Hei koiraihmiset ja allergiset(?),
me ollaan kovasti hankkimassa mieheni kanssa koiraa, mutta vielä ei olla uskallettu sitä ottaa minun mahdollisen allergiani takia.
Olen nimittäin tosi allerginen ainankin kissalle (hengitystieoireet, nuha, iho-oireet, eli kaikki mahdolliset). Kävin koira-allergiatestissä ja testi näytti 0,45 (alle 0,30 on "puhdas").
Lääkäri sanoi, että ei suosittele koiran ottoa koska melkovarmasti allergia kehittyy koirallekin ja voi puhjeta astmaksi.
Ollaan kuitenkin vakavasti vielä harkitsemassa koiran ottoa koska meillä olisi mahdollista rakentaa koiralle lämmitetty (sähköllä)asuintila ulos sekä meillä on mahdollista rajata koiran oleskelutilat sisällä niin että koira ei pääse makuuhuoneisiin (yläkertaan). Näin altistus ainakin vähän vähenisi.
En kuitenkaan halua leikki omalla terveydelläni enkä varsinkaan koiran kustannuksella niin että siitä joutuisi heti luopumaan.
Onko muilla kokemuksia samanlaisista tilanteista?
Olen lukenut mm. netistä että nykytutkimuksien mukaan myös allerginen voi ottaa koiran..onko tämä totta, sitä en tiedä?! Allergiset koiranomistajat (jos teitä on), kertokaa kokemuksistanne!
me ollaan kovasti hankkimassa mieheni kanssa koiraa, mutta vielä ei olla uskallettu sitä ottaa minun mahdollisen allergiani takia.
Olen nimittäin tosi allerginen ainankin kissalle (hengitystieoireet, nuha, iho-oireet, eli kaikki mahdolliset). Kävin koira-allergiatestissä ja testi näytti 0,45 (alle 0,30 on "puhdas").
Lääkäri sanoi, että ei suosittele koiran ottoa koska melkovarmasti allergia kehittyy koirallekin ja voi puhjeta astmaksi.
Ollaan kuitenkin vakavasti vielä harkitsemassa koiran ottoa koska meillä olisi mahdollista rakentaa koiralle lämmitetty (sähköllä)asuintila ulos sekä meillä on mahdollista rajata koiran oleskelutilat sisällä niin että koira ei pääse makuuhuoneisiin (yläkertaan). Näin altistus ainakin vähän vähenisi.
En kuitenkaan halua leikki omalla terveydelläni enkä varsinkaan koiran kustannuksella niin että siitä joutuisi heti luopumaan.
Onko muilla kokemuksia samanlaisista tilanteista?
Olen lukenut mm. netistä että nykytutkimuksien mukaan myös allerginen voi ottaa koiran..onko tämä totta, sitä en tiedä?! Allergiset koiranomistajat (jos teitä on), kertokaa kokemuksistanne!
Vastaukset 43
Vanhimmat
Älä ota koiraa, koska sulla on allergia. Se voi vaan pahentua ja todellakin voi se astmakin vielä puhjeta.
Kaverille kävi näin ja monta kuukautta meni, ennen kuin alkoi toipumaan koiran luopumisesta. Koirakin oli vasta 10 kuukauden ikäinen, eihän se koirallekaan ole kiva vaihtaa kotia. Ja tämä koira oli ns. ulkokoira, yöt oli vaan sisällä kuistilla.
Pitää todellakin ajatella myös sitä koiraa!
Vaikka ennen kaikkea omaa terveyttäsi.
Onhan näitä kaikenmaailman tarinoita, joissa allerginen "voi pitää koiraa eikä mitään oireita tule"... Saat varmaan näitäkin vastauksia!
Vaikutat kuitenkin sen verran fiksulta, että osaat toimiakin niin!
Tätä kysellään jatkuvasti tällaisilla palstoilla. Allergikon elämää läheltä seuranneena, miten lievä allergia koiran ottamisen myötä paisui lopuksi astmaksi raskaine lääkityksineen ja tukehtumistunteineen toitotan tätä yhä uudelleen:
Allergiselle edottomasti ei koiraa !!!
Eikä kannata uskoa "minun allergiani ei pahentunut"-juttuja, koska jokaisen taudinkuva ja sen eteneminen on yksilöllistä.
Oman terveydentilan kanssa ei kannata leikkiä kun sairaus kerran on jo tiedossa. Koirasta luopuminen on myös täyttä tuskaa. Koira viattomana sijaiskärsijänä tulisi säästää ikävältä kohtalolta kun ongelma kerran on jo tiedossa. Sorry, mutta niinku sanottu, seurasin tämmöistä koirahullua ja hänen touhujaan ja pakkomielteistä koiran ottamista ja lopulta vaikeaa sairautta ja koirasta luopumisen tuskaa niin läheltä, että hirvittää.
Koirat on eläviä olentoja, ja kiintyvät ihmiseen-- ne ei ole mitään esineitä!
Itse otin koiran 3 vuotta sitten, vaikka olin lapsena ollut siitepölyallerginen. Kävin etukäteen aikanaan testeissä ja allergialääkärin puheilla, eikä näyttänyt olevan mitään estettä koiran ottamiselle.
