Niin eli kun meillä on tuon miehekkeen kanssa syntynyt pientä kinaa siitä, että mikä rotu.
Mies haluaa, että koirassa on luonnetta ja kokoa ja että se "näyttää koiralta". Minä taas haluaisin pienen/keskikokoisen koiran, jota voisi tarpeen niin vaatiessa kantaa sylissäkin. En mitään chihuahuaa ala ottamaan, se on joo liian pieni. Melkein kuin iso rotta...
Eli, mitä rotua suosittelette? Ja kannattaa huomata tuo, että se todellakin olis ihan eka koira, ja minkäänlaista kokemusta koulutuksesta tms ei ole etukäteen. :)
Mies haluaa, että koirassa on luonnetta ja kokoa ja että se "näyttää koiralta". Minä taas haluaisin pienen/keskikokoisen koiran, jota voisi tarpeen niin vaatiessa kantaa sylissäkin. En mitään chihuahuaa ala ottamaan, se on joo liian pieni. Melkein kuin iso rotta...
Eli, mitä rotua suosittelette? Ja kannattaa huomata tuo, että se todellakin olis ihan eka koira, ja minkäänlaista kokemusta koulutuksesta tms ei ole etukäteen. :)
Vastaukset 32
Vanhimmat
tässä muutama
englanninbulldoggi -> keskikokoinen ja vankka. kävelylenkit riittää ei vaadi harrastuneisuutta. tämä näyttää jo koiralta, miehesi ehkä tykkää?
griffon belge -> normaali koulutettavuus, ei vaadi harrastuneisuutta. oikea vässykkä nysverö.
lagotto romagnolo -> kts edellinen. ruma mutta sopiva aloittelijalle.
petit brabancon -> rottakokoinen mutta helppo koulutettavuus. ihmisystävällinen ja vaivaton turkki.
Älkää edes selailko mitään palveluskoiria (kuten dobermanni, rotikka, saku) ne eivät sovi aloittelijoille vaikka ovatkin eniten koirannäköisiä.
Toinen ryhmä on laumanvartijat mikä on ehdoton ei aloittelijoille.
Katsokaa pienikokoista/keskikokoista ja rauhallista koiraa.
roduista en tiedä mutta lagoton kohdalla olet väärässä. Ulkonäöstä ei voi kinata, jotkut on rumia, vähän riippuu miten trimmattu. Vaatii paljon virikkeitä, paljon aikaa, turkin kanssa oma hommansa. Eikä oo todellakaan mitään nysveröitä. Ovat itseasiassa aika kovapäisiä, jotkut ainakin. Kilttejä toki mutta luonnetta löytyy.
on kaunis ja mukava pieni paimenkoira. Pysyy mukana pitkilläkin lenkeillä maastossa, ja on suhteellisen helppo koulutettava. Paimenkoirana se on palveluhaluinen, tottelevainen ja kiinnostunut laumansa (ihmistensä) tekemisistä. Lue lisää shetisten sivuilta shetlanninlammaskoirat.fi
Kannattaa myös vierailla Suomen kennelliiton sivuilla sillä sieltä löytyy paljon asiaa.
Mukavia ja teille sopivia rotuja on paljon eli on vain se valinnan vaikeus :)
koiraksi labbis :) se on mukava ja helppo koira vaikka kurin se vaatii seki ettei temppuile, ja tietenki virikkeitä ja liikuntaa tarvii palio ja sen kans voiki melekee mitä tahansa touhuta :) mutta melekee mihi rotuun tahansa päädyttekin nii ehottomasti narttu ekaksi koiraksi =)
Koirista jokainen rotuun, ikään tai sukupuoleen katsomatta on persoona -omanlaisensa ainutkertaisuus. Kukaan ei voi sanoa ennakolta että uros olisi narttua vaativampi tai toisinpäin, sillä osat voivat mennä ja hyvin usein menevätkin toisin.
Meille ensimmäiseksi koiraksi otettiin uros (paimenkoira) eikä ongelmia ole ollut minkään asian suhteen. Herra on luonteeltaan kuin lammas jonka voi halutessaan vääntää solmuun ja silti häntä heiluu tyytyväisyyttä! Poika haluaa miellyttää ja olla kuulolla -hallittavuuden tai johtajuuden kanssa ei ole tarvinnut taistella koskaan. Sisar onkin sitten jo aivan toista maata ja on osoittanut kaapin paikan jo pennusta saakka. Meidän lupsukkamme on meille SE koira. Sitä ei korvaa koskaan mikään tai kukaan.
