että elämä on pitkä. Se vanhuus tulee teillekin vastaan. Terveysongelmat, kaikki. Se "vankila" meitä kaikkia odottaa. Toisilla on silloinkin toisensa (lapset, lapsenlapset, lapsenlapsenlapset), toisilla ei.
Eli totuus on se, että lapsista ei ole taakkaa, vaan vastuuta kuten kaikilla ihmisillä omasta elämästään. Teidän vapauskäsitys tuntuu pitävän sisällään juurikin sen, että ihminen on vapaa kun ei tarvitse ottaa vastuuta. Olette kuitenkin erehtyneet. KAIKKI joutuvat kantamaan vastuunsa oli lapsia tai ei. Kukaan ei ole koskaan vapaa tekemään mitä haluaa. Joku on aina vastassa, viime kädessä virkavalta. Siihen perustan oman vapauskäsitykseni: vapaus on vapautta ottaa vastuuta.
On ihan täysin oikein, ettei jotkut halua lapsia, siinä ei ole mitään pahaa. Vaikka itse pidän lapsista todella paljon, ja omiani rakastan enemmän kuin mitään tässä maailmassa, on toki lähipiirissäni ihmisiä, jotka eivät lapsista pidä tai niitä halua. Ei siinä mitään. Hyväksyn sen täysin.
Se mitä vieroksun, kuten tässäkin ketjussa, on se, että ihmiset sanovat vanhemmille kuinka heidän on koettava vanhemmuus olematta itse vanhempia. Totuus on kuitenkin se, että te lapsettomat ette tiedä mitä vanhemmuus on, mitä on lasten kasvatus tai vanhemman ehdoton rakkaus lastaan kohtaan. Mielestäni osoittaa mielen köyhyyttä tulla tänne (tai minnekään muuallekaan) puhumaan asiasta mistä ei tiedä mitään. Sillä toisin kuin lääkärin ammatti, vanhemmuus on nimenomaan kokemustemme varassa. Miten kukin kokee minkäkin.
Ja mitä tulee itsekkyyteen. Joku sanoi, että ihmiset tekevät lapsia itsekkäistä syystä. Totta. Ihminen tekee kaikki elämänsä suurimmat ratkaisut itsekkyytensä nimissä. Ihmiset ottavat lemmikkieläimiä itsekkäistä syistä. Ihmiset tekevät lapsia halusta tulla vanhemmiksi. Ei kukaan tähän maailmaan tee lasta hyvää hyvyyttään. MUTTA, mikä tekee teistä hyväkkäitä meidän vanhempien rinnalla. Te ette tee lapsia, koska haluatte pitää ns. vapautenne. Sekö ei ole itsekästä?
Jossain vaiheessa kasvatte aikuisiksi ja ymmärrätte, että ihmiset ovat erilaisia. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin? Ihmiset kokevat vastuun eri tavoin. Se on oikein. Niin sen kuuluukin mennä. En siis paheksu teitä, jotka haluaisitte elää ilman vastuuta, olisihan se ihanaa, valitettavasti kuitenkin mahdotonta. Yhteiskuntaa ei ole rakennettu niin. Paheksun sitä, että tietämättömät arvostelevat tietämättömyyttään. Se ei ole oikein. Se on lapsellista ja osoittaa ymmärtämättömyyttä.
Lopputulema:
Hyväksykää toisenne hyvät ihmiset!! Juuri tällaisten ydinfyysikkojen takia maailma on niin kummallinen paikka elää.
Terv. Äiti, juristi ja vapaa.
taidat olla yh-äiti, juristi ja juoppo oikeesti;)
Pointti on se, että lapset kerkeää tekemään 25-4ov iässä. Täten vältytään lukemattomilta lieveilmiöitä.
ÄLKÄÄ SIIS TEHKÖ LASTA ENSIHUUMASSA JA KUN KAVERIKIN SAI LAPSEN! ÄLKÄÄ SIS TODISTAKO MITÄÄN LAPSELLA!! TAJUSITTEKO?
hyvä!!! :) kerranki..
tv.vauvakuumeilija perheenäiti
Olen lähihoitaja, vanhustyön kanssa tekemisssä joka ainut päivä. Ja kommentoin sinun väitteitäisi perheellisen paremmasta vanhuudesta!
Yksinäisyys on myönteistä silloin, kun se on itse valittua ja vapaaehtoista. Tästä syystä yksin eläneet ihmiset ovat vanhoinakin vähemmän riippuvaisia muista ja yleensä myös pitempään terveitä.
Perheellinen, joka on elänyt aktiivivaiheen elämästään lapsia tehden ja hoitaen, luonnollisesti on vankina aivan eri tavalla. Hän kokee kaipausta, tyhjyyden tunnetta, avuttomuutta, turvattomuutta ja jopa häpeää hylätyksi tulostaan, sillä lapset käyvät äärimmäisen harvoin vierailuilla, varsinkin silloin, kun vanhus joutuu laitokseen ja/tai jo toinen vanhemmista on edesmennyt.
Et kyllä enempää voisi olla väärässä väittäessäsi, että synnytetyt lapset pitäisivät vanhuksistaan huolta!
On sydäntä raastavaa kuulla joka päivä, että koskahan ne lapset ehtivät tänne asti tai että onko kukaan soittanut, kun henkilökuntaan kuuluvana tietää, että mummo on odottanut, vuoden, kaksi, eikä ketään kuulu eikä näy. Välillä ajattelee, ovatko enää hengissäkään.
Kerrostaloon kuoleminen ei myöskään ole yksinäisten ja vanhojen etuoikeus! Sinne jää ihan perheellisiäkin suht nuorenakin viikoiksi haisemaan kenenkään havahtumatta.
Sairaaloihin on hylättynä ulkomaita myöten myös perheellisiä ihmisiä, joilla ei ole mitään toivoa paluusta normaaliin arkeen. Miksi haluat nähdä asian totuuden vastaisesti? Eikö juristi yleensä ole totuuden puolella?
Yksikään lapsen saanut ei voi vaatia lapsiaan pitämään itsestään huolta - niin julmaa kuin se onkin - et edes sinä. Paras vaan sinunkin on tottua ajatukseen yksinäisestä sairaasta vanhuudesta, koska lasten mukanaan tuoma "rasite" ei tosiaan pääty ennen hautaasi. Se rienaa sinua vielä yksinäisenä mummona vanhustenkodissakin - omien lastesi hylkäämänä. Silloin sinulla on aikaa miettiä, missä teit virheen ja mikä oikeasti on vapautta. Ja mikä parasta sinulla ei silloin enää ole kiire minnekään, et pääse pakoon ajatuksiasi etkä ikävääsi, ehdit paneutua asiaan oikein kunnolla, 24/7, vuosia, jopa vuosikymmeniä, virtsat vaipassa allasi. Voit silloin miettiä tätäkin keskustelua ja ymmärtää, mistä lopulta oli kyse.
