Oon ollut naimisissa noin 30 vuotta ja olen aina pitänyt itsestäni hyvää huolta..liikun säännöllisesti ja huolehdin ruokavaliostani. Olen hoikka..siis normaalipainoinen. Mutta kun rakas vaimoni ei ole ihan elänyt samalla tavalla, vaan on syönyt itsensä 160 kiloiseksi. Nyt on alkanut asia sen verran harmittaa, koska emme voi mennä minnekään. Vaimo istuu vain kotona ja syö. Meillä ei ole samoja harrastuksia. Haluaisin matkustella..käydä ihmisten ilmoilla..teattereissa..ym..mutta en kehtaa vaimoani sinne viedä, koska olemme epäsuhde pari. Olen nyt vakaasti ottamassa eroa. Kertokaa mielipiteitä..
Mitä tehdä
yks mies
668756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Siis vain samankokoiset pariskunnat saavat yhdessä lähteä kotoaan? Syyhän tuokin nyhjöttää kotona... Sen takia hän luultavasti syö kun et ole koskaan vienyt häntä minnekään. Jos olisitte koko ajan käyneet "ihmisten ilmoilla", hän ei olisi lihonut. Vai onko hän yhtäkkiä jossain vaiheessa päättänyt lopettaa teidän yhteiset harrastukset ja tarkoituksella jäänyt kotiin syömään? Ongelma ei ole hänen painonsa (enkä tarkoita etteikö tuollainen paino olisi hänelle terveydellinen ongelma vaan tarkoitan teidän suhdettanne) vaan sinun asenteesi vaimoasi kohtaan joka on alkanut jo kauan aikaa sitten.
kyllä me liiton alkuaikoina kuljimme paljon yhdessä. Mutta minun eämäntapaani kuuluu, että kehoa pitää hoitaa ja hän nauroi aina siitä minulle. Nyt vaimoni niittää sitä satoa, mitä on kylvänyt. Yksikertaisesti häpeän vaimoani, kun menemme jonnekin kylään(jos hän jaksaa). Haluan vielä nähdä maailmaa ja harrastaa, mutta nämä ei sovi vaimolleni. Myös seksielämäni on alkanut tökkiä. Ei siinä paljon hormonnit hyrrää, jos vierellä on vain lihamassaa. Nyt ainoa vaihtoehtoni on avioero. Onneksi lapsista on tullut laihoja ja ovat jo aikuisia.
Jos vaimosi on päästänyt itsensä lässähtämään noin pahasti, niin asialle on syytä tehdä jotain. Vaimosi on sen kokoisessa kunnossa, että sua ei voi syyttää siitä, jos se alkaa tökkimään. Eroa ennemmin kannattaa yrittää kuitenkin saada muija kuosiin. Luultavasti hän ei noin tuhdissa kunnossa halua edes olla. Kun itse olen kondiksessa, niin voit yrittää saada vaimonkin innostumaan kuntoilusta. Kuvittelisin, että tilanne menee heti siihen akkamarmatukseen, että enkö kelpaa tällaisena. Voit sanoa siihen suoraan, että et. Jotkut säkit ovat sitä mieltä, että he vaan lihoavat, eikä sille voi mitään. Geenejä ja raskasta rakennetta syytetään. Täyttä sontaa. Jotkut lihoavat helpommin kuin toiset, mutta aivan kaikki voivat päästä hyvään kondikseen.
Vaimosi ei tietysti pidä laihduttaa vain sun iloksesi, vaan hänen on tehtävä se myös omaksi edukseen ja itsensä takia. Kun saisit vaimosi vähän liikkeelle ja parantamaan ruokailuaan, niin pikkuhiljaa, kun alkaa tuloksia tulla, niin varmasti emännän motivaatio lähtisi kunnolla nousuun. Helppoa tietähän tilanteeseen ei ole, mutta jättämällä vaimosi jättäisit sen vaan syömään suruunsa ja hänen tilanteensa pahenisi.
Hyvin feminististä pistää miehen piikkiin, jos nainen syö itsensä norsuksi. Mies on varmaan tunkenut pizzaa muijan kurkusta alas?
Jos vaimo on valinnut syömisen ja mies liikkumisen, niin kyllä se on vaimon syy, jos ei pysy yhtä hyvässä kondiksessa, kuin miehensä.
Mä en ole hirveän tuhdissa kunnossa ollut, mutta orastavaa ylipainoa oli ja vaimon suunnalta tuli välillä pientä hyväntahtoista naljailua. Ei vaimo itse mikään luikku ole, eikä liiku paljon mitään, mutta ihan normaalipainoinen. Sitten mä päätin tehdä asialle jotain ja otin 10 kiloa pois. Nyt vittuilua tulee siitä, kun katson tarkasti mitä syön ja lasken hydraatteja. Lähteneistä 10 kilosta ja hävinneestä ei ole mulle siltä suunnalta kehuja tullut. Kavereille tietty sitten mainostetaan, kun mä laihdutin. Naiset...
jäi tohinassa sana välistä
Jätät naisen vain sen kilojen tähden, vittu olet ääliö.
