yksi palsta lisää.
Unhoittaa.
Arvaat kai sen , usein sinua lämmöllä ajattelen
hauska .iloinen ja hassu olit
unhoita en koskaan.
:((
Unhoittaa.
Arvaat kai sen , usein sinua lämmöllä ajattelen
hauska .iloinen ja hassu olit
unhoita en koskaan.
:((
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
siksi unhoita palstaa ei ole olemassakaan;)
eipä sitä todella tarvitakaan
ja ei se toimis kuitenkaan ..
hetken helpotus..
olis vaan.
miehelle, mutta kaikki ne ilkeät sanat, joilla pilaillen kuvailin itseäni, niitä täällä haettiin, arvaa vain, viitsikö vastata?
..ei kannata otta viestejä täällä niin vakavasti.
monet ovat samassa jamassa ja puhuvat samoista kuvioista
itse en ole paljon kirjoitellut, lähinnä seurannut. joskus tuntuu niin tutulta jopa nimikirjaimia ja nimiä annettu jotka sopvivat
silti tiedän, etten itse ole niitä kirjoittanut, ja jotkut sekoittavat tahallaan, täällä ei asu totuus eikä elämä. purkupaikka ja siinäkin saa olla varovainen
oikeassa elämässä ne on selvitettävä
olen samassa jamassa... tuntu niin tututlta
juttuja, ne kertoo niin useasti samaa, mitä on laittanut ja sitten olen kirjoittanut muutaman viestin ja vähän ajan päästä olen lukenut samanlaisia jo joku aika sitten kirjoitettuja, siksi hölmönä katson kellon ajat ja päivät. Mulla on niistä niin hassu käsitys, ettei me olla täällä ainoita, vaan Suurempi voima hallitsee meitä ja muistuttaa meitä joskus asioista, mitkä tuntuvat joskus hyviltä ja joskus vaikeilta ja niin on ihmissuhteissakin. Esim. Siskoa ei voi käsittää, mutta J.Meyer kertoo kirjassa näistä, oli tv7:lla.
jo väänsin, niin oli tuttua..mutta sitten jo huvitti etten voi laittajaa tietää..mutta sainpahan selvitettyä itselleni sen mitä en ole jotenkin uskaltanut edes ajatella, tai olen, mutten uskaltanut antaa tunteiden viedä..koko ajan olet ollut niin lähellä, toisaalta kaukana Mies..
tuntui niin tutulta, täällä myös!
Eihän tosissaan kannata ottaa, vaan joskus toivoisi että osuisi kaksi toisiaan kaipaavaa ja kaksi jotka ei voi unhoittaa kohdalleen.
Mistähän se johtuu että asioiden kertominen onkin niin hankalaa kasvotusten!
Ollaanko me ylpeitä?
Niin haavottuneita, että yksikin haava lisää tutuisi kovin kurjalta! Miten lie....
http://www.youtube.com/watch?v=sNX_-AgylPQ