Mulla on oikeasti joku pakkoajatus, jota kai rakkaudeksikin voi kutsua. Mies, jota haluan ja himoitsen, joka on naimisissa, jolle on lapsi tulossa. Itse olen naimisissa ja kaksi pientä lasta. MIkä helvetti mua oikein vaivaa????
Mua viedään kuin pässiä narussa. KOhta vuoden olen häntä haikaillut, hän aloitti flirttailun ja otin sen liian tosissaan. Ihastuin ihan täysillä, mutta hän ei halua minua. Miksi haluisi? Hänellä on ihana vaimo ja sanoo tietävänsä, että minulla on ihana mies ja lapset. Tottakai he ovat ihania! Tiedän sen. Ei sama työpaikka asiaa yhtään auta. Taktiikkani on ollut kuukaudet erilainen. Välttelen, tulen lähelle ja taas välttelen.Ei tästä tule lasta eikä paskaa! KUolen tähän turhautumiseen ja panetukseen. Ja ihan turha jonkun puskista huudella, että voin kyllä sua panna. Kyllä mun mieskin voi mua panna, jos haluan.
Haukkukaa joku mut ihan pystyyn, mikä paska mä olen. Tältä mieheltä en ole sitä saanut, vaikka olen oikeasti pyytänyt! Olen pyytänyt, että sanoo, ettei halua minua. En edes sitä ole saanut hänestä irti. Vastasi vain, että tiedät mitä tässä pitää haluta. Ihanan uskollinen mies. Ja minä olen kiimainen huora. Toisaalta en tiedä voisinko silti toteuttaa nuo päiväuneni oikeasti..ehkä se saavuttamattomuus on tässä se juttu..Äh, en tiedä. Tietääkö joku muu?
Mua viedään kuin pässiä narussa. KOhta vuoden olen häntä haikaillut, hän aloitti flirttailun ja otin sen liian tosissaan. Ihastuin ihan täysillä, mutta hän ei halua minua. Miksi haluisi? Hänellä on ihana vaimo ja sanoo tietävänsä, että minulla on ihana mies ja lapset. Tottakai he ovat ihania! Tiedän sen. Ei sama työpaikka asiaa yhtään auta. Taktiikkani on ollut kuukaudet erilainen. Välttelen, tulen lähelle ja taas välttelen.Ei tästä tule lasta eikä paskaa! KUolen tähän turhautumiseen ja panetukseen. Ja ihan turha jonkun puskista huudella, että voin kyllä sua panna. Kyllä mun mieskin voi mua panna, jos haluan.
Haukkukaa joku mut ihan pystyyn, mikä paska mä olen. Tältä mieheltä en ole sitä saanut, vaikka olen oikeasti pyytänyt! Olen pyytänyt, että sanoo, ettei halua minua. En edes sitä ole saanut hänestä irti. Vastasi vain, että tiedät mitä tässä pitää haluta. Ihanan uskollinen mies. Ja minä olen kiimainen huora. Toisaalta en tiedä voisinko silti toteuttaa nuo päiväuneni oikeasti..ehkä se saavuttamattomuus on tässä se juttu..Äh, en tiedä. Tietääkö joku muu?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jo varatuista ...................
Eikä kannata varattuna jo nähdä päiväunia. Mikä helvetti tässä on?
Mielikuvitus on vaan aika villi.
vain väsynyt.
HElvetin väsynyt tähän tilanteeseen ja näihin tunteisiin, salailuun, intohimoon. En vaan jaksais enää..
VÄSYNYT PÄIVÄN TÖISTÄ! ei tartte ajatella suhteita eikä tunteita;))))))))))))
Hehe. Eikä!
Toi on inhimillistä.
Mikä sua vaivaa? Olisko ihan ikä? Olet jonkin verran päälle kolmekymmentä? Viimeinen kriisi ennen pelkäksi työmuurhaiseksi muuttumista? Elimistö yrittää irrottaa susta kaiken että tulisit vielä raskaaksi? Pää sekoaa hormooneista? Oikea uros ulottuvilla? Jaa-a.
No, mutta... Homman nimi on se, että järkeä ei ole tulossa eikä se auta tässä tapauksessa, koska kyse on tunteista. Ei sydän kuuntele mitään järjen ääntä.