Nyt on tosiaan 3 vuotta kulunut, ja koiralle otettu toinen kaveriksikin 1,5 vuotta sitten-- diagnoosi puoli vuotta sitten: KOIRA-ALLERIA. Nyt syön antihistamiineja joka ikinen päivä, ja pelkään menettäväni rakkaat lemmikkini. Toinen koirista (tämä mikä tuli myöhemmin) on jo kerran vaihtanut perhettä, eikä tulisi kestämään uutta omistajanvaihdosta... siis jos allergiani kehittyy astmaksi, toinen koirani on lopetettava!
Toiseksi: koira on laumaeläin, eikä ole oikein, että se suljetaan lauman ulkopuolelle esim. öiksi ulos koppiin. Laumakäyttäytymisessä tällainen tulkitaan rangaistuksena.
Tosiaan jatkuvasti samaa pitää jankata kerrasta toiseen.
Ota ihmeessä allergia koira. Mullakin on koira-allergia mut me hommattiin allergia-koira
Mikä ihmeen rotu on allergiakoira???
Älä viitsi neuvota mitään noin typerää, allergiselle EI koiraa usean tässäkin viestiketjussa esiin tulleen tosiseikan takia (hyvä kun jaksoin lukea ne läpi mutta jaksoinpa kuitenkin). Jos sulla kerran on koira, niin miksi sä kyselet tossa seuraavalla sivulla mitkä koirat ei aiheuta allergiaa. Kaikki koirat SAATTAVAT aiheuttaa allergiaa. Allergisen tosiaan kantsii ostaa se japsien kehittämä mekaaninen lelukoira, mitä sullekin suositeltiin omassa kysymyksessäs, kun ei tunnu selvä asia jästipäisiin ajattelemattomiin koirahullujen mieliin uppoavan. Ei siinä paljoa koiraparkaa ajatella kun uhotaan "että oon allerginen ja mähän otan silti koiran" -tyyliin.
xD Ei tarvi KUITENKAAN aina niin kauheen tosissaan näitä keskustelupalstajuttuja ottaa, herranjumala... :) Hulvatonta, kerrassaan :D
En mä haudanvakavissani, mutta kun tämä sama aihe on tapetilla iän ja kaiken... kyllä se rupee jurppii kun ei muuta keksitä ja sitten ollaan niin rajusti puolesta ja vastaan... ja mulla on paha paha paha maanantaisyndrooma ja sitä myöten olen vastaan ;-) ja olisin muutenkin vastaan, mutta ehkä kauniimmin ilmaistuna... Hulvattomasta en nyt kuitenkaan tiedä, tuntuu tässäkin ketjussa olevan aika monella tosi iso herne kasvojen keskiosassa. Ruoskinpa itteni töihin nyt kun tämä herranjumalajuttelu menee firman piikkiin...
Heippa! Mä olin muutama vuosi sitten aivan samassa tilanteessa. Olen tosi allerginen kissoille ja allergiatestin mukaan en ainakaan vielä allerginen koirille. päätin mahdollisesta koira-allergiasta huolimatta ottaa koiran ja nyt mulla on kaksi koiraa, sekä kaksi marsua eikä mitään allergiaoireita! lääkäri sanoi että tämä mun "siedätys"-hoito on ilmeisesti auttanut, koska nykyään voin jopa vähän aikaa olla ilman lääkkeitä sellaisessa paikassa jossa on kissoja!
...''muutama vuosi sitten samassa tilanteessa''...
sitäkään et tiedä, josko ne oireet ilmestyy vielä! itsekin ajattelin, kun koirien kanssa olin elellyt jo yli pari vuotta, ettei niitä oireita enää tulisi-- tulipa vaan!
älkää allergiset ihmiset ihmeessä ottako koiraa! ei oikeesi pahalla, vaan niinkuin aiempi kirjoittajakin totesi: sekä ihminen että eläin kärsii, jos allergia kuitenkin puhkeaa. silkkaa itsekkyyttä/tahallista 'tietämättömyyttä'/tosiaisoiden näkemisen kieltämistännekö koiran hankitte??
Että sitten itse otit kuitenkin sen koiran..vieläpä kaksi..ja silkkaa itsekyyttäkö/tahallista tietämättömyyttä/tosiasioiden näkemisen kieltämistäkö???!
Varmaan siitä samasta syystä mulla on oikeus haluta itselleni eläinkumppani! Tosin itselläni se on vielä haluamisen asteella, päätöstä en ole tehnyt. Ja mikä päätös onkin, teen sen ajatellen eläintä.
Ja mikä päätös onkin, teen sen ajatellen eläintä.
...kirjoitit.
Asiahan on sitten päivänselvä. Jos ajattelet eläintä, et allergisena ota sitä. Eiköhän tässä nyt vakavaa asiaa ole tullut jo monesta suusta/näppäimistöstä ihan tarpeeksi.
Ikävähän se ilman on ihan varmasti kun koirista kovasti tykkää, mutta tosiasiat on joskus ankaria. Kyllähän minä ja moni muukin haluaa asioita, joita ei koskaan saa. Päätöshän on tietysti sinun, mutta...
Eihän tässä sitten olekaan enää mitään epäselvää, kun olet sen verran järkevä, että ajattelet asiaa eläimen kannalta!
