Kuinka on elämä?

että mitenkä lienee sinulla tuo elämän laita? Eletäänhän me ainakin, tosi on, kun täällä kirjoitellaan. Elonmerkki lienee.

Tämä oli tarkoitettu aloittajalle.

Kun ei kuole eikä pääse-nimimerkille sanoisin, että elämäsi voi ola hyvinkin kadehdittavaa. Yksin kun elelet, voit olla pitkin tai poikin. Kuka sitä nyt vanhoilla päivillään alkaa opettelemaan uusia konsteja miellyttääkseen jotain vierasta.

Minä utelen kirjoitti:

että mitenkä lienee sinulla tuo elämän laita? Eletäänhän me ainakin, tosi on, kun täällä kirjoitellaan. Elonmerkki lienee.

Tämä oli tarkoitettu aloittajalle.

Kun ei kuole eikä pääse-nimimerkille sanoisin, että elämäsi voi ola hyvinkin kadehdittavaa. Yksin kun elelet, voit olla pitkin tai poikin. Kuka sitä nyt vanhoilla päivillään alkaa opettelemaan uusia konsteja miellyttääkseen jotain vierasta.

Tylsää on elämä, ylen tylsää. Rahaa kyllä olisi ryyppäämisen ilman varastamistakin. Kunto vain ei kestä, ei kestä niitä iloja.
Töitäkin olisi pirusti, mutta kun ei, ei riitä taidot, ei halut, eikä kunto. Ei tulevalmista.
Matkustaakin pitäisi, katsella maailmaa, mutta kun ei saa aikasiksi, siinä on niin monenmoista, rasittaa ja saastuttaa ympäristöä ja maailmaa.
Eiköhän pitäne lykätä, ottaa jatkoaika.
Ei mene hyvin, ei. Kyllä se kuitenkin tässä sohvalla, pikkuhiljaa...

turhanlainen kirjoitti:

Tylsää on elämä, ylen tylsää. Rahaa kyllä olisi ryyppäämisen ilman varastamistakin. Kunto vain ei kestä, ei kestä niitä iloja.
Töitäkin olisi pirusti, mutta kun ei, ei riitä taidot, ei halut, eikä kunto. Ei tulevalmista.
Matkustaakin pitäisi, katsella maailmaa, mutta kun ei saa aikasiksi, siinä on niin monenmoista, rasittaa ja saastuttaa ympäristöä ja maailmaa.
Eiköhän pitäne lykätä, ottaa jatkoaika.
Ei mene hyvin, ei. Kyllä se kuitenkin tässä sohvalla, pikkuhiljaa...

Eikös laulussakin lauleta, elämän olevan silkkiä, samettia vaan.
Onhan sulla netti ajankuluna, lukeakin voi, paljon mukavampaa kuin ryyppääminen.

Mitäs jos repäisisit ja lähtisit vaikka maailmanympärimatkalle?

noin murhemielellä ole kirjoitti:

Eikös laulussakin lauleta, elämän olevan silkkiä, samettia vaan.
Onhan sulla netti ajankuluna, lukeakin voi, paljon mukavampaa kuin ryyppääminen.

Mitäs jos repäisisit ja lähtisit vaikka maailmanympärimatkalle?

eikä se maksa mitään.

vaikka kuinka paljon ihmisiä joihin helppo tutustua.
Ei tarvitse kun hotellin aulaa, tai lähi baaria, niin jo tutustuu. Lomahan on hauskinta yksin mennä, silloin ei ole muiden mielipiteiden ja toivomusten toteuttamis ongelmaa.
Sinnehän pääsee piakkoin taas edullisesti.
8vk loma vaan, ja menoksi.

Canarialla ole kirjoitti:

vaikka kuinka paljon ihmisiä joihin helppo tutustua.
Ei tarvitse kun hotellin aulaa, tai lähi baaria, niin jo tutustuu. Lomahan on hauskinta yksin mennä, silloin ei ole muiden mielipiteiden ja toivomusten toteuttamis ongelmaa.
Sinnehän pääsee piakkoin taas edullisesti.
8vk loma vaan, ja menoksi.

hauska matkustaa, kyllä matkakaveri on hauskempi juttu, sen puhekaverin saanti siellä on epävarmaa näin vanhana, mulla aina on ollut oma kaveri, mutta tuo luoja otti omansa eikä kysynt minulta lupaa, nyt täytyy yksin yrittää kerätä rohkeutta,mutta huonolta näyttää .

yksin oo kirjoitti:

hauska matkustaa, kyllä matkakaveri on hauskempi juttu, sen puhekaverin saanti siellä on epävarmaa näin vanhana, mulla aina on ollut oma kaveri, mutta tuo luoja otti omansa eikä kysynt minulta lupaa, nyt täytyy yksin yrittää kerätä rohkeutta,mutta huonolta näyttää .