Saanko kysyä, pelkäätkö yksinäisyyttä? Siksikö olet hankkinut lapsia?
Tuolla vastauksellasi todistit minut oikeaksi siinä, että olet lapsellinen ja kypsymätön.
Mihin perustat väitteesi, että olen alkoholisoitunut yksinhuoltaja? Annoinko siihen aihetta?
Sinun pitäisi perustella väitteesi, mitä et muuten ole koko ketjussa tehnyt. Yleensä silloin kun ihminen kokee väittelyssä jääneensä altavastaajaksi, hän alentuu menemään juuri tällaisiin henkilökohtaisuuksiin, haukkumaan perättömästi tuntemattomia ihmisiä. Kuten esim. taidat olla yh-äiti ja juoppo. Miksi ihmeessä niin luulet?
Olen tuossa ylempänä yrittänyt sulta tiedustella perustelujasi omaan erinomaisuuteesi (sitähän kaiketi näillä viesteilläsi yrität sanoa?). Eli kertomaan aivan avoimesti oman ikäsi, siviilisäätysi ja koulutuksesi. Elämänkokemuksestasikin olisi mukava kuulla. Näitä kaikkeahan vaadit kaikilla maailman äideilläkin olevan: juurikin ikää, avioliittoa ja korkeaa koulutusta. Paljastahan vihdoin omat korttisi. :) Itse olen paljastanut omani. Vain sillä tavalla voidaan jatkaa asiallista keskustelua.
Miksi toisaalta luulet, että olen tehnyt lapseni ensihuumassa tai, että ystävilläni olisi lapsia? Miksi luulet, että yritän todistaa lapsillani jotain? Mitä voi lapsilla ylipäänsä todistaa?
Kallilla autolla voi ihminen todistaa vain kahta asiaa. Joko hän on varakas, tai isovelkainen. Mitä lapsella voi mielestäsi todistaa toisille tai itselle? Että on hedelmällinen? Että on harrastanut seksiä viimeisen 9kk aikana? En oikein ymmärrä mitä luulet ihmisten todistavan niinkin luonnollisella asialla kuin lisääntymisellä. Tuo on kanssa yksi asia, mikä osoittaa kypsymättömyyttä. :)
Kysyn näitä asioita sulta aivan tosissani ja asiallisesti. Ketjua lukiessa olen saanut kuvan, ettet taida kyetä asialliseen keskusteluun, mutta yritän kuitenkin.
Jos et näihin kysymyksiin osaa/halua vastata niin sitten osoitat sen, että olet vain joku teinityttö, joka ajankuluksi provosoi ihmisiä netissä. Mikäs sen parempi läppä kuin tulla vauvapalstalla haukkumaan äitejä ja vanhemmuutta.
Sen unohdin, että oletko ajatellut niitä lieveilmiöitä, mitkä syntyy siitä, että lapset tehdään niin vanhana?
Ihan lapsen ja äidin terveyteen liittyen?
yksinäisyyttä. Olen lapsia hankkinut, koska se on luonnollinen osa MINUN elämääni. Sinulle ajatus on vieras, eikä se haittaa. Olet onnellinen lapsettomana ja se on ok. Minun elämässäni pariutuminen ja lisääntyminen on vain osa elämää.
Lapset eivät ole päämäärä, se on vain täysin luonnollinen asia. Siinä se, ei sen suurempaa dramatiikkaa kätkeydy sen alle.
Se on varmasti totta, että ihminen, jonka elämässä on ollut paljon rakkautta, läheisiä ihmisiä, kaipaavat sitä myös enemmän vanhempina. Kun taas ihminen, joka on yksin elänyt, on enemmän sinut mahdollisen yksinäisyyden kanssa. Mutta väitänpä silti, ettei kukaan halua olla täysin. Kaikki kaipaavat jotain vierelleen, edes silloin tällöin.
En ole myöskään missään vaiheessa kirjoitustani väittänyt, että lapset pitäisivät huolta vanhemmistaan missään elämänsä vaiheessa. Jotkut toki niin tekevät ja se on hienoa. Oma toiveeni olisi ettei vanhempani joutuisi koskaan laitokseen. Se on siis toive, mihin ei aina voi itse vaikuttaa, onneksi sentään joissain tilanteissa. Itse aion siis heistä huolta pitää kun sen aika on, ovathan he pitäneet huolta minusta. Mielestäni olen sen heille velkaa. Mutta tämä on vaan minun oma kokemukseni ja näkemykseni.
Väitän kuitenkin, että ei ole totuudenvastaista nähdä lapset iloina elämässä. Sitähän he minulle ovat. Se on minun elämäni totuus. Ei kukaan muu voi tulla sanomaan mitä minun pitää tuntea lapsiani kohtaan, tai kuinka kokea vanhemmuus. Ei kukaan voi sanoa, että elän valheellista elämää, koska LUULEN RAKASTAVANI lapsiani.
Jos sinulla on vanhemmuudesta sellainen käsitys, että se on vankila ja taakka, niin on hienoa, ettet ole lapsia sitten tehnyt. Sehän on vain hyvä asia sinulle. Minulle se ei ole sitä. Minulle äitiys on korvaamaton ilo.
Ja näin se vaan on. Minun elämässäni. Ja olen erittäin vapaa ja onnellinen omien valintojeni kanssa.
Unohdin siis sen vaan sanoa, että hattua nostan lähihoitajalle, joka toimii vanhustyössä. :) Raskasta ja tärkeää työtä teet.
Mistä sait päähäsi että olen lapseton - sanoinko niin? Kerroinko ylipäätään mitään itsestäni, paitsi ammattini? Miksi käyt arvostelemaan ihmistä sanojen takana?
Et ymmärrä kirjoitukseni poittia, vaikka kuinka väität olevasi keskitasoa paljon paremmin koulutettu.
Huomaa nyt, että yksin eläminen ja yksinäisyys on kaksi kokonaan eri asiaa. Yksin vapaaehtoisesti elävä tuskin on yksinäinen. Kaikki eivät halua ympärilleen jatkuvaa hälinää ja se on täysin luonnollista ja kunnioitettava valinta.
Jos olet vanhempi, et ole vapaa. Miksi sinun edes pitäisi sitä olla? Lapsi sitoo itseensä sinut, jos tätä sidettä et tunne, on ainakin lapsesi kohdalla asiat hyvin huonosti. Vastuu on aina TAAKKA ja rasite. Siitä on kyse.
