Täällä on keskusteltu kummeista ja kummien merkityksestä ja vastaavasta. Minusta monessa näissä keskusteluissa on aivan järjetön "ajatuksenjuoksu". Haluan kuitenkin kertoa omia näkemyksiäni kummeista.
Minun yksi kaverini sanoi kerran "osuvasti", että mitä järkeä on ottaa kummeiksi siskoja ja veljiä, koska hehän ovat jo luonnostaan osa tämän lapsen elämää. Toisaalta tämäkin on ihan hyvä pointti.
Itse valikoimme omalle lapsellemme kummeiksi tosin toisen siskon miehensä kanssa, mutta muut kummit (3kpl) olivat sitten ei sisaruksia, vaikka niitäkin olisi ollut tarjolla. Meillä tämä ei aiheuttanut perhepiirissä minkäänlaista närää, vaikka siitäkin on täällä parjattu. Tädit,sedät ja enot ovat muutenkin TÄRKEITÄ, ja voivat tehdä ilman kummiuttakin itsestään tärkeitä!
Ja toisaalta kannattaa etukäteen miettiä sellaisiakin seikkoja (jos mahdollista, vaikka kaikki asiat voivat muuttua), mutta jos perheeseen tulee lisää lapsia, ketä otamme seuraavalle lapselle kummiksi. On kurjaa, jos toiselle lapselle tulee "paremmat" kummit, jotka ts. muistavat syntymäpäivinäkin ja toisen lapsen kummit eivät edes niitä. Minulla on kaksi sisarusta itselläni ja koin aina kurjaa mielipahaa, kun minun kummini muistivat minua (en tarkoita välttämättä lahjoja) aina, mutta esim. toisella siskollani olivat sellaiset kummit, jotka eivät muistaneet häntä millään. Pienikin lapsi jo ymmärtää kysyä miksei minun kummit käy kylässä, muista minua.
Samoin esim. itsellämme mieheni kanssa on kaksi kummilasta, ja muistamme monin tavoin heitä (pidämme yökylässä, reissaamme, annamme toki lahjojakin ja mieluisia sellaisia), mutta taas vastaavasti perheessä olevien muiden lasten kummit eivät tee samoin (näin ollen tulee "eripuraa"). Emme toki haluaisi luopua näistä hyvistä väleistä, mutta tuntuu pahalta, kun toiset lapset valittavat, että miksei minun kummit! En sillä että aikoisimmekaan luopua osastamme tämän takia!
Niin ja mitä kummilahjoihin ja muistamisiin tulee, meillä ainakin esim. kummipoika on suuresti mielissään kun otamme häntä meille vaan vaikka vkl- vierailulle. Hän tykkää siitä suuresti. Hän saa olla speciali- asemassa silloin. Käydään ostamassa kaupasta vaikka naminamia, ja hän saa itse valita suosikkinsa!
Hieman meillä oli alkuun oman lapsen syntymän aikoihin pelkoa kummilapsilla, että kuinka heidän nyt käy, kun meille tulee oma lapsi, kun olivatte siihen saakka saaneet olla ykkösasemassa (kuusi ja yhdeksän vuotta), mutta emme ole missään vaiheessa antaneet ymmärtää, että he olisivat jääneet vähemmälle osalle kuin tähänkään saakka.
Ja lahjoista vielä sen verran, että meillä lahjat on ostettu kummilapsien omien toiveiden (ei vanhempien) mukaan. Ainakin siitä saakka kun he ovat osanneet pyytää. Toki ollaan katsottu, että onko se ensiksi pyydetty lahja nyt kaikkein tarpeellisin. Silloin sen lahjan antamishetki on mukava, koska kummilapsi tietää olleensa tärkeässä asemassa lahjaa ostaessamme.
Kunhan vaan tässä loin tällaista ajatuksenjuoksua kummiudesta...
p.s. Nykyään on varsin ihania kummilahjoja olemassa, joten käyttäkää mielikuvitustanne niissäkin puuhissa (ei sitä perinteistä kummilusikkaa). Meidän tyttäremme sai esim. pienen rasian, johon tuli kaiverrukset ja rasian sisällä oli pieni pullo kasteveden säilytystä varten. Ja perinteinen valokuvakehyskin tuli, mutta siinä oli mukana itse valokuvaalbumi, johon saa tallennettua kuvia. Ideoikaa!
p.s. Ja itse tein kummeille lahjaksi valokuvin varustetun kehyksen, johon oli merkannut ylös kaikki lastamme koskevat tärkeimmät asiat (nimi- syntymä- kastepäivän, mitat, kummit, papin jne.) Kummit olivat todella mielissään, kun mukaan olin raapustanut vielä pienen runonpätkän kummiudesta!!