Jokainen pentu ansaitsee tulla sellaiseen kotiin, jossa sen voisi kuvitella elävänsä vanhuuteen asti.
Ja mä vastustan kaikkia eläinkokeita! Myös tämmöisiä.
Kerrot: ''Olen nimittäin tosi allerginen ainankin kissalle (hengitystieoireet, nuha, iho-oireet, eli kaikki mahdolliset). Kävin koira-allergiatestissä ja testi näytti 0,45 (alle 0,30 on "puhdas")''
-> älä ota koiraa, kun noin selvästi olet allerginen! Oma testini näytti aikanaan, ettei ELÄINALLERGIAA ole, ja siitepölyallergiakin oli ollut lapsena, joten meidän lähtökohdat ei ole ihan samat?? Varottavana esimerkkinä kirjoitin oman kohtaloni-- näin kävi, vaikkei allergiatesti sitä lainkaan osannut ennakoida (toisin kuin itselläsi!). Enää en samaa virhettä tekisi ja siksi yritin välittää tietoa eteenpäin sinullekin.
Lääkäri ei aikanaan maininnut, eikä itselleni tullut mieleenkään, että allergia voi vielä puhjeta siitä huolimatta että a) allergiatesti oli puhdas ja b) olin puolitoista vuotta omistanut koiran, eikä mitään oireita ilmennyt-- siitä syystä niitä koiria omistan nyt kaksikin kappaletta, en siksi että olisin itsekkyyttäni ja tahallista tosiasioiden tunnistamattomuuttani ehdointahdoin ottanut koiran/koiria.
Kaikkea ei voi saada mitä haluaa.
Niin-pä. Vastaan vielä kaikille eli kirjoitinkin, että haluan. Saaminen on sitten asia erikseen. Ja kun kirjoitin ajattelevani enemmän eläintä kuin itseäni niin kyllä fiksu ihminen osaa päätellä mitä se tarkoittaa.
Ei asiasta tarvitse mitenkään ylitsevuotavasti syyllistää. Vaikeaa se on elää asian kanssa muutenkin. Kiitos vaan kaikille positiivisista kannanotoista. Otan itselleni kultakalan tai kaksi.
Nooh. Luin nämä kaikki viestit läpi, eikä yhdessäkään niistä minun mielestäni sinua henk.koht. syyllistetä mitenkään. Kysyit asiasta ja sait asianmukaisia, varottavia esimerkkejä etkä minkään lajin ylitsevuotavaa syyllistämistä (mitä sitäkin näillä palstoilla kyllä turhan paljon esiin tulee). On tämä sen verran vaikea ja ikävä asia aina, tämä allergia kun silti koiraa kovasti haluaisi.
Hyvää jatkoa sinulle.
Olisiko sinun mahdollista yrittää dogsittausta? Itse olen pienenä ollut TODELLA allerginen kaikille eläimille (kissa, koira, kani, marsu, lehmä, HEVONEN ( ) ) ja TODELLA eläinrakkaana ihmisenä tämä oli tietysti kova paikka pienelle tytölle. Sukulaisillamme oli tietysti myös paljon eläimiä, ja en pystynyt vierailemaan juuri missään. Hevostalleilun jouduin lopettamaan heti alkuunsa, ja koiran ottoa emme voineet edes ajatella.
Murrosiässä tilanne muuttui. Allergia hävisi, käytännössä lähes kokonaan. Nykyään minulla on kaksi omaa hoitohevosta, 2 hoitokoiraa ja pystyn jopa olemaan yötä paikoissa, joissa koira nukkuu samassa sängyssä. Olen päättänyt ostaa oman espanjan/portugalinvesikoiran "sitten aikuisena" :) Mitään allergiaoireita ei enää tule -ei edes omista kaneistani, joiden kanssa olen todella paljon, tosin ne eivät ole meillä sisällä vaan talvet ja kesät ulkona :) *onnellinen*
Koittakaa ihmiset tukea ja valaa uskoa toisiin, ei aina saa olla niin kamalan pessimistinen - kyllä niitä ihmeitä tapahtuu kun vaan jaksaa uskoa!
Kyllä olet ilmeisesti todella nuori, et taida ymmärtää miten vakavasta asiasta allergiassa ja astmassa on kyse. Mutta ehkä opit joskus. Ei millään pahalla.
...ja sitten niitä 'ihmeitä' toisaalta tapahtuu toiseenkin suuntaan, muista sekin. Ei kertomassani todella ollut kyse pessimistisyyden viljelystä eikä myöskään yksittäisen henkilön syyllistämisestä (tämä nimimerkille ikävä ilman...)
Toivottavasti aikuiseksi kasvaessasi sinäkin tulet toisiin aatoksiin tuon oman koiran hankkimisen suhteen. Allergiataipumus on ihmisellä ja pysyy, ei siitä noin vain pääse eroon! Vaikket oireita olisi ulkokaineistasi/hoitoeläimistäsi saanut, alituinen altistus omalle koiralle voi sinunkin tapauksessa aiheuttaa eläinallergian puhkeamisen uudellen. Tämäkään ei mitään henkilökohtaista, vaan lääketieteellistä faktaa. Joskus asioita vaan on ajateltava kylmästi toisasioiden eikä tunteen pohjalta.
