Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä, kun poikaystävällä on alkoholiongelma (jota ei luonnollisestikkaan selvinpäin tunnusta) ja nyt muutaman päivän raittiuden jälkeen pitäisi taas saada "irtiotto arjesta"? Itse en haluaisi juoda, koska krapulat on hirveitä ja kestää päiväkausia. Mutta jos en juo, en jaksa katsoa toisenkaan kännäämistä ja istun sitten hermostuksissa kotona miettien mitä toinen tekee jossain baarissa.
Ei kai se juominen muuten niin ahdistais, mutta poikaystävällä on tapana olla umpikännissä vähintään kaksi päivää kerran aloitettuaan. Krapulat sitten kestävät taas useita päiviä, ja sittenhän onkin pian uuden "irtioton" aika.
Jos kieltäydyn juomasta tai olen vaikka pois paikkakunnalta, hän ryyppää salaa. Kaveritkin ovat kai jo melko lailla kyllästyneet tähän menoon, joten vieraskin seura kelpaa. En tiedä onko hän minua pettänyt, mutta eipä olisi ihme, ottaen huomioon promillet, joissa hän baareissa luuhaa.
Alan olemaan jo melko epätoivoinen. Aina känniputken jälkeen vannotaan pitkän nenänvalkaisukauden nimeen, vaan viikon päästä puhaltaakin taas uudet tuulet.
Ääh. Turha kai ruikuttaa tänne, mutta mitä tässä muutakaan voi. Pelolla odotan huomista. Toivottavasti en kuitenkaan itse rupea juomaan, vaikka painostusta tulisi. Ei ole helppoa seurustelu alkoholistin kanssa.
Ei kai se juominen muuten niin ahdistais, mutta poikaystävällä on tapana olla umpikännissä vähintään kaksi päivää kerran aloitettuaan. Krapulat sitten kestävät taas useita päiviä, ja sittenhän onkin pian uuden "irtioton" aika.
Jos kieltäydyn juomasta tai olen vaikka pois paikkakunnalta, hän ryyppää salaa. Kaveritkin ovat kai jo melko lailla kyllästyneet tähän menoon, joten vieraskin seura kelpaa. En tiedä onko hän minua pettänyt, mutta eipä olisi ihme, ottaen huomioon promillet, joissa hän baareissa luuhaa.
Alan olemaan jo melko epätoivoinen. Aina känniputken jälkeen vannotaan pitkän nenänvalkaisukauden nimeen, vaan viikon päästä puhaltaakin taas uudet tuulet.
Ääh. Turha kai ruikuttaa tänne, mutta mitä tässä muutakaan voi. Pelolla odotan huomista. Toivottavasti en kuitenkaan itse rupea juomaan, vaikka painostusta tulisi. Ei ole helppoa seurustelu alkoholistin kanssa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
LUulin jo että akan sisko on koneella vaikkei se ossaa sitä kunnolla käyttää mutta enivei jos poika jo nuin nuorena on tuommonen unoha koko jäpä, homa lähtee käsistä parinvuoden sisällä, tuskin sillä on luonnetta pitäytyä kohtuukäytössä, älä pillaa elämääs juopon kans, kyllä alkoa saa ottaa mutta kohtuuvella ja sen orjaksi ei pidä joutua. TUola sällillä ei oo munaa eli itsekuria. KAto itelles raittiimpi kaveri ja lisäänny sen kanssa, näi on parempi sinulle ja suvullesi. OOnko...?
Jo nuorena alkanut moinen juominen ei todellakaan hyvää lupaa.
Luuletko, että huolenpidollasi ja pyynnöstäsi tuosta vaan muuttaa tapojaan? Ei takuulla muuta pysyvästi.
Juopon lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa.
Sinä et voi mitään tehdä, sillä tässä maailmassa kukaan ei ole toista ihmistä raitistanut, ellei juoppo itse tajua omaa tilaansa. Ja usein vaikka juoppo tilansa tunnistaakin, hän riippuvuutensa ajamana ajautuu pohjaansa, ja sinne olet päätymässä sinäkin. Hänen vetämänään.
miten kauan sinä pilaat omaa elämääsi juopon kanssa?
tuossa ylempänä kolleegat jo muutamalla sanalla kertoivat totuuden olosta ja elosta eteenpäin. missä sinä olet silloin ? mukana vai muualla ?
älä mene mukaan miehesi juomareissuille. Tiedän miten ahdistavaa on istua kotona ja vain odottaa toista kotiin tulevaksi. Siinä ehtii mielikuvitus tehdä yhden jos toisenkin tarinan mitä kaikkea on voinut tapahtua.