Olen sitä mieltä, että ongelma teidän liitossa olet sinä, etkä se lihava vaimo....On paljon lihavia ihmisiä, eikä se seksi kuule häviä sen lihavuuden takia, vaan sen takia, että olet varmasti antanut ymmärtää vaimollesi, että et enää rakasta häntä ja halua häntä sellaisena kuin hän on,,,onko tullut 50 kympin villitys vanhalle miehelle?
ed, vain mies, puhut kuule asiaa, ero ei ole oikea asia...kerronpa, olen itse painanut 138kg, eka mies oli just tuollainen kuin tuo mies joka valittaa vaimonsa lihavuutta,sain siitä pontta, että erosin kanssa, mutta aloin laihduttamaan, ja laihduin 52kg, tuli uusi mies kuvioihin, joka nyt vuosien saatossa on lihonut ja minulle marmattaa aina sitä, että en enää syö epäterveellistä, ja käyn lenkillä, oman tunnon arvo kuule nousee kun hoitaa itseään ja aina saa pienempiä vaatteita. mutta tuolle miehelle, joka vaimoaan haukkuu, suosittelen, menkää yhdessä lenkille, niin mekin nyt teemme, mieheni on ollut sohvaperuna jo vuosia, nyt vasta tajuaa sen, mitä on käydä lenkillä, se on aivan ihanaa, niin varmasti olisi vaimostasikin, auta häntä, älä hylkää!
Voisitko houkutella vaimoasi liikuntaharrastuksiin mukaan? Voisitteko kokata yhdessä? Onko vaimollasi syömishäiriö tai muita psyykenongelmia? Keskustelkaa.
Teillä on liian erilaiset ELÄMÄNTAVAT- ja ARVOT. On aika tärkeää, että ne menisivät yksiin. Jos et ole onnellinen, etkä koe olevasi sitä tulevaisuudessakaan, niin ero on reilua kumpaakin kohtaan.
Vaikka tuletkin saamaan moraalisaarnoja, niin muista, että sulla on vain yksi elämä. Onnellisuus on aika tärkeää. Vai mitä?
ongelma on sinun korvien välissä.Kannattaisi vähän tutkiskella mietteitään tarkemmin.Jos vaimosi on sinulle rakas niinkuin väitit,niin huit hela hittoon moiset ajatukset ja KESKUSTELKAA ja vielä kerran KESKUSTELKAA asiasta.
tosiaan painaa 160kg? Itse olen vaikeasti ylipainoinen 60vuotias nainen. Painan 100kg, pituus on 175cm. Jos painaisin 160kg, olisin takuulla jo kuollut.
Vie vaimosi lääkäriin. Hänen tulee laihtua oman itsensä vuoksi. Jos hän ei suostu, ota ero. Hänelle voidaan tehdä esim mahalaukun ohitusleikkaus, jonka jälkeen kyllä laihtuu. Liikuntaharrastukset yms tulevat kysymykseen vasta sen jälkeen, kun vaimosi on laihtunut yli 50 kiloa.
Eihän 160 kg ole tämän päivän suomessakaan enää mikään suuri ihme.
Omituisia neuvoja tuon ikäiseltä ihmiseltä: ota ero, sekös se auttaa? Niinkö sulle on käynyt, kun olet lihonut peräti 100 kiloiseksi ukko otti ja lähti? Naimisiin mennessä, muistaakseni luvataan rakastaa myötä-ja vastoinkäymisissä. Sairaalloisen ylipainoinen ihminen tarvitsee ammattiapua ja läheistensä tukea!
joka ei voi enää tehdä mitään. 160kiloinen ei voi enää liikkua, eikä varmaankaan pysty enää tekemään mitään kotitöitäkään. Hän vain istuu ja syö. Itselläni on jalat alkaneet pettää, kun on tuo 25:n kilon ylipaino.
Sanoin, että jos vaimo ei suostu hoitoon, avioero lienee oikea vaihtoehto. Itse laihdutan. Ajan mm 20km päivässä pyörällä. Mieheni painaa 90kg ja on yhtä pitkä kuin minä, joten on hänellekin liikapainoa kertynyt kohta 40 vuotta kestäneen avioliittomme aikana.
