Mieheni joutui vaikeaan tilanteeseen ja teki vääriä ratkaisuja, joista joutui oikeudessa vastaamaan.
Tilanne oli vaikea ja maine tietenkin menetetty koko perheeltä.
Tämä vaikutti minunkin, vaimon, elämään, kun kaikki tiesivät asioista. Jaksoin silloin taistella eteenpäin.
Oli pakko muuttaa paikkakuntaa. Nyt asumme muualla, mutta minä en tunnu pääsevän asioista ylitse. Kelaan päivittäin näitä tapahtumia ja entistä elämääni, jonka jossa olin hyvin onnellinen ja jonka jouduin jättämään kaiken tapahtuneen vuoksi.
Se tuntuu pahimmalle, että meidät, ennen niin pidetyt ihmiset leimattiin yhtäkkiä rikollisiksi ja maine meni kertaheitolla ja sitä on vaikea koskaan saada takaisin niiden ihmisten silmissä. Kaikki muuttui, se oli kuin painajaista.
Vaikka asumme nyt eri paikalla niin elämäni on raskasta. Tiedän mitä on tapahtunut, mutta en voi puhua siitä kellekään. Koko ajan täytyy myös pelätä milloin asiat tulevat tietoon täällä ja maine menee täälläkin ja kaikki sosiaaliset kuviot, se on hyvin rankkaa. Salailu on rasittavaa. Koskaan ei voi lisäksi tietää kuka tietää jo meidän asioista. Ja varmasti monikin tietää vaikka ei suoraan sano.
Kun tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kun entistä ei saa takaisin. En edes viihdy tällä nykyisellä paikkakunnalla, mutta entiseen ei voi palata. Täällä pitää asua ja pelätä koko ajan asioiden tulevan ilmi. Tiettyjä asioita ja kuvioita pitää salata toisilta ihmisiltä, jopa tutuimmilta.
Olen jo sairastunut ahdistukseen ja masennukseen näiden vaikeiden asioiden ja pelkojen ja salailujen vuoksi. En tajua miten jaksan elää tällaisen elämän ja menneisyyden painolastin kanssa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia maineen menettämisestä ja elämästä sen jälkeen?
Tilanne oli vaikea ja maine tietenkin menetetty koko perheeltä.
Tämä vaikutti minunkin, vaimon, elämään, kun kaikki tiesivät asioista. Jaksoin silloin taistella eteenpäin.
Oli pakko muuttaa paikkakuntaa. Nyt asumme muualla, mutta minä en tunnu pääsevän asioista ylitse. Kelaan päivittäin näitä tapahtumia ja entistä elämääni, jonka jossa olin hyvin onnellinen ja jonka jouduin jättämään kaiken tapahtuneen vuoksi.
Se tuntuu pahimmalle, että meidät, ennen niin pidetyt ihmiset leimattiin yhtäkkiä rikollisiksi ja maine meni kertaheitolla ja sitä on vaikea koskaan saada takaisin niiden ihmisten silmissä. Kaikki muuttui, se oli kuin painajaista.
Vaikka asumme nyt eri paikalla niin elämäni on raskasta. Tiedän mitä on tapahtunut, mutta en voi puhua siitä kellekään. Koko ajan täytyy myös pelätä milloin asiat tulevat tietoon täällä ja maine menee täälläkin ja kaikki sosiaaliset kuviot, se on hyvin rankkaa. Salailu on rasittavaa. Koskaan ei voi lisäksi tietää kuka tietää jo meidän asioista. Ja varmasti monikin tietää vaikka ei suoraan sano.
Kun tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kun entistä ei saa takaisin. En edes viihdy tällä nykyisellä paikkakunnalla, mutta entiseen ei voi palata. Täällä pitää asua ja pelätä koko ajan asioiden tulevan ilmi. Tiettyjä asioita ja kuvioita pitää salata toisilta ihmisiltä, jopa tutuimmilta.
Olen jo sairastunut ahdistukseen ja masennukseen näiden vaikeiden asioiden ja pelkojen ja salailujen vuoksi. En tajua miten jaksan elää tällaisen elämän ja menneisyyden painolastin kanssa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia maineen menettämisestä ja elämästä sen jälkeen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä huoli et ole ainoa minulle maine oli elämäni tärkein 19vuotta ja menetin sen humalassa tapeltuani.
Kaikenlisäksi on muitakin juttuja tapahtunut. Tappelusta olin puhumatta 2,5vuotta ja aivan häpeissäni siitä vaikka tappelusta on 3vuotta. Tapahtui vuosi sitten pari asiaa jotka veivät maineen entistä enemmän kaivoon. Ne asiat niitä en pysty kellekään sanomaan.
En jaksa enkä kestä mennä ulos päiväsaikaan koska kaikki tietää juttuni ja minulla on tullut vakavamasennus ja ahdistus maineen menettämisen takia. Lääkärit eivät ymmärrä että maine oli minulle tärkein. Jos avaan ulkoovenkaan päiväsaikaan meinaan menettää tajuntani uskomattoman pahan olon takia. En voi käydä kaupassa kun meinaan romahtaa kun astun kauppaan enkä saa kunnolla edes happea. Autolla ajokin on vaikeaa kun jokainen tietää kaiken. En muista mitään mitä olen päivällä tehnyt koska maine meni ja sen jälkeen olen miettinyt vain aikoja jolloin kaikki oli hyvin. Ole iloinen että pääsit muuttamaan minä en pääse koska sosku ei anna vaikka muutto todella kauas parantaisi minut.
Joudun kai tappamaan itseni ja aion tehdä sen siellä missä menetin maineeni. Sitten minut ymmärrettäisiin hyvänä tyyppinä mitä aina olin. Minä en pysty puhumaan edes vanhemmileni asioista. Tappelusta kyllä mutta en niistä muista. Elämäni on painajaistakin painajaisempaa. Tiedän sinun tunteesi ja toivottavasti luet tämän että ymmärrät kuinka huonosti minäkin voin maineen menon takia. Toivottavasti ylemmät voimat näkevät tuskani ja antavat minun vaikka kuolla nukkuessani. Ajattele nyt maine meni ja sen yhden maineen takia ei jaksa elää. Onko sinulla näin kamalaa: kaukaa etsii kavereita/tyttökamun ja saa niitä kun tulevat paikkakunnalle päiväksi saavat kuulla mitä olen tehnyt ja jättävät eikä pidä yhteyttä.
mene puhumaan asioista. Jollekin täytyy saada puhua. Jos teillä on lapsia, jotka jo asioista ymmärtävät, hanki heillekin apua.