Nuoruudenavioliittoni oli yhtä juomista, koska mieheni ei muuta harrastusta tiennyt. Minä hölmö menin mukaan, kun en halunnut enkä osannut yksin kotona istua. Sitten kun raskauden myötä raitistuin enkä vauvanhoidolta enää voinut osallistua mieheni irtiottoihin, hän löysi uuden naisen sieltä baarista ja niin jäin yksin. Olin kuitenkin jo sen verran koukkuuntunut alkoholiin, että jossain vaiheessa aloin ottaa silloin tällöin ... ja seuraukset voi lukea aikaisemmista vuodatuksistani.
Pelastaudu, kun vielä voit.
Alkoholistin selviä merkkejä ovat juuri "tarve saada irtiotto arjesta" jo muutaman päivän välein.
Lisäksi juominen aiheuttaa kontrollin menetyksen, täytyy saada loivennusta, valehtelee juomisestaan ja salaileee sitä.
Samoin valheelliset lupaukset pitkästä kuivasta kaudesta, joita ei sitten pysty pitämään.
Kyllä sinä olet selkeästi tekemisissä alkoholistin kanssa, eikä tulevaisuutesi siksi näytä kovinkaan ruusuiselta.
Et vielä syytä itseäsi hänen juomisestaan, mutta vielä tulee sekin aika. Syytät itseäsi siitä kun hän lähtee juomaan ovet paukkuen, tai syytät itseäsi ahdasmielisyydestä tai tiukkapipoisuudesta kun hän joutuu kitumaan kotona kuivin suin.
Tulevaisuudessa hänen kuivat kautensa muodostuvat sinulle jopa rankemmiksi kuin juominen.
Kun hän kuivattelee, sinä et uskalla lausua mitään sellaista ääneen, mikä aiheuttaisi lähdön baariin.
Monet alkoholistien puolisot ovatkin kertoneet, että "luvattu nenän valkaisu" on huomattavasti vaikeampaa aikaa, jopa niin vaikeata, että juomisen alkaminen on lopulta jopa vapauttavaa.
Tähän sinäkin olet ajautumassa.
"Selvinpäin niin ihana mies" (kuten yleensä puolisot kertovat) sairastuttaa lopulta sinutkin, ja alat salailemaan ja vähättelemään hänen juomistaan. Aloitat valehtelun hänen puolestaan, ja peittelet sotkuja, jotka juominen on aikaansaanut.
Juovan alkoholistin kanssa joutuu opettelemaan aivan omanlaisensa elämäntavan.
Se ei todellakaan ole mikään "kahden aikuisen ihmisen" parisuhde.
Joo, olen huomannut, että nämä selvät kaudet on tavallaan jopa vaikeampia kuin juomaputket, koska hän on silloin hirvittävän levoton, tyytymätön ja pahantuulinen. Ei harrasta yhtään mitään, vaan istuu koneella päivät pitkät, kun töitäkään ei ole. Kaikki mitä yritän ehdottaa vaihtoehtoiseksi tekemiseksi on joko tylsää, typerää tai siihen ei ole rahaa (juomiseenhan aina on).
Tämä kireä tunnelma tuntuu aina laukeavan vasta sitten kun hän alkaa juoda tai kun on edes tiedossa että koska saa taas alkoa.
eli eroa hyvänsään aikaan hänestä, hänen itsensä takia, jos hän ei usko järkipuhetta/tule järkiinsä. Alkkista ei muuta kukaan muu kuin hän itse lopulliseen paranemiseen.
Uhkailu ja vaatimusten esittäminen ei tuossa tilanteessa auta mitään. Lähde pois, jos haluat pelastaa edes itsesi. Juopon katteettomat lupaukset vain mahdollistavat jatkossakin jatkaa hänen juomistaan. Ja noilla asiallisilla "kuivakausilla", hän ostaa tavallaan sinulta lisäaikaa jatkojuomiseen.
Jätä mies, niin silloin hänen on tehtävä valinnat vain oman itsensä takia, eikä mielyttääkseen jotain toista.
Ja niin, kuin muut kirjoittajat sanoivat. Vain alkoholisti itse voi päättää juomisestaan. Eikä heidän läheisensä. Nuorena sitä kuvitteli, että voi toisen rakastaa terveeksi. Mutta se ei ole mahdollista.
voisi olla hyvä tutustua AL ANON ohjelmaan.
