tämä on kysymys johon toivon asiallisia ja
asiapitoisia vastauksia. heti aluksi teen
selväksi että eläinlääkäri on ilmaissut oman
kantansa asiaan, joten nyt sitten tiedustelen
olisiko jollain kissaihmisellä omia kokemuksia
tai neuvoja asiasta. kohta 8-vuotias kissamme
kärsii ilmeisesti hyvin voimakkaasta
mustasukkaisuudesta ja huomionkipeydestä,
mustasukkaisuutta aiheuttaa avomieheni. muutimme
nykyiseen kämppäämme noin 1,5 vuotta
sitten,silloin ensimmäisinä kuukausina oli
selvästi havaittavissa stressiä muuton
vuoksi,kissa pissaili vääriin paikkoihin ja huusi
yöt päivät suoraa huutoa.tilanne kuitenkin
rauhoittui kun oli kulunut n.puoli vuotta
muutosta. asiaan ilmeisesti vaikutti
eläinlääkäriltä saamani feliway-suihke,se näytti
toimivan "rauhoittavana". nyt on kuitenkin 3-4
kuukautta ollut seuraavanlainen ongelma: kissa
esittää pelkäävänsä avomiestäni suorastaan
pakokauhun omaisesti,tuossa taannoin yritti
juosta suoraan oven läpi kun ei saannut sitä heti
tassulla auki. avomieheni ei ole koskaan tehnyt
mitään sellaista joka olisi voinut aiheuttaa
moisen,hän on pikemminkin ollut hyvin neutraali
koko kissaa kohtaan,periaatteella: " kun se nyt
kerran on täällä niin mikäs siinä,sinun
kissasihan se on". aluksi kissakin suhtautui
häneen positiivisesti. jos sattuvat samaan
huoneeseen yhtäaikaa niin katti säntää
karkuun,tai mulkoilee pelästyneen näköisenä
jostain nurkasta. ei syö kun avomieheni
esim.istuu olohuoneen sohvalla (ruokakupit ovat
keittiössä) eikä varsinkaan uskalla mennä ohitse.
heti kun olen kaksin katin kanssa se on kuin
mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. se
saattaa myös kaikkien ollessa kotona rääkyä
parvekkeella kattoa katsellen tai tulla eteeni
huutamaan eikä tähän sitten tehoa mikään muu kuin
syliinotto ja siinä pitäminen. eläinlääkäri siis
totesi että kyseessä on ilmeisesti
mustasukkaisuus,kissa vetää tietynlaista showta
jotta saisi huomiota minun osaltani. tilanne ei
näytä helpottavan vaikka kuinka huomioisin ja
pitäisin hyvänä, nyt onkin sitten kaksi
vaihtoehtoa. joko pitää kissa ja löytää tähän
joku sellainen ratkaisu jolla tilanne helpottaa
tai sitten lopettaa eläin. olen kysellyt
lähipiiriltä mutta kukaan ei halua kissaa,ei
etenkään näin iäkästä. meillä on hermot todella
riekaleina joten mietin lopettamista nyt kaikkien
kannalta parhaana vaihtoehtona.
