Tämä on hyvin herkkä aihe, mutta kokeillanpa nyt kuitenkin... Mitään perustetta aiemmankaan viestin poistamiselle ei tainnut olla, mutta jostain syystä se täältä hävisi.
Tänne palstalle eksyy monia, joille raskaus on tullut yllätyksenä. Täältä haetaan vertaistukea, kokemuksia ja tukeakin. Surullista on se, että palstan otanta on kammottava. Osa tuomitsee ja haukkuu heti jos joku harkitseekin aborttia. Toisella puolella on sympaattinen aborttimielisten tuki.
Suomessa tilanne on se, että abortin saa hyvin helposti. Tieto raskaudesta tulee yllättäen, asiaa mietitään hetken, lääkärillä ei ole aikaa perehtyä jokaisen henkilökohtaiseen tilanteeseen, ja muutamassa päivässä lapsi onkin jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä.
Netissä anonymiteetin suojissa monet kertovat, kuinka abortti oli juuri oikea päätös, oli opiskelut kesken, ei ollut vakityötä... Tällaiset jutut kuulostavat juuri siltä, että tuossahan on ihan normaali ja jopa menestyvä ihminen tehnyt ihan järkevän aborttipäätöksen. Itse en ole tavannut vielä yhtään oikeasti tasapainoista abortin tehnyttä, vaikka joillakin voi olla kulissit kunnossa.
Näidenkin nimimerkkien takaa todennäköisesti löytyy jopa 30 -ikäisiä joilla on oikeasti aina opiskelut kesken, oli lapsia tai ei, niin asiat eivät yksinkertaisesti tule tehdyksi, hieno "tulevaisuus" jota ei saanut pilata lapsella, odottaa edelleen toteutumista, kypsistä ihmissuhteista ei ole tietoakaan ja parisuhteissa käyttäydytään kuin teini-ikäiset, oma asunto ja työpaikka siintää edelleen jossain arvokkaassa tulevaisuudessa, jonka este oma lapsi olisi ollut.
On erilaista törmätä tällaisiin ihmisiin netissä kuin tosielämässä. Tosielämässä kun tapaa näitä abortti-ihmisiä (ja olen itsekin tavannut) tietää jo toisen juttua kuunnellessa, miksi abortti ei todellakaan ole täysin neutraali asia, johon "kuka tahansa" nainen voi päätyä. Tällä palstalla moni voi saada toisen vakuuttumaan siitä, että abortti on "täysin normaali asia".
Nimimerkin takana voi olla lähikulmilla norkuva 35-vee. gootiksi pukeutuva feminismistä ja ekofasismista innostunut violettitukkainen yli-ikäinen teini, jonka elämä kuluu Schattenissä, vaateostoksilla ja irc-galleriassa pyörimiseen... Tosielämässä tällaisen ihmisen neuvot ja tuki toimisi lähinnä varoittavina esimerkkeinä, mutta netissä kuka tahansa voi antaa itsestään tasapainoisen kuvan. Jotkut voivat esiintyä vaikka lääkäreinä ja tohtoreina.
Tosielämässä abortti ei ole mitään ihan perussettiä, joka kuuluu jokaisen elämään. Suurin osa ei ikinä tekisi aborttia, vaikka lapsi tulisikin huonoon elämäntilanteeseen. Täällä on monia, jotka toitottavat sitä, kuinka abortti oli heille juuri oikea valinta eikä yhtään kaduta! Yksi jos toinen abortin tehnyt on viihtynyt palstalla jo useamman vuoden kertomassa tätä ilosanomaa, eräältä täysin kiihkottomasti omaan aborttiinsa suhtautuvalta löytyy Suomi24-arkistosta aborttijuttua ainakin jo vuodesta 2004 asti!
Jokainen voi tältä kannalta itse miettiä, mistä johtuu tämä kyltymätön tarve esittää syitä ja perusteluita sille, minkä takia aborttioikeus on hieno asia eikä abortissa ole yhtään mitään väärää tai mitään mitä pitäisi katua!
Eräs nimimerkki kirjoittaa, että jos ehkäisy pettäisi eikä hän huomaisi raskauttaan ajoissa ensimmäisten kolmen raskauskuukauden aikana, hän hankkisi abortin vaikka ulkomailla "latomalla taaloja tiskiin yksityisklinikalla ". Kehoitan ainoastaan jokaista pohtimaan tällaisia kommentteja omassa elämässään. Miten tosielämässä suhtautuisit ihmiseen, joka ajattelee tällä tavalla? Kuuntelisitko hänen neuvojaan vaikeassa elämäntilanteessa?
Millainen rooli keskustelupalstan kirjoittajilla mahtaa olla oikeassa elämässä? Ovatko he tosissaan? Kuka nimimerkin takana on oikeasti ja miten tosielämässä suhtautuisit hänen "tukeensa"? Olisiko kyseessä ennemminkin "varoittava esimerkki"? Ehkä joku, joka oikeasti katuu aborttiaan, mutta käy täällä päivästä ja vuodesta toiseen puolustamassa aborttiaan saadakseen itselleen paremman olon? Jotkut tämän palstan kommenteista voivat olla vaikka kännisten teinipoikien pilailuja.
Sama koskee myös abortin vastustajia. Kovin moni ei tosielämässä haukkuisi ketään murhaajaksi. Tällä palstalla liikkuu pääosin ääriporukkaa siltäkin suunnalta.
Tänne palstalle eksyy monia, joille raskaus on tullut yllätyksenä. Täältä haetaan vertaistukea, kokemuksia ja tukeakin. Surullista on se, että palstan otanta on kammottava. Osa tuomitsee ja haukkuu heti jos joku harkitseekin aborttia. Toisella puolella on sympaattinen aborttimielisten tuki.
Suomessa tilanne on se, että abortin saa hyvin helposti. Tieto raskaudesta tulee yllättäen, asiaa mietitään hetken, lääkärillä ei ole aikaa perehtyä jokaisen henkilökohtaiseen tilanteeseen, ja muutamassa päivässä lapsi onkin jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä.