No, kuitenkin, olen KOKO ikäni ollut allerginen kaikelle mahdolliselle mikä on vastaan kävellyt.. Nyt kun murrosikäisenä pääsin eroon siitä, on ilo ja riemu tietysti suunnaton.
Ehkä minä KUITENKIN olen lääkäreiltä ja alan ammattilaisilta saanut enemmän tietoa ja infoa, luulisin. Koiran ottamisesta olen keskustellut lääkärin, terveydenhoitajan, kasvattajien, vanhempieni ja kohtalotovereitteni kanssa. Kaikki ovat sillä kannalla olleet, että siitä vain, toteuttamaan pitkäaikaista unelmaa! Todellakin, sen toteutan!! Dogsitterinä toimiessani en ole yhtäkään kohtausta saanut, tallilla pyöriessäni en myöskään. Nukuin viime kesänä yön erään belgianpaimenkoiran kainalossa (tai no, ehkäpä Mustatuisku kuitenki oli mun kainalossa ;) ja minkäänlaista reaktiota ei tullut. JIPPII!!
Siedätyshoito todellakin auttaa!!
Ihmettelen mä sellaisia lääkäreitä ja varsinkin kasvattajia, jotka sanoo tuollaisessa tapauksessa että siitä vaan.
Mutta muista sitten meitä kun siedätyshoito kääntyykin väärään suuntaan. Ihan koiraa ajatellen, jos itse haluat hallusinoida ja unelmoida itsesi kipeäksi ja koiran vaikeuksiin. Kuten eräs kirjoitti, kyllähän niitä ihmeitä saattaa tapahtua, mutta niitä saattaa tapahtua myös siihen huonoon suuntaan.
Kiitos positiivisesta kommentista, Hattivatti!
Tiedän kyllä, että todellisuus ja mahdollisuus ihmeparantumiseen näin kolmekymppisellä jolla allergia on ollut 10 ikävuodesta lähtien on aika pieni.
Jos kuitenkin pystyy olosuhteet järjestämään niin että altistus on mahd. pieni niin kyllä allergia voi kurissa pysyä. Tosiasia on, että jos koira tai kissa olisi sisällä aina niin allergia SAATTAA "uusiutua" eli paheta.
...väite siinä mielessä, ettet ole vielä päivääkään asunut 24h samassa huushollissa koiran kanssa. (lue: elänyt oman koiran kanssa pidemmän aikaa)
Vielä jokin aika sitten olisin allekirjoittanut väitteesi itsekin; vuosien yhteiselo koirien kanssa, eikä oireen oiretta-- 'siedätyshoidon' TÄYTYY toimia! MUTTA ei toiminutkaan, allergia tulikin vasta kolmen vuoden viivellä; näin voi olla myös sinun kohdalla.
Älytöntä, että ihminen lähtee kokeilemaan 'siedätyshoitoa' hankkimalla koiran: ei elämä koiran kanssa ole mikään allergiatesti tai hoitomuoto! Kyllä se vaan pitää etukäteen selvittää, josko koiran kanssa on edes potentiaaliset mahdollisuudet yhteiseloon koko sen eliniän: joskus ennalta-aavistamattomia allergioita tulee eteen, sille taasen ei voi mitään. Mutta kun lähtökohdat on enemmän sen puolella että allergiaa tulee, kun ettei, niin miksi lähteä asialla leikkimään??
Mahdollista OIKEAA siedätyshoitoakin (sitä lääkärin antamaa!) lienee kannattavampaa kokeilla?
En mä ole ottanu siedätyshoitoa ottamalla koiraa omaan kotiin. Mistä nyt puhutaan? *putosi kärryiltä*
liputat toimineen 'siedätyshoidon' puolesta -- ilmeisesti viittaat siihen, että olet ollut tekemisissä hoitokoirien/-hevosten ja ulkokaniesi kanssa eikä oireita ole tullut?
tätä vaan kommentoin: et voi tietää vielä, mitä tapahtuu jos otat koiran asumaan OMAAN KOTIISI ja elät sen kanssa jonkin aikaa! ...aiemmin mainitsemasi kani/koira/hevos'siedätyshoito' ei tässä suhteessa todista mitään.
Mutta miksi eläin pitäisi ottaa sisälle jos homma toimii niinkin että eläin asustaa pääasiassa ulkosalla?! Tämähän on juuri homman juju! Myös allerginen voi näin nauttia eläimen kanssa olemisesta ja tekemisestä ja kun eläinkin on tähän tottunut niin kaikki on tyytyväisiä kun ongelmia ei kerran kumminkaan päin ole ollut!
Koira on laumaeläin. On sille luonnonvastaista ja henkistä painetta aiheuttavaa pitää sitä jatkuvasti ulkona. Miten itse nautit koirasta, jota pääset katselemaan ikkunasta? Mitä järkeä?
Koira on vähän eri juttu ku pupujussi. Koiran kuuluu elää laumansa luona, eli sisätiloissa perheen/omistajan kanssa. Jonkin aikaa koira tietty viihtyy ulkonakin, mutta pääosin omistajansa rinnalla. Se nyt sattuu olemaan koiran luonto. Susieläimenä koira tuntee olevansa hyljeksitty/erotettu laumasta, mikäli se joutuu viettämään suurimman osan ajastaan yksin ulkona tai sisällä, mutta eri huoneessa.
