Olen pari-kolmekymppinen naisenalku, nätti, hoikka (luontaisesti, en mahda sille juuri mitään) ja fiksukin. Hiukan ujo kieltämättä.
Mikä ihme siinä on, että miehet eivät voi osoittaa edes pientä seksuaalista kiinnostusta? En tarkoita nyt kiinnostusta seurusteluun, tosin sitäkään ei löydy. En asu korvessa, vaan suurkaupungissa.
Silloin kun olen itse osoittanut kiinnostusta, miehen reaktio iästä riippumatta on parhaimmillaankin ylimielinen: ehkä korkeintaan humalassa. Näistä parista mahdollisuudesta on kerran tullut totta: harrastin seksiä teininä ekan kerran selvinpäin humalaisen kanssa. Tietysti hiukan katkerana kun muitakaan mahdollisuuksia ei ollut.
Olen kyllä hiukan pettynyt. En mielestäni ota miehiä itsestäänselvyytenä, mutta olenko jotenkin epärealistinen kun kuvittelin, että kaltaiseni nuoren naisen ei ole kohtuuttoman vaikeaa saada seksiin suostumaan miestä selvinpäin tai vaihtoehtoisesti kännissä muutoin kuin pitkin hampain?
Mikä ihme siinä on, että miehet eivät voi osoittaa edes pientä seksuaalista kiinnostusta? En tarkoita nyt kiinnostusta seurusteluun, tosin sitäkään ei löydy. En asu korvessa, vaan suurkaupungissa.
Silloin kun olen itse osoittanut kiinnostusta, miehen reaktio iästä riippumatta on parhaimmillaankin ylimielinen: ehkä korkeintaan humalassa. Näistä parista mahdollisuudesta on kerran tullut totta: harrastin seksiä teininä ekan kerran selvinpäin humalaisen kanssa. Tietysti hiukan katkerana kun muitakaan mahdollisuuksia ei ollut.
Olen kyllä hiukan pettynyt. En mielestäni ota miehiä itsestäänselvyytenä, mutta olenko jotenkin epärealistinen kun kuvittelin, että kaltaiseni nuoren naisen ei ole kohtuuttoman vaikeaa saada seksiin suostumaan miestä selvinpäin tai vaihtoehtoisesti kännissä muutoin kuin pitkin hampain?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tuohon nyt noilla tiedoilla osaa vastata. Yleensä kyllä naiset saavat, jolleivät kovin mahdottomia ehtoja aseta..??
Tässä on nyt kyse siitä, että edes mielestäni epämiellyttävät (luonne/ulkonäkö) miehet eivät osoita kiinnostusta.
Olen elämäni aikana joutunut torjumaan vain yhden miehen ja silloinkin olin vasta lukioikäinen.
Olen varmaan täysin väärä ihminen tähän vastaamaan, tai sitten en... Olen seurustellut teinistä (nyt 30 vuotias) minulla on ollut kaksi miestä, kuukausi tai kaksi väliä. Toinen oli teini rakkaus, toisen sitten jotenkin, ujoudesta huolimatta, kaverien avulla, sitten bongasin, tai hän minut. Nyt kun menen baariin , tyttöporukalla, en osaa suhtautua miehiin. Ystäväni kertoi (siis nainen), että ennen kuin hän oli tuntenut minut, niin oli aina katsonut että olen niin kiukkuisen näköinen, että minuun ei uskalla edes yrittää tutustua, siis pelottava. totuus on, että olin varmaan baarin yksinäisin, ja ujoin nainen. Ilmeeni oli varmaan tyly, koska pelkäsin. Teen sitä luultavasti vieläkin. Onko sinulla tuttavia, tai tuttavan tuttavia, jotka voisi laittaa asiat "rullaamaan". jos toivomasi mies soittaa sinulle, et voi olla vastaamata!
tarina lisää.
Meitä kavereita on ollut hyvin tiivis porukka ihan peruskoulun ekaluokalta lähtien, lukioon ja ammattikorkeaan saakka.
Ammatikorkeaan siirryttäessä me muutimme pois kotoa ja aloitimme oman elämän ja tottakai baarit ja ravintolat tulivat mukaan kuvioon aktiivisina ajanviettopaikkana.
Aloimme löytää tyttöjä myös, mikä ei sinällään kauhean erikoista ole. Sitten yksi meistä löysi itselleen tyttöystävän ja rakastui häneen. Tyttöystävät eivät olleet mitenkään outoja ja jokaisen tyttöystävä esiteltiin heti kaveriporukalle ja hän tuli mukaan joukkoon, paitsi tämä yhden kaverin tyttöystävä.
Hän ei sopeutunut meihin vaan heitti vakavaa läppää joka kasvojen ilmeiden perusteella tuntui loukkaavan meitä. Olemme tottuneet kyllä kuulemaan kaikenlaista, mutta hänen tyylinsä oli aivan toinen, aivan kuin hän olisi halunnut tahallaan eristää kaverin meistä ja loukata samalla meitä ja pahasti. Ei hymyä, ei mitään sellaista mikä olisi osoittanut että hän heittää vitsiä.
Sanalla sanoen, hänen tyttöystävänsä oli aivan täydellinen kusipää.