Kannattaa käydä katsomassa pentuja pentulaatikolla ja tarkkailla pentujen käytöstä. Myös kasvattaja voi pentujensa asiantuntijana auttaa suuresti kuvaillessaan millaisia yksilöitä lauma sisällään pitää. Pointti on kuitenkin se, ettei kannata jättää uroksen ottamista vain siksi että muut pelottelevat kuinka haastavia ne ovat. Ei nimittäin kukaan voi mennä takuuseen sellaisessa asiassa.
Onnea koiran hankintaan!
hyviä ja helppoja rotuja isoissa koirissa on newfoundland, berninpaimenkoira ja leonberg. noista ehkä sillä leonbergillä on eniten sitä luonnetta, mutta muuten ystävällinen. ai niin ja landseer myös. hyviä koiria. ja tietenkin bokseri, vaatii kyllä myös ehkä osaavaa kättä. kultainen noutaja iha kiva ja suht helppo kanssa :) novascotin noutaja.. selatkaa erillaisia noutajia ja vertailkaa. tehkää iltasanomien hauvakoneella vaikka testi mikä koirarotu sopii kummallekkin :)
Eikös kriteeri ollut, että sylissä kannettava? ;D
Miten olisi kääpiösnautseri? Se on jämäkän näköinen pikkukaveri. Saattaa kuitenkin olla vähän jääräpää luonne, näin olen ymmärtänyt.
kyllä se vahva mies (ja nainen) nöffinkin sylissään kantaa...tosin tiijä sitä että kuinka pitkälle :D
Missään "yleisissä" paikoissa ei tätä rotua mainosteta, joten pakko pistää pari sanaa sen puolesta:
PORTUGALINPODENGO
Podengoa löytyy Suomesta sekä pienenä (säkä 20-30cm) että keskikokoisena (40-55cm, hieman harvinaisempi), ja olisi sopii aika mahtavasti tuohon "luonnetta, näyttää koiralta & (melkein) pieni" -määritelmään. Mieltymysten mukaisesti podengoa löytyy sekä karkea- että lyhytkarvaisena, joten.. ;)
Podengossa on omalla tavallaan haastetta, mutta onhan niitä vähän jokaisessa rodussa. Liikaa en viitsi mainostaa, sillä aikalailla kotiinpäin vedän, onhan meilläkin jo kolmisen kipaletta näitä banaaniaivoja! :D Kannattaa tutkiskella rotuyhdistyksen sivuja, googlettamalla löytyy.. (On muuten vielä lisättävä, että tuo "näyttää koiralta" -kriteeri täyttyy, todisteena mm. se että käyttävät Hollywuudissakin keskaripodengoja "kadun koirien" rooleissa.. ;))
Suomenpystykorva, se on perinteinen koiran näköinen koira, keskikokoinen, hyvätapainen ja pakottaa soffaperunankin lenkille, ulos luontoon.
Ei niitä tässä maassa ole turhanpäiten joka torpassa pidetty. Siitä saa seurakoiran tai mettäkoiran, eikä kouluttaminen ole kumpaankaan tehtävään ylivoimaisen vaikeaa. Aloittelijallekaan.
Ja mikä komeampaa kuultavaa kuin pystykorvan haukku korpikuusikossa (tai keskuspuiston näreikössä)? Sen suomalaisempaa ei ole.
Suomenpystykorvat ovat kaikkea tuota kun kuvailit, mutta on syytä myös muistaa, että se on hyvin haukkuherkkä.
Haukkumaton pystykorva-lintukoira on mahdoton yhtälö. Jos siis haukkuminen/haukkumattomuus on tärkeä kriteeri.
Ja hyvin kaunis koira!
Ei se nyt mahdoton yhtälö sentään ole, varsinkin jos pidetään mielessä että muutkin koirat haukkuu...
Ittellä on suomenpystis ja asutaan kerrostalossa eikä sisällä enempää ääntelehdi kuin naapurin pekingeesit.
Vähä tavallista rankempi opetettava hillitsemään kielenkäyttöään se kyllä oli. Mutta päivä parvekkeella sen kanssa riitti. Hau ja sisään, partsille takasi vasta kun lupa. Sama sisällä: hau ja eteiseen sekä luvan kanssa takaisin.
Mettässä ja ulkona asia sitten toinen, mutta kyllä sitä ukkosenpojan jyrinää kelpaa kuunnella kuusikossa.