Et sinä niin paljoa aikaa sen kanssa pysty ulkona viettämään kuin sen henkinen hyvinvointi vaatisi. Älliä nyt vähän hei. Hanki allergiatestattu pehmolelu narun päähän vedettäväksi ellet pysty koiran sielunelämää ja tarpeita opiskelemaan/hyväksymään.
Allerginen voi koiran kiusaamisesta ja pilaamisesta nauttiakin, mutta koira ei.
Juuri tämän olin aikessa kirjoittaa vastineeksi TAAS UUDELLEEN, mutta 'jo pomppas' ehti ensin...
Laumaeläimen kuuluu saada olla laumansa ts. omistajansa seurassa. Otapa huviksesi selvää asiasta; koira tottuu kyllä olemaan ulkona kun ihminen sen siihen pakottaa (sillähän EI OLE VAIHTOEHTOJA), mutta luonnonvastaista ja stressaavaa se eläimelle on jokatapauksessa!
Koirat ovat laumaeläimiä, kyllä, sen me kaikki jo tiedämme. Mutta on olemassa myös paljon rotuja, jotka tykkäävät olla mielummin ulkona kuin sisällä. Esimerkiksi ajokoirat, useimmat pystykorvat muut suuret ja paksuturkkiset koirat voivat aivan hyvin asustella pääasiallisesti pihalla, omassa tarhassaan. Tietysti olisi suotavaa, että tarha on suuri ja tilava, ja siellä on oltava lämmitetty koppi kylmempiäkin säitä ajatellen.
Itse olen allerginen koiranomistaja ja minulla on myös astma. Olen ollut nyt 3 vuotta chihuni kanssa SAMAN KATON alla (asunut täyspäiväisesti tuon pienen tyttösen kanssa), ilman minkäänlaisia oireita! Valitsin koirakseni mahdollisimman pienen ja lyhytkarvaisen koiran, koska sellasia elimistöni kestää paremmin. Ehkä minulla on ollut onneakin, mutta en usko enää tulevaisuudessakaan saavani oireita koirastani, koska olen siedättynyt sille. Okei, saattaa tuntua mahdottomalta, mutta niin asia vain on, enkä kaipaa muilta sen suurempia mielipiteitä. Omapahan on asiani ja hyvin, ja ennen kaikkea ONNELLISESTI olemme koirani kanssa eläneet.
Ei allergisia ihmisiä tarvitse tuomita elämään koko loppuelämäänsä ilman lemmikkiä, ystävää, joka ymmärtää tilaanteessa kuin tilanteessa. Mikäs muu ihmisen paras ystävä olisikaan kuin koira. Itse olen aina ollut hyvin eläinrakas ihminen, ja 10 vuotta olen vakavasti koiran hankkimista harkinnut sekä allergiaani siinä samassa puntaroinut. Lopulta päätin ottaa koiranpennun, ja samalla tietysti pienen riskin. Sekuntiakaan en kuitenkaan ole Emman ottamista katunut! Emmalla luonnollisesti oli katsottu varakoti jo valmiiksi, kaiken varalta. Hyvät tuttavani olivat meinaan itsekin hankkimassa chihuahuaa omansa kaveriksi, eli meidän koira olisi ollut enemmän kuin tervetullut heidän luokseen. Onneksi kuitenkin kaikki on mennyt hyvin, eikä koiran luovuttamista tarvitse edes harkita.
Viestini ydin oli lähinnä siinä, että allerginenkin ihminen VOI ottaa koiran. Täytyy vain itse olla aktiivinen, vastuuntuntoinen ja päättäväinen. Homma kuin homma on hoidettava kunnialla loppuun, jos siihen on ryhdyttykin, vaikka se veisi viisitoistakin vuotta! Ja mikäs sen parempi vaihtoehto olisikaan allergiselle koirafanille kuin ulkokoira! Valitsee sitten sellaisen rodun, joka viihtyy ulkona hyvin, kerää tarkasti rodusta kaikenlaista tietoa, kysyy kasvattajilta infoa pikkuseikkoihin asti ja on valmis uhraamaan lantteja KUNNOLLISEN pihatarhan rakentamiseen ( muut kulut, mitä nyt koiran pitämisessä yleensäkin tulee). Voihan allergisetkin puuhailla koiran kanssa kaikenlaista ulkoilmassa, jolloin oireita harvemmin tulee. Joku ajokoirakin varmasti tykkää välillä olla aivan omissa oloissaan, omassa kodissaan, tarhassa. Ei ulkokoiran hankkiminen tarkoita sitä, että koira jätetään yksin tarhaan, sitä katsellaan vain ikkunasta ja se ikään kuin eristetään laumastaan! Ulkokoiran elämä nimen omaan voi olla hyvinkin aktiivista ja vivahteikasta, usein myös onnellisempaa kuin sisäkoiran. Koiran ottaminen ei siis ole poissuljettu vaihtoehto. (Kokemusta ulkokoirista on hyvällä ystävälläni, joka hänkin on allerginen koirille ja omistaa 2 suomenajokoiraa. Häneen olen hyvinkin usein yhteydessä ja kaikki kirjoittamani todellakin on faktaa.)