Jotkut puhuvat myös äidinvaistosta. Onko sellaista - tieteellisesti sellaista ei ole todistettu olevan. Mutta jos olisi, niin mistä se syntyy? Mielestäni juuri vastuusta.
Se, että on yksin ei tarkoita, että olisi jäänyt rakkaudetta, ei kuule tosiaan tarkoita! Se saattaa olla sinunlaistesi propagandaa, jolla yrität omaa egoasi nostaa yksinelävän yläpuolelle, mutta mitään muuta arvoa sille ei kannata muidenkaan laskea.
Yksin voi aivan hyvin elää täyden ja menestyksekkään elämän. Mitään valmista matriisia ei tarvitse kenenkään noudattaa vain sitä varten, että niin on tehty jo vuosisatoja.
Yhteenvetona.....Pitäisikö tässä nyt sitten uskoa, että jokainen, joka tässä ketjussa on ollut sitä mieltä, että lapset eivät ole minkäänlainen rasite, ovat täysin vastuuttomia vanhempia?
Hyvä on, minä uskon että niin on. Olette vapaita vanhemmuuden taakoista ja sitä kautta täysin vastuuttomia. Ilmankos mielenterveysjonot lasten ja nuorten kohdalla on mitä on......
samaa mieltä. Lapsiperheen kirjasessa lukee tälleen:
"Kaikkein tärkeintä on, että lasta hoitava vanhempi on itse tasapainoinen ja jaksava. Jos on yksin vastuussa lapsesta, rasite on luonnollisesti kovempi kuin jos vastuun jakajia on useita. Suurinta rakkautta lasta kohtaan on se, että myöntää tarvitsevansa apua, jos ei jaksa."
Jos kieltää senkin että muksu on rasite niin aika suuri vaara pyörii että palaa äitinä loppuun. Apua ei pyydä kun luulee että lapsesta koituva rasite on paha asia ja että lapsensa syntymää ei kukaan ikinä kadu hetkeäkään. Sellaista äitiä ei olekaan joka ei olisi joskus katunut sanottiin mulle kun synnytyksen jälkeisestä masennuksesta menin psykiatrille ja valitin sitä miten en tunne vauvaa kohtaan mitään ja että vaan kadun sen syntymää.
Aika pahalta tuntui lukea noitten eräitten besserwissereitten ajatuksia vapaudesta ja täydellisestä onnesta ja pelkästä ilosta. En tie miksi sellaistakin kirjoittaa pitää mutta sun teksti tuntui hyvältä lukea. Antoi toivoa tällaiselle vähemmän täydelliselle onnelle ja äidille.
mielestäni et ymmärrä mitä minä kirjoitan. Mielestäni tässä on kyse vain siitä, että suhtaudutaan eri tavalla yksin elämiseen, yksinäisyyteen sekä vastuuseen.
En käsitä miksi et voi ymmärtää, että mielestäni vastuu ei ole taakka. Silloinhan koko elämä olisi yksi iso taakka. Vastuu on kannettava kaikesta, ei ainoastaan lapsesta. Ei lapseton ole vailla vastuuta, hänen elämässään on monia muita "taakkoja". Mikäli vapaus ymmärretään niin, että on vapaa vastuusta, emme ole kukaan koskaan vapaita. Jokaisella on aina elämässään vastuu jostakin, vähintään itsestämme.
Edelleen siis: vanhemmuus (lue: vastuu) ei ole minulle taakka vaan ilo. Ja kyllä, olen vastuullinen vanhempi. Ihan samalla tavalla työ ei ole minulle taakka vaan etuoikeus. Huolimatta siitä, että työnikin on erittäin vastuullinen (kuten kaikkien meidän työt).
Mikäli vastuu olisi minulle taakka ja rasite, olisin itsekin itseni rasite, onhan minulla vastuu itsestänikin.
Tässä on siis puhtaasti kyse suhtautumiserosta, ei ymmärryksestä tai koulutustasosta.
En tiedä ymmärsitkö vieläkään mitä ajan takaa, mutta toisaalta sillä ei ole merkitystäkään. Pääasia on, että itse ymmärrämme mitä itse tarkoitamme. :) Suhtaudumme siis ilmeisesti vaan elämään ja sen osa-alueisiin eri tavalla.
Ja juu et sanonut, että olet lapseton, mutta oletin niin - mielestäni aiheellisesti - aiemmasta viestistäsi, jossa kovasti puhuit vanhemmuuden taakasta. Oletin, että jos äitiys on sinulle taakka ja rasite, et sitä ole halunnut ottaa kantaaksesi. Itse en ottaisi harteilleni taakkaa vapaaehtoisesti. :) Ymmärrät kuitenkin varmaan millaisen negatiivisen latauksen sanat taakka ja rasite sisältävät? Jos sanoisin lapsilleni, että olette rasitteita ja teistä on äidille taakkaa niin en voisi olettaa heidän suhtautuvan asiaan kovinkaan monella tapaa. Ja yksinään niistä kuvitelluista tavoista ei olisi positiivinen.
Sanoinko, että yksin elävät ovat jääneet rakkaudetta? Tarkoitan juuri sitä, että perheellisillä on vähän eri tavalla (ja erilaista) rakkautta ympärillään kuin yksin elävillä. Toki heillä on sukulaisia ja ystäviä, mutta he eivät jaa elämäänsä näiden ihmisten kanssa. Ymmärrä asia siis niin, että meinaan Rakkauden täyteisellä elämällä sitä, että nämä rakkaimmat pyörivät kodissa 24/7 jopa 20 vuoden ajan, mies mahdollisesti pidempään. He siis tuntevat hieman erilaista rakkautta jatkuvasti verrattuna yksin eläviin (yksin elävät siis ovat tottuneet/oppineet/halunneet viettää aikaansa yksin). Itse ainakin koen sen niin, olenhan joskus yksinkin elänyt. En tietenkään kokenut, ettei minua kukaan silloin rakastanut, mutta nyt sitä rakkautta (rakkaudenosoituksia) on läsnä kokoajan kun on talo täynnä ihmisiä, jotka kaikki rakastavat toisiaan hyvin paljon. Ja joiden rakkauden aste ja laatu on erityislaatuista. Mies ja lapset ovat eri asia kuin sukulaiset ja ystävät. Siis minulle se rakkauden tunne ja aste on aivan eri näiden ihmisten suhteen.