Suomenlapinkoira / Paimensukuinen lapinkoira
linkit: http://www.paimensukuinen.fi/
http://www.lappalaiskoirat.fi
Itselläni on mieheni kanssa ensimmäisenä koirana paimensukuinen lapinkoira, enkä ole hetkeäkään katunut päätöstä =) tutustu rotuun, ihastut varmasti (keskikokoinen rotu)
Olen itse lukenut näistä, jotka kiinnittivät oman mielenkiintoni:
* Shetlanninlammaskoira "sheltti"
* Schipperke "laivakoira"
Mutta ehdottomasti suosittelen paimensukuista lapinkoiraa.. =)
Samaa mieltä kanssasi, ihania koiria.
Hauvakonekin suositteli minulle mm. schipperke-rotua.
Välillä on niin ikävä omaa koiraa, mutta sitten pitää taas ottaa järki käteen ja tyytyä hoitokoiriin.
helpompi kouluttaa kuin muut terrierit ja ei omaa sillain metsästysviettiä ja omaa luonnetta mukavasti ja on koiran näköinen myös miehen ulkoilutettavaksi.
Ekaksi kannattaa miettiä mitä on valmis koiran kanssa tekemään, onko valmis pitkiin lenkkeihin,millaiseen koulutukseen on valmis, HUOM! Joka koira tarvitsee koulutusta oli iso pieni keksikokoinen ihan mikä vaan, koulutettava on.
Seurakoira vai harrastus kaveri ja mikä harrastus?
Turkinhoito, pitkä- lyhyt vai trimmattava, säänkesto= ulkokoira vaiko sisäkoira.
On paljon asioita jotka kannattaa miettiä ennenkuin alkaa pohtia rotua, koska se hienon näköinen ja hyvin käyttäytyvä koira kaupungilla saattaa olla sellainen ettei välttämättä sovi teidän tarkoituksiinne.
Totta kai kaikilla on mieltymykset koiran ulkonäköön ja kokoon, mutta rotuja on niin paljon että kannattaa harkita se tarkoitus ensin ja se mitä on valmis koiran kanssa tekemään.
Itse en ole sitä mieltä ettei palveluskoira sovi ekaksi koiraksi, se sopii ihan hyvin kunhan ottaa selvää mitä ne vaativat ja miettii tarkoin onko valmis siihen.
Mieti ensin mitä olet valmis panostamaan koiraan ja mitä koiralta haluat, sen jälkeen vasta mieti mikä olisi sopiva rotu.
Ja kun olet rodun löytänyt, etsi kasvattajia ja juttele heidän kanssaa, pyydä että pääset tutustumaan koiriin ja kysele, katsele,älä luota pelkästään rotumääritelmän kuvauksiin, koska koirat ovat yksilöitä ja rotumääritelmä on se millainen koiran haluttaisiin olevan ( yksikään koira ei ole täysin sen määritelmän mukainen)
heips!itselläni oli ensimmäisenä koirana sheltti(shetlanninlammaskoira)
ja pärjäsin todella hienosti sen kanssa ja pärjään edelleenkin.:)
sheltti on mielestäni erittäin helppo kouluttaa ja on aivan mahtava erilaisiin harrastuksiin ja sylikoiraksikin.:)
mutta päätöshän on teidän tietysti minkä rodun valitsette.:)
nyt sitten sain saksanpaimenkoiran toiseksi koiraksi ja on jo puolitoistavuotias mutta kumminkin, mielestäni aivan ihana pakkaus tämäkin.mutta vaatii kokemusta kylläkin ja liikuntaa/aktiviteetteja.
kannattaisi ehkä harkita tälläistä hieman vanhempaakin koiraa joka on jo koulutettu?:)
mutta siinä mielessä sheltti on hyvä ensimmäiseksi koiraksi koska ei kummiskaan vaadi kamalasti liikuntaa, mutta itse rakastan liikkua niin vienkin sitten pitkille lenkeille..:)
ja olen pienestä pitäen halunnut tuon sakemannin, ja nyt kun sain sen olen kyllä aivan hullaantunut rotuun.mutta tosiaan niinkuin sanoin ei kannata ensimmäiseksi koiraksi harkitakkaan.itselläni sen verran kokemusta sakuista on että nyt oli sitten hyvä aikakin ottaa.koira setterinä kun olen toiminut ja sensellaista että on noista vaikeammista kokemusta.ja muistan kun olin kouluttamassa ystäväni sakua (pepeä) niin hän oli niin juntti kuin olla ja voi. mutta sainhan siitä silti yhteiskuntakelpoisen kumminkin.:) mutta tosiaan suosittelen shelttiä. mutta kannattaa miettiä juurikin niitä turkin laatuja ja että minkälainen aktiviteetti taso koiralla on.:)
onnea koiran etsintään!