Netissä anonymiteetin suojissa monet kertovat, kuinka abortti oli juuri oikea päätös, oli opiskelut kesken, ei ollut vakityötä... Tällaiset jutut kuulostavat juuri siltä, että tuossahan on ihan normaali ja jopa menestyvä ihminen tehnyt ihan järkevän aborttipäätöksen. Itse en ole tavannut vielä yhtään oikeasti tasapainoista abortin tehnyttä, vaikka joillakin voi olla kulissit kunnossa.
Näidenkin nimimerkkien takaa todennäköisesti löytyy jopa 30 -ikäisiä joilla on oikeasti aina opiskelut kesken, oli lapsia tai ei, niin asiat eivät yksinkertaisesti tule tehdyksi, hieno "tulevaisuus" jota ei saanut pilata lapsella, odottaa edelleen toteutumista, kypsistä ihmissuhteista ei ole tietoakaan ja parisuhteissa käyttäydytään kuin teini-ikäiset, oma asunto ja työpaikka siintää edelleen jossain arvokkaassa tulevaisuudessa, jonka este oma lapsi olisi ollut.
On erilaista törmätä tällaisiin ihmisiin netissä kuin tosielämässä. Tosielämässä kun tapaa näitä abortti-ihmisiä (ja olen itsekin tavannut) tietää jo toisen juttua kuunnellessa, miksi abortti ei todellakaan ole täysin neutraali asia, johon "kuka tahansa" nainen voi päätyä. Tällä palstalla moni voi saada toisen vakuuttumaan siitä, että abortti on "täysin normaali asia".
Nimimerkin takana voi olla lähikulmilla norkuva 35-vee. gootiksi pukeutuva feminismistä ja ekofasismista innostunut violettitukkainen yli-ikäinen teini, jonka elämä kuluu Schattenissä, vaateostoksilla ja irc-galleriassa pyörimiseen... Tosielämässä tällaisen ihmisen neuvot ja tuki toimisi lähinnä varoittavina esimerkkeinä, mutta netissä kuka tahansa voi antaa itsestään tasapainoisen kuvan. Jotkut voivat esiintyä vaikka lääkäreinä ja tohtoreina.
Tosielämässä abortti ei ole mitään ihan perussettiä, joka kuuluu jokaisen elämään. Suurin osa ei ikinä tekisi aborttia, vaikka lapsi tulisikin huonoon elämäntilanteeseen. Täällä on monia, jotka toitottavat sitä, kuinka abortti oli heille juuri oikea valinta eikä yhtään kaduta! Yksi jos toinen abortin tehnyt on viihtynyt palstalla jo useamman vuoden kertomassa tätä ilosanomaa, eräältä täysin kiihkottomasti omaan aborttiinsa suhtautuvalta löytyy Suomi24-arkistosta aborttijuttua ainakin jo vuodesta 2004 asti!
Jokainen voi tältä kannalta itse miettiä, mistä johtuu tämä kyltymätön tarve esittää syitä ja perusteluita sille, minkä takia aborttioikeus on hieno asia eikä abortissa ole yhtään mitään väärää tai mitään mitä pitäisi katua!
Eräs nimimerkki kirjoittaa, että jos ehkäisy pettäisi eikä hän huomaisi raskauttaan ajoissa ensimmäisten kolmen raskauskuukauden aikana, hän hankkisi abortin vaikka ulkomailla "latomalla taaloja tiskiin yksityisklinikalla ". Kehoitan ainoastaan jokaista pohtimaan tällaisia kommentteja omassa elämässään. Miten tosielämässä suhtautuisit ihmiseen, joka ajattelee tällä tavalla? Kuuntelisitko hänen neuvojaan vaikeassa elämäntilanteessa?
Millainen rooli keskustelupalstan kirjoittajilla mahtaa olla oikeassa elämässä? Ovatko he tosissaan? Kuka nimimerkin takana on oikeasti ja miten tosielämässä suhtautuisit hänen "tukeensa"? Olisiko kyseessä ennemminkin "varoittava esimerkki"? Ehkä joku, joka oikeasti katuu aborttiaan, mutta käy täällä päivästä ja vuodesta toiseen puolustamassa aborttiaan saadakseen itselleen paremman olon? Jotkut tämän palstan kommenteista voivat olla vaikka kännisten teinipoikien pilailuja.
Sama koskee myös abortin vastustajia. Kovin moni ei tosielämässä haukkuisi ketään murhaajaksi. Tällä palstalla liikkuu pääosin ääriporukkaa siltäkin suunnalta.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Sefu poistaa kaikki aborttiväen sanomaa ja olemusta liian tarkasti arvioivat viestit. Tällä palstalla saa inttää ja haukkua, solvata, lässyttää, puhua järjettömiä, puhua itsestään jne. mutta aborttiväen sanoman vakava arviointi on kiellettyä. Tämä on paradoksi palstalla, jonka tarkoitus on keskustelu ja puheenvurojen arviointi.
Tämän sensuurin yksinkertainen syy on se, ettei aborttiväen sanoma kestä kriittistä arviota.
Toinen syy on se, että keskimääräinen aborttiväki ei ymmärrä keskustelun perussääntöjä. He eivät kykene edes erottamaan itseään ja asiaansa.
35-vuotias elämänsä jo ohittanut feminismistä kiinnostut ekofasisti on liian sattuva luonnehdinta, vaikka kaikilla ei violettia tukkaa olisikaan...
Tämäkin viesti tullaan sensuroimaan, älä ota sitä itseesi, osuit vain liian lähelle aborttiväen olemusta.
Hänhän osoitti siinä yhdessä ketjussa, jossa antoi mahdollisuuden kysellä poistojen syitä, että useimmiten perusteettomiin poistoihin syyllistyy ylläpito (joka ei selvästikään viitsi paneutua siihen, mitä on vaadittu poistettavaksi)!
kiva teksti
joka osuu niin napakymppiin, että se vingutaan abortinsuosijoiden puolelta poistettavaksi juuri siksi!