Liikun piireissä, joissa yleensä ollaan hoikkia. Amerikan läskejä en tunne yhtään kappaletta, enkä siis tiedä mitä he painavat.
nähdäkseen lihavia ihmisiä. Kovin suppea pitää elinympäristön olla, jos ei lihaviin ihmisiin törmää. Luulen että, kuvittelet 160 kg olevan vähintäänkin hevosen kokoinen ja siksi et mielestäsi ole sellaista koskaan nähnyt. Voi olla että 160 kiloinen ja 60-vuotias voikin olla liikkumaton ja kykenemätön vaikka kotitöihin, mutta tiedän että samanpainoinen nuorempi henkilö kyllä pystyy liikkumaan ja hoitamaan kotia. Tietenkin jos on jotain sairauksia vielä lisänä, on hankalampaa. Olen vierestä seurannut lähes samanpainoisen ihmisen elämää ja kyllä hän elää ja toimii ihan kuin muutkin ihmiset.
Toki on vaikeaa elää ihmisen kanssa, jonka liikkuminen on hankalaa, mutta jos Sinun aviomiehesi yhtäkkiä sairastuu, eikä pysty liikkumaan, otatko eron ja heität ukon pois kuin lapasen? Tai jos itseltäsi menee liikuntakyky, onko ok jos miehesi etsii parempi jalkaisen?
p.s. Televisiosta on paljon tullut ohjelmia niistä amerikan läskeistä ja siellä ne paivavat helpostikin 200-300 kg
Ihan jonninjoutavaa puhetta ettei muka 160 kg jaksa tehsä mitään! Itse olen nelikymppinen ja painoa just 160 kg:n verran. Käyn työssä suurtalouskeittiössä, opiskelen iltaopiskeluna ja siinä välissä hoidan kotityöt yhdessä ihanan miehen kanssa!!! Asenteesta se on kiinni jos oppii tekemään ja menemään jaksaa kyllä ( jos ei siis oo muita sairauksia )
Olen samaa mieltä, että ero ei ole oikea ratkaisu, vaan puhumien yhdessä, sittenhän Suomenmaassa ois paljon lihavia ihmsisä yksin, jos kaikki miehet hylkäis naisensa kun lihovat, Rakkaus myötä-ja vastoinkäymisissä pätee edelleen, ei ole rakkautta erota jos toinen lihava-.......
Itse olin tossa parhaimmillani 160 kiloinen. Hyvin mä käyn töissä, kävelen työ- ja kauppamatkat, tanssin ravintolassa ja omistan jopa vilkkaan seksielämän. Älkää yleistäkö. Mun tapauksessa olen aina ollut lihava ihan pikkutytötä asti. Joten keho on "tottunut" ylipainoon. Nivelet ei pauku. Ja juuri samaisen ylipainon vuoksi olen ollut jatkuvassa tarkkailussa diabeteksen, verenpaineen yms sairauksien vuoksi.Ja tiedätkös: mulla on puhtaat paperit. Olen siis terve. Nyt tosin dieetillä ja painoa tippunutkin kohta 15 kiloa.
Kerro vaimollesi olevasi huolissaan tämän terveydestä, kannusta lähtemään pienelle lenkille/uimaan jos polvet ei kestä kävelyä, panosta terveelliseen ruokaan ja varaa lääkärille aika! Laihdutuslääkkeistä tai leikkauksesta on varmasti apua. Vaimosi kiittää jälkeenpäin huolenpidostasi eikä varmasti halua palata entiselleen.
olen kannustanut vaimoani noin 15 vuotta ja turhaan. mitkään hyvät neuvot ei ole mennyt perille vaan vaimoni jatkanut sitä syömistä, mikä on johtanut sairaalloiseen lihavuuteen. nyt elämäni on kapeutunut ahdistavaksi oloksi, koska vaimosta ei ole mihinkään. ei siis jaksa tehdä mitään. matkoille ei häntä saa. ei lenkille. ei harrastuksiin. olen kuin vankilassa omassa kodissani. en jaksa enään vaan haen eroa. haluan vielä kulkea ja harrastaa...vaimoni haluaa vain löhötä ja syödä. liittomme on ohi. toivottavasti tämä edes jotain kannustaa toisia laihduttamaan, jotta avioliitto säilyisi.
Kyllä ero on ihan järkevä ratkaisu. Meillä kaikilla on kuitenkin vain se yksi elämä elettävänä, ja turha sitä on pilata muiden ihmisten moraalisaarnojen tähden.
Tsemppiä eroprosessiin ja uuden kumppanin etsintään.
muitakin ongelmia kuin vaimon lihavuus? Todennäköisesti teidän avioliittonne on ollut "kuollut" jo kauan, nyt vain haet jotain hyvää syytä eroon. Eli et uskalla myöntää, että vaimosi ei enää välitä sinusta. Vaimokin on huomannut, että kaikki on loppu ja syö suruunsa, ei ehkä siksi että menettää miehen vaan siksi että ikuiseksi tarkoitettu liitto päättyy. Taidat olla aika saamaton mies, jos et harrastuksiin pääse ilman vaimoa?