Enkä myöskään ole sanonut, että ihmisten pitäisi tehdä lapsia koska niin "kuuluu" tehdä vaan päinvastoin, olen sitä mieltä - ja sen sanonutkin - että ihmiset tehkööt omat ratkaisunsa ja olkoot onnellisia niiden kanssa. Ken minkäkin ratkaisun. Ei mielestäni ole ollenkaan huono elää ilman lapsia. Joka haluaa valita niin, valitkoon ihmeessä. Ei siinä mitään pahaa ole. Sanoin, että MINUN ELÄMÄSSÄNI asia on mennyt niin, että lapsia on onneksi siunaantunut ja minulle se on vain luonnollinen osa elämää. MINUN ELÄMÄÄNI. Muut rakentakoon oman elämänsä niistä palikoista, joista haluaa. Minä olen rakentanut näin. Ja olen onnellinen.
Ja lisää vapaudesta...Sanoit, ettei vanhempi voi olla vapaa vanhemmuuden taakasta. Kerroin jo tuossa alkuperäisessä (ja tämän viestin alussa) viestissäni mitä mieltä vapaudesta olen. Eli edelleen mielestäni ihminen ei voi olla vapaa ilman vastuuntuntoa ja -kantoa, sillä oli meillä lapsia tai ei, aina jää vastuu. Aina on jollekin tilivelvollinen. Aina on huomioitava joku muu.
Ymmärsin, että sinulle vapaus on sitä, että saa tehdä mitä haluaa milloin haluaa (ja siitä tämä "vastuu on AINA taakka"-ajatus). Mielestäni koskaan ei saa tehdä mitä haluaa milloin haluaa, oli lapsia tai ei. Edelleen kuten alkuperäisessä viestissäni perustelen väitteeni (vastuu on vapautta) vanhemmuuden vapaudesta nimenomaan sillä. Olen vastuuntuntoinen ja kannan vastuuni, olen siis vapaa. :) En tiedä aukeaako tämä kenellekään, mutta jälleen, mitä väliä, kunhan itse tiedän mitä vapaus minulle merkitsee. Ja siispä tunnen nytkin olevani vapaa. Vapaus ei siis tarkoita minulle vapautta vastuusta, koska se on mielestäni turhaa. Sitä vapautta kun ei voi todellisuudessa koskaan saavuttaa. Siispä kun sanoit aiemmassa viestissäsi sitä, että elän jossain ihmemaassa kun luulottelen itselleni olevani vapaa vastuun kanssa, ajattelen itse juuri päinvastoin.
Näin. Kysymys siis näkemyseroista. :) Ei sen vakavammasta.
YMMÄRRÄN siis täysin mitä tarkoitat sanoa, olen vain eri mieltä.
mitä sinä tarkoitit. Mutta sinä et vieläkään ole halunnut lukea minun asiaani, siten kuin sen tarkoitan. Miellät sanat rasite ja taakka vain negatiivisena, joka kertoo sinusta ihmisenä uskomatonta kieltään, kun ottaa huomioon, että esität olevasi juristi ja ÄITI!
Elämähän ON yksi suuri taakka - myös sinulle. Se voi väärillä valinnoilla (jopa vain yhdellä) mennä todella suohon! Koskaan elämä ei ole oikeudenmukaista, eikä elämässä mikään takaa yhtään yhtään mitään! Aika tavalla on korvantaustasi vielä märät, jos tämä asia ei ole sinulle tuttua! Mutta itse et tätä taakkaa ole kantaaksesi "ottanut" vaan se on sinulle annettu ilman, että olet asiaan päässyt mitenkään vaikuttamaan! Siksi elämä itsessään ei voi olla verrannollinen taakkaan, joka otetaan vapaaehtoisesti kannettavaksi, eli lapseen/lapsiin!
Yrität myös selittää, että vastuu toisesta ihmisestä ei paina sinua ja että lapsesta on pelkkää iloa niin nyt kuin vastaisuudessakin. Et voi tietää huomisesta, jos nyt lasta odottaessasi onkin "kaikki hyvin", asia muuttuu kokonaan, kun sinun tulee olla tietoinen siitä, mitä hän tekee ja missä on. Vielä vaikeampaa on kun hän lähtee ekoille treffeille tai sekaantuu vaikkapa huumeporukkaan. Alat joka ilta pelätä, tuleeko lapsesi vielä kotiin...Voitko sanoa, ettei se olisi taakka? Rasite kasvaa koko ajan siinä suhteessa, miten paljon lapsesi kykenee itse tekemään päätöksiä sinun pystymättä niihin mitenkään vaikuttamaan.
Älä siis sano, että vastuu lapsesta ei ole taakka!
Ehkä myös haluat väheksyä niitä äitejä, joilla on toisenlaisia - totuudenmukaisempia tuntemuksia?
Ihmistä ei ole rakennettu niin, että hän kykenisi tuntemaan vain positiiviset tunteet.
Ja meistä MINULLA on tämän alan pohjakoulutus, siksi sinun puheesi tuntuvat todella käsittämättömiltä, varsinkin kun kielsit sen ainoan selittävän tekijän (vastuuttomuuden) omalla kohdallasi.
Vastuu painaa ihmistä, jos sellaista tuntee, sille ei voi kyllä yhtään mitään! Vaikka kuinka intät vastaan, faktat puhuvat puolestaan.
Joutuisimme kirjoittamaan puolet psykologiasta uudelleen, jos väitteesi pitäisi paikkansa, ettei vastuu ole ihmiselle minkäänlainen henkinen rasite.
Sitä en halua väittää vastaan, etteikö olisi niin, ettet sinä tunne lapsestasi koituvaa vastuuta rasitteena, mutta koulutukseni ja työni pohjalta voin sitten pitää varmana, että et kanna vastuutasi hänestä (etkä ylipäätään mistään) riittävästi. Sillä tavalla voin ymmärtää, ettet koe vastuutasi taakkana - toisin kuin väitit.
Edelleen myöskin haluat väittää ja uskoa, että lapsettoman elämän valinnut eläisi ja olisi kokonaan yksin koko elämänsä! Että lapsettomuuden hintana olisi yksinäisyys ja rakkaudettomuus! Tässä kohdassa minulle ensimmäisen kerran tuli mieleen kirjoittaa sinusta jotain törkeää, mutta jätän väliin...
Minulla on veli, joka elää avioliitossa vapaaehtoisesti LAPSETTOMANA, joka sinulle tarkoittaa, että hän elää rakkaudettomassa tilassa sinuun verrattuna. Kuvitteletko tosiaan, että hänen puolisonsa ei kykene rakastamaan häntä ja hän puolisoaan, VAIKKA heillä ei olekaan tuota vaatimaasi "todistetta" (=lapsi) toistensa rakastamisesta?
