Hei kaikki.
Tunnen itseni vähän pöllähtäneeksi.. ilmeisesti ihan syystäkin. olen mieheni kanssa elänyt jo useamma vuoden, mutta hän kertoi vasta nyt sairastavansa selkärangan reumaa. Sanoi ettei kehdannut kertoa aikasemmin, koska luuli että pidän häntä jotenkin ihan sairaana tai vammaisena.
Hän ei halua asiasta kovinkaan paljon puhua, enkä ole viitsinyt häntä sillä piinata. Ilmeisesti reuma ei häntä paljoakaan häiritse, joskus hän on valittanut kivuliasta selkäänsä. Lääkkeitä hän kyllä siihen syö, tosin sitäkin on vähennetty ja lääkärit toivovat että sen voisi lopettaa vuoden kuluttua kokonaan.
Kysyisin nyt, että miten on tulevaisuuden suhteen.. paheneeko reuma ihmisen vanhetessa? Entä periytyykö se lapsiin? Omassa suvussani ei reumaa ole, joten mitkä on mahdollisuudet ettei meidän lapset saa reumaa?
Kiitos teille kaikille jotka vastaatte, tunnen itseni todella typeräksi.. tuli itselleni niin suurena yllätyksenä tuo mieheni sairaus.
Tunnen itseni vähän pöllähtäneeksi.. ilmeisesti ihan syystäkin. olen mieheni kanssa elänyt jo useamma vuoden, mutta hän kertoi vasta nyt sairastavansa selkärangan reumaa. Sanoi ettei kehdannut kertoa aikasemmin, koska luuli että pidän häntä jotenkin ihan sairaana tai vammaisena.
Hän ei halua asiasta kovinkaan paljon puhua, enkä ole viitsinyt häntä sillä piinata. Ilmeisesti reuma ei häntä paljoakaan häiritse, joskus hän on valittanut kivuliasta selkäänsä. Lääkkeitä hän kyllä siihen syö, tosin sitäkin on vähennetty ja lääkärit toivovat että sen voisi lopettaa vuoden kuluttua kokonaan.
Kysyisin nyt, että miten on tulevaisuuden suhteen.. paheneeko reuma ihmisen vanhetessa? Entä periytyykö se lapsiin? Omassa suvussani ei reumaa ole, joten mitkä on mahdollisuudet ettei meidän lapset saa reumaa?
Kiitos teille kaikille jotka vastaatte, tunnen itseni todella typeräksi.. tuli itselleni niin suurena yllätyksenä tuo mieheni sairaus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..www.reumaliitto.fi sivuilla.
Osoitteessa www.reuma.fi löytyy asiantuntijapalsta, jossa Reumasairaalan lääkärit vastaavat kysymyksiin. Sieltä saat luotettavaa tietoan myös selkärankareumasta.
moi!Mun isällä on selkärankareuma, ollut jo 16-vuotiaasta asti.Ei tosin suvussa, vaan flunssan jälkiseyrauksena.Se meni kuumeisena purjehtimaan..nuorena siis..Kivut on kuulemma olleet hirveitä, muttei iskä syöny lääkkeitä, siis kipuun ja lääkärit on nykyään onnellisia siitä.Kuulemma hyvä asia.. Normaalia elämää se on kumminki viettäny, tosin liikkumisvaikeuksien takia joutui nuorena lopettamaan ennen tärkeitä liikuntaharrastuksia.. Nykyään (43-vuotiaana), vasemmassa lonkkaluussa on tekonivel, koska oma nivel oli sairauden takia tuhoutunut melkeen kokonaan. Silti liikkuminen on lähes ongelmatonta, mitään apuvälineitä iskä ei käytä, niskan liikkuminen, pään kääntäminen on vaikeeta, pää ei käänny kuin vähän molemmille puolille..
Reuma on kuulemma "parantunut"tulehduksia ei enää ole, ei siis enää etene huonompaan suuntaan onneksi..
