Minulla on 1½ vuotias leikattu tyttökissa. Hän
on hyvin huomion ja hellyydenkipeä ihana otus,
innokas leikkimään (ryömimään päiväpeitteiden ja
mattojen alla..). Pidän itse todella paljon
kissoista mutta yhtäpaljon olen tämän
kultakimpaleeni kannalta asiaa miettinyt, joskos
hän olisi iloinen saadessaan kissakaverin? Sillä
olisi sitten tekemistä kun olisi toinen jonka
kanssa touhuta eikä yksin tarvitsisi kotona olla
kun olen poissa. Toivoisin teiltä kaikilta
kokemuksia ja neuvoja tässä asiassa. Pitäisikö
kaveri ottaa pentuna vai kuinka aikuiset kissat
tottuisivat kenties toisiinsa? Omani hankin
isompana. Kumpaa sukupuolta kaverin kannattaisi
olla vai onko tällä suurta merkitystä? Kissani on
siis hyvin innokas olemaan seurassani, joten
mahtaisiko innostua kaverista vai iskisikö paha
mustasukkaisuus? Tälle rakkaalle otukselle haluan
parasta mahdollista hoivaa antaa.
on hyvin huomion ja hellyydenkipeä ihana otus,
innokas leikkimään (ryömimään päiväpeitteiden ja
mattojen alla..). Pidän itse todella paljon
kissoista mutta yhtäpaljon olen tämän
kultakimpaleeni kannalta asiaa miettinyt, joskos
hän olisi iloinen saadessaan kissakaverin? Sillä
olisi sitten tekemistä kun olisi toinen jonka
kanssa touhuta eikä yksin tarvitsisi kotona olla
kun olen poissa. Toivoisin teiltä kaikilta
kokemuksia ja neuvoja tässä asiassa. Pitäisikö
kaveri ottaa pentuna vai kuinka aikuiset kissat
tottuisivat kenties toisiinsa? Omani hankin
isompana. Kumpaa sukupuolta kaverin kannattaisi
olla vai onko tällä suurta merkitystä? Kissani on
siis hyvin innokas olemaan seurassani, joten
mahtaisiko innostua kaverista vai iskisikö paha
mustasukkaisuus? Tälle rakkaalle otukselle haluan
parasta mahdollista hoivaa antaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelen ehdottomasti kaverin ottamista
kissallesi. Sukupuolella ei oikeastaan ole
kauheasti merkitystä, jos kissa kuitenkin
leikataan. Aikuinen kissa todennäköisesti
hyväksyy pennun paremmin kuin toisen aikuisen;
jonkin verran sähinöitä alussa saattaa olla,
mutta se kuuluu asiaan.
En usko, että nykyinen kisulisi olisi sinusta
mustasukkainen (tosin mahdollistahan se on...)
Sanotaan, että jos haluat olla kissallesi tärkein
asia maailmassa, kannattaa hankkia vain yksi
kissa... mutta ellei kuitenkaan pysty olemaan
kisun kanssa koko aikaa, on varmasti reilua
hankkia sille lajitoveri leikkikaveriksi!
Onnea toisen kissan hankintaan, jos siihen
ratkaisuun päädyt!
Useimmat kissat ovat iloisia lajitoverin seurasta
(olisit varmaan itsekin, jos joutuisit olemaan
ainoa ihminen eläinten keskellä.) Etenkin nuoret
kissat hyväksyvät yleensä uuden tulokkaan varsin
nopeasti. Pennun kanssa tottuminen käy luultavasti
nopeammin, mutta kyllä kaksi aikuistakin kissaa
saa tottumaan toisiinsa. Sukupuolella ei ole
merkitystä, kunhan uusikin kissa leikataan
aikanaan. Itselläni on neljä leikattua
tyttökissaa, joista varsinkin äidin ja tyttären
välinen ystävyys on aivan ihanaa katseltavaa. Eli
suosittelen lämpimästi kaverin ottoa kissallesi.
