Mitä mieltä olette, onko mahdollista voittaa oikeudessa lapsen (5 v) asumista koskevaa kiistaa? Nyt on siis tilanne se, että lapsi "asuu" isällään, olen siihen itse suostunut ettei tarvitsis oikeudessa tapella, mutta nyt kuitenkin ajattelin mennä tappelemaan, koska isä haluaa että lapsi on suurimman osan ajastaan hänen luonaan, mutta tiedän ettei se ole lapselle eduksi. Lapsi ei edes halua mennä isälleen, kun taas mun ja mieheni seurasta nauttii kuin hullu puurosta. Mun mies on sen parhaita kavereita.
Meidän kanssa se uskaltaa olla oma itsensä ja puhuu kaikista asioistaan, on tosi iloinen ja tyytyväinen, isänsä seuraan se taas on lähinnä alistunu. Isä on tosi ankara eikä oikein ymmärrä lapsista mitään, poika tuntuu olevan sille pelkkä statussymboli ja oman egon jatke. Saa tuntea ittensä tärkeäks kun on joku kelle syytää leluja ja leffoja ja ketä kiikuttaa parturissa ja uimahallissa.
Juttu on kuitenkin niin, että meistä on tehty 2 lastensuojeluilmoitusta hullujen naapurien toimesta. (Ne teki meistä välillä valituksia vaikkei me oltu edes kotona!) Toinen lastensuojeluilmoitus perustui siihen, että yhdellä henkilöllä meidän kämpässä oli ollut taskussa muru pilveä josta se ei itsekään tiennyt mitään, saati sitten minä! Lapsi oli mummolassa ja kaiken lisäksi poliisit kutsuttiin paikalle tän lapsen isän vuoksi, joka tosin pakeni ajoissa paikalta. Ei se kyllä meillä olekaan ollut kylässä kun sen ainoan kerran.
Toisella kertaa naapurit kutsu poliisit koska appiukko muka huusi meidän kämpässä (se on huonokuuloinen) ja naapurin lapset ei muka saanu nukuttua, siitä huolimatta että meidän poika veteli viereisessä huoneessa sikeitä kaiken aikaa. Poliisit päätti sitten tehdä lastensuojeluilmoituksen kun huomasivat, että appiukko oli ottanu, mutta lähtivät kuitenkin menemään kun huomasivat että mä olen täysin kunnossa.
Kaiken lisäksi mulla on rattijuopumustuomio yhden oluen juomisesta! Se ei edes mennyt yli nollaviiden ennen kuin poliisiasemalla toisessa puhalluksessa, ensimmäinen jäi alle. Ja mä dorka en älynny valittaa tuomiosta kun vitutti niin saatanasti!
Että tiedättekö, kaiveleeko ne oikeudessa poliisirekisterejä, ja onko meillä mitään mahdollisuutta voittaa asumiskiistaa?? Nyt kun tänne saa kirjoitella ilman nimimerkkiä niin varmaan tulee paljon vittuiluakin, mutta ei se haittaa. Se on ite ketä haukkuu.
Mulla ei oo mitään omistushalua sitä lasta kohtaan. Mä haluan vaan että se voi elää onnellisena. Oon valmis menemään oikeuteen tappelemaan vaan siks, että tiedän, mikä sille on parasta. Mä tiedän että se kärsii jos ei saa nähdä mua riittävästi ja se itse haluaa asua mun luona, mutta ei voi itse oikeuksiaan puolustaa. Kaiken lisäks meille on vauva tulossa, ja pelkään, että se tuntee itsensä syrjäytetyks jos ei saa viettää riittävästi aikaa mun kanssa.
Ärsyttävä tilanne kun kaiken lisäks se isä on niin kauhea valehtelemaan että sekin vähentää mun mahdollisuuksia voittaa. Se keksii päästään ihan ihme juttuja musta, kuten että mä muka vedän jotain "nappeja" vaikka vastustan särkylääkkeitäkin! Ja itse se on kuitenkin naisia pahoinpitelevä tuurijuoppo. Voi, kunpa näitä asioita kysyttäis lapsilta eikä vaan aikuisilta. Lapsen tarpeistahan koko hommassa on kyse.
Olkaa nyt sitten mitä mieltä olette, oonko surkee mutsi vai en, mutta jos joku viitsii vastata asiallisesti ja tietää näistä asioista jotain niin olis kiva tietää mitkä mulla on mahikset jos oikeuteen mennään. Suomessahan luottamus viranomaisiin on aika korkeella että varmaan noi poliisijutut painaa enemmän kun se, mitä mä sanon...
Meidän kanssa se uskaltaa olla oma itsensä ja puhuu kaikista asioistaan, on tosi iloinen ja tyytyväinen, isänsä seuraan se taas on lähinnä alistunu. Isä on tosi ankara eikä oikein ymmärrä lapsista mitään, poika tuntuu olevan sille pelkkä statussymboli ja oman egon jatke. Saa tuntea ittensä tärkeäks kun on joku kelle syytää leluja ja leffoja ja ketä kiikuttaa parturissa ja uimahallissa.