Ei kannata sanoa, kun ei tiedä taustoja....
Terv. se kenen viestit tästä ketjusta on viguttu poistettaviksi.
Hyvä avaus.
Jonnekin ketjuun kirjoitin havainnollisen prosenttitaulukon aborttivaihtoehdon pähkäilijöistä. Sekin lienee kadonnut, en ainakaan ylimalkaisella haulla löytänyt. Vedin skaalan nollasta sataan lapsen haluamisen suhteen, eli suurin piirtein näin
0 % – solumöykkyajattelu, ei missään tapauksessa halua lasta
40 % – vaakakuppi kallistuu abortin puolelle, vaikea päätös
50 % – päädytään pitämään lapsi, vaikea päätös
100 % – lapsi on toivottu ja tervetullut.
Tuossa 50 prosentin nurkilla päätös on erittäin vaikea eikä hyvää päätöstä ole. Itse kuulun niihin, joiden prosentit jäivät alle viidenkymmenen.
Tulin ehkäisystä huolimatta (ensimmäistä kertaa elämässäni) raskaaksi yli nelikymppisenä. Olen ollut yksinyrittäjä yli 15 vuotta ja hyvin työorientoitunut. Ammattini on luova, minulla on paljon asiakkaita ja palvelen heitä erittäin hyvin. Erityisesti nautin vapaudesta työssäni – voin rytmittää aikatauluni miten haluan. Ehdottomasti en koskaan aio palkata ketään, tapaturmia tai sairautta varten minulla on hyvät vakuutukset. En myöskään osaa delegoida, sillä luovalla alalla taiteellinen panos on yksilöllinen - negatiivista kokemusta on töiden jakamisesta ei-niin-korkeaa-laatua toimittavien kollegoiden kanssa.
Raskausuutinen oli kertakaikkinen shokki. Mieheni oli vahvasti abortin kannalla, ja kun aloin itse laskea plussia ja miinuksia, päädyin aborttiin. Listaanpa niitä tähän:
+ pidän lapsista
+ olen kohtalaisen hyvin toimeentuleva
+ olen iäkäs ja kokenut
+ olen kohtuullisen lahjakas kuten isäkin, lapsesta voisi tulla kiva pikku välkky, nättikin (tämä pointti hymyilyttää itseänikin, mutta ollaanpa nyt rehellisiä)
– pidän lapsista vain pienen hetken kerrallaan
– teen pitkiä työpäiviä, myös viikonloppuisin
- en laita ruokaa enkä huushollaa kun en ehdi, mies tekee kotityöt
– olen iäkäs ja kokenut
– iästäni johtuen lapsesta voisi tulla myös vähemmän välkky
– isä ei halua lasta
– maailmankatsomukseni on realistinen: en jaksa uskoa ihmiseen/tulevaisuuteen, enkä pidä tärkeänä omien geenieni monistamista enkä lapsen rankaisemista tänne syntymisellä (toivon että tämä lauseeni välittyy oikein)
ja viimeisenä muttei vähimpänä
- erittäin todennäköisesti menetän toimeentuloni.
Olen vakuuttunut, etteivät suuret yritykset asioi kanssani siksi, että olen mukava ja ripeä vaan siksi, että toimitusaikani ovat lyhyet ja että teen tarkkaa ja hyvää työtä. Äitiyslomani aikana heidän olisi löydettävä uudet tekijät, ja mistä voin olla varma että he haluaisivat palata "luokseni" takaisin, kun olisin taas työkykyinen? Huomatkaa, että alan olla "urani" loppupuolella, olen alalla, jolla nuoruus ja innovatiivisuus on valttia.
Ja miten he ottaisivat ilmoitukset "sorry, vauvallani on korvatulehdus, nyt vähän kestää"? Ymmärtävästi varmaankin, mutta menisivät muualle. Ja ei, en voisi ottaa vauvaa mukaan työpaikalle. Hän ei todellakaan "menisi" siinä sivussa.
Miten pitäisin äitiyslomani? Tähän en huoli vastaukseksi että "palkkaa joku". Ottaen huomioon, että olin jo raskaana, minun olisi pitänyt nopeasti löytää joku, kouluttaa ja opettaa hänet yritykseni tavoille. Ja tärkein kysymys: mistä olisin tehnyt rahat hänen palkkansa ja sosiaalikulujen maksamiseen? Mistä olisin maksanut elämisemme ja lainat?
Päädyin siis aborttiin. Se oli vaikeaa: itkin ja surin. Mieheni yritti lohduttaa, mutta tuska oli minun. Tällä hetkellä prosentit päätökseni puolesta ovat jotakuinkin 10–90. Tuon kymmenen prosentin myötä olen varmaankin tälle palstalle eksynyt – tulee hetkiä, jolloin mietin, minkä ikäinen ja -näköinen lapseni nyt olisi ja minkälaiseksi elämäni olisi hänen mukanaan muuttunut. Näissä kuvitelmissani lapsi on tietenkin aina terve, älykäs ja kaikin puolin täydellinen.
Selkeästi tunnen haikeutta, suruakin, etten ole kokenut äitiyttä. Se on kuitenkin oma päätökseni, oikeaksi osoittautunut, joten en voi muuta kuin kantaa sitä mukanani ja elää loppuelämäni parhaani mukaan.
Tältä palstalta etsin saman kokeneiden ajatuksia ja tyrmistyin. Lankesin myös ansaan, loukkaannuin murhaajaksi nimittelystä ja aloin pommittaa takaisin. Toisaalta se oli hyväksikin, nyt todella näen, miten yksinkertaisia ihmiset ylimielisyydessään voivat ollakaan. Tärkeintä on päästä asettamaan itsensä jalustalle ja jakelemaan tuomioita niille, jotka ovat tilanteessa, jossa tuomitsija itse ei koskaan ole ollut.
Olkaa hyvät – areena on vapaa: laskekaa leijonat irti.
