Eli laittaisitteko tähän minkälaisia kohtauksia teillä on ollut (kauan kesti, mistä alkoi, missä tuli) ja kauan teillä on ollut epilepsia yms..
Mulla tuli ensimmäinen kohtaus tämän vuoden helmikuussa kun olin 29vko:lla raskaana..sairaalassa vietin sitten 11pvää tutkittavana ja ilmeni paikallisalkuinen epilepsia.
Helpolla olen päässyt toisaalta kun lukee joidenkin teidän juttuja..
Tällä viikolla tuli sitten taas 2 kohtausta (eli ½ v edellisistä), rankan kuntojumpan jälkeen tulin kotiin ja tunsin oireita ja siinä sit meni taju..Oli kestäny 10min ja siitä ku en ollut ehtinyt virota nii alkoi jo toinen(kesti 20min), niin heti silloin mieheni soitti ambulanssin joka vei mut pariks tuntii sairaalaan..
Mua ainakin pelottaa suunnattomasti..
Mulla tuli ensimmäinen kohtaus tämän vuoden helmikuussa kun olin 29vko:lla raskaana..sairaalassa vietin sitten 11pvää tutkittavana ja ilmeni paikallisalkuinen epilepsia.
Helpolla olen päässyt toisaalta kun lukee joidenkin teidän juttuja..
Tällä viikolla tuli sitten taas 2 kohtausta (eli ½ v edellisistä), rankan kuntojumpan jälkeen tulin kotiin ja tunsin oireita ja siinä sit meni taju..Oli kestäny 10min ja siitä ku en ollut ehtinyt virota nii alkoi jo toinen(kesti 20min), niin heti silloin mieheni soitti ambulanssin joka vei mut pariks tuntii sairaalaan..
Mua ainakin pelottaa suunnattomasti..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi kukaan ei kerro?
Pitäisikö olla kirjautunut vai mitä, kyllä voin kirjautuakin jos sitten kerrotte?
En vaan tunne ketään jolla olisi epilepsia ja olen aikas yksin tämän kanssa toisaalta..Onneksi on ihana perhe.
on ollut ja tullut koettua. Olen sairastanut epiä yli 20 vuotta, joten on niihin vuosiin mahtunut oireita. Poissaolokohtaukset on "normaalia" arkea, tuntuu, että ikä ja hormoonitoimintojen muutokset tuo niitä lisää, tai lääkitys ei enää tehoa samanlaisesti em. syistä. Mutta kyllä epin kanssa oppii elämään, voimia ja hyvää syksyä.. Kannattaa mennä jonnekin vertaistukiryhmään, niistä oli ainakin itselle apua alkuvaiheessa, kun olin ihan "pihalla"
Minulle tuli epilepsia aivoverenvuodon takia.
Olin myös raskaana. Siinä oltiin lähellä kuolemaa. Epilepsia tuli sitten parin kuukauden jälkeen. Tästä on kulunut 14 v. Pisin kohtaukseton jakso kesti 7v. Minulla on aurallinen epilepsia, kohtausoireet alkavat n.10-15min. ennen varsinaista tajuttomuutta. Kohtauksessa tulee toispuolinen halvaus ja menetän n.20min. puhekykyni. Kyllä kaikkeen tottuu, tai oppii sietämään. Voimia sinulle. Niin olen 36v.
Niin ja tosiaan, oireina tässä viimeksi mulla oli kova kihelmöinti oikeassa jalassa ja sen jälkeen meni puhetaito, osasin vain mumista ja sit meni taju.. Noita oireita tuli sairaalassakin puoli vuotta sitten kun lääkitys oli aloitettu mutta ei mennyt kohtaukseen asti.
Puoli vuotta sitten kohtaus alkoi sillä että ihminen joka puhui minulle niin ääni meni kauas ja jonkinlainen jyske päässä oli..en ymmärtänyt silloin siitä mitään.
Minun kohtauksiin kuuluu maku ja kuuloharhoja. Kuullostaa aika aavemmaiselta kun pään sisältä kuuluu musiikkia ja puhetta.
saaneen alkunsa synnytyksen yhteydessä tulleesta happivajeesta.
sairaus puhkesi 10-vuotiaana. pienet poissaolokohtaukset ovat olleet aina samanlaisia ns. silmät kääntyy takaraivoon.
Iso kohtaus taas alkaa siitä että toinen puoli naamasta "halvaantu" menee tunto ja sen jälkeen on quuppa lattiassa.
Onneksi nää quuppa kohtaukset on kuitenkin harvinaisia.
Mulla tuli ensimmäiset kohtaukset reilut 4 vuotta sitten. Olivat perinteisiä kouristuksia, joiden yhteydessä purin kieleen ja tietysti tajuntakin siinä meni. Kaikki kohtaukset tuli yöllä tai aamuyöstä ja exän puheiden mukaan kohtaus kerrallaan kesti n. 4-7 min. Lääkitys on vähentänyt kouristuksia siihen malliin, että niitä tulee n. 2-5 per vuosi. Sen sijaan tilalle on tullut epätodellisia olotiloja ja deja vuita. Niitä on keskimäärin viikon ajan kuukaudessa. Ei ihan jatkuvalla syötöllä, mutta esim. pari kertaa päivässä tuntuu siltä, että jotain aivan samaa on tapahtunut ennenkin. Epätodellista olotilaa on vaikea kuvailla. Kai ne on jotain harhoja. En vois sanoa, että näkisin tai kuulisin harhoja, enkä tunne fyysisesti mitään poikkeavaa. Hmmm, mitenhän sen muotoilis... Harha-ajatukset vois kai kuvata parhaiten. Ne kestää yleensä muutaman sekunnin, eikä niitä käsittääkseni kukaan ulkopuolinen huomaa minusta. Itseä ne tietysti häiritsee. Mulla ei kohtauksien alkamiseen liity raskautta eikä mitään fyysistä vauriota. Aikamoinen arvoitus siinäkin mielessä, että olen kuulemma yhden kerran saanut lapsenakin epilepsiakohtauksen. Siitä siis seuraava tuli vajaat 30 vuotta myöhemmin...