Minun yksi kaverini sanoi kerran "osuvasti", että mitä järkeä on ottaa kummeiksi siskoja ja veljiä, koska hehän ovat jo luonnostaan osa tämän lapsen elämää. Toisaalta tämäkin on ihan hyvä pointti.
Itse valikoimme omalle lapsellemme kummeiksi tosin toisen siskon miehensä kanssa, mutta muut kummit (3kpl) olivat sitten ei sisaruksia, vaikka niitäkin olisi ollut tarjolla. Meillä tämä ei aiheuttanut perhepiirissä minkäänlaista närää, vaikka siitäkin on täällä parjattu. Tädit,sedät ja enot ovat muutenkin TÄRKEITÄ, ja voivat tehdä ilman kummiuttakin itsestään tärkeitä!
Ja toisaalta kannattaa etukäteen miettiä sellaisiakin seikkoja (jos mahdollista, vaikka kaikki asiat voivat muuttua), mutta jos perheeseen tulee lisää lapsia, ketä otamme seuraavalle lapselle kummiksi. On kurjaa, jos toiselle lapselle tulee "paremmat" kummit, jotka ts. muistavat syntymäpäivinäkin ja toisen lapsen kummit eivät edes niitä. Minulla on kaksi sisarusta itselläni ja koin aina kurjaa mielipahaa, kun minun kummini muistivat minua (en tarkoita välttämättä lahjoja) aina, mutta esim. toisella siskollani olivat sellaiset kummit, jotka eivät muistaneet häntä millään. Pienikin lapsi jo ymmärtää kysyä miksei minun kummit käy kylässä, muista minua.
Samoin esim. itsellämme mieheni kanssa on kaksi kummilasta, ja muistamme monin tavoin heitä (pidämme yökylässä, reissaamme, annamme toki lahjojakin ja mieluisia sellaisia), mutta taas vastaavasti perheessä olevien muiden lasten kummit eivät tee samoin (näin ollen tulee "eripuraa"). Emme toki haluaisi luopua näistä hyvistä väleistä, mutta tuntuu pahalta, kun toiset lapset valittavat, että miksei minun kummit! En sillä että aikoisimmekaan luopua osastamme tämän takia!
Niin ja mitä kummilahjoihin ja muistamisiin tulee, meillä ainakin esim. kummipoika on suuresti mielissään kun otamme häntä meille vaan vaikka vkl- vierailulle. Hän tykkää siitä suuresti. Hän saa olla speciali- asemassa silloin. Käydään ostamassa kaupasta vaikka naminamia, ja hän saa itse valita suosikkinsa!
Hieman meillä oli alkuun oman lapsen syntymän aikoihin pelkoa kummilapsilla, että kuinka heidän nyt käy, kun meille tulee oma lapsi, kun olivatte siihen saakka saaneet olla ykkösasemassa (kuusi ja yhdeksän vuotta), mutta emme ole missään vaiheessa antaneet ymmärtää, että he olisivat jääneet vähemmälle osalle kuin tähänkään saakka.
Ja lahjoista vielä sen verran, että meillä lahjat on ostettu kummilapsien omien toiveiden (ei vanhempien) mukaan. Ainakin siitä saakka kun he ovat osanneet pyytää. Toki ollaan katsottu, että onko se ensiksi pyydetty lahja nyt kaikkein tarpeellisin. Silloin sen lahjan antamishetki on mukava, koska kummilapsi tietää olleensa tärkeässä asemassa lahjaa ostaessamme.
Kunhan vaan tässä loin tällaista ajatuksenjuoksua kummiudesta...
p.s. Nykyään on varsin ihania kummilahjoja olemassa, joten käyttäkää mielikuvitustanne niissäkin puuhissa (ei sitä perinteistä kummilusikkaa). Meidän tyttäremme sai esim. pienen rasian, johon tuli kaiverrukset ja rasian sisällä oli pieni pullo kasteveden säilytystä varten. Ja perinteinen valokuvakehyskin tuli, mutta siinä oli mukana itse valokuvaalbumi, johon saa tallennettua kuvia. Ideoikaa!