0 % – solumöykkyajattelu, ei missään tapauksessa halua lasta
40 % – vaakakuppi kallistuu abortin puolelle, vaikea päätös
60 % – päädytään pitämään lapsi, vaikea päätös
100 % – lapsi on toivottu ja tervetullut.
- ehkä tarpeeton, mutta eipähän jää korjaamatta.
Vasta oli täällä jokin tutkimus, jossa oli sitten jo ihan tutkittu se tosiasia, että aborttikokemus nostaa hyvin monesti naisen itsetuntoa.
Äkkiseltäänhän sitä kuvittelisi juuri päin vastasita ja siksi se tunne tuntui jotenkin vieraalta. "Enhän minä näin voi kokea, että itsetuntemukseni vahveni, kun tein sentään abortin...". Mutta kyllä se vaan niin on tutkitustikin.
Ja tämän leijonan päästin tähän sen takia, että kirjoituksestasi hehkui juuri se miten vahva itsetunto (siis luotto omiin kykyihin ja heikkouksiensa analysoiminen) ihmisellä voikaan olla. Itse henkilökohtaisti melekin toivoisin, että jokainen nainen koksi abortin tai ainakin sitä vakavasti harkitsisi ennen kuin tekee ensimmäisen lapsensa. Vain siksi, että silloin on oma elämä (ja parisuhdekin) analysoitu niin perusteellisesti ja itsetunto on hyvä alkaa kasvattamaan lasta, kun tietää tarkalleen mitä itseltään ja elämältään tahtoo ja mihin rehellisesti kykenee. (Ei ollut mikään kehoitus aborttiin, vaan henkilökohtainen fantasia, minuahan ei roolimallina pidä pitää...Noh, sanotaan nyt varmuuden vuoksi se, että tiedän niiden jotka haluavat lapsia kärsivän varmasti enemmän abortista kuin mitä hyötyvät hyvästä itsetunnosta.)
yrityksen mahdollisimman suuri tulosko sai sinut siis tappamaan syntymättömän lapsesi..?
Meilläkin on yritys, joka tuottaa oikein kivasti, mutta jos yrityksen tuottavuus vaatisi oman lapsen elämän viemisen, en voisi koskaan iloita mistään materiasta, jonka sillä kykenemme saavuttamaan..!
ja siihen voi olla monta syytä... mutta tutkimuksissa todettua faktaa on myöskin se, että monet naiset alkavat jopa vihata itseään abortin takia, ja syyllisyys (joka on melkoisen tavallista abortin jälkeen) ei koskaan saa ihmistä tuntemaan itseään hyväksi, vaan pahaksi!
Kirjoittaja on esimerkki tilanteesta, jossa kirjoittaja äitinä ja lapsi ihmisenä olisi tarvinnut suojaa ja taloudellisista eduista riippumatonta harkintaa.
Aborttikäytäntö on luisunut raakalaismaiseksi lapsien surmauttamiseksi mistä hyvänsä syystä. Lääkäreillä ei ole henkilökohtaista kanttia eikä terveydenhuoltojärjestelmällä ymmärrystä estää lapsien surmauttaminen aborteissa.
Tarvitaan:
1. tiukat ohjeet lääkäreille, jotka suojelevat lasta mukavuusaborteilta
2. keskustelu- ja muuta apua kaikille lapsen pitämiseen
3. abrottien määrän puolittaminen kolmen vuoden välein
4. tukea niille, joilta lapsen abortointi tarpeettomana evätään
5. tutkimiusta naisiin kohdistuvista suorituspaineista, jotka vaativat äitiyden uhraamista ja jopa lapsen surmauttamista aborteissa - nyt sellaisesta ei haluta olla selvillä
pakkosuojelisi koko Suomen talibanien aikaan. Elämme kuitenkin demokratiassa. Voit perustaa oman suojeluspuolueen, mutta saatkohan riittävästi kannattajia.
Puhut viisaita sanoja. Kiitos myös, että vaivauduit lukemaan "avautumiseni" muutenkin kuin taloudellisten seikkojen osalta. Osasit lukea myös rivien välit.
Tämä asia on nyt kohdaltani loppuun käsitelty, kiitos mielenkiinnostanne ja kommenteistanne. Hyvää jatkoa.
olikos se sen jonkun feministihihhuli"tutkijan" tulkinta jostain tutkimuksista..? Ero edeltävään itsetuntomittaukseen taisi olla pari prosentin kymmenysosaa tai jotain, niin kannattaahan tuosta nyt kissankorkusin otsikoiden haloo nostaa!! :D
Sinusta itsensä tunteminen on vain omien vahvuuksien tietämistä? Eli ihminen joka tuntee itsensä hyvät kohdat/hyvät teot on ainut joka voi tuntea itsensä hyvin?
Väärin. Itsetuntemus on myös omien heikkouksien ja väärien tekojensa tuntemista.
Mikäli pidät itseäsi hyvänä ihmisenä ja siksi kuvittelet, että itselläsi on hyvä itsetuntemus, on itsetuntemuksesi valheellista, sillä jokainen meistä tekee ja on tehnyt tekoja joista omatunto soimaa...
Itselleen, sellaiselle jonka itsetunto on noussut abortin myötä (siis ihmiselle joka on virheen ottanut opettavaisena asiana), se prosentin kymmenykjseen osuminen on ihan sataprosenttista.
Ei ole merkitystä sillä miten moni aborttiaan katuu, sillä sille yksilölle joka aborttia katuu katuminen on täydellistä, siinä ei lohduta se,e ttä oli vain huono tuuri sattuessa tähän vähemmistöön. Samoin myös tässä. Niille joita aborttikokemus on kasvattanut, on melko yhdentekevää onko se kasvattanut muita, henkilökohtaisesti oma kokemus on tärkeämpi.