Entä isäni ja äitini? Rakastavatko hekin poikaansa vähemmän kuin minua, sen perusteella että minulla vain on lapsi? Puhut aivan merkillisiä!
Veljeni on tämän pienen pitäjän kunnanjohtaja ollut jo vuosia, pidetty, rakastettu ja kunnioitettu mies, jolle ihmisläheisyys on inhimillisyys on samalla tavalla tärkeää kuin se on ollut minullekin. Hänkö elää yksinäisenä sutena vailla rakkautta - merkityksettömän elämän?
Juu. Missään en ole väittänyt, etteikö elämässä olisi muitakin rasitteita ja vastuita kuin lapset ja perhe, mutta jos verrataan lapsetonta ja perheellistä, perheellisen elämässä on enemmän vastuita ja rasitteita kuin lapsettoman - ja tässä ketjussa juuri siitä oli kyse!!!
Perheellisellä on siis myös lapsista koituvia välillisiä rasitteita - kuten että perheellinen on perheetöntä huomattavasti köyhempi. Rahattomuudesta seuraa kaikenlaista lisärasitetta, kuten varmaan perhellisenä tiedät. Pelkällä rakkaudella ei osteta ruokaa.
Vapaus ei tarkoita ainakaan minulle vapautta kaikesta vaan vapautta päättää itsenäisesti. Kun minulla on lapsi, joudun ottamaan hänet huomioon päätöksen teossani, enkä voi tehdä samanlaisia päätöksiä kuin esim. lapseton veljeni voi.
Meillä on siis samanlaiset perusvastuut/rasitteet, mutta minulla myös lapsesta koituneet vastuut, joita veljelläni ei ole.
Joko män jakeluun?
olen totaalisen eri mieltä sun kanssa siitä onko vastuu ilo vai ei. Aika usein kuulee sanottavan että vastuu painaa. Vastuuseen liitetään myös rajattu valinnanvapaus.
Kun nainen odottaa lasta hänen tulee huomioida asioita enemmmän vauvan kuin itsensä parhaaksi ja esim. tupakka ja alkoholi ovat pahasta. Ei voi siis valita kumpaakin ja olla silti vastuullinen odottaja. Odottavalta myös edellytetään tarkempaa terveydenhoitoa raskauden aikana. Moni asia määrää jo odotusaikana sen millaisia päätöksiä tulee tehdä. Vapaa silloin ei mitenkään voi olla, koska liberaali elämäntapa ei salli tällaisia ulkoapäin tulleita määräyksiä. Tässä mielessä et ymmärtänyt mitä edellä ajettiin takaa kun ensimmäisen viestisi kirjoitit. Elämä itsessään ei ole sinun valitsemasi vaan sinulle lahjoitettu, joten huono verrokki vapaaehtoiselle lapsenteolle.
Mitä enemmän ihminen ottaa näitä määräyksiä kontolleen sen enemmän ne rajoittavat ja myös rasittavat. Sairaalloisesta rasitteesta puhutaan stressin nimellä. Kieltämällä itseltäsi normaalit negatiiviset tunteet altistat itsesi huomattavalle vaaralle uupua. Siitäkin sulle joku tuossa edellä kirjoitti. Stressin tavallisina alkusykäyksinä toimii lapsen syntymä ja jopa rakastumiset joten rasite ei ole välttämättä negatiivista, mutta se aiheuttaa silti stressiä jos asiaa ei tiedosta.
Oletan että tästä kirjoitti lähihoitaja tuossa edellä.
Opiskelen itse psykologiaa.
seinälle selittää. Eli sanoin jo edellisessä viestissäni, että YMMÄRRÄN mitä tarkoitat ja annan sinun olla omaa mieltäsi. Se on ok.
Mutta, luulet nyt, että voin ymmärtää sinua ainoastaan olemalla samaa mieltä kanssasi. Se ei mene ihan niin. Eli olen edelleen eri mieltä kanssasi ja tulen jatkossakin olemaan.
Sinun tulisi ymmärtää, että nimenomaan MINÄ EN OLE esittänyt mielipitietäni totena ja väittänyt, että kaikkien pitäisi samalla tavalla ajatella ollakseen oikeassa ja hyviä äitejä/ihmisiä. PÄINVASTOIN. SINÄ yrität sanoa minulle, että ellen koe vastuuta taakkana, elän itsepetoksessa. Eli SINÄ olet se, joka yrittää pakolla tuputtaa ajatusmaailmaansa minulle, ja kun en halua ottaa sitä vastaan olen MUKA juristi ja ÄITI ja elän valheessa. Ymmärrä siis tämä. Minä edustan omaa mielipidettäni, sinä omaasi ja sillä hyvä. Meidän mielipiteet ei tee meistä toistamme erinomaisempia. Minä siis en ainakaan ole sellaista yrittänyt väittää ja mielestäni olen sen hyvin PAINOTTAEN yrittänyt tuoda esille.
Olet tainnut aikalailla jokaisessa viestissäsi mainita tuon koulutukseni. En oikein ymmärrä miksi. Mitä se kuuluu tähän asiaan?? Eikö juristilla saa olla eriävää mielipidettä kanssasi? Olen vain ihminen, jolla on tietyn alan asiantuntemus, en sen kummempaa. Ja toisaalta juridiikka ei muutenkaan kovin läheisesti liity äitiyteen tai vapauskäsityksiin. Korkeintaan seuraamusjärjestelmän osalta (siis syytetyn näkökulmasta, äitiys ei tosin liity siihenkään).
Eli huomioi se, että vastuu on taakka SINULLE. Ei MINULLE. Minä suhtaudun asiaan siis eritavalla. En väitä olevani parempi tai huonompi. Mielestäni olemme vain kaksi äitiä, jotka kokevat sen eri tavalla. Joku kolmas äiti voisi vielä kokea asian kolmannella tavalla. Eli vastuu toisesta ihmisestä EI PAINA minua, se EI OLE minulle TAAKKA. Tämä ei ole absoluuttinen totuus vaan MINUN KOKEMUKSENI asiasta.
"Ehkä myös haluat väheksyä niitä äitejä, joilla on toisenlaisia - totuudenmukaisempia tuntemuksia?" No tähän kommentoinkin jo, että olet tainnut vain toisella silmällä lukea viestini, jos edelleen väität, että väheksyn niitä äitejä, jotka kokevat eri tavalla äitiyden. Edelleen olen joka viestissä PAINOTTAEN tuonut esiin, etten väheksy ketään, kokivat he mitä tahansa. Jokainen kokee asiat eri tavalla. Ja jokaisella on siihen oikeus, myös minulla. Se, että koen äitiyden eri tavalla, ei tee minusta lapsellista tai valheessa elävää. Kuinka kokemukseni voisivat olla valheellisia?? Kuinka kenenkään kokemus jostain asiasta voi olla valheellinen??