Kummallekkaan, mulle eikä mun siskolle ei oo ainakaan tähän mennessä tullut selkärankareumaa, eikä mahdollisuudet sairastua ole suuret. Alttius sairastua on olemassa, joten terveydestä huolehtiminen on tärkeetä..
voimia teille
Terve,eipä ihme ettei miehesi uskaltanut kertoa sairaudestaan, jotkut kun ei yleensä hyväksy toisen sairautta ollenkaan.
No, itelläni on tätä selkärankareumaa ollut kohta 6 vuotta ja olen vielä reilusti alle 40.n.
Miehillä kipu vaan on kymmeniä kertoja kovempaa kuin naisilla, mutta sitä kipua ei pysty muuten kuvailemaan kuin lähinnä siten että olisi tosi kova päänsärky, siis migreeni, mutta kuvittelepa se satakertaisesti.Se vie voimat välillä ihan totaalisesti, kun kipukin kovimmillaan, niin itkuhan siinä tulee jos mikä !
Särkylääke on yksi hyvä tehokeino lieventämään,lääkärien neuvoihin ei kannata kovin paljon luottaa,jos kerran on kovat säryt. Alussa söin buranaa 800 mg 6kertaa päivässä, vuosien aikana olen oppinut sinuiksi sen säryn kanssa ja nykyisin buranaa menee pahimmillaan 1-3 tablettia.
Salazobyrinia syön edelleen 1000mg 2kertaa aamulla ja sama illalla, eihän se koskaan parane, mutta lieventää ja hidastaa selän jäykistymistä.
En ole ollut aikoihin työelämässäkään, kun on todettu muutakin joita en halua mainita tässä.
Mutta kaikkein paras konsti on pitää miehesi AINA hyvällä tuulella koska mielialatkin voivat vaikuttaa särkyyn, kuten stressi...
Reuma ei varsinaisesti pahene, mutta etenee vuosien saatossa japeriytymisen suhteen en myöskään tiedä, voi olla että hyppää monen suvun yli, ennen kuin se jollekin ilmenee, itelläni on ihan sama tilanne, mulla on, muttei kellään mun kummankaan vanhempien sisarusten jne...ei siis tietoa.
Kerronpa samalla yhden jutunkin; kun olin n.5v sitten Heinolan reumasairaalan kuntoutuksessa, tutustuin yhteen rouvaan, jonka 2v pojalla oli tosi paha nivelreuma, mutta, mutta; hänellä ei ole, ei miehellänsä, eikä 2.lla vanhemmalla lapsellakaan, miksi siis nuorimmalla? Eipä ole kellään heidän suvussakaan...!!
Ota siitä reumasta sitten selvää.....!!??!
Mutta hei, hyvät joulut ja uudetvuodet.
Ihmettelen,että et ole huomannut miehesi
sairastavan reumaa.Kyllähän nuo lääkkeetkin
kertovat sen.
Minunkin miehelläni on reuma ja kyllä
täytyy sanoa,että näitten vuosien n.20 ajan
olen oppinut reumasta paljon ja kyllä miehelleni on tullut tuohon reumaan liittyviä muitakin sairauksia
Reumatautien, kuten muidenkin sairauksen, oireet vaihtelevat hyvin suuresti ihmisestä toiseen. 75-vuotiaalla isälläni on ollut reuma lapsesta asti, mutta eipä sitä juuri hänestä huomaa. Välillä hän pärjää vuosikausia ilman lääkkeitä.
Joo,olen samaa mieltä.
Kyllä täytyy sanoa,että jokainen päivä
on hyvin erilainen.
Välillä on tosi tuskaista,mutta
sisulla on vaan menty eteenpäin.
Selkärankareuman diagnoosi saadaan keskimäärin 10 vuotta ensimmäisistä oireista. Ensin sitä pidetään iskiaksena jne. Näiden vuosien aikana moni on kuullut olevansa laiskuri tai teeskentelijä, siitä monelle tulee varovaisuus kertoa selkäkivuista.