asiapitoisia vastauksia. heti aluksi teen
selväksi että eläinlääkäri on ilmaissut oman
kantansa asiaan, joten nyt sitten tiedustelen
olisiko jollain kissaihmisellä omia kokemuksia
tai neuvoja asiasta. kohta 8-vuotias kissamme
kärsii ilmeisesti hyvin voimakkaasta
mustasukkaisuudesta ja huomionkipeydestä,
mustasukkaisuutta aiheuttaa avomieheni. muutimme
nykyiseen kämppäämme noin 1,5 vuotta
sitten,silloin ensimmäisinä kuukausina oli
selvästi havaittavissa stressiä muuton
vuoksi,kissa pissaili vääriin paikkoihin ja huusi
yöt päivät suoraa huutoa.tilanne kuitenkin
rauhoittui kun oli kulunut n.puoli vuotta
muutosta. asiaan ilmeisesti vaikutti
eläinlääkäriltä saamani feliway-suihke,se näytti
toimivan "rauhoittavana". nyt on kuitenkin 3-4
kuukautta ollut seuraavanlainen ongelma: kissa
esittää pelkäävänsä avomiestäni suorastaan
pakokauhun omaisesti,tuossa taannoin yritti
juosta suoraan oven läpi kun ei saannut sitä heti
tassulla auki. avomieheni ei ole koskaan tehnyt
mitään sellaista joka olisi voinut aiheuttaa
moisen,hän on pikemminkin ollut hyvin neutraali
koko kissaa kohtaan,periaatteella: " kun se nyt
kerran on täällä niin mikäs siinä,sinun
kissasihan se on". aluksi kissakin suhtautui
häneen positiivisesti. jos sattuvat samaan
huoneeseen yhtäaikaa niin katti säntää
karkuun,tai mulkoilee pelästyneen näköisenä
jostain nurkasta. ei syö kun avomieheni
esim.istuu olohuoneen sohvalla (ruokakupit ovat
keittiössä) eikä varsinkaan uskalla mennä ohitse.
heti kun olen kaksin katin kanssa se on kuin
mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. se
saattaa myös kaikkien ollessa kotona rääkyä
parvekkeella kattoa katsellen tai tulla eteeni
huutamaan eikä tähän sitten tehoa mikään muu kuin
syliinotto ja siinä pitäminen. eläinlääkäri siis
totesi että kyseessä on ilmeisesti
mustasukkaisuus,kissa vetää tietynlaista showta
jotta saisi huomiota minun osaltani. tilanne ei
näytä helpottavan vaikka kuinka huomioisin ja
pitäisin hyvänä, nyt onkin sitten kaksi
vaihtoehtoa. joko pitää kissa ja löytää tähän
joku sellainen ratkaisu jolla tilanne helpottaa
tai sitten lopettaa eläin. olen kysellyt
lähipiiriltä mutta kukaan ei halua kissaa,ei
etenkään näin iäkästä. meillä on hermot todella
riekaleina joten mietin lopettamista nyt kaikkien
kannalta parhaana vaihtoehtona.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jaa mieleen tulee lähinnä pari vaihtoehtoa mistä
tuo voisi johtua
1) Onko tutkittu onko kissasi muuten täysin
terve? Esim. joku kasvain (tosin yhteen ihmiseen
kohdistuva pelko ei ehkä tällä selity)
2) Miehesi on saattanut tietämättäsi tehdä
kissalle jotain (?)
3) Kissasi on tosiaan mustasukkainen. Mitenkä
muuten suhtautuu muihin vieraisiin ihmisiin? Onko
eroa onko mies- vai naispuolinen?
En osaa oikein neuvoa mitä pitäisi tehdä; jos
kissallasi on joku ruoka tai asia mitä tykkää
tehdä kanssasi yrittäkää saada kissa tekemään
tätä miehesi kanssa. Yksi vaihtoehto on tietysti
päästää kissasi taivaaseen
miehesi on kuitenkin tehnyt kissalle jotain??
Tuskinpa kissa niin mainio näyttelijä on, että
syöksyy ovia päin, kun "mukamas" pelkää...?? Jos
kissa pelkäisi kaikkia miespuolisia henkilöitä,
kai se olisi pelännyt miestäsikin alusta asti?
Entäpä auttaisiko kaverin hommaaminen sille?
Ottaisit toisen kisun kaveriksi? Meillä aikoinaan
ensimmäinen kissamme oli aika rasittava, kun sen
kanssa olisi koko ajan pitänyt touhuta...se
hyökki jalkoihin kiinni yms...Kummasti se
rauhottui, kun sai oikean kissakaverin.
Että miehesi on saattanut tehdä kissallesi
jotakin.. Vastaa pliis näihin..