ESIMERKKI: Jos perheessä kasvaa kaksi lasta. Toinen ajautuu vaikeuksiin ja asiaa selvittäessä, paljastuu, että lapsi on kokenut lapsuutensa ahdistavana ja ehkä juuri siitä syystä joutunut ongelmiin. Toinen lapsi menestyy ja on sitä mieltä, ettei lapsuudessa juurikaan vikaa ollut, mitä nyt vanhemmat joskus kaljaa ottivat ja harrastivat seksiä lasten makuuhuoneessa. Kumman lapsen kokemus on totuudenmukaisempi?? Kumpi on väärässä?? Mitä jos molempien lapsen kokemukset ja tuntemukset ovat vääriä?? Mistä sen tiedämme?? Tätä siis tarkoitan, ettei kukaan voi sanoa toiselle, että tunnet väärin, tai koet jonkun asian väärin. "Elät valheessa, jos koet asian noin". Mistä itse tiedät, onko sinun kokemuksesi asiasta oikea? Nämä asiat ovat siis kokemusperäisiä ja kaikki kokemukset ovat aivan yhtä oikeita/totuudenmukaisia/oikeutettuja.
Missään vaiheessa en ole väittänyt tuntevani vain positiivisia tunteita. Eihän se ole mahdollista. Mutta näillä tunteilla taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka äitiyden koen. Jos sanon, että pidän jäätelöstä, ei se toki tarkoita, että haluan lakkaamatta syödä jäätelöä. Se taas, että jäätelöä ei tee aina mieli, ei muuta sitä faktaa, että pidän jäätelöstä kovasti. Ymmärrätkö?? Eli se, että suhtaudun vastuuseen ja äitiyteen positiivisesti ja pidän itseäni onnekkaana, että minulla on vastuu lapsistani (liian monella ei ole, vaikka kovasti haluaisivatkin), ei suinkaan tarkoita sitä, etten saisi koskaan olla huolestunut tai vihainen, etten saisi kasvattaa lapsiani. Sehän juuri on OSA sitä vastuuta OLEMATTA TAAKKA.
Kerrohan minulle, mitä se kertoo minusta, että suhtaudun sanaan taakka tai rasite negatiivisesti?? Valitettavasti tekstistäsi ei saa sellaista kuvaa, että itse suhatutuisit noihin sanoihin kovinkaan positiivisesti.
"Edelleen myöskin haluat väittää ja uskoa, että lapsettoman elämän valinnut eläisi ja olisi kokonaan yksin koko elämänsä!" Hmm...Luehan uudestaan se edellinen viesti. Edelleen siinä PAINOTTAEN kerroin, ette en missään nimessä ole sitä mieltä, että näin olisi. Mutta minkäs teet, jos ihminen haluaa tahallaan ymmärtää väärin. :)
"Minulla on veli, joka elää avioliitossa vapaaehtoisesti LAPSETTOMANA, joka sinulle tarkoittaa, että hän elää rakkaudettomassa tilassa sinuun verrattuna. Kuvitteletko tosiaan, että hänen puolisonsa ei kykene rakastamaan häntä ja hän puolisoaan, VAIKKA heillä ei olekaan tuota vaatimaasi "todistetta" (=lapsi) toistensa rakastamisesta?
Entä isäni ja äitini? Rakastavatko hekin poikaansa vähemmän kuin minua, sen perusteella että minulla vain on lapsi? Puhut aivan merkillisiä!" Sinä nyt puhut aivan kummallisia. Puhehan oli YKSIN ELÄVISTÄ ihmisistä, ei avioliitossa elävistä. Veljelläsihän on perhe ympärillään: vaimo. Veljesi on perheellinen, lapseton, mutta perheellinen.
Minulla taas juurikin käänteinen tilanne eli veljeni elää liitossa TAHATTOMASTI LAPSETTOMANA. Tästä siis myös lähipiirin infoa, ja mitä enemmän heidän suruaan seuraan, sitä enemmän ymmärrän iloita omasta vanhemmuudestani. Olen kiitollinen ja erittäin onnekas, että minulle on lapsia siunautunut. Se kun ei ole niin itsestään selvää. Siksikään mielestäni minulla ei ole oikeutta suhtautua lapsiini taakkana. (Ja joo ymmärrän, mitä tarkoitat taakalla, mutta koen itse eri tavalla).
"Perheellisellä on siis myös lapsista koituvia välillisiä rasitteita - kuten että perheellinen on perheetöntä huomattavasti köyhempi. Rahattomuudesta seuraa kaikenlaista lisärasitetta, kuten varmaan perhellisenä tiedät. Pelkällä rakkaudella ei osteta ruokaa." Tottakai lapset maksavat, mutta eikai kaikki perheelliset sentään rahattomia ole?? Perheellisilläkin on tuloeroja ja voihan käydä niin, että joku perheetön saattaakin olla perheellistä köyhempi?? Voisin uskoa, että monessa tapauksessa on näinkin päin. Riippuu siitä ihmisten toimeentulosta, se ei ole aina vakio. Eipä siis lähdetä yleistämään asioilla, jotka eivät ole yleistettävissä! :) Oletat siis, että olen rahaton, koska olen perheellinen. No näin ei ole. Onneksi. Ja tämä varallisuus on yksi niistä elämän osa-alueista, joihin voi nykypäivänä aika lailla itse vaikuttaa. Onneksi.
"Vapaus ei tarkoita ainakaan minulle vapautta kaikesta vaan vapautta päättää itsenäisesti. Kun minulla on lapsi, joudun ottamaan hänet huomioon päätöksen teossani, enkä voi tehdä samanlaisia päätöksiä kuin esim. lapseton veljeni voi. Meillä on siis samanlaiset perusvastuut/rasitteet, mutta minulla myös lapsesta koituneet vastuut, joita veljelläni ei ole." AAMEN. Eli tämähän on juuri sitä mitä olen yrittänyt sanoa! :)
ELI: Vapautta avstuusta ei voi saavuttaa. Onhan meillä KAIKILLA vastuu elämästämme, lapsia tai ei. Tässä tuleekin sitten juridiikka mukaan: veljesi on virkamies. Mielestäsi siis sinulla on suurempi vastuu kuin veljelläsi, koska sinulla on lapsia. Koska vapaus on sinulle itsenäistä päätöksentekoa niin voipa olla, että todellisuudessa sinulla on suurempi kenttä tehdä itsenäisiä päätöksiä kuin veljelläsi huolimatta lapsista. Sinua ei laki velvoita käyttäytymään, puhumaan ja esiintymään tietyllä tapaa, mikä puolestaan virkamiestä velvoittaa.
