SHY-kurssi: tajunnallistako?

...on ollut kokijan saama opetus. Mitenkähän sitten ovat terapiat ja "psyykkaukset" sujuneet noilla opeilla? Lainaus tarinasta "Inside tajuntojen yhteisö" kertoo ainakin positiivisesta ajattelusta:

"...reaktio kummallisen kiihkeä: "Yhteisömme uudistuu". "Mahtavat osaajamme kehittyvät." "Koko yhteisömme kouluttaa". Muodollisesti kyllä kiitettiin "mahtavasta ja tärkeästä palautteesta": "Tosi hieno että otit esille. Yhteisömme ja koulutuksemme kehittyvät koko ajan." Mutta siihen se sitten jäi. Myöhemmin olen saanut kuulla, että kurssimme oli "mahtava menestys josta on tullut kiitosta kiitoksen päälle". Ehkä se on sitä myönteistä ajattelua"

tajunnallisuus on niin monisyinen asia, että se vaati erityistä älykkyyttä. Kaikki ei ymmärrä sen toimivuutta. Tämä on sääli, koska tajunnallisuus on hieno asia.

Ei Lääkärilehti Santavuoren tajunnallista "suggestoterapia SHY:tä", oppia kaikesta yhteiskunnallisesti merkittävä ja opasta kaikkeen toimintaa kultuurissa ja yhteiskunnassa, rinnasta suoraan omakustanteisiin tai mahtipontisiin maailmanselityksii, mutta mutta... hiukka koominen vaikutelma syntyy. SHY:n historian ja nyky-SHY:n tajunnallistumisen kehyksiin Lauerma ei aseta Santavuoren universaaliateoriaa, vaan kritiikin kärki toisaalla.
........

Suomen Lääkärilehti 8/2008 vsk 63 s. 775
Kirja / kirjallisuusarvostelu

"Hypnoosista omintakeisesti

Suomalaiset hypnoositietokirjat ovat tähän asti olleet pääosin lääkärien ja psykologien kirjoittamia. Ensimmäinen oli hypnoosista väitelleen kirurgiylilääkäri Claës Cedercreutzin Parantava hypnoosi vuodelta 1971, uusin Duodecimin monikirjoittajainen oppikirja vuodelta 2004. Leo Hildenin teos vuodelta 1988 oli siinä määrin lääkärien kanssa tehdyn pitkän yhteistyön värittämä, ettei se suuresti eroa muista teoksista.

Eri maata on aiemmin erityisopettajana toimineen Risto Santavuoren Tajunnan taito, jonka on kustantanut muutoin tuntematon Sanlai-Suggestiotekniikka Oy. Erilaisuudessaan kirja on myös kiehtova, ja sillä on runsaiden ja kirjoittajansa laajaa lukeneisuutta heijastavien sitaattien höystämiä kaunokirjallisia ansioita. Teos on teoriaesittelyjen osalta perusteellinen, osin hyvin kekseliäs ja älykkäästi kirjoitettu, mutta monille epäilemättä jopa uuvuttava. Tyyli on lavea. Keskeinen ja ongelmallinen näkökulma on sellainen, että hypnoosi olisi oikein oivallettuna jonkinlainen kaikkialla vaikuttava tekijä: "Hypnoosin ydin ei lopulta ole mihinkään tilaan johdattamisessa, vaan yhteydessä ihmiseen. Ihmisen kuuleva kohtaaminen on meidän jokaisen elinehto eikä sitä pidä kieltää keneltäkään. Kohtaamisen tilassa välittyvät sanattomat suggestiot ohittavat häiriintyneet järjestelmät ja tavoittavat ydintilaansa suojautuneen ihmisen. Ja kohtaamisen yhteyttä toiseen ihmiseen tarvitaan, koska se viime kädessä on ainoa tapa, jolla sijoittuminen yhteiseen todellisuusorientaatioon on mahdollista."

Tuskastuttavia truismeja vai erityistä viisautta? Arvio riippuu lukijasta. Elämäntyön ja linjajulistuksen tuntua kirjan kokonaisuudessa on.

Kirjan rakenne on poikkeava. Metaforien pitkällinen pyörittely, leikittely käsitteiden rajojen murtamisella ja vastakohtien muuttumisella mielikuvissa toisikseen muistuttavat hypnoosiin johdattamisessa joskus käytettyä uuvuttamis- ja sekoittamistekniikkaa: "Mitä enemmän yrität ymmärtää mitä sanon, sitä vähemmän välität siitä ja tulet yhä unisemmaksi... raukeammaksi...".

Näkemys Tajunnan taidossa on intuitiivinen ja subjektiivinen, eikä sen useimpia väittämiä voi mitenkään osoittaa oikeiksi tai vääriksi. Voimakas kannanotto hypnoosista jonkinlaisena alati läsnä olevana, muut psykologiset ja fysiologiset käsitteet syrjäyttävänä ja vain satunnaisesti lääketieteellisenä ilmiönä on kuitenkin hyvin läpikäyvä, jopa antiikin historian tulkintaan rohkeasti ulottuva. Asklepioksen temppelit unirituaaleineen selitetään lähteitä valikoiden muuksi kuin lääketieteen ja suggestiohoitojen esimuodoksi, ja esitetään etteivät parannustoimien ammattilaiset olisi olleet lääkäreitä. Tämä ammattikuntien rajaaminen modernein termein on anakronistista. Tuskinpa Asklepios erityisopetuksen jumalaksikaan käärmeineen ja farmakoineen kovin hyvin sopii.

