isäni on kauris aurinkomerkiltään.
Hän on hybin jyrkkä ja tuomitsevainen mielipiteiltään, ja harvoin näyttää todellista sisintään. Isän tuntuu haluavan "voittaa" niin kaikki keskustelutkin kuin kaikki muutkin mihin hän vain ryhtyy. Herkkä puoli isästä kyllä löytyy mutta se on todella harvoin! Tulen kuitenkin isäni kanssa paremmin toimeen kuin äitini.
Kertokaa kauriit, millaisia vanhempia olette, ja onko isäni tyypillinen kauris? Kuinka tärkeitä lapset kauriille ovat? Miten säästyä kaikilta pieniltä sanomisilta kauriin kanssa?
Hän on hybin jyrkkä ja tuomitsevainen mielipiteiltään, ja harvoin näyttää todellista sisintään. Isän tuntuu haluavan "voittaa" niin kaikki keskustelutkin kuin kaikki muutkin mihin hän vain ryhtyy. Herkkä puoli isästä kyllä löytyy mutta se on todella harvoin! Tulen kuitenkin isäni kanssa paremmin toimeen kuin äitini.
Kertokaa kauriit, millaisia vanhempia olette, ja onko isäni tyypillinen kauris? Kuinka tärkeitä lapset kauriille ovat? Miten säästyä kaikilta pieniltä sanomisilta kauriin kanssa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
hei
olen kylläkauris-äiti ja mulla on käuris-tytäs ja oinas-poika. mulle lapset aj perhe on tärkeintä maailmassa ja yritän välillä muistella omaa nuoruutta, etten syyllistyisi liian jyrkkiin mielipiteisiin. rajoista on aina voinut keskustella, vaikka mieleläni sanonkin, että uhkailu, kirsitys ja lahjonta ovat lasten kasvatusmenetelmistä parhaimpia ja varmasti käytetyimpiä.
yritä vain keskustella isäsi kanssa ja pidä lupauksesi, koska niitä kauris arvostaa. älä lupaa sellaista mitä et aiokaan pitää.
Kauris isänä olen aika ankara isä, monien mielestä ehkä liian ankara. Ei niin että piiska heiluisi joka päivä vaan niin että vaadin ja arvostan rehellisyyttä ja sanansa pitämistä hyvinkin paljon. Vaikka olenkin ankara niin silti lapset ovat kaikki kaikessa. Ehkä ankaruus juontaa tavallaan siihen että haluan suojella lapsiani. Kun jotain käsken on sitä noudatettava. Kauris isää on parasta lähestyä avoimena ja rehellisena, silloin onnistuu kaikki keskustelu parhaiten. Vähänkin vilppiä mukaan niin siinä on seinä edessä.
Tämmöstä näin aluksi :)
Olen kauris ja mieheni on myös.
Pidän itseäni yli huolehtivana.
En esim. luota lapsiani rannalle kenenkään kanssa ennekuin nämä osaavat uida.
Eipähän tule ainakaan omantunnon tuskia jos jotain sattuisi.
Luotan itseeni vanhempana koska pidän pennuistani huolen.
Mieheni on taas aika kova kasvatuksessa.
Häntä on niinku uskottava.
Itse olen tavallaan myös samanlainen mutta äitinä lepsun välillä liian helposti.
Rapu ja kauris sopivat aurinkomerkkeinä yhteen. Rapu antaa ankaralle kauriille pehmeyttä ja kauris taas kovettaa ravun pehmeyttä.
Kauris on hakala jäärä, mutta usein oikeassa, mikä voi tunnerapua kiukuttaa. Vaikeaa vielä on, kun isä vanhempana voi hyvinkin olla oikeassa ja murrosikäisenä tätä on vaikea myöntää. Kauris taas tajuaa ravun tunteet, vaikkei sitä aina näytä.
Kauriille auktoriteetti on tärkeä; kauris on auktoriteetin merkki ja isän asema perheessä korostaa sitä! Rapu taas ei auktoriteetteja kumartele, mikäli ravun intuitio jostain asiasta niin päättää. Tällöin kauriin ja ravun välille voi tulla skismaa. Kumpikaan ei halua antaa periksi, varsinkaan kauris. "Joskus vain sydämellään voi nähdä oikein", on se sadun Pikku-Prinssi sanonut, ja se voisi hyvin kuvata ravun ja kauriin välisiä näkemyseroja.
Niin paikkaansa... ainanki meidän suhteessa