Veljesi ei siis voi esimerkiksi päättää, että menenpäs kylän baariin ja vedänpä kännit ja sitten sammun katuojaan (TÄMÄ SIIS ESIMERKKI, EN VÄITÄ, ETTÄ KUMPIKAAN TEISTÄ NÄIN TEKISI!!), sinä puolestasi voisit. Lapset hoitoon (mikäli sellaiseen mahdollisuus) ja radalle. Eli veljelläsi on lakiin kirjatut rajoitukset, jotka ylettyvät jopa näin "yksityisiin" päätöksiin.
Ja juuri tässä kohtaa puolestaan tullaan sinne, mistä minä olen puhunut: asiat ovat tosia niin kuin ihmiset ne KOKEVAT. Kukaan ei voi kirjaa lukemalla sanoa, että virka pitää olla veljellesi taakka tai muuten hän on lapsellinen ja elää valheessa. Ehkäpä veljesi ei koe asemaansa lainkaan taakkana. Ehkä hän on ylpeä saavutuksestaan ja hoitaa virkaansa ilolla. Ehkä hän ei haluaisikaan käyttäytyä toisin.
Sinä sanot, että minulle vastuu on oltava taakka, muuten olen vastuuntunnoton. EI ei ei. Olen vastuuntuntoinne ja tiedän, että minulla on suuri vastuu, mutta kannan sen ilolla, se ei ole minulle taakka, jonka vuoksi en voi tehdä sitä tai tätä. Olenhan tämän tien valinnut. En voi nyt kun lapset on jo hankittu niin alkaa pitämään heitä taakkoina. Ja siis kyllä, minulle taakka on sävyltään negatiivinen sana, siksi en koe vanhemmuutta taakkana, vaikka se onkin vastuuta sanan varsinaisessa merkityksessä. Tähän kertoi minusta ihmisenä jotain ja sinä varmasti kerrot vastauksessasi, että mitä. :) Odotan mielenkiinnolla millaisen analyysin minusta tuon perusteella teet. Ja onko se analyysi sitten oikea? Ehkä palstalta löytyisi joku psykologi asiaa kommentoimaan? En tiedä kuinka paljon lähihoitajan koulutukseen psykologiaa sisältyy, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että siihen sisältyy enemmän kuin yliopiston psykologian perusopinnot ja oikeuspsykologian perusopinnot niin olet sillä saralla hieman koulutetumpi. Eli oman koulutukseni pohjalta voisin sanoa, että minun arvioni mukaan siitä, että suhtaudun taakkaan ja rasitteeseen SANOINA negatiivisesti, ei voi kyllä juurikaan päätellä yhtään mitään. Ehkä tarvitsemmekin siis tämän pulman ratkaisemiseksi jotain suomen kieleen perehtynyttä emmekä psykologia??
"Veljesi ei siis voi esimerkiksi päättää, että menenpäs kylän baariin ja vedänpä kännit ja sitten sammun katuojaan (TÄMÄ SIIS ESIMERKKI, EN VÄITÄ, ETTÄ KUMPIKAAN TEISTÄ NÄIN TEKISI!!), sinä puolestasi voisit. Lapset hoitoon (mikäli sellaiseen mahdollisuus) ja radalle. Eli veljelläsi on lakiin kirjatut rajoitukset, jotka ylettyvät jopa näin "yksityisiin" päätöksiin."
Tämä kommenttisi osoitti koko novellistasi sen, ettei tosiaan tiedä mistä minä kirjotan. Eli sinä olet meistä se, joka ei ymmärrä.
Hoitopaikan hankkiminenko ei ole vastuun kantamista ja rajoite minun katuojassa örinälleni? Mitä samainen laki mahtaa sanoa palkkalistoillaan olevan lähihoitajan vastaavasta tempusta, vai onko se vain lapsettomalle kunnanjohtajelle kiellettyä?
:)
Olet huvittava.
... elämä kun on vähän moniulotteisempaa.
Vähemmän kiire nykynuorilla on naimisiin ja lapsia hommaamaan kuin menneiden vuosikymmenten nuorilla. Näin niin kuin keskimäärin.
Ja luulenpa, että naimisiin nuorena menevät ja lapsia nuorena hankkivat aika paljon ne, jotka juuri ovat kokeneet tuon perheidyllin nuoruudessaan. Turvallisessa perheessä kasvaneet eivät pelkää, että kaikki menisi päin honkia, toisin kuin ehkä monet, joiden oma lapsuus on ollut jollain tavalla kurja.
Eli itsevarmempia ja kypsempiä ovatkin toisinaan ne, jotka lapsia (harkitusti) nuorena hommaavat. Ja heillä on ehkä positiivinen käsitys perhe-elämästä.
Toki ihmisiä on moneen junaan, kaikilla on omat syynsä valinnoilleen.
vapaa. Kovasti tunnut silti olevan tämän ajatuksen vanki? Jos olet vapaa, miksi olet pakonomaisesti kiinni juuri tässä lapsiasiassa??
Miksi se vaivaa sinua, jos et kerran itse lapsia halua? Miksi muiden perheen perustaminen sinua noin kovasti suututtaa?? Miksi väheksyt perheidylliä??
Luulenpa, että olet itse sitä mitä väität meidän olevan: epävarma ja lapsena taisit olla perheidylliä vaille. En keksi mitään muuta järkevää selitystä sille miksi olet noin kovin katkera muiden omista valinnoista, joiden kanssa he elävät onnellisina.
Et vaikuta onnelliselta vapautesi kanssa. Jos olisit, et pilaisi elämääsi murehtimalla muiden mielestäsi huonoja valintoja, päinvastoin, eläisit elämääsi tyytyväisenä omista hyvistä valinnoistasi.
Siis julistan olevani vapaa, missä??
En ole julistanut mitään, olen vain kysynyt että mikä kiire tehdä isoja lastakin koskevia ratkaisuja (elämä) liian varhaisessa vaiheessa sensijaan että kasvaisi ja kokisi elämää voidakseen antaa lapselle enemmän.