Turha kai sitä täällä on kitistä, pistä pyörät pyörimään!
paljon harrasteta 160 kg:n lihamassan kanssa mitään. Ihmetyttää, miksi ihmiset syövät itsensä tähän kuntoon.
Onko vaimollasi ystäviä? Oma puoliso ei välttämättä ole paras mahdollinen henkilö tukemaan, kun monesti teot ovat sanoja vastaan.. Eli esim. jos mies sanoo rakastavansa sellaisena , kuin toinen on, mutta ei sitten seksi enää maistukaan, niin tuskin menee ne sanatkaan enää läpi.. Itse jos olisin vaimoni tilanteessa, niin rupeaisin viettämään ystävien kanssa aikaa ja kävisin ammattiauttajan kanssa juttelemassa, jotta eheytyisin menneistä haavoista.. Uskon, että ne vaikuttavat hänen syömiseensä.. Jos on esim. huono itsetunto, niin ei siihen useinkaan pelkät kehut riitä, jotta asia korjaantuisi, vaan pitäisi käydä läpi syitä, mistä mikäkin johtuu..
En tiedä, että uskotko Jumalaan, mutta olen kuullut monien uskovaisten rukouksen avulla laihtuneen.. Elä luovuta vielä, kun on vielä jotain tehtävissä. Ymmärrän kyllä sinunkin tunteet tuossa tilanteessa.. Oletko puhunut vaimollesi halusta erota? Minä ehdottaisin, että kääntyisit Taivaan Iskän puoleen tuossa tilanteessasi. Siunausta ja voimia sinulle päätöksiin!
ja eroa .Vaimosi on jo eronnut.Vaimosi tuhoaa omaa elämäänsä pikkuhiljaa.Erosi voisi jopa vavahduttaa vaimoasi lopettamaan itsetuho.Osalla alkoholeista avioero,potkut töistä ja tämän tyyppiset asiat ovat sysäys muutokseen.Huolissaan olo,häpeily ja hyssyttely ei auta mitään.Ja sitä paitsi kuolet sinäkin joskus kannattaa elää jos pystyy.
Ihan sama asia, kun häpeäisit jotain vammaista, että kun olette niin epäsuhtainen pari, kun toinen kävelee ja toinen ei tai toinen näkee ja toinen ei tai toinen pystyy kommunikoimaan ja toinen ei. Näitä on loputtomiin, jos häpeän aiheuttaa toisen erilaisuus.Siis toinen lihava toine ei ja et kehtaa liikkua hänen kanssaan ihmisten ilmoilla. Mitähän se vaikuttaa vaimosi syömishaluihin. Sinä olet se hnekilö,joka olisi voinut sitä vuosien varrella auttaa eli onhan siihen joku syy, kun henkilö syö itsensä sairaalloisen ylipainoiseksi, mutta siihen saa apua ja perhe sekä puoliso ovat kaikkein tärkeimmät siinä prosessissa lääkärin ja terapeutin lisäksi. Onko tämä vain tekosyy, että oikeutat itsesi olemaan välinpitämätön lähimmäisistäsi. Mieti tarkkaan, sillä sinulla ovat ongelman avaimet käsissäsi. Lukitsetko vaiko avaat oven. Tie ei ole helppo, mutta antoisa.
Jos vaimosi olisi normaalipainoinen, mutta käyttäytyisi kuten nyt, harkitsisitko eroa? Suhteessanne mättää ilmeisesti jokin muukin kuin vain vaimosi sairaalloinen lihavuus.
Tietääkö vaimosi että harkitset eroa? Ymmärtääkö vaimosi että et halua viettää sellaista elämää kuin hän? Oletko kertonut hänelle että jos asiat jatkuvat tätä rataa, et ole onnellinen, etkä halua onnettomana elää loppuelämääsi?
Moi - lähde vielä kun voit. Elämä on sen verran lyhyt että sitä ei kannata pullukan kylkeen ihmettelemään.
Itselläni on naisten suhteen seuraava sääntö: kaikki fyysiset elementit pitää olla pienemmän. Hartiat, selkä, peppu, jalat, pohkeet, kengän koko, kädet, sormet... kaikki. Rinnan ympärys on ainoa poikkeus, mutta siinäkin sirous on tärkeä.
Tarkastele näillä spekseillä vaimoasi ja mieti kuinka monta päivää, viikkoa ja kuukautta sitten sinun olisi pitänyt JO lähteä...
Menestystä!
sisältyy myös se, että naisen äo:kin pitää olla pienempi kuin omasi...jos se nyt ylipäätään on enää mahdollista. Ja tietty nämä "fyysiset elementit" on naisen helppo täyttää, kun itse olet kaljamahainen rasvakoura. Eipä silti, usein peräkamaripojilla on kaikenlaisia luuloja itsestään ja elämästä yleensä:)
Kuinka komea urho siellä mahtaa kirjoittaakaan ? Ajatuksistasi päätellen et voi olla kovin paljon opiskellut.