"Idulin" tekstissä oli jo ideaa. Pitää miettiä ulkomuotoasioiden lisäksi tarkkaan mitä sen koiran kanssa on valmis tekemään,mitä sille koiralle voi tarjota, mitä odottaa siltä ja luonteelta yms.
Kärjistetty esimerkki: jos asuu Etelä-Suomessa kerrostalossa niin ehkä vetokoiraksi tarkoitettu Siperian husky ei ole oikea valinta.
Minusta jotkut ehdotukset olivat aika yllättäviä. Jättäisin ne ihan omaan arvoon.
Itse en lähde rotuehdotuksia latelemaan.
Tehkää tarkka lista siitä mitä haluatte koiralta ja ennen kaikkea mitä te voitte antaa koiralle.
Jos ette pysty tarjoamaan metsästysrotuiselle koiralle rodunomaista toimintaa, hylätkää sen rotuiset, jos ette pysty tarjoamaan koiralle kunnon peruskoulutusta, hylätkää sen rotuiset jotka sen ehdottomasti vaativat.
Huom. Useista roduista sanotaan että ei ekaksi koiraksi. Mutta jos omistajat vain etukäteen ottavat selville minkälaisen koulutuksen koira tarvitsee ja ottavat sen kasvattajalta joka tukee ja auttaa sen koulutuksessa, on tämäkin ihan mahdollista.
Sitten kirjastosta käteen koirarotujen kirja ja eikun selaamaan. Netistä sitten voi etsiä rotuyhdistysten sivuja ja lukea tarkempaa selostusta roduista.
Ehdottaisin myös että katsotte jonkun kaikkien rotujen koiranäyttelyn kennelliiton sivuilta ja menette sinne kiertelemään ja katselemaan koiria livenä. Siellä on hyvä kehän jälkeen haastatella omistajia ja kasvattajia.
Jos kiinnostaa koiran kanssa harrastaa esim agilityä, voi mennä kisoihin katsomaan mitä rotuja siellä vilistää jne.
Tarkkaa tutkimustyötä mitä koiraltaan haluaa ja lisäksi kannattaa selvittää rotujen sairaudet. Toisissa enempi perinnöllisiä sairauksia ja allergioita. Erkoisruokavaliot lääkitykset ja operaatiot voivat maksaa todella paljon ja joitakin ei edes vakuutus korvaa... Itse olen vinttikoiraihminen...
miten aktiivisia ihmisiä olette ja onko teillä tavoitteita?Haluatteko harrastaa ja kilpailla koiranne kanssa? Vai onko kenties koiran hankinta enempi itsetunnon kohotusta? Ensimmäiseksi koiraksi sopii hyvin noutajanarttu.Noutajat ovat helppo hoitoisia,eivät räyhää ja ovat muutenkin sopuisia,mutta vaativat päivittäin reipasta liikuntaa ja aivovoimistelua,eli koulutusta.Jos olette aamu-unisia ja viikonloppuina on kivaa bilettää,silloin ehdottomasti paras rotu löytyy esim.Anttilan leluosastolta,paristokoira.
Mite tuo aamu-unisuus ja baaris käynti vaikuttaa koiran ottoon? Tietysti jos paremmin viihtyy baaris ku kotona ni sit kyllä. Jos aamul nukutaa pitkää ni sit yleensä myös valvotaa pitempää eli koira käy sit myöhemmin illalla ulkona. Ja kyllä koiraihmiset käyvät varmasti välillä baarissa...
Kohdallani iltavirkku muuttui aamuvirkuksi koiran hankkimisen jälkeen: herään klo 06 että ehdin käydä koiran kanssa ulkona hyvin ennen kouluun/ töihin menoa, sekä yötyöt vaihtuivat ilta- ja viikonlopputöihin että pääsen nukkumaan ajallaan klo 21-22 maissa. Mieli on virkeämpi, jaksan enemmän ja opiskelutkin sujuvat kaiken muun lomassa! Ennen pikkuherraa tällainen päivärytmi ei olisi tullut kuuloonkaan ja kun koiruus kotimme valloitti, kääntyi kaikki kuin huomaamatta näin. ;)
Baarissa käynnistä sen verran, että itseäni niissä oleskelu ei kiinnosta lainkaan, mutta jos joskus menen jonnekin, varmistan että koiralle on hoitaja siksi aikaa kun olen poissa. Koira on yksin n.2-7h/ pvä joten en missään nimessä halua että se jää myös yöksi yksikseen kotiin.