Fakta 1: Suomenajokoira ei sovellu turkkinsa puolesta näillä leveysasteilla varsinaiseksi ulkokoiraksi, vaikka sillä lämmin koppi olisikin.
Fakta 2: Täällä on puhuttu paljon luopumisen tuskasta, sekä omistajan että koiran osalta, jos allergia pahenee.
Fakta 3: Samoissa tiloissa eläminen koiran kanssa ei ole minkäänlaista siedätyshoitoa vaan itsekästä uhmaa jo olemassa olevaa allergiaa kohtaan = leikkimistä koiran kohtalolla.
Fakta 4: Täysin edesvastuutonta touhua kiihottaa valmiiksi allergista ihmistä ottamaan koira ja täten vaarantamaan oman terveytensä henkensä kaupalla sekä koiran hyvinvoinnin.
Ratkaisunsa kullakin, mutta järjen käyttö on sallittua kun puhutaan elävistä olennoista, niiden hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta sekä omasta terveydestä.
On se karmeaa, jos joutuu jo etukäteen miettimään minne koiran tosta vaan luovuttaa jollei olosuhteet pysykään hyvinä. Hyi helkk...
Kyllä, totta on, että jotkut koirarodut sopivat paremmin ulko-oloihin kun toiset; siis FYYSISILTÄ ominaisuuksiltaan (ja jotkut ehkä psyykkisestkikin.)
Pääpointti kuitenkin on se, että koira laumaeläimenä kaipaa LAUMAANSA.
Ystävälläsi tarhakoiria on kaksi; ne muodostavat jo keskenään lauman, minkä johtaja omistaja on. Koirilla on siis edes yksi laumansa jäsen lähettyvillään jatkuvasti.
Jos laitat tarhaan yhden koiran (oli tarha miten hieno hyvänsä ja lämmitetyin kopein varustettu jopa) koira jää paitsi laumansa seuraa suurimmaksi osaksi ajastaan. Fyysisten tarpeiden tyydyttäminen ei pelkästään riitä!
Ja mitä omaan allergisuuteesi tulee; luulenpa että olet kuitenkin yksi niistä harvoista, joille allergian kanssa on noin onnellisesti käynyt. Melko varmaa on että useampi ihminen sairastuu allergiaan kun mitä vastaavasti siitä parantuu. Ikävä kyllä.
Eli siis liputan TODELLAKIN siedätyshoidon puolesta, koska allergialääkärini on todennut sen auttaneen. Siedätyshoitoa saanut astmaatikkoystäväni käy nykyään tallilla (samassa missä minä) ja on nykyään todella hyvä hevosten kanssa. Suorastaan luonnonlahjakkuus.
Jos ihmisellä on intoa ja tahtoa olla eläinten kanssa tekemisissä, en todellakaan tahdo sitä riistää keneltäkään; koirien kanssa olen kokenut niin monia hienoja hetkiä, varsinkin kun nyt, 'parantuneena' osaan niistä nauttia.
Sinulle "Ikävä ilman koiraa" - koita ihmeessä keksiä jotain "korviketta" omalle koiralle. Hoitokoirat ovat tässä mitä mainioimpia vekkuleita :) Ja jälleen se kokemuksen syvä rintaääni kumpuaa sieltä jostain...
Protestoin faktojasi vastaan. Suureen ääneen.
Eipä tämä vastaukseni varsinaisesti liity alkuperäiseen kysymykseen, mutta kuitenkin: minulle tuli koira, joka oli annettu alkuperäisestä kodistaan pois. Yksi poisantamisen syy oli allergia.
Helppohan on varmaan ajatella että hankkii koiralle hyvän kodin, jos allergia puhkeaa. Mutta eipä se entinen omistaja ole näkemässä, millainen stressi hätä pelko on koiralla siinä uudessa kodissa -vaikka uusi koti olisi miten hyvä tahansa. Koira on häädetty vanhasta laumastaan eikä se ymmärrä miksi.
Minulla on tuo koira ollut nyt muutaman kuukauden, ja sillä oli tosi pahoja sopeutumisvaikeuksia aluksi. Oireita on kaikilla aikuisilla koirilla, jotka joutuvat vaihtamaan kotia. Ja oireet ovat sitä pahemmat, mitä enemmän koira on kiintynyt edellisiin omistajiin, ts. jos se on todella "uskollista" tyyppiä. Tämä yksilö ainakin on.
Minulle tultuaan se huusi ja ulvoi perääni, en voinut kadota näkyvistä sekunniksikaan -en edes suihkuun... koira PELKÄSI hylätyksi tulemista, se läähätti ja oli rauhaton kun näki, että olen lähdössä ulos. Ja heti kun ovi meni kiinni, alkoi mieletön huuto. Meni vielä monta viikkoa, ennenkuin koira ylipäätään alkoi rentoutumaan kotona, eli uskalsi olla enemmän oma itsensä.
Miettikää sitäkin puolta, mitä koirasta luopuminen tekee KOIRALLE.