Näet naisen vain Barbina, sekö riittää ? Teepä mensan älykkyystesti - älä ihmettele tulosta :)
Pidä varasi, ettei ala vain sinulle tulemaan ryppyjä, kiloja ja olet todella aina lihaksikas nuori mies. Luulenpa, että sinä olet itse itseesi erittäin tyytymätön - kun tuollaisia fobioita kirjoitat. Herää ! Menestystä !
Noin ylipainoisella on paljon muitakin päänvaivoja kuin painonpudotus. Ensin pitää saada olotila sellaiseksi että jaksaa alkaa pudottaa n.100 kiloa. Lääkäriin!
Jos mieheni paisuisi muodottomaksi ja jäisi velttona sohvaan niin ottaisin avioeron. Hänen arvonsa olisivat silloin niin erilaiset kuin minulla ettemme olisi enää tasasuhteinen pari, millään tasolla.
Olin 4:n lapsen jälkeen 10 kiloa ylipainoinen ja kuntoilin oitis kilot pois sillä ylipaino vaikutti itsetuntooni. Tunsin itseni epänaiselliseksi.
Kyllä kumppanistaan täyty voida olla jokalailla ylpeä.
on niin pinnallisia. "Jos mieheni paisuisi muodottomaksi, ottaisin avioeron". Jos minä olisin miehesi ja lukisin kirjoituksesi, ottaisin avioeron ja etsisin naisen, joka rakastaisi minua eikä ulkomuotoani. Vihkikaavaan pitäisi lisätä myötä-ja vastoinkäymisten lisäksi vielä "niin ali-kuin ylipainoisenakin!
sitä arvostellaan. Oletko todella miettinyt mitä kaikkea hyvään suhteeseen kuuluu. Jos kumppanille tärkein asia on syöminen niin syököön sitten, ei häntä tarvitse paapoa
enempää. Ap;nen kirjoittaja, olet varmasti jo tarpeeksi tehnyt, ajattele nyt omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi ja nauti siitä.
Aikuista ihmistä ei tarvi paapoa, ei lihavaa eikä laihaa eikä myöskään sitä kumppania, joka tuntuu täällä saavan sen kaiken myötätunnon. Minä (vaikkei sitä minulta kysyttykään) olen miettinyt mitä hyvään suhteeseen kuuluu ja olen käsittääkseni sen tajunnutkin, koska suhteeni on kestänyt yhtäjaksoisesti 25 vuotta. Se on kestänyt laihat ja lihavat vuodet. Toki ongelmiakin on ollut, mutta ei milloinkaan painoon liittyen. Enkä usko että kenenkään muunkaan ongelmat yksin siitä johtuu. Usein sitä syytä vaan etsitään mitä ihmeellisemmistä asioista.
Olen sitä mieltä, että vaikka vaimosi on lihava, olet törkeä jos ajattelet, että et kehtaa kulkea vaimosi kanssa, jossakin on silloin avioliitossasi vikaa, jos vaimosi vain syö, hänen on paha olla!!!
Etkö voisi ottaa vaimoasi mukaan ja alkaa yhdessä harrastamaan, ei se ole oikea konsti, että jos erotaan sen takia että toinen on lihava, sehän voisi olla toisinkin päin, että vaimosi voisi erota sinusta, kun olet naivisti kun ajattelet vain omaa itseäsi. Minä tekisin kyllä niin, en tee miehellä mitään joka ajattelee vain omaa napaansa, eikä toista.
Vaimoni on ollut jo vuosia tuota 160 kilon luokkaa. Mitkään keinot, siis mitkään eivät ole saaneet häntä pudottamaan kilojaan. Nykyään vaimoni istuu vain kotona, katselee televisiota, lukee ja syö...siis syö. En saa vaimoani minnekään. En teatteriin..en matkoille..en edes kauppaan. Harrastan yksin liikuntaa..käyn joskus ulkona kavereiden kanssa. Itse painan 70 kiloa ja olen mielestäni terve fyysisesti ja henkisesti. Haluan yhteisiä harrastuksia..läheisyyttä jne. Vaimoni kanssa se ei onnistu. Siis vaimon lihavuuden ja saamattomuuden takia minunkin pitää siis kärsiä. Niin ja vielä..kun menimme naimisiin, vaimoni oli normaalipainoinen.