Eihän siellä baarissa koko yötä tartte kukkuu..ite en kyl käy baareis ku muutaman kerran vuodessa jos sitäkää ja aamullaki kuuden jälkee jo pitää herätä. Mut pointti oli siis se et aamu-unisuus ja baaris käynti ei oo esteitä koiran ottamiselle.
Eli on tullut monenlaista kysymystä siitä, että kuinka aktiivisia ollaan, minkälaista turkkia halutaan yms, joten tässäpä teille vastaukset:
- Turkki olis hyvä olla ei trimmattava, koska siitä ei kummalaakaan ole mitään kokemusta ja ei olla halukkaita maksamaan esim. muutamiakaan kymmeniä eurja siitä trimmauksesta, jos se esimerkiksi täytyy suorittaa joka toinen kuukausi. Tykkään sellasista, joilla on pitkä ja melko näyttäväkin karva, mut sit taas irtokarvat on jotain, mikä vois jäädä pois, ainakin suurimmalta osalta. Mahdoton yhtälö, eikö?
- Aktiivisuudesta sen verran, että ei olla kauheen ulkoilma ihmisiä, kun musta ainakin tuntuu ettei siellä ole mitään tekemistä... Mutta nyt jos ja kun se koira ois tulossa, niin silloinhan sitä tekemistä löytyisi,, kun saisi sen kanssa siellä ulkona riehua. Eli tykkään kauheasti ulkoilla koirien ja muidenkin eläinten kanssa. Päivässä koira saisi ehkä n. 5min pikku pissatukset aamulla ennen töihin lähtöä, kun kotiin tullaan, joku 0,5-1h ja sit illalla joku vartin lenkki. Ja siis noi lenkithän olis sellasii normi kävelyy ja juoksemista riehumiset ja pallon/kepin haku yms.
- Ymmärrän kyllä, että jokainen koira vaatii ainakin sen peruskoulutuksen ja olen varma, että sen se tulee saamaan. Vähintään. Eikä haittaa, vaikka oliskin haukkuherkkä, koska omakotitalossa asutaan ja kyllä me luultavasti saatais se haukku kitkettyä siitä pois.
- Koiran kanssa missään näytteilyissä ei varmaankaaan aleta käymään, mutta jonnekkin matcshow juttuihin voitais mennä muutaman kerran, ihan jo senkin takia että vähän tottuu otisiin koiriin. Sitten mä oon kauheen innostunut tosta agilitystä, että sitä nyt tossa omalla (isolla) pihalla varmaan tulis hommailtua aika paljonkin, mutta kilpailuihin mulla ei ole sen enempää kiinnotusta. Joku kurssi saatetaan käydä läpi.
Olen nyt löytänyt sellaisen rodun, kuin Mittelspitz, joka vaikuttaa oikein mukavalta rodulta, niin luonteensa kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Siitä ollaan pikkusen tuon miehenkanssa puhuttu ja ihan hyvin se näyttää suhtautuvan. Ei kuulemma ole edes kovin paljoa liian pieni! Tietenkin hän oli heti ehdottelemassa tätä grosspitziä, mutta kattoo nyt sitte, näytti tykkäävän mittelistäkin. :)
Mitäluulette, olisiko tää mitteli oikea rotu meille?
Kysymys: Kuinka monelle koiralle tuo liikunta määrä riittää?
"Päivässä koira saisi ehkä n. 5min pikku pissatukset aamulla ennen töihin lähtöä, kun kotiin tullaan, joku 0,5-1h ja sit illalla joku vartin lenkki."
Huom! kaikille koirille ei onnistu tarpeiden tekeminen 5min, jotkut tarvii 15min.
Ihan nättejä on mittelit ja grosserit, mutta oletko miettinyt seuraavaa yhtälöä:
Syksy, pieni koira, tuuhea turkki - kuraa, kuraa ja kuraa...
Ellet ole todella siivoushullu niin kannattaisi ehkä miettiä hiukan isompaa ja pikkuisen vähemmän tuuheaturkkista versiota.
