On sinulla kohtalotovereita. Tosin minulla sairaudet ovat enemmän fyysisiä, suurin osa ihmisistä silti luulee, että johtuvat mielen häiriöistä.. ihan sama mitä muut ajattelevat ei se muuta elämääni.
Se on yksinäistä ja sulkeutunutta vaikka minulla onkin paljon ystäviä ja olen aktiivinen puuhissani. Suurin apu on hyvät lääkärit. Muistan aina erään kirurgin joka auttoi minua kun vammaani ei oltu vielä diagnosoitu. Hän sanoin joka kerta "J.... sinä et ole niinkuin muut. Sinä et käperry vammasi ympärille. Sinä selviät ilman jatkuvaa kipulääkitystä ja niskatukea. Sinä teet työtä ja harrastat. Jatka samaa rataa, älä käperry vammaasi jatkossakaan"
Se on totta.
Rohkealla mielellä eteenpäin.
Se on yksinäistä ja sulkeutunutta vaikka minulla onkin paljon ystäviä ja olen aktiivinen puuhissani. Suurin apu on hyvät lääkärit. Muistan aina erään kirurgin joka auttoi minua kun vammaani ei oltu vielä diagnosoitu. Hän sanoin joka kerta "J.... sinä et ole niinkuin muut. Sinä et käperry vammasi ympärille. Sinä selviät ilman jatkuvaa kipulääkitystä ja niskatukea. Sinä teet työtä ja harrastat. Jatka samaa rataa, älä käperry vammaasi jatkossakaan"
Se on totta.
Rohkealla mielellä eteenpäin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ikuisesti.
Minunkin sairauteni on enempi fyysinen mutta yksinäisyys on tuonut myös psyykkisiä ongelmia. Ystäviä on vaikea saada kun en ole enää työelämässä mukana. Kun kerron että olen eläkkeellä sairauden takia, niin yhteydenpito loppuu heti siihen.
En ole mikään luuseri, nautin elämästäni näillä voimilla mitä minulla on. Ystävän kanssa meillä voisi olla kaksin verroin mukavanpaa jos sellainen vain löytyisi.
täysiä pellejä jos jättävät sen takia ettei ole töissä. mitä sillä on väliä mitä ihminen tekee tai mitä ihminen on? ihan sama. tärkeintä on kuitenkin mitä korvien välissä liikkuu. koitahan jaksaa.