Avioliittomme on nyt lopussa totaalisesti.
mitä ihmettä sitä tänne kirjoittelet, saadaksesi myötätuntoa vai "hyväksynnän" päätöksellesi? Jokainenhan tekee, niin kuin parhaaksi kokee. Ei avioero tämän päivän maailmassa ole mikään ihme juttu - ei muuta kuin ero vireille ja uutta putkeen! Voihan olla, että se on teille kummallekin hyväksi: sun ei tarvitse enää sietää vaimosi läskejä eikä vaimon sinun marmatustasi. Ja kukaties, vaimokin inspiroituu laihduttamaan ja etsii itselleen uuden miehen! Onnea kummallekin!!!
olet samassa liemessä ja kantti ei kestä eron ottoon.Onnea valinnalle.
tilanteeni ei ole lähelläkään samaa, päinvastoin. Siinä olet oikeassa, että eron ottamiseen kysytään kanttia, mutta toivon että en koskaan sitä tarvitse, sillä olen vasta mennyt naimisiin ja kaikki on ihanaa:)
aviosiippasi lihoaa vuosien varrella kauheaksi lihasmassaksi, joka makaa vain sängyssä...onko avioliittosi silloin ihanaa...
Elän tätä päivää, tässä ja nyt. Voihan olla, että lihoo, voi olla että laihtuu. Se voi käydä myös mulle. Toinen/molemmat voi sairastua, voi kuolla. Mitä vaan voi sattua, erokin voi tulla. Mutta elän nyt tätä hetkeä, olemme luvanneet rakastaa myötä-ja vastoinkäymisissä ja sitä lupausta yritetään nyt pitää!
kanttis ei kestä...
ei kestä, avioliittoa, avioeroa, lihavuutta vai mitä se ei kestä? Siis sun mielestä?
menettänyt jo otetta elämästään..? tsemppiä ja voimia.
sillä en ymmärtänyt tästä sun kirjotuksestas mitään. Epäilempä, että sinä olet menettänyt....jos sitä on koskaan ollutkaan. En toivota voimia, olet varmaan siihen jo niin tottunut:)
"olen kannustanut vaimoani noin 15 vuotta ja turhaan. " "--- koska vaimosta ei ole mihinkään. ei siis jaksa tehdä mitään. matkoille ei häntä saa. ei lenkille. ei harrastuksiin. " Ota tossa sitten vaimo mukaan yhdessä harrastamaan!??!! Toisekseen, "--- Minä tekisin kyllä niin, en tee miehellä mitään joka ajattelee vain omaa napaansa, eikä toista." Ajatteleehan se ap muutakin kuin omaa napaansa, mutta jos kerran ei toista (LUE: VAIMOA) kiinnosta hoitaa itseään, minkä helvetin takia pitäisi väkisin paapoa tms aikuista ihmistä??!! Ja jessus, kyllä naisena täytyy ihmetellä, miksi joka ainoa kerta tämmösissä tapauksissa syyttävä sormi osottaa MIESTÄ!? Eipä ole ei mies tunkenut sitä roskaruokaa naisen kurkusta alas....ai niin, mutta mieshän on KÄYTTÄYTYMISELLÄÄN aiheuttanut naiselle pahaa oloa ja surua ja vaikka mitä BLAA BLAA BLAA! Voi sissus sentään nykyajan naisia!
Itse en edes ajattele eroavani, vaikken ole enää vuosiin puolisoltani saanut seksiä eikä hän lähde kotoa juuri mihinkään. Liittomme on silti kestänyt lähes kolmekymmentä vuotta ja olemme edelleen ystäviä. Käyn yksin matkoilla, harrastuksissa ja hän on jopa antanut mulle luvan käydä vieraissa.
Voisitteko tekin sopia "pelisäännöt" uusiksi? Ehkä vaimosi kuitenkin vielä rakastaa ja tarvitsee sua. Saattaisi olla, että hän saisi keskustelustanne kimmokkeen elämänsä laadun parantamiseen!
Ei sun todellakaan kannata jättää elämääsi elämättä!
joten on varmasti jo aika aloittaa oma elämäsi. Ei aikuista ihmistä voi pakottaa jos hänellä ei ole halua muuttua. Eikä sairaalloista lihavuutta voi vähätellä etteikö se vaikuttaisi parisuhteeseen ja kun olet kerran jo kaikkesi tehnyt niin ei sinulta voi enempää vaatia. Sinulla on vaimo jolla on syömis häiriö, kun taas niin monella puoliso on alkoholisti, kumpikin on yhtä pätevä syy ottaa ero. Teet viisaasti kun otat eron.
Tsemppiä!
KERROIT ETTÄ VAIMOLLASI ON YLI PAINOA ,MIKSI SINÄ ET OLE ASIAA AIKAISEMMIN HUOMIOINUT ONKO SINULLA TOINEN NAINEN ETTÄ HALUAT SEN TAKIA ERON. ONKO VAIMOSI SAANUT SINULTA TARPEEKSI HUOMIOTA ..
