bulimikkoja, joilla on mies, lapsia, työpaikka ja talolaina päällä? Eli asiat periaatteessa reilassa, mut silti ahmiminen ja oksentelu jokapäiväistä. Ihmettelen mitä tekee moni täällä työkseen, jos voi koko päivänkin ahmia? Tunnustan kyllä, että olen itse käynyt joskus työpaikallakin lounaan jälkeen oksesentamassa... Yleensä en syö mitään koko päivänä, illalla sitten ahmin hyvää oikeaa ruokaa mielettömästi, ja oksennan. Olo on voimaton, eikä jaksaisi tehdä mitään sen jälkeen, mutta pakko on jaksaa, perheestä pidettävä huolta, työssä pitää menestyä, kotihommat hoitaa ja talolaina painaa niskassa.
Onko täällä muita
yli kolmikymppisiä
5577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eli en ole vielä 30, mutta bulimiaa kyllä sairastan.. Itse olen valmistunut vähän aikaa sitten, mutta en ole vielä mennyt töihin, koska mulla on ''puolipakotettu parantumisyritys'' meneillään, mutta en kyllä oksentamista voi lopettaa, enkä lihoa aio grammaakaan. Haluan kyllä mennä töihin, että pääsisin pois tästä kierteestä, joka kotona vallitsee.. Joka päiväistä ja ainaista ahmimista ja oksentelua.. En halua jäädä työttömäksi lopun ikääni, jos sitä nyt enää on jäljellä, enk äsitä kyllä oikeastaan haluaisikaan.. Siksi voin ahmia ja oksentaa päiviä putkeen..
Olen 28vuotias ja bulimiaa/anoreksiaa sairastanu neljä vuotta.. Lapsia ei kyllä ole (vielä ainakaan), mutta mies on ja asuntolaina.. Ja työpaikkakin löytyy, ja myös mä oksentelen siellä..
Moi, mä oon 28-vuotias nainen joka joutuu nyt pakosta oksentamaan koska ei pysty lopettamaan syömistä. Töissä käyn ja sielläkin käyn oksentamassa aina kun olen suuhuni jotain pistänyt. Ei silti, en ole koskaan pitänyt itseäni anorektikkona vaikka en ole syönyt 600 kaloria enempää päivässä, enkä pidä itseäni nyt bulimikkona vaikka oksennan. Se on minulle vain yksi keino hallita painoani.
Luulen että tiiän kuka oot. Mun tekisi mieli tulla ja rutistaa sua ja silitellä, ollaan samassa jamassa, PAITSI.. mulla ei ole miestä, ei lapsia eikä tÖitä, koska olen koulussa..
Väsyttä ja tekis mieli luovuttaa. Sain jonkunsydän viankin tossa kuukausi sitten..oon vasta 19 ja sydän lyö miten sitä huvittaa-koska tyttö syö mitem sitä huvittaa.:(
... ja jokseenkin sama tilanne. Tuntuu että tämän ikäisenä sairauden tunnustaminen on vaikeampaa. Juuri on ura alkanut nousuun, niin näin sille saisi sanoa lopulliset hyvästit. Samoin mies ja appivanhemmat! Voiko niikke sanoa, että miniällä vippaa päästä, hoitakaa te muksut, kun mami lepää!
Kyllä se tästä kai päivä kerrallaan!