... rakkauden jano

ja Sinun sanoissasi on aina yhtä suurta lämpöä
- kiitos !

olet aina niin täydellisen pohtivainen kommentoi-
dessasi, ettei vastauksenkaan kirjoittaminen ole
helppoa - usko pois.

Nytkin ensimmäinen palautteesi osio, sehän on
kuin runo konsanaan, niin hieno.

Toinen sitten taas,
se on niin lohdullinen. Kuin kosketus, ystävän
lohduttavan käden kosketus murtuneelle.
Mutta Sitähän Sinä toki oletkin, vaikka emme ole-
kaan lähietäisyydellä, että voisimme koskea kä-
dellä käteen.

Jos minun runossani oli jotain lumoavaa, niin
tiedä - palautteellasi on samanlainen vaikutus.

Kiitos Jouni.

oletten maybe unohtaneet sellaisen asian,
ettei Teitillä ole oikeuksia jakaa minkään val-
takunnan arvonimiä ja piste.

DI on sitä paitti diplomi-joku. Minen oo ansainnu
semmosta titteliä, enkä varmaan koskaan ylläkkään
niin pitkälle.

Siun sievä pääs kyllä kuhisee ajatuksia, runosi
kertoo sen ja toki nämä palautteesikin.
Se minkä aikaan sait, se minua miellyttää.

Kiitän, ei minusta muuhun sanojesi edessä edes
ole. Vaan sitten kun taas nähdään, saat piiiitkän
rutistuksen bonarina.

aina jossain vaiheessa se aurinko paistaa risu-
kasaankin, You know.

Ei tämä päivä ole niin musta,
kuin runo antaa ymmärtää.
Mutta Sinäkin tiedät taustat -
ei tarvitse selitellä ystävälle koskaan.

Kiitos !

Joo, Parseloonaahan se - mitäs muuta.

Kiittää hän Kyöpelivuoren emäntää,
mut mie en vielä kyl käy nukkumaa :=)

Sinulla on kirjoittamisen ja kommentoinnin kul-
tainen taito.

Kiitän, sytämmestä sanoistasi.

joku kumma se tuota sytänallaa alituiseen vaan
kaihertaa, jonniinmoista kaipaustahan se lienee.

Kirjain ja ajatukset on viime päivinä olleet
enemmän kuin hakusessa, oikiasti.
Ei meinaa sykähdellä, pulputa runosuoni.

Kiitos Kobo, ihanaa että olet pitkästä aikaa
poikennut runossani.

että poikkesit, ja jätit sanasia.