Sairastan itse hyömishäiriötä, ja ongelma aivan muussa kuin siinä itse syömisessä. Ongelman juuri on siis sisäinen paha olo, jostain tämäkin sairaus on lähtenyt liikkeelle. Esim. masennus, joku ikävä muisto mitä ei olla käsitelty, joku tapahtuma lapsuudessa esim. kiusaaminen... Se voi olla mitä vain. Paha olo purkaantuu sitten eri tavoilla, toiset viiltelee ja toiset..syö. (tai ei syö ollenkaan.)
Ratkaisu ei siis mielestäni ole ero, mikä vain aiheuttaisi vaimon suurempiin ongelmiin. olisiko esim. terapia tai syvälliset keskustelut vaimon kanssa, ennen ratkaisevia päätöksiä tarpeen..
painoa pudoteta, vaan tekemällä jotain asian suhteen. aina on näitä liirum laarumeja, jotka selvittelevät asioita mukamas pahalla ololla. voi että kun ottaa koppaan..
Aina näitä riittää!
Kyllä se on niin,että se käden liike pitäisi jättää vähän vähemmälle..Tiedän tarinan jossa ylilääkäri sanoi yhdelle naiselle,et sun pers....vain levii ja siitäkös nainen loukkaantui ja laihdutti.Nyt todella hyvännäköinen ja löysi vielä nuoren rakastajan itselleen.Minusta vain pitäisi sanoa suoraan senkin uhalla,et loukkaantuu,ja toistaiseksi sehän on vain rehellisyyttä..Olen hoikka, tehdäänkö treffit?jos vaikka vaimosi heräisi... Rehellisyys peliin...
sulla olla miesseurasta pulaa, kun pitää tällasella palstalla ukkomiehelle treffejä ehdotella? Vai oletko vaan niin auttamishaluinen, että auttaisit puutteessa elävää miestä?
Vaikka tosihan se on - ettei se hoikkuuskaan aina onnea tuo.
Itsekin olen tukeva ja mieheni laiha, aviossa 30 vuotta kohta! Ei ole yksin vaimon vika että lihava! Jos asia sinua harmittaa, ota puheeksi ja auta vaimoasi laihduttamisessa. Vaimosi voi olla vaikka tyytymätön sinuun ja syö siksi!!! Jos rakastat vaimoasi, et jätä häntä tämän asian tähden!!!
toisen vika, jos syö 160 kilon laskikasaksi, kun viestin aloittaja kertoo. tollainen lihamassa ei kuin makaa ja syö. kyllä avosiipalla on siinä kestämistä...HETI VAAN ERO...
Voipi kyseessä olla hänellä joku sairauskin, silloin "ilmaisu"
läskistä on paha!!!! Kukaan ei meistä tiedä milloin me
sairastumme ja lihomme!!!!!!!!
Eihän puolison tehtävä ole olla aikuisen ihmisen terapeuttina. Tässäkin ap. on jaksanut jo vuosia yrittää auttaa vaimoaan tuon syömishäiriön kanssa, mutta ei ole onnistunut. Hän ei enää jaksa ja on siksi oikeutettu lähtemään. Johonkin kohtaan on pantava raja. Vaimon on aikuisena ihmisenä ymmärrettävä ihan itse ottaa vastuu elämästään ja sairautensa hoitamisesta. Hän tarvitsee ulkopuolista apua sairaalloiseen syömiseensä, ja ehkä avioero antaa sysäyksen hakea apua. Ehkä joku jaksaa vielä nuorena kantaa tuollaisen kilomäärän, mutta viimeistään keski-iässä kroppa alkaa temppuilla sen verran, että on hengenlähtö lähellä, jos ei tee mitään. Tsemppiä ap:lle! Ota sinäkin vastuu omasta elämästäsi.
Niin minulla kilot alkoi kertyä tapaturman jälkeen kun en pääässyt liikkumaan istuin vaan sisällä...painoa tuli alle vuodessa n.30kg kipu oli kovaa eikä silloin jaksanu ajatella miltä näytti myöhemmin kysyin lääkäriltä asiaa painon nousustani labrakokeet paljasti että samaan aikaan minulla oli kilpirauhasvajaatoiminta eli lääkitys siihen ja paino alk laskea..ja kun pääsin liikkumaan painoa lähti lisää ja kevyesti ruokaa laittaen ja liikkuen lähtee..aurinko paistaa ja sauvakävelylle vaan..hyvää syksyä!
naimisissa n. 30 v. miehen kanssa, joka on likimain normaalipainoinen. Tällä hetkellä olen reippaasti yli 100 kiloinen - avioliiton alussa normaalipainoinen.