=D vittu mikä kysymys!Vois kysyä ihan itse toisinpäin et mikä teillä joillakin nykyajan äideiksi haluavilla on ku pitää mun lapsen mummin eli mun äidin ikäsenä alkaa tekemään vasta sitä ensinmäistä lasta!!Luulettekste jotenkin et sit tehdään lapsi ku on oma elämä "loppu" ja kuvitellaan et raha ratkasee lapsen kans kaiken *hah* Nuorena lapset tehdään koska sillon jaksetaan ja voi olla paras mahdollinen vanhempi kun jaksaa ja on elämän iloa talella vielä sinne "vanhoille" päiville!Ja naimisiinkin mennään sen takia koska nykyaikana nuoret ovat vain paljon itsevarmempia kuin ennen!!
kun on mun ikänen. Olen 34 vuotias ja sain lapsen keväällä, ensimmäiseni. Molemmat olettekin sitten saaneet lapsenne lapsena. Varmaan suurikin etu sille lapselle.
Kyselin synnyttämään mennessäni, että olenko vanhin täällä just nyt niin lääkäri sanoi, etten toki ole. Joka päivä kuulemma synnyttää joku joka on 40 täyttänyt. Hän sanoi, että naiset ovat tänä päivänä paljon paremmmassa kunnossa kuin joskus ennen, jolloin samanikäisenä äidiksi tulenminen olikin aika mahdotonta.
Teininä synnyttäminen ei ole muuten yhtään sen parempi idea. Eikä se ole hitustakaan enää edes nuorten suosiossa.
mikä on suomalaisten ensisynnyttäjän keskimääräinen ikä? joku vuosi taakseppäin oisko 3v. sitten oli 26vuotias ensisyynttäjä keski-ikä!tän hetkistä/vuoden tietoa ei ole. mielestäni se on ihan ok!! parempi kuin 35vee... sitten kun lapsi täyttää 12 ja alkaa pahin murkku ikä niin sitte ollaan vanhoi käpyjä , eikä jakseta katsoo perään.. mielummin olen 10vuotiaan lapsen äiti 35vuotiaana(lähellä keski ikää) kuin 45... 50-55 --- vuotiaana jos siunaantuisi silloin mummona oleminen, kuin sitten 60v.. mahtaakohan elää enää silloin.(mummoni kuoli 63v olessani 11v, oli niin super ilo tutustua häneen ja auttaa häntä) :) pääsin kuvaan tyttäreni kanssa jossa on 4 sukupolvee, se on aika harvinaista.
eiköhän se ole jo lähemmäs se 30 vuotta tuo synnyttäjien keski-ikä. Siihen 12 niin paljonko on ikää "mummolla"? 40-42 vuotta.
Jos tosiaan kuvoittelet, että 40-42 vuotias on ikäloppu, niin miten aiot sen jälkeen vielä olla esim. työelämässä n. 25 vuotta? Eläkeikääkin ollaan nostamassa, koska ihmiset elää aina vaan kauemmin ja aina vaan terveempänä.
Kasvatustyö tehdään ennen sitä murkkuikää, eikä sen aikana tai jälkeen. Sori nyt vaan.
4 sukupolvee ei ole mitenkään harvinaista samassa kuvassa tänä päivänä.
hyvä kun selvensit!!
se näkekiin näistä nuorista että se työ/kasvatus ollaankin tehty tooosi pienenä! näkee että vapaakasvatus on ollut joskus muotia ja tehnyt "kolon".. kasvatus työtä tehdää koko lapsuus aika, totta! mutta nuorilla ei ole elämänkokemusta ja he lähtee hakemaan sitä ellei niitä ohjaa eteenpäin oikeeseen suuntaan ja silloin jos sen jättää huomiotta niin syntyy mokia jota voi katua sitten myöhemmin! hyvä kun oivalsit sen että se kasvatus aloitetaan jo mielummin ihan vaippaikäisestä, miten esim. kohtelee vanhuksia ja miten niille puhutaa, eikä saa repiä toisen käsistä leluja :D noo, toi oli sitten esimerkki juttu.... mutta teinejäkin pitää opastaa!! muuten ne etsii ne kokemukset kantapään kautta!! parempi että vanhemmat voi itse kertoa omat kokemuksensa jälkipolvelle
sen ihanepaa jos on vielä omia mummoja ja pappoja elossa kertomassa heidän nuoruudestaan,kokemuksitaan?! sehän ois aivan mahtavaa, kyllä mä niin toivoisin omille lapsille että isovanhemmat eläisi vielä lasten ollessa"kysely" ja kokeilu ikäisiä(tarkoitan murrosikää)!!
että niitä ei enää pysty sillä samalla tavalla kahkitseen kuin alle kouluikäisen. Vaikka niitä mietn neuvoo ja ohjaa niin ne tekee oman päänsä mukaan. Jos se pää on saanut siihen asti olla ilman kasvatusta, voipi olla varsin hankala edetä asiassa.
Kun tullaan teinikäisen vanhemmaksi edessä on ihan uudenlaiset haasteet. Eri ikäkausina kasvatetaan aivan eri tavoilla. Murroikään kuuluu jo vastuun ottaminen itsestään ja omista teoistaan, josta tässä ketjussa on kyllä melkoista soopaa esitetty.
vanhemmat on vastuussa lastensa tekemisistä kun lapsi täyttää 18vee, se on mun periaate, jatkan kasvatusta jos on tarpeeseen, niin kauan kuin asuu kotona!! mun periaate on se että mun pitää pitää lapsistani huoli oli ne sitten kuinka aikuismaisia 13vuotiaana! jos ne tekee oman päänsä mukaan niin sulla on huono kuri. nuori tarvitsee rajat ja kurin. lasta ei tarvitse kahlita. todellakin on hankalaa jos on saanut alle 10v olla ns"miten haluu" ilman kasvatusta. niin se on vaikeeta. huh..
uudet haasteet tulee kun lapsi kasvaa, totista totta :)
28v...Nyt se ikävä kyllä taitaa olla laskussa.
vähän OT, mutta monilla menee vähän termit sekaisin.Suomessa (viime vuonna) oli ENSIsynnyttäjien keski-ikä 26, mutta ihan vain synnyttäjien keski-ikä oli 30. Eli kyllä aika moni saa ensimmäisen lapsensa suht nuorena.
Pitäisit itse vaan huolta omista termeistäsi ja tiedoistasi, etkä postaisi tänne ihan puuta heinää!
Kaikkien synnyttäjien keski-ikänä 30 vuotta on saavutettu jo vuonna 2006.
Ensisynyttäjillä keski-ikä oli samana vuonna 2006 (kaksi vuotta sitten) jo 28 vuotta!!!! Edelleen samana vuonna 2006 Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ensisynnyttäjien keski-ikä nousi 29,2 vuoteen. Jaa nuorena? Jo joka kymmenes ensisynyttäjäkin on YLI 35 vuotias ja määrä kasvaa.
Siis mikä synnyttäjän keski-ikä olikaan 26 vuotta?