Oli miten vähäistä vain, ihme mielestäni on, että tällaista tapahtuu. Ja aloittaja on ilmi selvä esimerkki siitä, miten ihminen pystyy rationaalisesti analysoimaan elämänsä, vaikkakin se tapahtuu jopa niin arveluttavassa ympäristössä kuin abortti. Siinä kasvaa ja oppii. Enkä usko olevani mikään kummajainen siinä suhteessa, että vaikka tiedän kriiseien kasvattavan ihmistä, silti yllätyin miten rakentava voi abortti tapahtumana olla henkilökohtaisena kokemuksena. Ja on hyvä tietää, että näin oikeasti tapahtuu, ettei vähättele omaa kokemustaan, siksi tutkimus on hyvä tietää, kun itse lähtisi veikkaamaan, että useammin käy niin, että abortti latistaa itsetuntemusta, jos ei olisi kokemusta asiasta.
Minua alkoi vaivata tämä viestisi. Ensin pidin selvänä, että halusit vain tulla kääntämään puukkoa yksinyrittäjän haavassa kertomalla, että teidän yrityksessänne on monta osakasta ja samalla "kivasti" syyttää minua tappajaksi.
Sitten aloinkin miettiä, ettet ehkä sitä silkkaa ilkeyttäsi kirjoittanutkaan, vaan sinulla todella on ratkaisu tällaiseen tilanteeseen. Oman lapseni elinmahdollisuudet ovat minun toimestani menneet, mutta nyt voit auttaa monia saman ongelman kanssa painiskelevia.
Ole hyvä, kerro ratkaisu tilanteeseen:
– mistä löytyy lyhytaikainen, luovan/taiteellisen alan laajan kokemuksen omaava ammattilainen tuuraajaksi? Sellainen, joka lähtee työhön korkeintaan muutaman vuoden ajaksi, vakituista paikkaa ei luvata. Henkilö on valmis tekemään työtä myös viikonloppuisin ja iltaisin.
(Sellainen, joka selviää jo ennalta sovituista isoista urakoista, jotka vaativat työtä kellon ympäri – kyseessä ei ole fyysinen tuotantolaitos eikä myymälä, vaan yrittäjä myy omien korviensa välissä olevaa tietotaitoa. Tässä tapauksessa ei käy oppisopimusoppilas eikä työvoimatoimistosta voi ottaa ketä tahansa työtöntä työnhakijaa, tarvitaan siis raudanluja ammattilainen)
– Kuten tiedät, yritystoimintaan kuuluu riskinotto. Lasketaan tulevia sopimuksia ja niiden perusteella voi yritystä laajentaa ja toimintaa kehittää. Joskus tarvitaan myös ulkopuolista rahoitusta. Mistä rahat tähän? Puoliso on taiteilija eli elää vielä suuremmalla riskillä, joten yrittäjä elättää perheen.
(Yritystoiminnan kiinteät ja muuttuvat kulut, yrityksen lainat. Työntekijän palkat ja ylityökorvaukset, lomarahat, sosiaalikulut. Oma eläminen, joka on mitoitettu yritystoimintaan. Omat lainat.)
Edes sinä et voi luvata, että saisin palkatuksi hyvän työntekijän. Kalkuloi myös se riski, että mahdollinen lomittajani tunaroi kaikki työt niin, ettei minulla ole enää työpaikkaa, johon äitiyslomaltani palata.
Muistutan vielä, että tämä oli vain osa päätökseeni liittyvästä pohdinnasta. Kiitän jo etukäteen vastauksestasi.
yrityksen aivot vaan avustava perheenjäsen...
ei sillä oo mitään väliä monelleko abortti on jopa kuolettavan masentava kokemus, kunhan JOIDENKIN itsetunto nousee pari kymmenystä!! :D
lupaustani lopettaa aiheesta keskustelu. Suonette anteeksi.
Olen kanssasi myös samaa mieltä, mikäli ymmärsin kirjoituksesi oikein. Tulkitsen sitä nyt vastineena kertomukselleni yrittäjän näkökulmasta.
Sekä sinulla että monella muulla näyttää olevan se käsitys, että yritystoiminta on taloudellisen edun tavoittelua, ei keino työllistyä. Kuitenkin hyvin monet naisyrittäjät toimivat yksin ja pyörittävät pientä bisnestä, jolla tulevat toimeen ja elättävät itsensä. Eivät siis haaveile suurista voitoista, vaan nauttivat työstään ja sen tuomasta haasteellisuudesta sekä vapaudesta.
Yksinyrittäjäksi ryhtyvä jo tietää, että hänen kohdallaan eivät naisten perusoikeudet kuten äitiysloma ja hoitovapaa toteudu. Heidän lapsensa ovat jo isoja tai sitten he valitsevat lapsettomuuden. "Normaaleille" työssäkäyville naisille se on ilmoitusasia ja laki on heidän puolellaan, kuten toki yrittäjänkin – käytäntö on vain toinen, kuten yllä olen kertonut.
Kuka ryhtyisi ajamaan tämän marginaalisen naisryhmän oikeutta tasa-arvoiseen äitiyteen? En tunne yhtään yksinyrittäjää, jolla tällaiseen olisi mahdollisuus. Ja kuten sanottu, useat ovat valinneet lapsettomuuden – minä vain olen niitä harvoja luusereita, joiden ehkäisy petti.
Puhun vain omasta kokemuksestani.
Juuri nämä infantiilit vastaukset muistuttavat, miten masentavassa maailmassa elämmekään. Onneksi.
Meidän perheessämme jouduttiin perustavaa laatua olevien kysymysten äärelle. Aborttikokemus hitsasi meidät puolisoina lähemmin yhteen ja päätös oli yhteinen. Kuten myös suru, katumus, helpotuksen tunne ja täysi tietoisuus vaakakuppien sisällöstä. Päätös peilautuu myös nykyisiin valintoihimme eli kulkee mukanamme.
Ymmärrän varsin hyvin, paremmin kuin arvaatkaan, tilanteesi ja pienyrittäjän aseman. Eivät pienyrittäjät rikkauksia kerää vaan puskevat töitään - pitkää päivää.
