Olisiko teillä jotain hyviä vinkkejä miten saisin
kissojeni välejä parannettua?
Ongelmat johtunevat aika pitkälti narttukissani
(Pyrhönen) luonteesta. Kerron ensin taustaa.
Pyrhönen on siis 6-vuotias. Kun se oli vuoden
vanha niin otimme sille kaveriksi kollikissan
(Jippu). Joskus ne leikkivät, mutta useimmiten
Pyrhönen sihisi ja murisi, jos Jippu tuppasi
lähelle. Jippu olisi mielellään pessyt Pyrhöstä,
mutta se ei onnistunut muuten kuin siten, että
Jippu meni Pyrhösen päälle makaamaan. Jippu piti
kovasti Pyrhösestä, muista eläimistä, lapsista
jne. Jippu oli myös kovin rohkea luonteeltaan.
Pyrhönen on taas aika arka ja ei hyväksy kovin
helposti vieraita ihmisiä ja eläimiä.
Vuoden päästä Jippun tulemisesta otimme 2-
vuotiaan pyreneittenmastiffin(Pitsi). Se pitää
kovasti kissoistamme. Samoin Jippu piti siitä
heti. Mutta Pyrhönen ei pitänyt Pitsistä. Aluksi
se ei voinut edes nukkua samassa huoneessa Pitsin
kanssa. Vielä nykyäänkin kun Pitsi menee liian
lähelle niin Pyrhönen väistyy ja jopa suhisee.
Mutta joskus Pyrhönen yllättää ja menee esim.
kieruttelemaan Pitsin hännän päälle (kun se
makaa), jos olemme tulleet lenkiltä tai nuuskii
sitä salaa.
Kaksi vuotta sitten Jippu jouduttiin lopettamaan
ja otin sitten kollikissanpennun (Felix).
Pyrhönen ei tietenkään aluksi pitänyt Felixistä.
Mutta alkuongelmat helpottivat ajan myötä. Pitsi
ja Felix ovat nykyäänkin ylimmät ystävykset.
Mutta kun Felix oli vajaan vuoden vanha Pyrhönen
tuli sille kovin kiukkuiseksi. Syy oli varmaan
Felixin tulo sukukypsäksi, Felix leikattiin ja
tilanne helpottui hiukan ajan myötä. Nyt Felix on
2-vuotias. Kissat kyllä leikkivätkin välillä
keskenään, mutta välillä tuntuu että Pyrhönen ei
tee muuta kun vaan suhisee ja murisee Felixille.
Mielestäni Felix tekee välillä oikein kiusaa, kun
tietää että toinen on vihainen. Niillä on myös
sellainen väijymisleikki(?!), että toinen on
esim. vessassa ja toinen väijyy oven takana. Ja
se kumpi siellä vessassa on niin ei meinaa
uskaltaa tulla pois. Ja sitten hyökätään kun
toinen viimein ilmaantuu esille. Sen verran
vielä, että mielestäni Pyrhönen sieti Jippua
hieman paremmin, mutta voi olla niinkin, että
aika kultaa muistot.
Tämä nyt oli pitkä tarina, mutta mielestäni oli
tarpeellista kertoa taustoja tilanteelle. Olisi
kiva jos kissoista tulisi ylimmät ystävykset.
Lienee mahdotonta kun ottaa huomioon Pyrhösen
luonteen.
kissojeni välejä parannettua?
Ongelmat johtunevat aika pitkälti narttukissani
(Pyrhönen) luonteesta. Kerron ensin taustaa.
Pyrhönen on siis 6-vuotias. Kun se oli vuoden
vanha niin otimme sille kaveriksi kollikissan
(Jippu). Joskus ne leikkivät, mutta useimmiten
Pyrhönen sihisi ja murisi, jos Jippu tuppasi
lähelle. Jippu olisi mielellään pessyt Pyrhöstä,
mutta se ei onnistunut muuten kuin siten, että
Jippu meni Pyrhösen päälle makaamaan. Jippu piti
kovasti Pyrhösestä, muista eläimistä, lapsista
jne. Jippu oli myös kovin rohkea luonteeltaan.
Pyrhönen on taas aika arka ja ei hyväksy kovin
helposti vieraita ihmisiä ja eläimiä.
Vuoden päästä Jippun tulemisesta otimme 2-
vuotiaan pyreneittenmastiffin(Pitsi). Se pitää
kovasti kissoistamme. Samoin Jippu piti siitä
heti. Mutta Pyrhönen ei pitänyt Pitsistä. Aluksi
se ei voinut edes nukkua samassa huoneessa Pitsin
kanssa. Vielä nykyäänkin kun Pitsi menee liian
lähelle niin Pyrhönen väistyy ja jopa suhisee.