Vierastaako kissasi muita vieraita??
Pelkääkö kissasi silloin miestäsi kun kissa on
sylissä??
Ja älä lopeta kissaa anna sille mahdollisuus..
On myös olemassa semmoisia paikkoja jotka ottaa
kissoja ja yrittää ettiä niille sitten kodin..
Laita edes jonnekkin kauppaan tai lehteen että
annat semmoisen kissan.. Kerro sitten miten teit
kissallesi???
tämä pelkääminenkin on kaksipiippuinen
asia,välillä pelkää ja välillä taas kiehnää
miehen jaloissa ja on oikein kiva kaveri. sylissä
ollessaan ei yleensäottaen pelkää,antaa
miehenikin ottaa syliin ja on siinä nätisti
kehräten. tämä kamala säikkyminen onkin lähinnä
silloin kun mieheni on pystyssä ja kävelee kissaa
kohti. tai samaan huoneeseen,etenkin jos puhuu
samalla tai tekee käsillään jotain. silloin
muuton jälkeen me kummatkin hermostuimme
useampaan otteeseen siihen yötä päivää jatkuvaan
rääkymiseen ja välillä joko taputimme käsiämme
yhteen,tai suihkautimme vesipullosta/kautta
viskasimme samalle suunnalle missä kissa oli
jonkun pehmeän,esim: sukan. minäkin siis tein
tätä,tiedä sitten olisiko se ollut katille liian
kova pala että myös puolituntematon avomieheni
hätisteli ja hermostui siihen huutoon. mutta
mitään ei siis heitetty kissaa kohti niin että
siihen olisi mikään osunut.kaikista stressaavinta
tässä on se että nyt kun mieheni yrittää tehdä
kissan kanssa sovintoa parhaansa mukaan siitä ei
tosiaan tule mitään. tiedän että kaikki mikä
tapahtuu eläinten kanssa on luonnoltaan
pitkäjänteistä ja aikaa vievää,etenkin kun
yritetään saavuttaa tuloksia. ventovieraalle en
läheisriippuvaista kissaani mielelläni
antaisi,haluan varmistua että se saa ehdottomasti
hyvän ja turvallisen kodin mikäli sen pois
antaisin.
Miehesi ei kannata lähestyä kissaa ollenkaan,
koska ilmeisesti syy-seuraus yhteys on tullut
tähän kissan lähestymiseen. Mitä enemmän yrittää
eläimelle ns. pakottamalla antaa positiivisia
viestejä, sen enemmän se stressaantuu.
Paras keino on antaa ajan kulua ja miehesi pitää
olla täysin välinpitämätön kissasta. Ainoastaan
kun se itse tulee luokse, silittää sitä ja puhua
rauhallisella äänellä. Välillä kissaan ei saa
kiinnittää mitään huomiota miehesi osalta.
Sanoit että puol vuotta muutosta kissa rauhoittui
sen suihkeen avulla ja nyt joitaki kk ollu taas
pakokauhunen(1,5 vuotta koko muutosta) eli oliko
kissa siis vuoden verran ok? Ja kokoajanko
suihkeen avulla? Entäs jos se mustasukkanen onkii
sun avokkis ja "hermostuu" kissaas aina kaksin
ollessa. HMM, tunnetko miehesi?
ollaan oltu sen verran pitkään yhdessä että
luulen tuntevani.=) eikä se mun mies kissasta ole
pätkääkään mustasukkainen...kuka täysjärkinen
aikuinen olisi? ikänsä on elänyt enemmän tai
vähemmän eläinten kanssa,joten siinäpä ei se vika
ole. sitä suihketta ei toki käytetty vuotta vaan
niin kauan että se häiriökäyttäytyminen
loppui,sitten meni aikaa että kaikki oli ok. NYT
on alkanut tämä uusi rumba. luulenpa vaan että
kissalle on hieman liikaa kun tämä mies on
tullutkin jäädäkseen,ja entinen tuttu koti
muuttuikin uuteen ja vieraaseen.aikaisempiin
miesystäviini kissa suhtautui ok,mutta pisin
niistä suhteista kesti ainoastaan hitusen yli
puoli vuotta ja silloin ei vielä muutettu
mihinkään. aikaisemmin olen törmännyt
mustasukkaiseen koiraan,sekin teki ties mitä että
olisi saanut huomiota omistajaltaan,siihen ei
tietääkseni auttanut kuin aika.