Suosittelen edelleen kotoista pystykorvaamme; ei liian paksua, kuraantuvaa turkkia, mutta silti kuin pehmonalle. Oppii helposti tavoille.
Mainitit että ette ole ulkoilmaihmisiä, en minäkään ollut ennen, ja samasta syystä kuin sinä. Vaan toisin on nyt kun haukku tuli taloon.
Ainoa mikä puhuu hiukan vastaan ehdotustani on tuo mitä sanoit sen ulkoilutuksesta. Me tehdään nimittäin vajaan kilsan lenkit aamulla ja illalla ja siinä välillä tehdään kunnolliset 2,5-4 kilsasn lenkit 2xpäivässä. Eli ulkoilua koirani saa ainakin 3 tuntia päivässä. Ja viikonloppusin vielä enemmän.
Pystykorvan kouluttaminen on suhteellisen helppoa, mutta vaatii tiettyä periksiantamattomuutta. Jopa turhan haukkumisen saa siltä vähenemään (tarvitseeko edes poistaa?).
Ainakin oma yksilöni on innokas oppimaan kaikkea uutta ja luulen että saisin sen vaikka aqilitya oppimaan...Ainakin tuo pujottelee hyvin ja mielellään hyppii sohvan selkänojilla ja muualla. Mutta kaupunkia ja sen suuria ihmisjoukkoja se näyttää stressaavan, joten en tiedä kuinka kävisi niissä kisoissa.
Omien koirieni kanssa aamulla kunnon kävelylenkki jotta tarpeensa saa tehtyä (tarttee vaan jaksaa herätä normaalia aikaisemmin!) ja päivällä samanlainen heti kun joku ihmisenpuoli kotiin tulee. Iltalenkki oli/on koirasta riippuen 5-10km ja vielä nukkumaan mennessä iltapisut.
Tarkoitin tuolla viisminuuttisella lähinnä sitä, että saa tarpeensa tehtyä. Sitte toki viikonloppuna enemmän :))
Oikeastaan, pistän liikuntahomman kokonaan uusiksi, tässä uusi "lista":
Aamu,
5-15min, riippuen ihan siitä, kauan jaksan olla pihalla ja muutenkin kuinka kauan koiralla menee tarpeiden tekemiseen.
Päivä (kun tullaan töistä),
Pitkä lenkki, 2-4km ehkäpä.
(Iltapäivä,
ks. "Päivä")
Ilta,
ks. "Aamu".
Tuo suluissa oleva iltapäivä tarkoittaa, ettei sitä aina välttämättä joka päivä tehdä, mutta yleensä.
Kuulostaako paremmalta?
Joku asia nyt pisti silmään tuossa ulkoilutus asiassa, voin vaikuttaa nipolta, mutta tarkoitus ei ole se :)
teidän täytyy itse miettiä kuinka paljon te haluatte ja jaksatte ulkoilla, ei sitä mitä jotkut muut tekee tai sanoo.
Koska kuitenkin te olette ne ihmiset jotka sen koiran kanssa elätte ja olette, koira tarvitsee koko elämänsä ajan sitä ulkoilua ja liikuntaa ( minkä varmasti tiedät) mutta hyvin usein se alkuinnostuksen jälkeen saattaa jäädä vähemmälle jos ei muutoin ole tykästynyt ulkoilija.
Varsinkin kurjilla ilmoilla se on monen monta kertaa aika pakkopullaa jos vain koiran takia siellä käy.
Toisaaltaan koira on tapaeläin ja tottuu erilaisiin oloihin ( en tarkoita että koiraa ei tarvitse liikuttaa) eli ei kaikki koirat välttämättä vaadi niitä 10 kilometrin lenkkejä ja runsasta liikuntaa, joskus voi vallan hyvin olla lyhyelläkin lenkillä.
Ja jos on hyvät mahdollisuudet viedä koiraa esim. metsään niin siellä touhuaminen ja juokseminen on erittäin hyvää liikuntaa.
liian vähän liikuntaa! Hei haloo, VIISI MINUUTTIA AAMULLA!!!!??? Ja tiedätkö ollenkaan miten VALTAVASTI pystykorvista lähtee karvaa, varsinkin karvanlähtöaikaan?! Karvat pölisee ja kura roiskuu... Kun turkki sitten kuivuu sisällä, hiekkaa on kilotolkulla lattioilla...
..ja atleettista,niin isovillakoira olis parhaasta päästä sekä venäjän vinttikoira toisena vaihtoehtona.
Borzoi syliin ja menoks!