Kissasi on vielä niin nuori, ettei varmasti tule
vaikeuksia totuttaa sitä uuteen tulokkaaseen,
paitsi jos hankit vanhan yksin eläneen.
Vanhempikin kissa sopeutuu luoksesi, jos se on
ennestään tottunut muihin kissoihin, tai vaikka
koiraan...
Minulla on aina ollut useampi kissa kerrallaan,
ja jos on elämä on vienyt kaverin, on masennus
ollut länellä.
Uutta kaveria tietenkin täytyy ensin tutkailla.
Auttaa, jos sinun on mahdollista lainata tai
saada pari päivää etukäteen tulevan uuden kissan
hajuisen tavaran oman otuksesi haisteltavaksi.
Samoin voisit viedä jotain vastavuoroisesti. Näin
olisi haju kummallekin vähän tutumpi etukäteen.
Se olisi jo huomattu vaarattomaksi, koska lelu
tai tekstiili ei ole tehnyt pahaa.
Älä tyrkytä kissoja toisilleen, pidä uusi kissa
vaikka häkissä niin kauan että tilanne vähän
rauhoittuu. Jos joudut poistumaan, varaudu
erottamaan kissat varmuuden vuoksi. Sitten jo
näetkin onko jo ollut ikävä toistaan, vai
pelottaako vielä hirveästi.
Hanki ihmeessä toinenkin kissa. Samalla vaivalla
hoidat kaksi kuin yhdenkin. Tietenkin ruokaan ja
hiekkaan menee enemmän ym, mutta kissa tarvitsee
kaltaisensa kaverin, ettei siitä tule vanhemmiten
hirmua, joka uskoo olevansa ainut maailmassa.
Muista, että myös uusi kissasi tarvitsee
rakkautta ja substraalia (turvaa),
tasapuolisesti, mutta ehkä alkuun hieman salaa
kotiväen silmiltä...
Kyllä meillä ainakin toimi tuo toisen kisun
ottaminen. Mulla oli noin saman ikäinen leikattu
tyttökisu, joka oli todella hellyydenkipeä. Otin
pienen poikakisun ja ensin oli vaikeaa, mutta
viikossa, kisut tottuivat toisiinsa, ja nykyään
ovat erottamattomat. (otin pojun maaliskuussa) En
tiedä kumpi sukupuoli kannattaa ottaa, mutta
pentuun tyttökissa sopeutuu hyvin, meillä ainakin
heräsi hoivaamisvietti.
Kun minä ja tyttöystäväni päätimme ottaa
esikoisprinsessallemme(tytteli-kisu) kaverin
(toinen tytteli-kisu) emme oikein olleet osanneet
varautua niin pahoihin alkuvaikeuksiin kuin mitä
niillä ja meillä oli. Sähinää, murinaa ja kylmän
sodanmielialaa kesti yli kuukauden ja vasta parin
kuukauden jälkeen niiden ystävyys syveni
hellyydenosoitusten tasolle eli ne alkoivat
nuolla toisiaan. Vanhempi kisumme keksi aluksi
kaikenlaista jäynää kuten ei laskenut kaveria
hiekka laatikolle johon tämä vastasi omimalla
ruoka ja vesikupin.
Toisaalta kisujen ystävyys on johtanut täysin
uudenlaiseen ja suht ennalta-arvaamattomaan
tilateeseen nimittäin kisumme voivat toisinaan
olla ilman meidän seuraamme pitkiä aikoja eikä
niissä ole kaipauksen merkkiäkään. Voi viedä
päiviä saada toinen niistä syliin silitettäväksi
ja paijattavaksi kun aikaisemmin ei voinut olla
tuntiakaan ilman hellittelyä. Ja me asumme
yksiössä ja kissamme ovat sisäkissoja. Ne
viettävät tuntitolkulla aikaa nuolleen toisiaan
ja eritoten nyt kun niillä on molemmilla kiima ne
ovat ihastuneet toistensa takapuolten nuolemiseen
jota ne voivat tehdä tuntitolkulla. slurp slurp
vaan...
Mutta tärkeintähän on että kissamme ovat
onnellisia.