Haluaisiko joku kertoa kokemuksiaan 60-luvun taloista. Asun tällä hetkellä Hakaniemessä 1920-luvun kerrostalossa yksiössä, jossa äänieristys on aivan onneton. Naapurin kanssa on tolkuttoman ohut seinä, ja heillä keittiö seinän takana. Kaikki keittiöpuuhat kuuluvat todella hyvin; aivan järkyttävää kolinaa ja jysäyksiä. Äänet ovat todella kovia, eikä kyseessä siis ole mikään etäinen kolina. Hankin aika hintavat ja tehokkaat korvatulpat musiikkikaupasta, mutta jysäykset ovat niin kovia että herään niihin silti. Naapurilla kun on taipumus puuhailla öisinkin keittiössään.
Olen asunut 50-luvun, 70-luvun ja 80-luvun taloissa eikä ole ns. normaalit elämisen äänet kuuluneet ikinä naapurista. Olen nyt päättänyt muuttaa ja kiinnostuksen kohde olisi 60-luvun kerrostaloasunto Etelä-Haagassa. Onko kenelläkään kertoa kokemuksia 60-luvun taloista, erityisesti tuosta äänieristyksestä.
Olen asunut 50-luvun, 70-luvun ja 80-luvun taloissa eikä ole ns. normaalit elämisen äänet kuuluneet ikinä naapurista. Olen nyt päättänyt muuttaa ja kiinnostuksen kohde olisi 60-luvun kerrostaloasunto Etelä-Haagassa. Onko kenelläkään kertoa kokemuksia 60-luvun taloista, erityisesti tuosta äänieristyksestä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yleensä kohtalaisia koska rakenteet ovat valettuja, 70 - luvun elementtitalot ovat ehkäpä niitä kaikkein paskimpia tässäkin suhteessa.
Asun 60-luvulla tehdyssä talossa. Tällanen betonista tehty tämä kai on. Hyvä äänieristys. Ei kuuluu kolinaa naapurista, eikä tarvi pelätä että itse myöskään häirtsisi naapureita. Joskus vain ylhäältä kuulunut ääniä, kun naapuri hyppinyt(kai)lattialla. Jos remonttia on tehty niin sehän tietty kuuluu.
jos kämppää on ostamassa ja haluaa lisätietoja talon rakennustavasta niin kannattaa olla yhteydessä yhtiön isännöitsijään. Nuo kiinteistönvälittäjät on sellaisia kepuleita ettei niiden puheisiin kannata nojata.
Jos asuntojen väliset seinät ja välipohjat on paikallavalettua betonia niin varmasti ääneneristävyys on ihan hyvällä tasolla.
eri aikaan kotona kuin talon muut asukkaat.
Ainaskin Runeberginkadulla 1929-tehdyssä talossa kuului putkistoja myöten, kun oopperalaulaja(tar) avasi aamulla kurkkuaan.
Se on vain elämää, että ääniä kuuluu. Suosittelen tykistöä varusmiespalveluspaikkana, niin vanhemmiten et sitten turhia kuule. Toista oli silloin säästöjen aikaan, kun varusmiehet maastossa huutelivat - laakaus - laakaus - sarrrja.
sitä onkin jokin biisi, missä äijä uhkaa ostaa kirveen kun oopperalaulaja ulisee naapurissa!=)
No, joo, mutta tosiaan jos oopperalaulaja aukaisee ääntään kotonaan niin sehän nyt kuuluu. Pitäis olla jo kunnon äänieristettä välissä.
Sitä onkin jokin yleinen rajaus et kaks tuntia/pvä saa harjoitella kerrostalossa jos on vaikka soittoharrastusta tms.
...asiallisesti vastanneille. Pääasiassa olen kuullut hyvää 60-luvun kerrostaloista. Eikä näitä "kananpaskaseiniä" kai ole kun 20-40 -luvun kerrostaloissa. Tämä on kuulemma ongelmana Kallion alueella ja niitä on jouduttu purkamaan ja laittamaan uusiksi, erityisesti pienissä asunnoissa missä ei voi mennä edes toiseen huoneeseen. Aikoinaan kun ne on tehty työväenluokalle niin ei ole tehty alunperinkään kunnollisiksi.
Asumme 1960-luvun alussa rakennetussa, paikallavaletussa kivitalossa. Naapurista kuuluu vain satunnaista pianonsoittoa ja lasten kovimmat itkut, ei puhettakaan mistään paistinpannujen kolinoista tai pieruista.
Myös asuntomme väliseinät ovat 15 cm paksut, joten itse asuntokin on hiljainen. Tai no, toisaalta joutuu huutelemaan enemmän kun perhe ei kuule äidin komentelua toisesta huoneesta...
Mutta yleisesti ottaen voin suositella 60-luvun taloa.