Sitten teet liian pitkän siirtymän. Tietysti kaikilla naisilla ja yrittäjillä on ja pitää olla oikeus omiin lapsiinsa. Yrittäjän tulee soveltaa yrittäjämenttailiteettiaan myös tähän elämänalueeseen. Kyllä lapset saa nykymaailmassa hoidettua, jos tahtoo ja "yrittää".
Eiväthän pienyrittäjät saa olla sellaisen riiston kohteena, että lapsetkin pitää alistaa tavaraksi...
Olisi hyvksi jos esim. lääkäri olisi perälauta, joka viheltää pelin poikki, jos se menee liian villiksi. Jos äiti ei kykene suojaamaan lasta esim. kilpailun painiessa, on yhteiskunnan ja viranomaisten se tehtävä - äidin, lapsen ja yleiseksi hyväksi.
Ehkä Sinun missiosi on ajaa yrittäjille oikeuksia ja asenteellisia ja tiedollisia valmiuksia pitämään lapsensa ja elämään tämänkin puolen elämästä. Pitkässä juoksussa laaja elämänkokemus on hyväksi myös bisnekselle. Kenelle pienyrittäjä siirtää kokemuksensa ja asiakaskuntansa ja yrityksensä, jos jatkajia ei ole? Jos palvelu on ollut kohdallaan, jäävät asiakkaatkin ilman...
Ehkäpä aloitit missiosi jo kertomalla tilanteestasi. Ehkä pienyrittäjät voisivat viestittää julkisuuteen ja toimeksiantajille, että heilläkin pitää olla oikeus lapsiinsa.
hoida sitä hyvin. Ei kaikkien ole pakko tehdä biologisia lapsia. Kaikkea ei voi saada, joten älä sure turhaan. Tai sure se välttämätön, mutta jatka elämää. Tee sitä mistä nautit.
Onpa mukava käydä oikeaa keskustelua tällä palstalla – kiitos. Missio sekin.
Muistutan, että päätökseeni kuuluvat myös muut seikat. Äitiys ei ole koskaan kuulunut suunnitelmiini, eikä miehenikään halua lapsia. Käytimme ehkäisyä.
Yllätysraskauden myötä jouduin puun ja kuoren väliin, asiat eivät sujuneetkaan suunnitelmieni mukaan. Hetken, ensimmäistä kertaa elämässäni, olin äiti – 44-vuotiaana. Liian paljon ei-vastauksia: tein päätökseni ja kannan sitä mukanani, ajoittain hyvinkin raskain mielin, toisinaan helpottuneena.
En myöskään ajattele niin, että mahdollinen lapseni jatkaisi jalanjäljissäni – se olisi jo ikänikin vuoksi melko mahdotonta. Yritykseni kulminoituu minuun – kun minä sammun, sekin sammuu.
Siksi en ole oikea henkilö ajamaan tätä missiota pidemmälle – jonkun, joka palavasti haluaa lapsia, tulisi tehdä se. Pessimismiin taipuvaisena en usko myöskään yhteiskunnan kovin nopeasti reagoivan.
Minulla oli kaksi vaikeaa vaihtoehtoa, joista tein valinnan.
harvinaisia täällä. Kiitos sinullekin!
Luuletko että se tähän vastaa? Ilkeyttään tuo kirjoittelee. Ei tule vastausta ja miten voiskaan.
täällä on hnekilöitä, joiden mielestä lapsen teko on peace of cake?
Sinulta vastausta, vaikka tiesinkin, että provoilet täällä vain huvitellaksesi. Ehkä tällainen toiminta riittää Sinulle sisällöksi elämään. Meitä todella on moniin juniin.
En tiedä, sainko vastauksen juuri tämän ketjun aloittajalta, oletan että hänkin vaikeni. Hänelle kuitenkin vastasin – ilmeisesti harmaa oli väärä hiusten väri.
Kiitos teille, jotka vastasitte.
Nyt, kun katson näitä ketjuja, tunnen itseni hyvin väsyneeksi. Ehkä minun missioni todellakin oli vain kertoa oma tarinani.
Kiitos, kun kuuntelitte. Hyvää jatkoa, jälleen kerran. ;)
kierosti sumentaen saada bisnes, työ, ja ties mitä toisarvoista hyödykettä näyttämään jotenkin tasaveroiselta "elossavaalittavalta" ihan oikean, elävän ihmislapsen kanssa! :D
kierosti sumentaen tulla kirjoittamaan hymiöitä. Voihan sitä näinkin yrittää viedä mielenkiintoa pois siitä, ettei pysty vastaamaan.
"Voihan sitä näinkin yrittää viedä mielenkiintoa pois siitä, ettei pysty vastaamaan."
..vaikka sitten noinkin! :D
Tähän sulta varmaan pyydetään vastausta.
"Minua alkoi vaivata tämä viestisi. Ensin pidin selvänä, että halusit vain tulla kääntämään puukkoa yksinyrittäjän haavassa kertomalla, että teidän yrityksessänne on monta osakasta ja samalla "kivasti" syyttää minua tappajaksi.
Sitten aloinkin miettiä, ettet ehkä sitä silkkaa ilkeyttäsi kirjoittanutkaan, vaan sinulla todella on ratkaisu tällaiseen tilanteeseen. Oman lapseni elinmahdollisuudet ovat minun toimestani menneet, mutta nyt voit auttaa monia saman ongelman kanssa painiskelevia.
Ole hyvä, kerro ratkaisu tilanteeseen:
– mistä löytyy lyhytaikainen, luovan/taiteellisen alan laajan kokemuksen omaava ammattilainen tuuraajaksi? Sellainen, joka lähtee työhön korkeintaan muutaman vuoden ajaksi, vakituista paikkaa ei luvata. Henkilö on valmis tekemään työtä myös viikonloppuisin ja iltaisin.