Mutta joskus Pyrhönen yllättää ja menee esim.
kieruttelemaan Pitsin hännän päälle (kun se
makaa), jos olemme tulleet lenkiltä tai nuuskii
sitä salaa.
Kaksi vuotta sitten Jippu jouduttiin lopettamaan
ja otin sitten kollikissanpennun (Felix).
Pyrhönen ei tietenkään aluksi pitänyt Felixistä.
Mutta alkuongelmat helpottivat ajan myötä. Pitsi
ja Felix ovat nykyäänkin ylimmät ystävykset.
Mutta kun Felix oli vajaan vuoden vanha Pyrhönen
tuli sille kovin kiukkuiseksi. Syy oli varmaan
Felixin tulo sukukypsäksi, Felix leikattiin ja
tilanne helpottui hiukan ajan myötä. Nyt Felix on
2-vuotias. Kissat kyllä leikkivätkin välillä
keskenään, mutta välillä tuntuu että Pyrhönen ei
tee muuta kun vaan suhisee ja murisee Felixille.
Mielestäni Felix tekee välillä oikein kiusaa, kun
tietää että toinen on vihainen. Niillä on myös
sellainen väijymisleikki(?!), että toinen on
esim. vessassa ja toinen väijyy oven takana. Ja
se kumpi siellä vessassa on niin ei meinaa
uskaltaa tulla pois. Ja sitten hyökätään kun
toinen viimein ilmaantuu esille. Sen verran
vielä, että mielestäni Pyrhönen sieti Jippua
hieman paremmin, mutta voi olla niinkin, että
aika kultaa muistot.
Tämä nyt oli pitkä tarina, mutta mielestäni oli
tarpeellista kertoa taustoja tilanteelle. Olisi
kiva jos kissoista tulisi ylimmät ystävykset.
Lienee mahdotonta kun ottaa huomioon Pyrhösen
luonteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mielestäni "vaanimistappelut" ovat leikkiä. minun
2 leikattua kolliani harrastavat niitä myös, ja
jopa minun kanssani (jään kyllä alakynteen).
samoin toinen istuu toisen päälle päästäkseen
nuolemaan sen turkkia. toisinaan sähisee ja
murisee, ja joskus yöllä kun yllätän ne niin
nukkuvat vierekkäin sohvalla kuin paratiisissa.
Toi "vaaniminen" kuulostaa kyllä leikiltä, mutta
voi olla myös jotakin muuta. Esimerkiksi
itselläni on ollut viisi kissaa, joista 2 poikaa
ja 3 tyttöä ja asiani käsittelee juuri kolleja.
Poikakissat eivät tulleet samaan aikaan meille.
Vanhempi kissa, "Pilli", hyväksyi
nuoremman, "Pullan", aluksi, mutta n.1 vuoden
yhteielon jälkeen huomasin kuinka Pilli vaani
Pullaa koko ajan ja vähitellen alkoi
hyökkäilemään Pullan kimppuun. Hyökkäilyt
muuttuivat todella pahoiksi tappeluiksi, jossa
karvat vaan lensivät.. Pulla ei tästä syystä
uskaltanut enää edes liikkua kotona. Se ei
uskaltanut mennä edes vessaan, jos ketään ihmistä
ei ollut kotona. Ja jos liikkumaan uskaltautui
ihmisen kanssa, se juoksi tuhatta ja sataa
paikasta toiseen.
En vieläkään tiedä mistä nämä hyökkäilyt
johtuivat, mutta nyt kun kissani ovat maalla
hoidossa tätä ei ole enää tapahtunut.. Hyökkäävä
kissani on nyt oppinut ulkokissaksi ja olisiko
tässä syy, koska sillä on muutakin tekemistä kuin
kiusata muita. Se ei ole enää kiinnostunut
kiusaamaan. Molemmat kissani ovat leikattuja,
mutta kiusattu kissa on hieman "vammainen", josko
sekin häiritsi sitten Pilliä.
Olen kuitenkin todella tyytyväinen, että pitkään
jatkunut rääkkäys loppui ja molemmat kissat
voivat nyt olla onnellisia. =)
Moi!
Meillä oli kanssa alkuun ongelmia tuon vessan
kanssa, mutta ne loppuivat kun hankin molemmille
omat vessat.
Meilläkin menee yleensä paremmin kun ollaan
maalla ja kissoilla on enemmän puuhaa.
Kaupungissa rähistää useammin. Moni on sanonut,
että kissojen täytyy antaa selvittää itse
välinsä, muttei mulla ainakaan riitä hermot
tappelun katselemiseen. Yleensä keskeytänkin
kissojen puuhat, jos näyttää siltä ettei
jompikumpi halua touhuta toisen kanssa. Laitan
myös riehuneen kissan arestiin (eristyksiin
toisista) ja päästän sen pois, kun kissa on vähän
rauhoittunut.