-Jos nainen, niin yleensä hyvinkin helppoa tehdä tutustuminen, matkoilla hyvin paljon sekä naisporukoita, että itsekseen matkustavia. En koskaa ole kokenut vuosien saatossa vaikeuksia tutustua muihin lomalaisiin.
-Jos taas mies, niin huh, saatat olla tavoiteltua "riistaa", niin monet naisethan tuntuvat etsivän vieläkin sitä oikeaa.
Ja lomaromanssihan on helppo tapa tutustua. Siitähän voi seurata vaikka mitä.
Rohkeasti vain, vieraan matkakaverin kanssa voi tulla ongelmia, erilaiset ajankäyttötavat, mielenkiinnot, jopa hereilläoloajat voivat tehdä lomasta kärsimyksen.
Siksi reissaan yksin, mutta en koskaan, jos en itse halua, ole yksinäinen, tai ilman seuraa.

olet? kirjoitti:

-Jos nainen, niin yleensä hyvinkin helppoa tehdä tutustuminen, matkoilla hyvin paljon sekä naisporukoita, että itsekseen matkustavia. En koskaa ole kokenut vuosien saatossa vaikeuksia tutustua muihin lomalaisiin.
-Jos taas mies, niin huh, saatat olla tavoiteltua "riistaa", niin monet naisethan tuntuvat etsivän vieläkin sitä oikeaa.
Ja lomaromanssihan on helppo tapa tutustua. Siitähän voi seurata vaikka mitä.
Rohkeasti vain, vieraan matkakaverin kanssa voi tulla ongelmia, erilaiset ajankäyttötavat, mielenkiinnot, jopa hereilläoloajat voivat tehdä lomasta kärsimyksen.
Siksi reissaan yksin, mutta en koskaan, jos en itse halua, ole yksinäinen, tai ilman seuraa.

osaan olla yksin,(olen nainen ) mutta sitä seuranhaku taitoa minussa ei oo, en etsi mitään romanssaia vaan hauskanpito kaveria,yksin puhuminen on hieman outoa joten juttu seura olisi mukava.

minäkin - kirjoitti:

osaan olla yksin,(olen nainen ) mutta sitä seuranhaku taitoa minussa ei oo, en etsi mitään romanssaia vaan hauskanpito kaveria,yksin puhuminen on hieman outoa joten juttu seura olisi mukava.

Uskon kyllä, olevan vaikeaa ehkä ekan kerran lähteä, jos on tottunut miehensä kanssa matkustelemaan.
Silti tekisi mieleni melkeimpä taata, että juttuseuraa saat, mikäli et omassa huoneessasi vain istu.
Puistot ulkokuppiloineen, aamiaispaikat, hotellin aula, suomalaisten kohtaamispaikat, retket - voi paikkojahan on vaikka kuinka, missä kohtaa puheseuraa.
vaikka sinä et vilkas olisikaan, on reissussa aina myös näitä ihmisiä, ja kaiketi vastaat, jos puhutellaan ;D

laittaisit tonne ,tori osioon; matkaseuraa ilmoitukses, voishan siel olla joku muukin matkaseuraa vailla.
Laitat sukupuoles, ikäs, ja minne olisit menos.

rohkeasti reissuun kirjoitti:

Uskon kyllä, olevan vaikeaa ehkä ekan kerran lähteä, jos on tottunut miehensä kanssa matkustelemaan.
Silti tekisi mieleni melkeimpä taata, että juttuseuraa saat, mikäli et omassa huoneessasi vain istu.
Puistot ulkokuppiloineen, aamiaispaikat, hotellin aula, suomalaisten kohtaamispaikat, retket - voi paikkojahan on vaikka kuinka, missä kohtaa puheseuraa.
vaikka sinä et vilkas olisikaan, on reissussa aina myös näitä ihmisiä, ja kaiketi vastaat, jos puhutellaan ;D

minusta puhekaverin saa jos joku uskaltaa tulla jutteleen .