(Sellainen, joka selviää jo ennalta sovituista isoista urakoista, jotka vaativat työtä kellon ympäri – kyseessä ei ole fyysinen tuotantolaitos eikä myymälä, vaan yrittäjä myy omien korviensa välissä olevaa tietotaitoa. Tässä tapauksessa ei käy oppisopimusoppilas eikä työvoimatoimistosta voi ottaa ketä tahansa työtöntä työnhakijaa, tarvitaan siis raudanluja ammattilainen)
– Kuten tiedät, yritystoimintaan kuuluu riskinotto. Lasketaan tulevia sopimuksia ja niiden perusteella voi yritystä laajentaa ja toimintaa kehittää. Joskus tarvitaan myös ulkopuolista rahoitusta. Mistä rahat tähän? Puoliso on taiteilija eli elää vielä suuremmalla riskillä, joten yrittäjä elättää perheen.
(Yritystoiminnan kiinteät ja muuttuvat kulut, yrityksen lainat. Työntekijän palkat ja ylityökorvaukset, lomarahat, sosiaalikulut. Oma eläminen, joka on mitoitettu yritystoimintaan. Omat lainat.)
Edes sinä et voi luvata, että saisin palkatuksi hyvän työntekijän. Kalkuloi myös se riski, että mahdollinen lomittajani tunaroi kaikki työt niin, ettei minulla ole enää työpaikkaa, johon äitiyslomaltani palata. "
Ihan odotetaan sun hymiötä tähän.
ihmisiä ei-syyllistävissä merkeissä tietenkin. Lähinnä painottamassa ehkäisyvalistusta ja pikaista lääkäriinmenoa hoputtamassa. Tiedän muutamia jotka lukevat tätä palstaa hädässä ja vaikeuksissa olevia auttaakseen, ehkä myös ohjatakseen paremmalle vertaistukifoorumille. Ikähaitari 27-50, naisia.
Monesti on tullut esille, että palstalla roikkuu - ilmeisesti ikääntyneitä ja - kovakuorisia sairaanhoitajia / terveydenhoitajia tms. jotka tarjoavat aborttia vakioratkaisuna nuorille äideille.
Tämmöinen porukka haluaisi esiintyä "lääketieteellisenä asiantuntijanaa", vaikka tavoiteena on yksityiskohtainen neuvonta pika-aborttiin. Ohjeet siitä mihin mennä ja mitä sanoa tulevat kuin apteekin hyllyltä.
Oikein värisyttää ajatella että ohjailuverkon osoitteessa istuu neuvojan kaltainen kuivakka hämähäkki, joka "pelastaa" raskaana olevan naisen ja toimittaa lapsen tuonelan tuville.
Tämä on se porukka, joka tarvitsisi kontrollia ja kovaa kuria työnantajan taholta. Tavoitteena kuin ei pitäisi olla aborttilukujen pumppaaminen pilviin...
Olen usein miettinyt millaista nurinkääntynyttä kaksinaismoralismia, häpeää ja alistamista tämä ilmiö syvimmiltään edustaa.
ns vahinkolapsi on suuri häpeä, paljon suurempi kuin abortti, joka näyttää monelle olevan lähinnä kerskumisen aihe. Näin sitä meikätyttö pääsi nopeasti eroon äpärästään!
pystyy salaan helpommin ku synnytyksen. Monihan niin tekeekin.. minkähän takia..? Ettei vaa hävettäs liikaa.. :D
kahvitauolla kaikki alapäänasiasi? ja synnytyksesi? varmaan toisia kiinnostaakin.
niitä ihmisiä, jotka bussissa kailottavat gynekologikäyntinsä parhaat palat ja päivittelevät suureen ääneen, keneltä se klamydia tulikaan hankittua... Tai että äijän kanssa on ollut aika hiljaista viime vuosina, kun sillä ei seiso.
niille jotka ei kehtaa heti juosta karkuun:)
samanlaista häpeää ja eettistä arveluttavuutta kuin jos on surmauttanut itsekkäästi lapsensa.
abortista ja ihan mistä vaan. Sinä et ehkä ole kenenkään ystävä. Mistähän johtuu ettei sinulle kukaan kerro mitään?
Kerron abortistani niille täsmälleen samoille ystävilleni, joille voin kertoa muistakin "alapäänjutuista" :D Tai itse asiassa vielä abortistani tietää useampi ystäväni kuin esimerkiksi siitä, mikä ehkäisymenetelmä minulla on. Ja mikä vielä oudointa, useimmista "alapäähän liittyvistä jutuista" ei tiedä miestä lukuunottamatta edes ystäväni.
Siis meni tosiaan aika hutiin tuo väite.
ystävieni tai lähisukulaisteni aborteista jos sellaisia olisi, ja johan suhtautuminen niihin kertoo melkoisesti :) Jos tekisivät abortin niin pitäisin heitä enää ehkä korkeintaan niin sanottuina "ystävinä". Abortintekijä ei aavista mitä kaikkea moraalinsa säilyttäneet "ystävänsä" puhuukaan takanapäin vaikka muuten leikitään niin ymmärtäväistä...Lähisukulaiseni puolisovalinnan myötä olen valitettavasti "saanut" sukulaisekseni abortintekijän, mutta tuon tietäesäni voin pitää välit sopivan etäisenviileinä..(hyi s...a!)
kirjoittamasi kertoo sinusta. Ihan varmasti et ikinä saa tietää edes oman tyttäresi abortista.
kirjoituksesi uudelleen.
Siinä kerrot, minkälainen "ystävä" olet. Selän takana puhuja, epäluotettava juoruilija. Hyi s...a!
kun ystävissäni ei ole niitä jotka sellasta ansaitsee! :)
Sinun häpeäsi tosiaan, jos luokittelet itsesi tuohon "ystävä"-kastiin ja vielä ylpeilet sillä. Onneksi oikeasti minä omaan todellisia ystäviä, jotka osaavat kuunnella ystävän hätää huonoinakin hetkinä, eivätkä kuvittelekaan levittävänsä vaikeita asioitani eteenpäin. Vaan todella kantavat huolta minusta. Myös silloin kun eivät itse tietäisi miten olisivat itse toimineet vastaavassa tilanteessa. SE kertoo todellisesta ystävyydestä, johon sinulla nähtävästi on matkaa.