Se on sillä tavalla, että ne tunteet on elettävä läpi, sitten ne todellakin katoavat, haihtuvat joku päivä. Ne eletään läpi suhteessa tai ilman suhdetta. Intohimosi kohteen sylissä tai sitten ilman sitä syliä. Joudut rypemään hirvittävästä kirjosta ailahtelevia tunnetiloja. Ainoa ongelmasi on oikeasti se, miten selvitä mahdollisimman pienillä sydämenmurtumisilla, koska tämä tulee sattumaan - teit minkä tahansa valinnan.
Ei sille mitään voi. Sellaista on elämä. Mutta - siitä selviää.
Miehissä ja naisissa on vähän se ero, mitä tulee elämän positiivisiin puoliin, että miehet osaavat nautiskella ja naiset rakastaa. Tässä tapauksessa herra on nautiskellut seurastasi ja sinä olet sitten sotkeentunut omiin tunteisiisi. Näppärää.
Ihan turha siinä on ulvoa, että "haukkukaa pystyyn" - sehän on niin, että sinä olet elossa, uskallat. On todellakin rohkeaa tuntea ja vielä rohkeampaa käydä sanomassa se ääneen.
On kaksi asiaa, mitkä auttavat: 1) Aika. 2) Sellaiset käytännönratkaisut jotka auttavat eroon ihastuksesta - eli kirjaimellisesti duunin vaihto. Ja sitten on tietysti pohdittava vähän sitä perussyytä, että miksi silmäsi ovat päässeet vilkkumaan noin pahasti. Muuten tuossa käy niin, että tämä ihastus vaihtuu vain seuraavaan - ja pian se sitten vaihtuu sellaiseen joka vastaa kaipuuseesi kosketuksella. Sitten on helvetti irti.
Otan oikeastaan osaa. Kipeä hommahan toi on. Ja mies on vielä pistänyt sinut löysään hirteen kerran ei kiellä.
Jotain ihminen voi kuitenkin valita - jos toinen ei tule rajan yli, sitten sinun on päästävä pois tuosta hirsipuusta. Mitä nopeammin, sen parempi.
Koita selvitä! :)
vaihtoa olen ajatellutkin...ikää 32 ;o)
Eli oikeassa olet. Olen ensin tämän kieltänyt ja sitten antanut tulla ihan täysillä, mutta sattuu sitä enemmän mitä enemmän ajattelen. Yritän olla ajattelematta ja sitten kosahtaa täysillä.
Löysässä hirressä olen kyllä, ja herra on todellakin nautiskellut ja tuntuu edelleen näin tekevän..minä yritän nyt vältellä. Pelottaa jo valmiiksi jos olenkin sellainen, että toisessa työpaikassa odottaa jokin samanlainen ihastuminen. Miksi annoin sen tulla itseeni? Huomion saaminen yksi syy toki..
Rypenyt olen niissä kaikissa tunnetiloissa tämän vuoden aikana, milloinkahan tämä loppuu..?
Ehkä pahinta tässä on se, että olen aina ollut yltiörehellinen ja moraalinen. Nyt kaikkea muuta..Kiitos sinulle!
Toi on ainoo mitä oon itselleni keksiny.. Mulla oli vastaava tilanne, mut työpaikalla mies oli niin "ihana ja kunnioittava" ettei halunnut sittenkään kun olin varattu, hän vapaa. Senkin sanottuaan jatkoi silmiin tuijottamista ja kiusaamista. Ite olin ihastunut ihan sikana siihen, en tiennyt että niin vaihtelevia tunteita on olemassa mitä silloin koin. Se oli ihan hirveetä.
No mies otti ja vaihto työpaikkaa, helpotti muutaman kuukauden jälkeen, vaikka kyyneleet valui välillä kesken työpaivän kun muistin jotain hauskaa meistä, voih. Tai jos törmäsin kaupungilla, sydämeen vihlas pahasti!
Nyt kun ajattelee hävettää hirveesti se miten käyttäydyin kun järki jätti!
Vannoin etten ihastu enää keneenkään, ikinä!! Joopa joo, silmäpeliä pahimmasta päästä jälleen tosi komean miehen kanssa. Olen paha ihminen, ei tälläistä saisi tehdä, en tiedä miksi teen niin, kidutan itseäni, kidutan sydäntäni. Ehkä sitä miestäkin...
Mitä sitten jos hänet saisikin, mitä jos joku päivä oikeasti tapahtuis se mitä unissaan haaveilee?? Sitten vasta tunteet sekasin oliski =/