Silloin nuorena tapasin sinut, Aino.
Tumma, kaunis, ujokin ja hauska.
Kävimme paljon yhdessä. Kuusamossa.
Koimme tunteita, mielenkiintoisia ajatuksia.
Rakastimme toisiamme, silti aika kieri pois.
Jätin sinut, kiiruhdin elämässä.
Näin olen sinua vaikeroinut tässä.
Olit elämän suola, Tarja.
Vaalea, kiva nainen, tunteellinen.
Olimme yhdessä, koimme paljon.
Katsoit syvälle silmiin.
Olit herkkä, sitoutuvainen.
Ihastuin, palvoin sinua.
Kävin armeijaa silloin.
Sinä Kuusamossa, soitin illoin.
Taas kiire elämässä, nyt sinua muistelen.
Tansseissa tapasin sut, en muista, olitko Pirkko.
Kuiskaan silti korvaasi, olet armaani.
Ajoit volkkaria, tykkäsin olla kyydissäsi.
Osasimme luontevasti keskustella.
Punastuimme helposti molemmat.
Loimme toiveita elämälle.
Eläisimme Kuusamossa.
Sinun toiveesi kouluttaa itsesi.
Lähdit opiskelemaan agronomiksi.
Kiire oli ja jäit pois elämästäni.
Sinun hymysi niin voittamaton, Hilkka.
Kaunis pitkä tukka valtoimenaan.
Oli mahtava tanssia kanssasi sun.
Luit ajatukseni olit epävarma mun.
Tansseissa hotelli Kuusamon.
Jäit sinne asumaan, unholaan.
Repsahdit toiseen sinä toinen Hilkka.
Olimme koulussa yhtä aikaa.
Sieltä muistin sut, täällä tanseissa.
Repsahdit toiseen, jäin ikävään.
Yritit jälkeenpäin yhteyttä minuun.
Kaikki oli jo hävinnyt pois.
Muistelen Kuusamoa.
Niin paljon olen kohdannut.
En silloin, tuolloin ollut kypsä takertumaan.
Jokin virtaa voimakkaampaa kuljetti minua.
Tavannut monia, ihastunut syvästi.
Kiire, elämän kiire johdatti aina eteenpäin.
Nyt kaiholla muistelen, mitä menettänyt olen.
Miksi en osannut pysähtyä, miettimään.
Yöt olivat mustia, unettomia.
Silti rauhan itselleni löytänyt oon.
Kuusamo, en silti sinne tahdo muuttaa takaisin.
Teitä sieltä muistelen, elämää unohtumatonta.
Kiire jonnekin, tutkimaton on tie kulkijan.
Tässä kaikessa rauhassa muistelen.
Tumma, kaunis, ujokin ja hauska.
Kävimme paljon yhdessä. Kuusamossa.
Koimme tunteita, mielenkiintoisia ajatuksia.
Rakastimme toisiamme, silti aika kieri pois.
Jätin sinut, kiiruhdin elämässä.
Näin olen sinua vaikeroinut tässä.
Olit elämän suola, Tarja.
Vaalea, kiva nainen, tunteellinen.
Olimme yhdessä, koimme paljon.
Katsoit syvälle silmiin.
Olit herkkä, sitoutuvainen.
Ihastuin, palvoin sinua.
Kävin armeijaa silloin.
Sinä Kuusamossa, soitin illoin.
Taas kiire elämässä, nyt sinua muistelen.
Tansseissa tapasin sut, en muista, olitko Pirkko.
Kuiskaan silti korvaasi, olet armaani.
Ajoit volkkaria, tykkäsin olla kyydissäsi.
Osasimme luontevasti keskustella.
Punastuimme helposti molemmat.
Loimme toiveita elämälle.
Eläisimme Kuusamossa.
Sinun toiveesi kouluttaa itsesi.
Lähdit opiskelemaan agronomiksi.
Kiire oli ja jäit pois elämästäni.
Sinun hymysi niin voittamaton, Hilkka.
Kaunis pitkä tukka valtoimenaan.
Oli mahtava tanssia kanssasi sun.
Luit ajatukseni olit epävarma mun.
Tansseissa hotelli Kuusamon.
Jäit sinne asumaan, unholaan.
Repsahdit toiseen sinä toinen Hilkka.
Olimme koulussa yhtä aikaa.
Sieltä muistin sut, täällä tanseissa.
Repsahdit toiseen, jäin ikävään.
Yritit jälkeenpäin yhteyttä minuun.
Kaikki oli jo hävinnyt pois.
Muistelen Kuusamoa.
Niin paljon olen kohdannut.
En silloin, tuolloin ollut kypsä takertumaan.
Jokin virtaa voimakkaampaa kuljetti minua.
Tavannut monia, ihastunut syvästi.
Kiire, elämän kiire johdatti aina eteenpäin.
Nyt kaiholla muistelen, mitä menettänyt olen.
Miksi en osannut pysähtyä, miettimään.
Yöt olivat mustia, unettomia.
Silti rauhan itselleni löytänyt oon.
Kuusamo, en silti sinne tahdo muuttaa takaisin.
Teitä sieltä muistelen, elämää unohtumatonta.
Kiire jonnekin, tutkimaton on tie kulkijan.
Tässä kaikessa rauhassa muistelen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.