Loin minä sanani,
kaipauksen sumusta,
uhrauksen tummuudesta
Rakkaudesta lämpimästä
Ne lailla linnut liitelivät,
kynänsä sulistaan ojensivat
Puhtoisena musteellaan halajaa,
sanat sydämestäni tallentaa
Mut eivät nuo koskettaa,
tohdi paperin tuon nukkaa
Ne kohottautuvat lentämään,
hetkiä ilmaan piirtämään
Liekehtivänä hiuksesi hulmuavat,
säteet illan viimeiset ne sytyttävät
Kukat ikkunassani valkoisellaan,
nousivat saavuttuasi kukkimaan,
valon takan kimmeltäen heijastamaan
Huokauksesi hauraan kuullostamaan,
tässä ja nyt sinun huuliltasi
Muste saa vielä värinsä,
suru, murhe yönsä
En toivoa enää saattaisi,
enenpää mitään milloinkaan
Se olisi ollut minun,
viinini vajavainen,
tyhjentynyt puolestasi
Paperi edessäni,
tyhjänä katselee,
vettyneenä kiiltelee
Mutta kuitenkin,
hiljaisen hymyn
Tiedän nyt sen
Elät sielussain
kaipauksen sumusta,
uhrauksen tummuudesta
Rakkaudesta lämpimästä
Ne lailla linnut liitelivät,
kynänsä sulistaan ojensivat
Puhtoisena musteellaan halajaa,
sanat sydämestäni tallentaa
Mut eivät nuo koskettaa,
tohdi paperin tuon nukkaa
Ne kohottautuvat lentämään,
hetkiä ilmaan piirtämään
Liekehtivänä hiuksesi hulmuavat,
säteet illan viimeiset ne sytyttävät
Kukat ikkunassani valkoisellaan,
nousivat saavuttuasi kukkimaan,
valon takan kimmeltäen heijastamaan
Huokauksesi hauraan kuullostamaan,
tässä ja nyt sinun huuliltasi
Muste saa vielä värinsä,
suru, murhe yönsä
En toivoa enää saattaisi,
enenpää mitään milloinkaan
Se olisi ollut minun,
viinini vajavainen,
tyhjentynyt puolestasi
Paperi edessäni,
tyhjänä katselee,
vettyneenä kiiltelee
Mutta kuitenkin,
hiljaisen hymyn
Tiedän nyt sen
Elät sielussain
Vastaukset 4
Vanhimmat
Todella ihana,kaunis on tämä runosi.Aivan sanattomana tässä luen tätä yhä uudestaan.
Sulkakynällä saa tälläistä aikaan,kun sen osaa.
Erittäin paljon kiitoksia Sinulle !
sydämensä sisimpään tallennetun ne kauniit asiat, voi hymyä niiden loistattaa.
Vaikka ei paperiin tarraudukaan sanat, tietää niiden elävän ja koskettavan omassa itsessään, omin kokemuksin.
Eipä tässä vähään aikaan ole palstalle ehtinyt, joten olen hyvinkin hymyileväinen näinkin kauniista sanoistasi. Kiitän Sinua tästä iltani hymyyn laskeutuvasta.
Tämä runosi saa minut huokailemaan syvään,niin kaunis ja romanttinenkin on tämä runosi hänestä joka on sieluun jäänyt elämään. Ihana teos joka väreilee lukijansakin sieluin syövereihin asti.
ihminen hänet säilyttää, joka sen joskus on valloittanut. Ja ne hetket, jotka hyvän mielen loivat, ovat kirjailtuna etummaisissa mielen eteisissä. Eivätkä ne sieltä katoa, ehkä haalistuvat ajan kanssa.
Minulle väreilevissä sanoissasi mielen hymyileväisen sait, kiitos Eräs lukija.