Juttu on kuitenkin niin, että meistä on tehty 2 lastensuojeluilmoitusta hullujen naapurien toimesta. (Ne teki meistä välillä valituksia vaikkei me oltu edes kotona!) Toinen lastensuojeluilmoitus perustui siihen, että yhdellä henkilöllä meidän kämpässä oli ollut taskussa muru pilveä josta se ei itsekään tiennyt mitään, saati sitten minä! Lapsi oli mummolassa ja kaiken lisäksi poliisit kutsuttiin paikalle tän lapsen isän vuoksi, joka tosin pakeni ajoissa paikalta. Ei se kyllä meillä olekaan ollut kylässä kun sen ainoan kerran.
Toisella kertaa naapurit kutsu poliisit koska appiukko muka huusi meidän kämpässä (se on huonokuuloinen) ja naapurin lapset ei muka saanu nukuttua, siitä huolimatta että meidän poika veteli viereisessä huoneessa sikeitä kaiken aikaa. Poliisit päätti sitten tehdä lastensuojeluilmoituksen kun huomasivat, että appiukko oli ottanu, mutta lähtivät kuitenkin menemään kun huomasivat että mä olen täysin kunnossa.
Kaiken lisäksi mulla on rattijuopumustuomio yhden oluen juomisesta! Se ei edes mennyt yli nollaviiden ennen kuin poliisiasemalla toisessa puhalluksessa, ensimmäinen jäi alle. Ja mä dorka en älynny valittaa tuomiosta kun vitutti niin saatanasti!
Että tiedättekö, kaiveleeko ne oikeudessa poliisirekisterejä, ja onko meillä mitään mahdollisuutta voittaa asumiskiistaa?? Nyt kun tänne saa kirjoitella ilman nimimerkkiä niin varmaan tulee paljon vittuiluakin, mutta ei se haittaa. Se on ite ketä haukkuu.
Mulla ei oo mitään omistushalua sitä lasta kohtaan. Mä haluan vaan että se voi elää onnellisena. Oon valmis menemään oikeuteen tappelemaan vaan siks, että tiedän, mikä sille on parasta. Mä tiedän että se kärsii jos ei saa nähdä mua riittävästi ja se itse haluaa asua mun luona, mutta ei voi itse oikeuksiaan puolustaa. Kaiken lisäks meille on vauva tulossa, ja pelkään, että se tuntee itsensä syrjäytetyks jos ei saa viettää riittävästi aikaa mun kanssa.
Ärsyttävä tilanne kun kaiken lisäks se isä on niin kauhea valehtelemaan että sekin vähentää mun mahdollisuuksia voittaa. Se keksii päästään ihan ihme juttuja musta, kuten että mä muka vedän jotain "nappeja" vaikka vastustan särkylääkkeitäkin! Ja itse se on kuitenkin naisia pahoinpitelevä tuurijuoppo. Voi, kunpa näitä asioita kysyttäis lapsilta eikä vaan aikuisilta. Lapsen tarpeistahan koko hommassa on kyse.
Olkaa nyt sitten mitä mieltä olette, oonko surkee mutsi vai en, mutta jos joku viitsii vastata asiallisesti ja tietää näistä asioista jotain niin olis kiva tietää mitkä mulla on mahikset jos oikeuteen mennään. Suomessahan luottamus viranomaisiin on aika korkeella että varmaan noi poliisijutut painaa enemmän kun se, mitä mä sanon...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika selkeältä näyttää. Ei kannata mennä oikeuteen. Se maksaa ja ihan varmasti aiheuttaa lisää riitaa ja heijastuu sitä kautta lapseen. Tässä perusteluja :
- Lapsen asuminen on jo nyt isällään. Pitää olla isoja syitä sen muuttamiseen. Sinun perustelusi eivät ole uskottavia (tarvitaan näyttöä)
- Tuonikäiseltä lapselta ei kysytä
- Asunnossasi on huumeita, poliiseja tullut paikalle ja todenneet juopuneita (näistä siis on näyttöä)
- sinulla on rattijuopumustuomio
Joten sinuna keskittyisi olemaan hyvä äiti, etenkin silloin kun sinulla on luonapito-oikeus. Ja muutenkin saamaan elämäsi raiteilleen. Hanki vaikka joku hyvä harrastus ja katso tarkkaan minkälaisissa porukoissa liikut.
Ei mun elämässäni oo yhtään mitään vikaa.
Meillä on vaan pari hyvää kaveria jotka käy joskus kylässä, ja mä en tietenkään käytä yhtään mitään päihteitä enkä tuu käyttämäänkään koska on vauva tulossa. Isänsä sen sijaan käyttää viinaa ja steroideja ja pilvee jos joku tarjoo.
Ja mä opiskelen ammattikorkeessa, että siinä on raskaana olevalle harrastusta ihan riittävästi!
Parempi sekin kun olla koko ajan töissä että joutuu kiikuttamaan viisvuotiasta vuoropäivähoidossa perkele.
PROVO
Varmaankaan kukaan ei ainakaan kovin montaa kertaa käy lapsen kanssa uimahallissa egoa ponkittääkseen. Oletko itse käynyt lapsen kanssa uimahallississa? Koita niin ehkä huomaat.