Homma ajautui sitten siihen että lopulta kukaan kavereista ei kutsunut kaveria mihinkään, ja kun baarissa tavattiin, kukaan ei puhunut hänen tytölleen yhtään mitään ja tyttöä välteltiin parhaansa mukaan. Kaveria kyllä pidettiin edelleenkin erittäin hyvänä kaverina.
Kaverikin aisti tämän ja pariin kertaan sanoi ohimennen että pitää olla piilossa ettei vaimo tule etsimään tai ehdottamaa kotiinlähtöä. Läppäähän se oli, mutta eikö jokaisessa vitsissä ole ripaus totuutta mukana. Hänen peittely yrityksensä vielä entisestään korostivat sitä vaikutelmaan että nainen on täydellinen kusipää ja kotihirmu joka pitäisi ensimmäisenä häätää kaverin kimpusta pois. Mutta kaveri oli rakastunut, joten ei sellainen ollut mahdollista.
Lopulta kaveri kuitenkin ajautui meidän seurasta pois, hän meni toisiin töihin ja yhteydenpito lakkasi kokonaan.
Siitä ei ole nyt kauankaan kun tajusin sen että nainenhan saattaa olla ihan asiallinen, mutta ujo, ja ettei hän tarkoittanut tarkoituksella vittuilla kenellekään meistä.
Otin sitten työasioissa yhteyden kaveriin, heillä oli juuri tullut lapsi ja talo oli rakennettu ja elämä mallillaan. Työasioissa otin sitten yhteyttä ja kävin heidän kotonaan. Nainen oli keittiössä ja kun tulin paikalle keskustelemaan kaverini kanssa, nainen huusi hetken kuluttua kaverilleni että "tulisitko tänne."
Kaveri meni sinne ja nyt kävi se sama tunne, että muija on oikeasti kylmä kuin piru, eikä halua minua saman katon alle ihan pelkästään kusipäisyytensä vuoksi.
Päätin ettei perkele tämmöinen touhu voi jatkua ja työasiat hoidettiin pois jaloista. Menimme keittiöön kahville ja nainen häipyi keittiöstä olohuoneeseen.
Kaikki tilaisuudet keskustelulle näyttivät olevan täysin mahdottomia ja koko ajan päässä takoi ajatus että nainen on ihan oikeasti täysin psykopaatti kusipää ja kaveri on menetetty lopullisesti, niinkuin siihen mennessä oli jo käynyt.
Nousin kuitenkin keittiönpöydän äärestä ja menin seisomaan ovensuuhun ja aloitin keskustelun heidän lapsestaan, kyselin kaikkea raskaudesta ja siitä että onko lapsi helpppo ja kaikkea sellaista mitä nyt puhutaankin.
Pakotin itseni ajattelemaan sitä että nainen on pelkästään hirvittävän ujo, hän on loukkaantunut meidän vastauksesta hänelle silloin aikaisemmin ja että hän pelkää meitä enemmän kuin me häntä.
Jos nainen olisi ollut psykopaatti hirviö, hän ei olisi mennyt keittiöstä pois, tai pyytänyt kaveriani keskustelemaan keittiöön hänen kanssaan kesken työasioiden.
Jokin siinä alkoi sitten loksahdella paikalleen. Keskustelu oli edelleenkin pelkkää tervanjuontia ja kaveri yritti koko ajan heittää jotain työkeskustelua mukaan, mutta keskityin pelkästään hänen vaimoonsa ja osoitin että arvostin häntä, luotin häneen ja että olin ihan leppoisa kaveri joka ei pitänyt mitään kaunoja yllä.
Saatanan vaikeaa se oli, mutta muutama kerta kun tällaista oli tapahtunut, alkoi hänen vaimonsakin pikkuhiljaa avautumaan.
Kyllä edelleenkin hänen vaimonsa kuittaili niin että niistä olisi voinut loukkaantua ja pahasti, mutta ajattelin että ehkä hän on tosiaan ujoutensa puolesta niin pelokas ettei osaa olla rennosti ja hymyillä ja että lauseet tulevat töksähdellen ja että kasvon ilmeet yhdessä lauseiden kanssa vain vaikuttavat vittuilulta, vaikka niin asia ei oikeasti ole.
Siinä meni sitten aikaa ja erään kerran kun olimme ravintolassa syömässä ja juomassa, aloin sitten kahden kesken keskustelemaan hänen kanssaan ja kysyin suoraan että onko hän ujo ihminen. Hän tunnusti olevansa, vaikka kykenikin asiakaspalvelutyöhön ja hoitamaan muutoinkin asiakkaittensa kanssa käymiään keskusteluja.
Kysyin sitten siinä että miksi hän loukkasi meitä silloin alkuun ja hän vastasi ettei ole koskaan loukannut meitä, vaan sanoi että me olimme loukanneet häntä.
Pikkuhiljaa asiaa sitten selvitettiin siinä ja päästiin yhteisymmärrykseen että ilmeisesti tässä oli tullut kulttuurien yhteentörmäys yhdistettynä ujouteen ja että asiat olivat menneet siitä syystä niinkuin olivat menneet.
Tietenkään se luotto ei ole vieläkään parasta mahdollista laatua, johtuen ihan siitä että on täytynyt tutustua kokonaan täysin ventovieraaseen ihmiseen, mutta ajan kanssa tästä ehkä kehkeytyy jotakin ja välit saadaan korjattua.
Että tosiaankin se kylmä ja psykoottinen kusipää succubus saattaakin olla pelkästään ujo.