Mulla on ihan jees poikaystävä, ollaan oltu yhdessä jo kohta 6 vuotta ja se kyl näkyy...Koko ajan mä kaipaan jotain enemmän. Mä kaipaan pitkiä keskusteluja, hellyyttä, käsi kädessä kävelyä, rajua rakastelua, hulluttelua...kaikkee sitä, mitä en kultsiltani saa. En ikinä haluu pettää sitä, vaikka ajatuksissani niin teenkin. Mä en oo onnellinen tässä suhteessa ja tiedän, ettei tää tästä muutu, koska poikaystävä ei suostu muuttuun. Mut en uskalla lähtee, ku pelkään, ettei sellasta rakkautta oo olemassakaan, mikä sais tunteen niitä mielettömiä tunteita, joita on vaan mun mielikuvituksessa...Ehkä mä oon vaan pimahtanu romantikko kuvitellessani, et jokaiselle löytyy se oikee, jonka tuntee, ku se kävelee vastaan...
Should I stay or...
Sitä oikeeta odotellessa...
7935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihminen on ihme olento. Sitä saavuttaa jonkun asian (vaikkapa uskollinen rakkaus) mutta haluaa aina vain enemmän. Olet ilmeisesti puhunut jätkäsi kanssa kyseisestä asiasta kun sanoit ettei se suostu muuttumaan. En suosittele eroamista, mutta on parempi olla yksin kuin suhteessa joka ei välttämättä toimi. Eipä sitten tarvitse vanhana voivotella et on missannut jotain. Oliko jo alkuaikoina samanlaista vai onko se "kiihko" vain ajan myötä laimennut? Jos näin on, en ymmärrä miksi ei miehesi keksi mitään repäiseviä juttuja (en tarkoita pervotouhuja), vaan esim. sopivan rajusti edestä ja takaa ja sivulta tms.? Pitäis luonnistua jotenkin jos on vain mielikuvitusta... Itse en koskaan kangistu kaavoihin missään asiassa ja itsensä toistaminen on todella perseestä. Samaa rataa päivästä toiseen, ja paskat! Toivottavasti tästä on edes vähän apua ongelman ratkaisussa.
Kaikista suhteista katoaa jossain vaiheessa se ensi ihastumisen huuma. Suhteesta tulee väkisinkin osa arkipäivää ja silloin se vasta testataankin, että kestääkö 'rakkaus'. Kai käsität, että vaikka vaihtaisit kumppania, sekin suhde tasaantuisi jossain vaiheessa. Jos elo kuitenkin maistuu puulta, parempi lopettaa suhde nyt kuin huomata 40-ikuisena, että ero on edessä. Kannattaa kyllä punnita suhdetta tosissaan ennen kuin päädyt eroon. Hyvä, ettet ole sortunut varsinaiseen pettämiseen, koska se ainakin tuhoaisi suhteenne.
Yksi juttu vielä, sanot, että poikaystäväsi pitäisi muuttua? Helposti, kun aletaan kaatamaan kaikki syy suhteen laimenemisesta toisen niskaan, niin ajaudutaan umpikujaan. Voithan sinäkin tuoda suhteesenne uutta eloa, eikös sen pitäisi olla molempien tehtävä? Kannattaa keskustella asioista, mitä sinä haluaisit, mitä poikaystäväsi haluaisi, eikä vaan muhia asioita ja mököttää asioista yksinään.
Erittäin hyvin sanottu. Kuusi vuotta on pitkä aika nuoren ihmisen elossa joten siinä ajassa on jo toivottavasti varsinaiset seurustelun "esteet" purkautuneet.
Meillä oli hieman samantyylinen tilanne kotona ja siitä ollaan selvitty keskustelemalla.
Osa ristiriidoista johtui yksinkertaisesti väärinkäsityksistä(?). Esim. niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kävelyllä käynnistä oli kasvanut pikku hiljaa suuri asia hiljaisen mielessä (minä en jaksanut usein pitkän päivän jälkeen enää kävelylle "tuo vihaa kaikkea ulkoilua") jnejne...