Jopas on "Jo pomppas" ja "Rosmo" kovin asiantuntevia (vai ovatkohan?). Vaikka kuinka tietäisitte paljon asioita ja osaisitte kaiken koirista, niin silti asioita ei tarvitse esittää noin negatiivisesti. Vaikka esittäisitte minkälaista eksperttiä tahansa siellä, niin silti jokainen tekee oman ratkaisunsa. Jokainen elää omaa elämäänsä. On oikein hienoa, että täällä on tuollaisia asiantuntijoita, mutta pitää ymmärtää myös niitä huonommassa jamassa olevia. Joku tosiaankin kaipaa ystävää vierelleen (esim. koiraa), vaikka olisikin allerginen. Aina ei ole mahdollista ottaa tosta vaan kaverin koiraa hoitoon ja jakaa näin rakkautta siihen. Tai voi olla, ettei ystävä-/tuttavapiirissä edes ole koiria, joita voisi käydä katsomassa. Onko allergisten elämä siis täysin tuomittu? Ei eläimiä jos pientäkin allergiaa. Miksi sitten siedätyshoidot ym. on keksitty? No mutta, kirjoittaisittepa mitä hyvänsä, niin silti olen ehdottomasti eri mieltä asiasta. Allerginenkin voi ottaa koiran. Se ei välttämättä ole koiran kustannuksella leikkimistä. Sen sijaan se on omalla terveydellä "leikkimistä", eli ihminen ottaa tietoisesti vastuun terveydestään. Jokainen toimii kuitenkin omalla tavallaan; ei ole olemassa yhtä ja ainutta tapaa elää. Voi allerginenkin olla onnellinen koiran kanssa.
Ja mitä "Jo pomppas":n (ja "Rosmon") viestiin tulee, niin faktoja jaksoit ainakin latoa kovasti, mutta kaikki eivät valitettavasti olleet aivan totuudenmukaisia. :) Ajokoirat ovat metsästyskoiria ja asuvat suurimman osan elämästään ulkona, omassa tarhassaan. Ei ehkä juuri sinulla, tai lähistölläsi, mutta täällä ainakin. En ole kuullut yhdestäkään ajokoirasta, jolla ei olisi omaa tarhaa ulkona tai joka asuisi suurimman osan elämästään sisätiloissa. Asun täällä Itä-Suomessa ja täälläkin osaa olla kylmä. Ei se silti ole koirien elämää haitannut. Ehkäpä sinun asuinseudullasi koiratarhat valmistetaan väärin... Ja jos koira asuu tarhassa ulkona, niin voihan se silloin tällöin käydä sisälläkin. Se ei kuitenkaan ole laumasta eristämistä, että koira ajokoirana asuu ulkona, niinkuin rodulle on tyypillistä. Koirakirjatkin sanovat, että ajokoirat sopeutuvat ulkonaelämiseen, uskon siis kirjoja mielummin kuin sinua. Vaikka fiksua esitätkin. Voihan koiraa käydä ulkona tapaamassa vaikka viiden minuutin välein, koiran voi päästää pihalle vapaaksi juoksentelemaan, sen kanssa voi puuhailla ulkona mitä vain, sen voi ottaa mukaan jos lähtee jonnekin, sen kanssa voi harrastaa kaikkea! Tämä pikemminkin on laumahengen ylläpitämistä, ei laumasta erottamista. Enkä ole missään vaiheessa väittänytkään, että koiralle riittäisi pelkästään fyysisten tarpeiden tyydyttäminen, päin vastoin.
Tarkoitukseni EI OLE yllyttää allergisia hankkimaan koiria, mutta sellaiseenkin ratkaisuun voi päätyä olematta vajaaälyinen. Allerginenkin ihminen voi tarjota koiralle hyvän kodin. Toisten kokemuksia asiasta kannattaa kuunnella ja lukea, mutta liika on liikaa. Jokainen varmasti tietää mihin ryhtyy jos asiaa OIKEASTI on käsitellyt, niin hyviä kuin huonojakin puolia.
Itse koen tällaisilla keskustelupalstoilla kinastelun erittäin turhanpäiväiseksi, enkä siis enempää viitsi kuluttaa tällaiseen aikaa. Jokaisella mielipiteensä ja näkemyksensä eri asioista, eikä kenenkään tarvitse esittää fiksumpaa kuin oikeasti on. Edelleenkin jokainen tekee itse ratkaisunsa ja yleensähän joka asiaan on sekä positiivisia että negatiivisia puolia! Vinkkejä ja neuvoja (ohjeita) voi ystävällisesti esittää niitä tarvitseville, mutta yli menevä hömpötys on jo erittäin mautonta. Oli miten oli, itse olen ainakin ONNELLINEN, ALLERGINEN koiranomistaja. Koirallani on enemmän kuin hyvät oltavat luonani, ottaen huomioon paikan mistä hän tuli... Olen ainakin pelastanut yhden koiran hengen.
Kiitos ja näkemiin.
Liputa vaan ns. siedätyshoitosi puolesta. En enää jaksa päätä hakata seinään, kantani ja kokemukseni on varmaan tullut jo selväksi.
Toivottavasti et allegisoidu koirallesi jos sellaisen päätät kaikesta huolimatta ottaa.
Mikäli allergisoidut, toivon että se asiasta enemmän kärsivä osapuoli olet sinä eikä koira-- sinä tiedät minkä riskin otat, koiralla ei ole siinä kuviossa sananvaltaa.
...lukenut yhtään koiriin liittyvää kirjallisuutta? Sen ihmeemmästä asiantuntemuksesta ei tekstissäni ole kysymys.