Ystävyys on vastavuoroista. Ja oikeista ystävistä todellakin tietää, mitä ne juttelevat takanapäin. Et vain ole nähtävästi kokenut oikeaa ystävyyttä. Ja todellakin aborteista ja muista yhtä henkilökohtaisista asioista kerrotaan vain oikeille ystäville. "ystävät" eivät niistä tiedä mitään, ja ihan syystä. Ovathan sinunkin "ystäväsi" kuulleet, miten puhut muista selän takana, joten selvähän on, etteivät he sinulle mitään tärkeää ja henkilökohtaista kerro, koska tietävät sinun kohtelevan heitä samoin kuin muitakin "ystäviäsi".
tarvettakaan kauhistella ystävien tekoja muille.
Etpä voi sinäkään tietää mitä ne niin kutsutut "ystäväsi" susta ja teostasi ihan oikeesti sisimmässään ajattelee (muttei viitsi sanoa ääneen).. miten muuten voit tietää mitä "oikea ystävä" puhuu takanapäin? :D
eikö sinulla ole yhtään oikeaa ystävää, jolle voisti kertoa mitä vain? Sääli. Jokainen ihminen tarvitsisi luotettavan tosiystävän.
Sanomattakin on selvää ettei luotettava ystävä puhu takanapäin.
kuten mieheni.
Ei mulla muiltakaan ystäviltä ole mitään salailtavaa tai hävettävää.
synnytysikäisen naisen maailmassa raskaudenkeskeytys on todellisuutta, joten kyllä siitä pitää voida aivan kiihkottomasti puhua. Useimmat naiset salaavat lääkkeellisen keskeytyksen "kovina kuukautiskipuina" tai muuna kotona sairastettavana pikku tautina naapurin rouvilta. Keskeytyshän hoidetaan yhä pienemmillä viikoilla ja yhä useimmin "itsepalveluna", jolloin polilla vain käydään.
Yhä useammin keskeytyksen tekijä on alle 30-vuotias pienten lasten äiti. Miksi ihmeessä emme voi puhua asiasta kiihkottomasti edes anonyymeina?
Piti lähteä hommiiin välillä...
Sainko eilen se pyytämäni lainauksen pitkän historiani ajalta viestistä jossa sanon suoraan tai kierrellenkin, että abortti ei ole kaduttava teko (siis yleisesti, ei minun katumatontani aborttia tarkoiteta). Minuahan oli profiloitu vain ja ainoastaan tässä aloituksessa siksi, että näin väitän palstalla sitkeästi.
Voitko laittaa sen lainauksen uudelleen, jos tätä ketjua ei vinguta poistoon...
Tän 1977 kirjotukset täällä eivät olet provoilua? Siis joku palstan vakituinen, vai joku joka provoilee toisen nimimerkillä? Satuin lukeen aiemmankin topikin jossa oli nimellä 1977 tosi monta vihaista ja älytöntä kommenttia. Eihän noissa ole päätä eikä häntää, ihan kuin jotain vainoharhaisuutta?! Ottaako kukaan muu selvää näistä jutuista, ""Sainko eilen se pyytämäni lainauksen pitkän historiani ajalta viestistä jossa sanon suoraan tai kierrellenkin, että abortti ei ole kaduttava teko (siis yleisesti, ei minun katumatontani aborttia tarkoiteta). Minuahan oli profiloitu vain ja ainoastaan tässä aloituksessa siksi, että näin väitän palstalla sitkeästi. "" Ei mitään järkeä kommentissa, ottaa kaikki yhsityiskohdat henkilökohtaisesti, koska kaikki abortin kyseenalaistaminen on henk.koht. loukkaus, syystä jota voimme vain arvailla?
Joo, hyvää yötä..
Jeps, aiemmin keskustelussa oli aloittajan vastaus siihen miksi minua on käytetty aloituksessa. Ja se oli siitä syystä, että olen vuodesta 2004 asti täällä kertonut, että aborttia ei kadu.
Siihen pyysin sitten sen lainauksen minulta, missä näin olen sanonut. Sitten kesksutelu poistui ja en tiedä sainko sen lainauksen vai en.
Sillä ei ole merkitystä ymmärrätkö sinä vai et. Aloittaja ymmärtää ja tietää, että odottelen....
Olet jo vuodesta 2004 kertonut abortistasi jota et kadu?
Ehkä kadutkin aborttia kun sitä vieläkin muistelet?
Ehkä olisi aika päästää irti ja lopettaa ihmisten piinaus ja antaa heidän itse päättää oliko abortti oikea ratkaisu, ja antaa heidän katua jos niin haluavat?=)
Ite katuisin aborttia vaikka tietäisinkin sen olleen oikea päätös..
Moni varmaankin haluaisi kuulla abortin tehneen katuvan. Heitäkin varmasti on.
Eikö sinulle riitä, että ihminen suree aborttiaan?
(vielä!) niin syyllisyys näkyy useimpia piinaavan..
uutisena?
Abortti ei ainakaan minulle ollut helppo asia. Se syyllisyyden tunto, joka on vielläkin kauan ajan päästä. Tuntuu kun tuska ei koskaan helpottaisi, asia oli vaikea päätös johon lääkärit panostivat, kertoivat vaihtoehdot ym. mutta tosiasiassa minun tilanteessani ei sillä hetkellä ollut muuta vaihtoehtoa. Ennen tuomitsin itsekin abortin, en enään. On ihan oikeasti tilanteita, joissa ei käytännössä ole muita vaihtoehtoja. Tottakai on mielestäni väärin ns. "turhat abortit" joita en hyväksy. Mutta on turha olla kiihkomielisesti aborttiakaan vastustaa. Ei sitä ehkä ymmärrä, jos ei itse koe tilannetta ettei raskaus olisi toivottu, tai jos ei lapsi ole terve.
jossain joku 'tuominnu kiihkomielisesti' vakavien terveyssyiden (hengenvaara/lapsen elinikäinen kärsimys) abortit?