Teillä Reginankyllästämillä emännillä on tosiaan usein hieman epärealistiset käsitykset elämästä. Tottakai löytäisit itsellesi vatsanpohjaa suloisesti kutkuttavan ihastuksen joka vaikuttaa täydelliseltä mieheltä. MUTTA! laskepa jälleen kuusi vuotta eteenpäin. Sinun pitäisi lähteä nollasta rakentamaan parisuhdetta joka saattaisi osoittautua mahdottomaksi. Nyt sinulla on sentään kuuden vuoden kokemus siitä mitä teillä on ja sen pohjalta on helppoa kehittää suhdetta.
Uskon että keskustelemalla te saavutatte tietyn ymmärryksen tason, jolloin moni asia joka sinua harmittaa, korjaantuu itsestään.
Esimerkiksi valituksesi seksistä ja sen rajuudesta(?!)
Entäpä jos itse otatkin ohjat käsiisi ja viettelet miehesi. Sillä tavalla pystyt varsin graafisestikin *:-)* ilmaisemaan sen miten tahdot itseäsi käsiteltävän....
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Jatka eteenpäin, jos olet varma et tää jätkä ei ole se oikea. En takaa, et kaikki sujuis niin kuin saduissa, mut jos et ole onnellinen niin vaihda maisemaa. Älä tyydy tuohon tunteeseen, sä taidat tukahduttaa tunteesi...tässä näin lyhyesti ja ytimekkäästi. Tsemppiä!
Vanha suomalainen sananlasku:
koskakaan ei ole hyvin, jos ei ole nälkä niin paskattaa...
ensin suhteelta halutaan pysyvyyttä ja sitoutumista ja kun se saavutetaan aletaan haikailemaan "suuria tunteita". Ihminen ei liene koskaan tyytyväinen.
Toisaalta mitään ei saa jos ei ole valmis tekemään työtä sen eteen. Vai odotatko mieheltäsi tulista rakastamista jos itse makaat patjalla kuin lahna ja valitat miehesi käytöstä jatkuvasti.
Se miksi jotkut pysyvät naimisissa perustuu siihen, että opitaan sietämään toista hyvässä ja pahassa.
Toisaalta voit olla onnellisempi jonkin toisen kanssa, mutta myös onnettomampi. Otatko riskin vai pelaatko varman päälle, valinta on ainoastaan sinun...ja tämä elämä on ainoasi.
Tilanteeni on aika lailla samanlainen kuin allekirjoittaneella. Viisi vuotta olemme seurustelleet ja seksielämä on tympinyt jo pari vuotta. Mieheni ei koskaan ole tehnyt aloitteita ja on todella mielikuvitukseton näissä asioissa. Nyt viimeisestä kerrastamme on jo yli puoli vuotta. Kaikki täällä palstalla neuvovat, että tee jotain, viettele miehesi, osta uudet alusvaatteet yms. Mutta jos viisi vuotta olet itse tehnyt kaikki aloitteet, ei tunnu reilulta suhteen ollessa kriisissä joutua yksin korjaamaan sekin tilanne. Eikä se sitä paitsi yksin onnistukkaan ilman toisen osapuolen panosta. Minua ainakin alkaa kyllästyttämään, olemme vain kämppiksiä mieheni kanssa. Lisäksi olen jo mennyt tavallaan pettämään miestäni (suudellut ja pitänyt muuten yhteyttä). Halusinkin kysyä kun joku tuossa mainitsi, että ei kannata ainakaan mennä pettämään, että mitä se nyt enää tässä tilanteessa asioita pahentaa?? Tottakai jokainen ainakin yleensä harkitsee pitkään suhteensa laatua, ennen kuin eroaa, mutta ei selibaattikaan kovin hauskaa nuoresta ihmisestä ole! Kommentteja kiitos!
selvä tapaus. Jos miestäsi ei ole seksi kiinnostanut PUOLEEN VUOTEEN (?) niin kyseessä on ihan selvästi joko
a) hänellä on joku toinen
b) hän on homo
c) hänellä on "ongelma"
olen itsekin ollut suhteessa, jossa ei ole ollut rakkauden hiventäkään ja ei se seksielämää mitenkään ole häirinnyt. Miehen luontaisiin vietteihin ilmeisesti kuuluu, että kassit on tyhjennettävä tasaisin välein. Itselläni on ainakin selviä keskittymisongelmia jos olen yli 2viikkoa ilman...
Olet oikeassa, selibaatissa ei todellakaan tule olla. Hoida homma kuitenkin reilusti toista kohtaan ja eroa ensin ja vedä hame korviin vasta sitten...