Epäselväksi jää, onko kyseessä myös epäonnistunut yritys loitsuta pois suomalaisen maallikkohypnoosin monet ajankohtaisesti esiin nousseet ongelmat, mukaan lukien väärinkäyttö, jonka mahdollisuuksia kirjoittaja ja hänen taustayhteisönsä ovat tarmokkaasti vähätelleet. Lääkäri E.Bromsin Duodecimissa 1890 kuvaamaa hypnoanestesiaa Santavuori käyttää asiantuntemattomasti tai tarkoitushakuisesti nykyisen lääketieteellisen hypnoosin kyseenalaistamiseen.

Luonnontieteellisten ja metaforisten kuvausten rajat hämärtyvät teoksessa toistuvasti, ja omintakeisesti kirjoittaja päätyy esittämään, että klassinen suggestiokäsitys olisikin se, joka edustaa mystiikkaa. Eräitä vanhoja mutta todentamattomia oletuksia hypnoosista suhteessa uneen, vireystiloihin ja aivopuoliskojen
toimintaan esitellään ilman, että kirjoittaja kykenisi asettamaan niitä mielekkäästi tutkimuksen kokonaiskenttään. Lainausten ja lähteiden taso on harvinaislaatuisen kirjava ja osin epätieteellinen. Vakavasti kehitysvammaisen Tuomas Alitalon surullinen rooli "fasilitoituna" nerona esitellään kritiikittä. "Pitkään Helsingissä toimineena psykiatrina" esitellään mies, jolla ei ole psykiatrin, ei edes perusopinnot suorittaneen lääkärin oikeuksia, erikoista lääketieteen ulkopuolista praktiikkaa kylläkin. Tapaus on jo viides lääkärinä esiintyminen tai esitteleminen ilman koulutusta tai valtuuksia suomalaisen maallikkohypnoosin piirissä 1990-luvulta alkaen. Lukuisten tällaisten ongelmien vuoksi kirjaa ei voi suositella kellekään, jolla ei valmiiksi ole hyvin perusteellisia tietoja sekä hypnoosista että lääketieteen koko kentästä. Ilman niitä luettuna se voi johdatella valistuneenkin lukijan harhakäsityksiin. Tajunnan taito - Hypnoosiohjauksen kirja. Risto Santavuori."

Tää on varmasti parin vuoden takaa. Tajunnaninto ja maailmanvalloitussuunnitelmat oli silloin vauhdikkaimmillaan. Sopisi silloiseen tunnelmaan. Psykologi Tiina Niemelä ja juristi Maija Mäkelä johdossa tuolloin "yhteisöllistämässä" ja Risto Santavuori oli aloittanut tajunnantaidon muistiin merkitsemisen. Aika monella tapaa silloin tehtiin selväksi, että vain "ratkaisukeskeiset" tai "positiiviset" ajatukset (=hehkutus kaikkien suuruudenhullujen suunnitelmien puolesta) oli sallittuja. Jäsenten enemmistö vaikeni ja Risto Santavuoren puheenjohtajakaudella alkanut jäsenkato alkoi kiihtyä. Sitten oli jupakkaa SHYRYFOORUMISSAKIN (shyroomin edeltäjä) kurssipalautteista: oliko kaikki niin ylistäviä sittenkään kun kursseilla oli "höyhennystä ja heinänheilutusta". Keskustelu SHYRYFOORUMISSA meni niin kiihkeäksi, että sen jälkeen en ole SHY:n foorumeille uskaltanut. Kukaan ei taida yhdistyksessä miettiä, mitä näillä innostetuille opiskelijoille tapahtuu myöhemmin, jos tajunnanopeilla ja NLP-tekniikoilla ei aukenekaan taivas ja rahahanat.

No tämän tyylistä tyttöenergiaahan ja NLP-jongleeraustahan se yhteiskunnan tajunnanvallankumous on ollut. "Hyvä me" intoillaan eikä suuruudenhulluissa suunnitelmissa ole päätä ole tolkun häivää. Minäkin lopetin Shyryfoorumin seuraamisen v. 2005, kun alettiin leimata toista mieltä olevia ja aika monta asiaa jäi selvittämättä. "Vanhoihin variksiin" ei kuulema tarvinnut tuhlata edes ruutia, niin oli johtoporukkaa varmaa tajunnalliuuden voitosta. Mutta kiitos vaan kun edes yksi "vanha varis" on jaksanut pitää ei-sisäpiiriläisiä taakilla "tajunnantaitajien" touhuista ja siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Minä jätin "yhteisön" taakse vuoden vaihteessa, mutta olen huolissani hypnoosin ja kaikkien hypnoosin ammattilaisten maineesta. Tai tajunnallisuus tärvätä sen.

Osin tuli mieleen läheisen kokemus yhden opiston sielunsrokinnan kurssilta. Mutta siellä oli tunne-elämän syväryöppäys vaan aika paljon rajumpaa. Ehkä kouluttaja tuli tästä tajunnanyhteisöstä...?