vaan että kissaoli sitten jo rauhallinen ilman
suihketta. Eli tuntuu että taas tapahtui jotain
joka järkytti sitä. Mutta entäs jos kokeilet taas
väliaikaisesti suihketta ja yritätte nyt olla
tekemättä mitään muutoksia. Ja avokkis pitäs ehkä
yrittää leikkiä kissas kanssa ja näin päästä sen
lähelle ja hellikää kisua yhdessä, leikkikää
kolmistaan, niin että kissa tuntee että ootte
yhtä eikä mies tullut ja vienyt sua kokonaan.
Siis jos miehes yrittäs päästä kissan lähelle
enempi, rauhottusko tuo sitten??? En nyt syytä
miestäs mutta oon kuullu juttuja jossa aikuinen
(niin uskomattomalta kuin se kuulostaakii) on
ollu mustis sekä koiralle että kissalle ja
pakotti tekee valinnan... Onneks neito valitsi
rakkaat lemmikkinsä ja elelee edelleen niiden ja
uuden miehen kanssa joka on "aikuinen". Mutta
mustakii toi lopettaminen on aika kylmää touhua
kun kissa on terve, jos nyt käyttäytyminen ei
johdu päässä olevasta viasta.
Huonosti käy, jos pelkäävää kissaa pitää lähelle
mennä, jos itse on pelon kohde. Ajattelepa itse;
jos asia, joka pelottaa sinua eniten, tulisi
sinua lähelle, mitä tekisit?
Koirat purevat, jos ne eivät pääse pakoon, kissat
purevat ja raapivat kauhuissaan, jos ne
ahdistetaan nurkkaan.
Suhtautuminen pitää olla rauhallista ja
varovaista, kuten tuolla toisaalla viestissä
todettiin. Älä vaan yritä "väkisin" totuttaa
kissaasi pelon kohteeseen, seuraukset voivat olla
pahat!
Näitä artikkeleita kun olen lukenut, niin en voi
tajuta miten herkästi ihmiset pitävät kissan
lopettamista yhtenä vaihtoehtona. Ei kissaa oteta
sen takia, että jos sen kanssa meneekin sukset
ristiin, niin voihan sen aina lopettaa. Oli
tilanne mikä tahansa, niin varsinkaan
tuollaisesta syystä en kissaani piikille
pistäisi. Omat kissanikin ovat välillä melkoisia
konsertoijia ja välillä juoksevatkin miestäni
karkuun, mutta se ei todellakaan ole mikään syy
lopettaa kissaa. Elävä olento se on siinä missä
muutkin. Tiedän että mieheni komentaa kissoja
välillä lujemmalla otteella kuin minä, mutta
tiedän myös sen ettei minusta siihen itse olisi.
Näin ei kissoista tule liian hemmoteltuja,
jollaisia niistä voisi tulla, jos kasvattaisin ne
täysin itse. Ovathan ne maailman suloisimpia
olentoja, kuinka siis voisin torua heitä.. :)
Olen kyllä huomannut samanlaisia piirteitä
kissojeni ja mieheni välillä, mutta se on aina
väliaikaista. Ensin riidellään, sitten tehdään
sopu aivan kuten ihmissuhteissakin.