mitäs jos kirjoitti:

laittaisit tonne ,tori osioon; matkaseuraa ilmoitukses, voishan siel olla joku muukin matkaseuraa vailla.
Laitat sukupuoles, ikäs, ja minne olisit menos.

minut pitää hakea kotoa niin silloin minusta saa kaverin.

meillä siis vain yksi elämä.olishan se mukavaa viettää jonkun kivan ihmisen kanssa ,mutta kun ei aina mene niin kuin suunnittelee.

Minä en ymmärrä, kun elämäänsä eläneet ihmiset eivät osaa liikkua mihinkään ilman kaveria. Kylläpä olisi tylsää, jos ei muuten pääse liikkeelle. Mihin teiltä on oma-aloitteisuus haihtunut?

Yksinkin voi liikkua ja mat... kirjoitti:

Minä en ymmärrä, kun elämäänsä eläneet ihmiset eivät osaa liikkua mihinkään ilman kaveria. Kylläpä olisi tylsää, jos ei muuten pääse liikkeelle. Mihin teiltä on oma-aloitteisuus haihtunut?

Liian äkkiseltää sanoin tuossa edellisessä mielenilmauksessani, että miksei jotkut osaa tehdä mitään ilman kaveria. Nyt tarkennan, että ikävää jos on menettänyt kumppaninsa äskettäin. Anteeksi. Mutta vähitellen voi avartaa kyllä liikkuma-alaansa, ettei vaan kyyhötä kotinurkissa. Tai jos sitä halajaa ja ehdottomasti haluaa olla omissa oloissaan, niin en sano mitään. - Yleisesti ottaen kyllä kumppaninkin kanssa eläessä olisi hyvä olla myös omia menoja ja omia ystäviä. Kas, kun se ei mee niin, että elämä aina jatkuu omien suunnitelmien mukaisesti.

Sama kuin edellä kirjoitti:

Liian äkkiseltää sanoin tuossa edellisessä mielenilmauksessani, että miksei jotkut osaa tehdä mitään ilman kaveria. Nyt tarkennan, että ikävää jos on menettänyt kumppaninsa äskettäin. Anteeksi. Mutta vähitellen voi avartaa kyllä liikkuma-alaansa, ettei vaan kyyhötä kotinurkissa. Tai jos sitä halajaa ja ehdottomasti haluaa olla omissa oloissaan, niin en sano mitään. - Yleisesti ottaen kyllä kumppaninkin kanssa eläessä olisi hyvä olla myös omia menoja ja omia ystäviä. Kas, kun se ei mee niin, että elämä aina jatkuu omien suunnitelmien mukaisesti.

Totta puhut, kumppanin menetys nostaa kynnyksen yksin lähtemiseen pitkäksi aikaa.
Monelle lähtemiseen yksin harrastusten pariin on todella korkea kynnys. Näen sitä päivittäin omassa tuttavapiirissä. Toiset eivät ole koskaan tottuneet siihen, jos pitkässä liitossa on aina liikuttu yhdessä.

Olin itse mieheni omaishoitajana viitisen vuotta. Sinä aikana luovuin kaikista harrastuksistani ja lopulta myös työstäni. Arjessa kaikki pyöri mieheni juuri sen hetkisen terveydentilan mukaan, omaa elämä ei enää ollut, oli pelkkä loputon uupumus.

Mieheni kuoleman jälkeen pakottauduin lenkille ja vanhojen harrastusten pariin, mistä ennen oli ollut iloa. Ei tullut mitään, oli vain ahdistus ja valtava syyllisyyden tunne, ikään kuin minulla ei olisi ollut oikeus mihinkään omaan. Kyllä ihminen on ihmeellinen kapistus, luo mielessään kahleita kun niitä ei enää ole.

Toipuminen vei kolme vuotta. Tulipahan tehtyä perusteellista surutyötä. Nyt on elämä vihdoinkin palaamassa raiteilleen ja tunnen itseni taas ihmiseksi, harrastukset maistuvat ja olen varovaisen toiveikas tulevaisuuden suhteen.

Ote tuhannen ja yhden yön sadusta .