Kuten jo kirjoitin aiemmin; tein kantani jo selväksi. Tällainen juupas-eipäs kinastelu on täysin toisarvoista, joten jätän asian sikseen myös minä.
...aikuiseksi...?
Käyhän kyselemässä lääkäriasemilta: Yksikään lääkäri ei ala tarjoamaan eläinallergiselle virallista, pitkäkestoista, vaivalloista ja valvottua siedätyshoitoa vain siksi, että ko. henkilö haluaa eläimen. Koska eläimen hankinnasta voi vapaaehtoisesti luopua, ts. se ei ole mikään välttämättömyys, ei tätä hoitoa myöskään tarjota. Todellisia tarvitsijoita riittää jonoiksi asti. Kysyit, miksi siedätyshoidot on keksitty. Siksi, että pahasti allerginen/astmaattinen henkilö pystyy elämään normaalissa ympäristössä, kas kun koiran hankintaan voi itse vaikuttaa, muttei siihen mitä ilmassa lentelee, miten saasteet vaikuttaa, hajuvedet, kasvit, huonepöly, työpaikan ilmastointi jne. Eli koiran hankintaa varten siedätyshoitoa EI OLE keksitty. Comprende?
Sinun tarjoamasi "siedätyshoito" on oleilua eläimen seurassa, joten et viitsisi käyttää täysin väärää nimitystä asiasta.
Tässä ei olla sen kummemmin tuomitsemassa ketään, mutta jos luetun ymmärtäminen pätkii tai jääräpäisesti haluaa pysyä omassa kannassaan, niin miksi tulla tänne yleensä kyselemään. Kyllä sen verran älliä pitäisi olla, että vaikka henkisesti kipiää tekisikin, on palvelus sille koiralle jättää se ottamatta jos olosuhteet on valmiiksi huonot. Ihminen joutuu luopumaan monista asioista ja monista syistä, ja tämä juttu on yksi selvimmistä. Oman terveytensä saa tuhottua muutenkin kuin uhmaamalla lapsekkaasti jo olemassa olevan taudin pahenemista.
Se, että koira laumaeläimenä kuuluu omistajansa seuraan suurimmaksi osaa aikaa (alkuper. kysyjähän puhui vain yhdestä koirasta eikä suinkaan kahdesta tai useammasta siellä ulkona joukolla peuhaamassa) lienee käsitelty pohjamutia myöten. Lisätietoja saa koirakirjoista ellei koiran suden etologiaan perustuvaa käyttäytymistä ja tarpeita ymmärrä.
Lievästi allergisille, jotka eläimensä kanssa pystyvät huonetiloissa elämään, tilanne on sillä hetkellä hyvä ja okei, mikäs siinä. Mutta tilanne myös saattaa pahentua eri allergeenien lisääntyessä ympäristössä jostain (vaikka itsestä riippumattomasta) syystä. Kun riman yli mennään, tauti pahenee. Henkilö saattaa olla lievästi allerginen kissalle, koiralle, pujolle eivätkä nämä aiheuta oireita. Mutta kun joku allergeeni ympäristössä lisääntyy, oireet puhkeavatkin, hyvinkin rajusti ja joskus todella hengenvaarallisesti. Kiitos kysymästä, en jaarita tästä sen enempää, mutta tällä alueella olen kyllä asiantuntija. Minua on aina ihmetyttänyt tämä nuorten jääräpäisyys haluta uskoa, että niitä "ihmeitä tapahtuu". Ei ne ihmeitä ole, ne on lääketieteellisiä seikkoja ja sitä myöten on aivan itsensä valittavissa haluaako leikkiä hengellään.
Suurin kysymys tässä on, miksi koirista pitävä "koirahullu" haluaa myös leikkiä sen rakastetun koiransa hyvinvoinnilla. Tehköön itselleen mitä haluaa, mutta koira on syytön tässä leikissä. Uuteen kotiin joutuneesta koirasta ja sen stressistä kirjoitettu juttu tuossa aikaisemmin oli hyvä ja valitettavasti varsin yleinen esimerkki.
Nyt riitti munkin puolestani tämä ymmärtämättömien, joustamattomien "koirahullujen" kanssa kinaaminen. Tehköön itselleen mitä haluavat, mutta tajuisivat jättää sen koiran ottamatta.
Heh.. juu, mäpä kasvan xD
allergia, ja varsinkin astma on vakava sairaus, jo jatkuva lääkkeiden käyttö rasittaa elimistöä, ihme parantumisiin ei kannata uskoa, allergia on elin ikäinen. siedätys hoito ei ole sitä että asutaan allergiaa aiheuttavan eläimen kanssa samassa taloudessa, siedätys hoito vaatii aina lääkärin valvonnan , ja se on tarkkaa puuhaa, ja sitä ei anneta vain siksi että voisi pitää lemmikkiä....valitettavasti.
Käy sinä sekä kaikki allergikot, jotka uhoavat silti eläimen ottavansa, lukemassa erään allergikon viesti "ei koskaan enää". Ohessa linkki. Suru tulee ajatellessakin puseroon ja kauhukuvia että joutuisin luopumaan omasta koirasta ja kissasta.
http://keskustelu.soneraplaza.fi/forum.jsp?forum=191