En väitä, että syy olisi miehessäsi, mutta älä
sulje sitä poiskaan. Tiedän sen kokemuksesta ja
kun se on itselleni selvinnyt, niin asia on saatu
ratkaistua ja nykyisin olemme onnellinen kahden
kissan perhe. Mielestäni kissan lopettamista
voidaan harkita vasta sitten, jos se on vakavasti
sairas. Anna kissallesi enemmän omaa aikaasi,
sitähän se tarvitsee etenkin jos se naukuu
jalkojesi juurella. Kuuntele mitä se haluaa ja
selvitä asiat sekä kissasi että miehesi kanssa.
Minunkin kissat ovat rauhoittuneet heti, kun olen
heille antanut enemmän omaa aikaani.
Älä siis hätiköi päätöksesi kanssa, vaan kuuntele
tarkoin kaikkia osapuolia. Jos päätät luopua
kissastasi, niin ajattele ensin niitä hyviä
aikoja mitä olet viettänyt sen kanssa. Ehkä
muistat jotain ja muutat mielesi...
Kissat haluavat viettää vanhuudenpäivänsä
muuttumattomissa oloissa (no, onko 8-v. vanha?).
Stressaantuvat/häiriintyvät paljon herkemmin kuin
nuorempana. Avomiehen muutto samaan elinpiiriin
on niin suuri asia että kissasi ei ole kyennyt
sitä itselleen selvittämään ja hyväksymään.
Kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä - aikaa
saattaa kyllä mennä ennenkuin tilanne paranee.
Toinen ratkaisu on etsiä yksineläjä, joka antaa
kissalle sen kaipaaman rauhan ja täyden huomion.
Minäkään ei oikein hyväksy sitä että eläin
luovutetaan pois kun se on hankala, kannatan siis
kärsivällisyyttä.
Kissahan kytkee kivun tai pelon johonkin tiettyyn
toistuvaan asiaan. Eli suomeksi kissalle on
tapahtunut jotain pelottavaa silloin, kun miehesi
on ollut läsnä tai jotenkin ollut vaikuttamassa
asiaan.
Eläimethän eivät tee johtopäätöksiä kuten
ihminen, eli toisin sanoen ne eivät pysty samalla
tavoin ajattelemaan ja tekemään tiettyjä
ratkaisuja kuin me. Viittaan tässä Erkki
Pulliaisen tutkimuksiin susista, koirista ja
eläinten käyttäytymisestä.
Eläin tekee kytkennän syy - seuraus periaatteella
ja saattaa muistaa kokemansa kivun / pelon
pitkäänkin. Vähitellen pelko laimenee ja pikku
hiljaa se loppuu, joskus jopa kokonaan.
Pelkoa herättävän ihmisen tulisikin suhtautua
tälläiseen eläimeen mahdollisimman pidättyvästi
ja antaa selvä viesti siitä, ettei uhkaa hänen
taholtaan ole. Tämä tapahtuu esimerkiksi kotona
ollessa siten, että välttää mm. katsekontaktia ja
kovaäänistä puhetta. Lisäksi kotona pitäisi
välttää kontaktia tälläiseen eläimeen
mahdollisimman paljon ja suhtautua siihen "kuin
ilmaan".
Tälläisen opitun voimakkaan pelkoreaktion
vaimeneminen kestää kuukausia, mutta on hyvin
palkitsevaa huomata eläimen käytöksen muutos
parempaan.
kiitos teille kaikille vastauksistanne,meillä
alkoi nyt kissapsykologian täyteinen kesä.
mukavaa ja rentouttavaa kesää teille kaikille!
Itselläni on ollu lähes koko elämäni
kissa/kissoja. Käyn nykyisin hoitamassa
naapureiden kissoja tarpeen vaatiessa. Kaikilla
kissoilla on oma luonne, jota ei voi muuttaa.
Kuitenkin kaikki elämän tapahtumat ja kokemukset
muokkaavat luonnetta.
On kissoja, jotka puolustavat kotiaan vieraita
vastaan rajusti. On niitä, jotka ovat arkoja,
heikkoja itsetunnoltaan ja pelkäävät kaikkea
mistä tulee epävarma olo. Pakokauhu yllättää.