p.s. Ja itse tein kummeille lahjaksi valokuvin varustetun kehyksen, johon oli merkannut ylös kaikki lastamme koskevat tärkeimmät asiat (nimi- syntymä- kastepäivän, mitat, kummit, papin jne.) Kummit olivat todella mielissään, kun mukaan olin raapustanut vielä pienen runonpätkän kummiudesta!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
...olen kanssasi siitä, että lapselle ei välttämättä tarvitse valita kummia sisaruksista, mutta vielä enemmän olen sitä meiltä, että ei varsinkaan kannattaisi valita suvusta. Jotenkin ajattelen niin, että ihmisellä ei pitäisi olla montaa nimikettä suhteessa yhteen ihmiseen - itse olen sekä sukulainen että kummi samalle lapselle, ja se mutkistaa asioita kun välit sukuun ovat huonot. En osannut silloin aikoinani asiaa ajatella, ilmeisesti pitäisi nyt lapsen takia vahvistaa tuota kummiroolia ja unohtaa sukulaisrooli. Itse olen päättänyt, että jos tulevaisuudessa saan lapsia, pyydän kummeiksi perheen ystäviä - heillä ei ole ystävyyssuhdetta lapseen, heillä ei ole mitään suhdetta siis. Minulla ei myöskään ole haaveita suuresta lapsilaumasta, eli olen ajatellut että pyydän todennäköisesti jokaiselle lapselle samat kummit. Eli jo ensimmäisen kohdalla kysyn, onko kummiehdokas halukas toimimaan myös muiden mahd. lasten kummina. Luottamushan aina annetaan, eli luulen, että erilaiset lapset tulisivat kuitenkin läheisiksi eri kummien kanssa, jos tulisivat kenenkään kummin kanssa, sekäänhän ei ole sanottua. Ja lahjoista paras on ruokous ja tieto vieraan aikuisen olemassaolosta, toivoisin että saisin lapseni jotenkin huomaamaan ja ymmärtämään sen.
Aina ei käy niinkuin haaveillaan, eli saa nähdä sitten.
Kummeudesta! sen verran, että eiköhän se ole jokaisen oma henkilökohtainen asia, ketä ottaa kummiksi. Meillä kävi niin, että emme ottaneen mieheni veljeä ja vaimoa kummeiksi ja nyt he osoittavat siitä mieltä. Eivä muista poikaa lainkaan esim: tulee kortti niin siitä puuttuu pojan nimi ja muiden on..naurettavaa käytöstä. Ja yksi ystäväni kun ei päässyt kummiksi niin ei enää tervehtinyt seuraavana päivänä kun tuli kaupassa vastaan ei ollut tuntevinaankaan enää..ja sitä ennen oltiin 6 vuotta kavereita.. outoa..yhtäkkiä kaveruus loppui siihen. No siinäpähän kiukuttelee..
että jos toinen lapsi saa paremmat kummit kuin toinen, eli tuo lahjoja enemmän voi lapselle tulla paha mieli. Kukaan ei voi tietää etukäteen, millaisia kummit tulevaisuudessa ovat eikä kummin (tärkein) tehtävä suinkaan ole tuoda lapselle lahjoja vaan viettää aikaa lapsen kanssa, kuulua tämän elämään ja kenties joskus huolehtia lapsesta.
Ihan mieletöntä valita lapsen kummeiksi näinkin läheisiä sukulaisia, niittenhän pitäsi automaattisesti kuulua lapsen elämään. Tosin sekään ei ole ihan varmaa, koska sukulaisillakin voi välit viiletä todella paljon.
Itse olemme perheystävien lapselle kummeja ja ainakin tähän asti on hyvin mennyt.
Meillä lapset kävivät rippikoulun vasta 18- ja 15-vuotiaina ja valitsivat itse itselleen kummit, eikä kummankaan mielessä edes käynyt valita sukulaista siihen hommaan. Kummit ovat nyt mieleiset. Lahjoja ei odoteta eikä niitä paljon anneta. Jollakin pienellä muistetaan, mutta rahasteta ei.
Tässä oli tosissaan sitä oikeaa asiaa kummiudesta.
Itse olen kahden lapsen kummi tytön ja pojan. Ja
olen tosi otettu siitä asemasta. En liikaa höösää
ja hemmottele heitä,ostan joululahjaksi ja synttärilahjaksi jotain mitä haluavat (kohtuus kaikessa). Minua ei ole omat kummit muistaneet
koskaan mitenkään,olen heille kuin ilmaa. Tuntuu tosi pahalle kun tiedän heidän muistavan ja ostavan lahjoja muille kummilapsilleen.
Ehkä siksi pidän paljon yhteyttä ja muistan omia kummilapsia. Itsellä on kaksi lasta ja laitan omien lasten kummeille lahjat jouluna ja merkkipäivinä (ihan pienet vaan). Muistakaa myös muistaa kummeja eikä aina vaan kummilapsia !!