Nyt on pakko raapustaa tänne.
Kärsin ihan mielettömän ärsyttävästä ja elämääni haittaavasta ongelmasta; punastumisesta.
En ihan oikeasti kestä enään. Olisin hyvin seurallinen ja tykkäisin jutella ihmisten kanssa, mutta en vain kohta enään pysty siihen. Tunnen aina kuinka kasvoja kuumottaa. Kärsin tästä valtavasti enkä pysty kohta olemaan töissäkään. Tänään tuntui ihan kuin joku paniikkikohtaus olisi iskemässä eräässä tilanteessa. Ihan hirveää. Mitä voin tehdä asialle? Tämä murskaa itsetuntoa! Ja koko elämän!
Kärsin ihan mielettömän ärsyttävästä ja elämääni haittaavasta ongelmasta; punastumisesta.
En ihan oikeasti kestä enään. Olisin hyvin seurallinen ja tykkäisin jutella ihmisten kanssa, mutta en vain kohta enään pysty siihen. Tunnen aina kuinka kasvoja kuumottaa. Kärsin tästä valtavasti enkä pysty kohta olemaan töissäkään. Tänään tuntui ihan kuin joku paniikkikohtaus olisi iskemässä eräässä tilanteessa. Ihan hirveää. Mitä voin tehdä asialle? Tämä murskaa itsetuntoa! Ja koko elämän!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletko mies vai nainen? Jos nainen, niin meikkaamalla pystyy jonkun verran peittämään ja kai mieskin voi käyttää peitevoidetta kunhan levittää ohuelti.
Minä olen aina ollut punastuja, mutta ajan myötä olen alkanut sietämään sitä vähän paremmin enkä enää kiinnitä siihen niin huomiota. Tiedän kyllä paremmin kuin hyvin sen tunteen kun kasvoja alkaa kuumottaa, se on tosi ärsyttävää. Joskun on tuntunut että mitä enemmän sitä punastumista kelaa sitä enemmän punastuu. Jos yrittää olla ajattelematta sitä niin paljon niin elämä jotenkin normalisoituu hetkeksi. Ja pakottaa itsensä tilanteisiin joihin ei halua mennä. Minä ainakin psyykkaan itseäni tyyliin: " nyt on pakko mennä ja jos punastut ja jännität niin siitä vaan! ei siihen kuole. " En usko että kovin moni pitää punastalua kauhean pahana asiana, korkeintaan ajattelee että ahaa, tuo punastelee ja that's it.
Piti vielä sanomani, että jos jonkun sortin paniikki alkaa uhkaamaan jossain tilanteessa niin kokeileppa jotain ns. sijaistoimintoa. Esim. minä hypistelen vaikka jotain asiaa kädessäni, haen vettä (jos se on mahdollista siinä tilanteessa), kävelen/liikun vaikkakin vain muutaman askeleen. Se jostain syystä auttaa. Sama jos pitää jotain esitelmää niin on hyvä vähän liikuskella siellä edessä, tai edes vaihtaa painoa toiselta jalalta toiselle. Siinä keskittyy tietoisesti johonkin muuhun (edes hetkeksi), kuin ahdistavaa oloon.
Heippa!
Kuulostaa tutulta..Oletko aina punastellu vai alkoiko jossain tietyssä elämän vaiheessa?
Mulla alkoi vanhemman lapsen syntymän jälkeen ja tää on tosi kiusallinen tilanne. Mulla on sellanen työ et olen paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kans ja nykyään tuntuu, et annan itsestäni ihan typerän kuvan puhuessa jostain, kun tunnen et puna alkaa nousta" ni menee sanatkin sekasin.
Sama tilanne, esim. joku pieni tila , johon kerääntyy paljon porukkaa, kaupan kassa ym..
Helpottaakohan tää koskaan?
En ole kärsinyt koskaan punastelusta.Tiedän kyllä joskus punastelevani, mutta minä en välitä.Ajattelen, että josko tuo vaikka kaunistaisi(heh!) kalvakkaa pärstääni, kun en iholleni viitsi juuri meikkivoiteitakaan laitella. Joskus olen tavannut erilaisissa tilanteissa ihmisiä, jotka punastelevat. Onhan se toisinaan vähän kiusallista,kun joku punastelee, mutta ei se NIIN kauheaa ole kuin te punastelijat luulette! Jos punasteluttaa, niin antaa punasteluttaa sitten!Se EI haittaa. Olemme erilaisia ja sillä siisti!
Jep, juuri tuo on kaikista pahin, kun päivittäin on vain pakko olla ihmisten kanssa tekemisissä ja aina vaan punastelee. tai no, joku sanoo nyt, että hyvä asiahan se on... mutta ei tunnu siltä! Mulla on jaksoja jolloin ei punastuta, tai ainakin on hyvä fiilis ja tuntuu, ettei naama ole kuuma ja punainen. Mutta tuntuu, että ennen menkkoja jotenkin tää vaan tulee päälle, en pysty vaikuttamaan. Ihan hirveää, meikkikään näytä miltään, kun aina punottaa. Ja olen kärsinyt tästä jo ihan pienestä asti. Luokan edessä pidettävät esitelmät ja kaikki juhlat jne jne. Kamalaa!
Kai se vaan on meidän nyt pakko kestää ja uskoa tuota viimeistä kirjoittajaa...
Mitenkäs olisi vaikka lekurilla käynti? Jostain kuulin että beetasalpaaja auttaa ulkoisiin jännitysoireisiin.
Se on vain nuoruuden ongelmia. Minäkin olen seitsemänkymppinen enkä punastu ollenkaan.