Kaikkein parhaiten ovat käyttäytyneet kissat,
joilla on ollut mahdollisuus kokea pienestä asti
miten matkustetaan, ollaan valjaissa ulkona,
tavataan vieraita ihmisiä, tutustutaan koiraan
myös naapurin koiraan varovaisesti.
Jos kissa (myös koira) kasvaa samassa pumpulissa
koko ajan eikä tiedä muusta maailmasta, voiko se
muuta kuin pelätä.
Meillä kissoilla on oma piilopaikka, josta ne
voivat seurata tilannetta ja tietävät kuitenkin
olevansa turvassa. Se on eteisen kaapiston päällä
katonrajassa, ja sinne pääsee vain raapimapuuta
pitkin...
Esim. lapsivieraat saattavat joskus kiljua
ihastuksesta kissan nähdessään...
Nuorempi kissani (1v) on luonnostaan arka, sillä
lievä lonkkavika ilmeisesti syntymästään asti. Se
on tarkka asennostaan sylissä, ja hieman
varovainen hypellessään. Ulkona käyminen on ollut
koko ajan kauhistuttavaa, joten se on
valitettavasti jäänyt vähiin. Kuitenkin nyt taas
yritimme varovasti keskellä metsää, missä voi
olla matalana varpujen alla ja vähitellen huomata
ettei kissakaverillakaan ole hätää. Viimein jo
uskalsi tulla vähän esiin ja lopuksi oli jo lähes
kivaa. Tämän viimeisen reissun jälkeen kissan
itsetunto oli huomattavasti parempi, terhakkuus
ja leikkiminen lisääntyi.
Koita saada kissasi elämään jotain miellyttävää
erilaista, niin ettei se järkyty joka
rapsauksesta.
Et ole koko aikana kertonut millainen kissasi muu
elinympäristö on ollut. Onko koskaan tavattu
muita kissoja, oltu ulkona, leikitty välillä
raisustikin, onko kotona käynyt vieraita,
aikuisia ja lapsia, erihajuisia...
Miksi et käyttäisi tätä hormonisuihketta
joihinkin miehesi vaatteisiin, kun sillä ennenkin
on ollut rauhoittava vaikutus. Jos miehesi
väittää inhoavansa hajua, ja kieltäytyy, voit
taas oppia hänestäkin jotain uutta.
Toisaalta kamalaa, kun miestäsi hieman epäillään
koko ajan kuin hän olisi vieraissa käynyt, mutta
ei olla ihan varmoja... kylvetään epäilystä.
Olipa eräs naapurin kissa, leikkaamaton tyttö 4v,
joka oli aina pitänyt minusta ja jota olin käynyt
useamman vuoden hoitamassa. Hänelle päätettiin
hankkia kaveri. Otettiin orvoksi jäänyt tyttö,
jota ei viikkoon voinut oikein hyväksyä. Sitten
siitä tuli oma lapsi jota hoidettiin hellästi ja
jonka kanssa oli kiva leikkiä.
Kerran sitten menin sukukypsäksi ehtineen kollini
luota käymään naapurissa, ja onneksi sopivan
vaatetukseni, jäivät jalkani ehjäksi. Koskaan en
ole ollut niin yllättynyt tutun kissan
käytöksestä. Se oli todella kauhuissaan ja
vihainen. Pari tuntia myöhemmin se kävi oman
perheen 10v tyttären jalkoihin, tytär oli käynyt
meillä ihmettelemässä tapahtumia ja istui
sängyllä. Haju tarttui ja uusi vihollinen piti
saada pois pikkuisen luota. Perhe joutui
nukkuumaan naapurissa seuraavan yön. Vaatteiden
vaihto ja suihku auttoivat vähän, mutta murina ja
sihinä jatkui.
Näinkin voi siis käydä...
Menin kylään syyttömänä, mutta olin varmasti
syyllinen...