Moi kaikki!
Läheiseni sairastui äskettäin vakavasti, oli viikon sairaalassa ja kuoli muutama päivä sitten. Kun kävimme sairaalassa, toimin suhteellisen järkevästi ja pidin itseni kasassa (vaikka puhuinkin tapahtuneesta paljon ja itkin). Nyt kun läheiseni kuoli, stressini laukesi, ja olen voinut 3 päivää fyysisesti todella pahoin. Ensimmäisenä päivänä minulla oli kuvottava olo kuin vatsataudissa, en pystynyt syömään juuri mitään. Illalla iski epätodellisuuden tunne ja en ihan 'ymmärtänyt' mitä ympärilläni tapahtui. Olin peloissani, yöllä alkoi myös huimata ja käsi puutui. Huimaus jatkui seuraavana aamuna, en osannut enää hengittääkään normaalisi, vapisin, ja päätin käväistä päivystyksessä. Sanoivat, että oireet kuuluvat stressioireisiin. Eniten mua pelottaa tämä huimaus ja se, etten osaa hengittää enää normaalisti! Samoin se, etten ikään kuin ymmärrä aina välillä mitä ympärillä tapahtuu. Olen kuin pilvessä, en toimi yhtä tehokkaasti kuin ennen. Onko muilla samoja oireita? Nyt tarvisin vertaistukea.
Läheiseni sairastui äskettäin vakavasti, oli viikon sairaalassa ja kuoli muutama päivä sitten. Kun kävimme sairaalassa, toimin suhteellisen järkevästi ja pidin itseni kasassa (vaikka puhuinkin tapahtuneesta paljon ja itkin). Nyt kun läheiseni kuoli, stressini laukesi, ja olen voinut 3 päivää fyysisesti todella pahoin. Ensimmäisenä päivänä minulla oli kuvottava olo kuin vatsataudissa, en pystynyt syömään juuri mitään. Illalla iski epätodellisuuden tunne ja en ihan 'ymmärtänyt' mitä ympärilläni tapahtui. Olin peloissani, yöllä alkoi myös huimata ja käsi puutui. Huimaus jatkui seuraavana aamuna, en osannut enää hengittääkään normaalisi, vapisin, ja päätin käväistä päivystyksessä. Sanoivat, että oireet kuuluvat stressioireisiin. Eniten mua pelottaa tämä huimaus ja se, etten osaa hengittää enää normaalisti! Samoin se, etten ikään kuin ymmärrä aina välillä mitä ympärillä tapahtuu. Olen kuin pilvessä, en toimi yhtä tehokkaasti kuin ennen. Onko muilla samoja oireita? Nyt tarvisin vertaistukea.
Vastaukset 4
Vanhimmat
juttua että ei ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu.minulle kävi myös niin että en aina edes tiennyt mitä olin tekemässä tai minne menossa.kuuluu suruhun,nyt tuntuu jo hyvältä kun läheisteni kuolemasta tulee kohta vuosi.alku oli kyllä hankalaa ja on niitä huonoja päiviä vieläkin.jaksamista sinulle surussasi,et ole ainoa.
Ole rauhassa vain vaikka se ei siltä tuntuisi että pystyy olemaan, itse olen kärsinyt samoista tuntemuksista synnytyksen jälkeisen stressin jälkeen. Lue teksti ahdistus ja pelko. Tänään kävin spykologilla ja olotila on helpottanut muutenkin päivien kuluessa, edelleen välillä on epätodellinen olo ja rintakehään pistää ja on hengitysvaikeuksia, sekä mietin jokaista pientäkin kipua mistä ne johtuu ja miten minun käy. mutta ajan kanssa tämä helpottaa..anna aikaa itsellesi toipua ja yritä uskoa että sinulle ei satu mitään ja jos sattuu et voi sille mitään, itse yritin sillä rauhoittaa itseäni...ymmärrä myös se että mielesi tekevät oireesi ei kehosi...Aika parantaa..voimia sinulle!!
ymmärsin kuvauksestasi että tapahtuma oli sinulle äkillinen ja järkyttävä. koit sen hyvin traumaattisena tapahtumana jonka jälkeen elimistösi nähtävästi reagoi siihen stressireaktiona. kyseessä ei ole paniikkihäiriö tai-kohtaus, oireet viittaavat juuri mainitsemaani stressireaktioon (mikäli tämä on ensimmäinen kerta eikä aiempaa historiaa ole).
otahan aikaa itsellesi, käy surutyö rauhassa läpi ja itke paha olo pois. terapiaa käyneenä voin antaa vinkkeinä kirjoittamisen ja piirtämisen. helpottavat molemmat kummasti oloa ja niihin saat purettua tunteita ja kokemaasi traumaa. pystyt ehkä kohtaamaan tapahtuneen realistisemmin jos esimerkiksi kirjoitat kirjeen kuolleelle ystävällesi.
Kyllä, yhdyn edellisen viestin lähettäjään. Elimistösi reagoi hieman jälkikäteen järkytykseen. Viellä tuosta, kun kerroit että tuntuu kun et hengittäisi normaalisti ja huimaa. Vaikuttaa aivan siltä että välillä hyperventiloit. Eli hengität vain pinnallisesti. Voit kokeilla auttaako, kun kokeilet rauhallisesti hengitellä jonkin aikaa paperipussiin. Elimistön kaasuen pitäisi näin tasaantua. Eli silloin kun tuntuu taas, että hengität huonosti ja huimaa...itse jouduin kerran muutaman kerran hengittelemään paperipussiin. Olin järkyttynyt..Voimia sinulle ja muista sekin että kun itket ja puhut samaan aikaan surustasi, auttaa se parhaiten.