Muuten, kumman kodissa asutte, vai oletteko hankkineet tasaveroisesti yhteisen? Monet juopot miehet siipeilevät avokkinsa laskuun. Rahat kun loppuu, rakkauskin häipyy.
asuta yhdessä, mutta onpa tuo jo nähty, että kun omat rahat menee miehellä juomiseen niin sitten hän kiristää multa rahaa lainaan tyyliin "no onpa tässä kiva nääntyä nälkään ku sää siinä vieressä herkuttelet". Ja ikinä ei voi tarjota mitään, toisilta on kyllä koko ajan pyytämässä/vaatimassa jotain. Niin, ja itekki tosiaan elän opintotuella niin en kovin ole rahoissani minäkään...
Pakko tunnustaa, että viestisi ns. kylmäsi sydäntä. Olen itse juuri rimpuilemassa itseäni irti 10 vuotta kestäneestä parisuhteesta alkoholistin kanssa. Olemme päälle kolmekymppisiä, töissäkäyviä, kauniita ja rohkeita ja menestyineitä. Iso asunto ja hyvät työpaikat. Mieheni alkoholismi on kehittynyt tuon 10 yhteisen vuotemme aikana. Muutama vuosi sitten hän alkoi juoda samaan tyyliin kuin poikaystäväsi nyt. Siitä se sitten pikkuhiljaa vaan lisääntyi ja lisääntyi ja tänä kesänä meninkin sitten jo kolme kuukautta putkeen. Aamusta iltaan.
Tuon viimeisimmän putken aikana kuvioihin tuli sitten muita naisia, varoituksia työpaikalta jne. Kaikesta tästä mieheni syyttää minua: minä olen niin hirveä ihminen ja kohdellut häntä niin kaltoin, että muutakaan vaihtoehtoa ei ole kuin juoda. Tuohon syyttelyyn tosin olen kuitenkin jos turtunut, sillä sitä on kestänyt niin kauan kuin muistan.
Olen yrittänyt auttaa miestäni vaikka millä keinoilla: suostutellut, houkutellut, kiristänyt, uhkaillut, ollut itse pitkiä aikoja täysin ilman alkoholia jne. Olen varannut aikoja A-klinikalle ja lääkäreille, puhunut ystäville ja perheelle jne. Mikään ei ole auttanut. Muutama viikko sitten murruin totaalisesti ja hain avioeroa. Mies lopetti juomisen saman tien, mutta on jo nyt ratkennut kaksi kertaa ja sekoillut muiden naisten kanssa - ja syyttää kaikesta taas minua. Nyt en halua mitään muuta kuin jättää tämän kaiken taakseni. Olen henkisesti aivan lopussa ja epäilen juuri nyt todella paljon, pystynkö enää ikinä normaaliin ihmissuhteeseen. Niin pahasti tämä kaikki on minua satuttanut.
Ja tämän liian pitkäksi venyneen tarinan opetus tulee nyt: Rakastan miestäni yhä edelleen, kaikesta huolimatta, ja yllätän itseni silloin tällöin miettimästä, että miten ihanaa meillä olisi, jos hän raitistuisi. Eli itsepetokseni ja läheisriippuvuuteni elää ja voi edelleen hyvin.
Neuvomaan en ketään uskalla ryhtyä, mutta mieti nyt todella tarkkaan, mitä elämältäsi haluat. Puhu asiasta läheisillesi tai soita vaikka AlAnonin päivystävään puhelimeen. Tärkeintä on, ettet jää yksin. Minä ymmärrän mitä sinusta tuntuu ja toivon sinulle voimia ja valoisaa tulevaisuutta.
Järki-minäsi tajuaa sen, että kaikkesi olet tehnyt, ja syyllinen et ole mihinkään, vaikka tunne-minä muuta yrittää viestittää.
Pysy lujana päätöksessäsi, sillä seuraavaksi voit joutua vannomis-anelu-pyyntö-myötätunnon kerjuu-uhkailu-ruikutus-lupailu-kampanjan kohteeksi.
Kiitoksia kannustavasta kommentistasi :) Tuo kampanja tosin on jo alkanut, tosin kaavalla: uho - säälittäväksi heittäytyminen - syyttely - ratkeaminen - rähinä.
Onneksi olen saanut tietoa alkoholismista ja osaan jo tunnistaa nuo mielenliikkeet, eli en enää reagoi niihin niin kuin "normaalin" ihmisen puheisiin/tekoihin. Tätä tietoa neuvoisin myös keskustelun avaajaa hankkimaan. Lukemasi ja kuulemasi vaikuttaa synkältä ja ahdistavalta, mutta tieto saattaa myös avata silmäsi. Näin minulle kävi ja siitä oivalluksesta alkoi myös oma "toipumiseni".