Lihomiseni alkoi, kun lapsen syntymän jälkeen alkoi tulla hienovaraisia viestejä ympäristöstä, että mieheni ei ehkä olekaan yksiavioinen. Mies oli myös voimakkaasti sidoksissa vanhempiinsa, ja laittoi heidät aina etusijalle. Itse olin kuvitellut, että avioliitossa on kumppani ykkösenä.
Lapsi oli sairaalloinen, jouduin jäämään kotiin hoitamaan häntä. Saimme myöhemmin kuitenkin toisen lapsen, ja jatkoin kotiäitinä. Uudelleen sain tietoja miehen uskottomuudesta, mutta hän kielsi kaiken. Lapset olivat pieniä, olin ollut vuosia kotona - ei oikein ollut mahdollisuutta lähteä pois epätyydyttävästä liitosta. Lihominen jatkui - söin suruuni...
Tällä hetkellä olemme asumuserossa - miehellä on sivusuhde. Nyt minulla on mahdollisuus erota - lapset ovat aikuisia, ja itsellä hyvä työ.
Kirjoitin oman tarinani esimerkiksi syistä, jotka voivat olla lihomisen taustalla. Ymmärrän, että itse sitä ruokaa suuhuni työnnän, mutta tälläisessa elämäntilanteessa sitä vain ajattelee, että selviytyisi päivästä toiseen - laihduttaminen ei tunnu ensisijaisen tärkeältä.
Alkuperäiselle: miten olet huomioinut vaimoasi avioliiton aikana?
vika on miehessä, jos nainen lihoo. voi näitä sosiaalitanttoja
Kyllä avioliitto ja avioero on kahden kauppa, Naurettavaa ET
kyselet tälläistä asiaa ihmisiltä..............
Aivan selvä tapaus. Ihan liian pitkään olet jo kestänyt jos vaimo painaa nyt 160kg. Ehkä ehdit vielä nauttia elämästäsi jos et enempää odottele.
tullut missään vaiheessa ajatelleeksi että sinun käytöksessäsi voi hyvinkin olla osa syy naisesi nykyiseen tilaan...?
Oletko ylipäätään keskustellut asiasta naisesi kanssa ja kysynyt mikä hätänä?
Vaikuttaa siltä että naisesi on masentunut ja pettynyt elämään(ne).
Kannattaa todella miettiä mitä elämältä haluat.
Jos todella välität hänestä et silloin haluaisi jättää häntä pelkästään kilojen takia vaan tukisit häntä huonoinakin aikoina !
Sinun olisi pitänyt puuttua asiaan jo yli 20v. sitten. Kannustaa vaimoasi ulkoilemaan, harrastamaan ja viedä kävelylle. Nyt on katsottava peiliin, niin vika on siellä. Mutta mikään ei ole myöhäistä, minka pystyy jos haluaa muuttaa. Pako on pelko?
Kerro Acompliasta.
Acomplia (Sanofi-aventis Oy)
Acomplia-laihdutuslääke sai Suomessa myyntiluvan syyskuussa 2006. Lääkkeen vaikuttava aine on rimonabantti. Lääke vähentää endokannabinoidijärjestelmän yliaktiivisuutta ja vaikuttaa samalla kardiometabolisiin riskitekijöihin nostamalla HDL-kolesterolia ja laskemalla verensokeria, triglyseridejä, painoa ja pienentämällä vyötärönympärystä. Lääkettä saa ainoastaan lääkärin määräämällä reseptillä.
Salpaamalla CB1-reseptoreita aivoissa, rasvassa, maksassa, ruuansulatuskanavassa ja lihaksissa Acomplia vähentää liialliseen syömiseen yhteydessä olevan endokannabinoidijärjestelmän yliaktiivisuutta. Aivoissa se vaikuttaa ruokahalua vähentävästi.
Lääkettä suositellaan potilaille, joiden painoindeksi on vähintään 30 tai sellaisille ylipainoisille potilaille, joiden painoindeksi on suurempi kuin 27 ja joilla on yksi tai useampia ylipainoon liittyviä riskitekijöitä, kuten tyypin 2 diabetes tai dyslipidemia.
Acomplia on saatavana 20 mg tablettina. Lääke nautitaan aamuisin ennen aamiaista.
Acomplian tavallisimmat haittavaikutukset ovat pahoinvointi, mielialan vaihtelut, joihin liittyy masennusoireita, levottomuus ja heitehuimaus.
Acomplia on rajoitetusti peruskorvattava lääke, jos
1. painoindeksi on lähtötilanteessa vähintään 32
2. henkilöllä on yksi (1) seuraavista sairauksista: sokeritauti, verenpainetauti, uniapnea tai nivelrikko
3. henkilö laihtuu viisi (5) % lähtöpainostaan kolmen (3) kuukauden aikana joko pelkän ruokavalion tai ruokavalion ja lääkehoidon avulla.