Sosiaaliset

Olen ent.vl ja haluaisin kysyä onko teillä muilla entisillä vl:llä ollut sosiaalisen kanssakäymisen pelkoja ja ovatko nuo ongelmat mahdollisesti liittyneet tuohon kulttuuriin, jossa olette kasvaneet ja kotioloihin tai siis että noiden kokemusten vuoksi tuo ongelma on päässyt kärjistymään pahemmaksi ja pahemmaksi?

Minulla itselläni on hankalaa sosiaalisissa kanssakäymisissä ja jännitän aivan hulluna. Uskon että nuo johtuvat siitä, että kotona en saanut vanhemmiltani tukea, enkä saanut kokea itseäni heille tärkeäksi. Opin sitten ajattelemaan kieroon ja nyt pitäisi opetella positiivinen minäkuva, jonka rakentamiseen voi mennä vuosia. Kallista lystiä tulee olemaan. Mutta pakko, jotta saa edes joskus sitten nauttia elämästä ja itsestä.

Jakakaa kokemuksia, hyvä käydä tällaista läpi. Minusta tuntuu että vanhoillislestadiolaisuudessa saattaa olla aika yleinenkin ongelma tuo tai ainakin se ettei koskaan ole sannut kokea olevansa oikeasti tärkeä vanhemmilleen ja haluttu lapsi, ainakin se monella varmaan repsottaa kiikkuen puun oksalla jotenkin yrittäen selviytyä siitä.
3162
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Mitä ovat sosiaalisen kanssakäymisen pelot?
Mitä on tuo kulttuuri?
Millainen positiivinen minäkuva?
Olet ehkä lukenut hieman psykologiaa ja ehkä sosiologiaakin, mutta kirjoitaisitko silti arkikielellä ja havainnollisesti?

Äänestä

..kärsivä.. aika lailla varmasti johtuu kotioloista.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pelot yleistä?? kirjoitti:

Olen ent.vl ja haluaisin kysyä onko teillä muilla entisillä vl:llä ollut sosiaalisen kanssakäymisen pelkoja ja ovatko nuo ongelmat mahdollisesti liittyneet tuohon kulttuuriin, jossa olette kasvaneet ja kotioloihin tai siis että noiden kokemusten vuoksi tuo ongelma on päässyt kärjistymään pahemmaksi ja pahemmaksi?

Minulla itselläni on hankalaa sosiaalisissa kanssakäymisissä ja jännitän aivan hulluna. Uskon että nuo johtuvat siitä, että kotona en saanut vanhemmiltani tukea, enkä saanut kokea itseäni heille tärkeäksi. Opin sitten ajattelemaan kieroon ja nyt pitäisi opetella positiivinen minäkuva, jonka rakentamiseen voi mennä vuosia. Kallista lystiä tulee olemaan. Mutta pakko, jotta saa edes joskus sitten nauttia elämästä ja itsestä.

Jakakaa kokemuksia, hyvä käydä tällaista läpi. Minusta tuntuu että vanhoillislestadiolaisuudessa saattaa olla aika yleinenkin ongelma tuo tai ainakin se ettei koskaan ole sannut kokea olevansa oikeasti tärkeä vanhemmilleen ja haluttu lapsi, ainakin se monella varmaan repsottaa kiikkuen puun oksalla jotenkin yrittäen selviytyä siitä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu