Onko minulla alkava paniikkihäiriö ?
Lääkärille en uskalla mennä sillä pelkään pyörtyväni....
Nyt useissa stressiä keräävissä asioissa olen huomannut, että alkaa yht`äkkiä pyörryttämään ja sydän hakkaamaan. Tulee "tuskanhiki"... Tuntuu, että happi loppuu...
Viimeksi menneellä viikolla nämä kohtaukset tulivat kun kävin koululla hakemassa sairaan lapseni läksyjä (luulin kuolevani keskelle pihaa)
ja käydessämme lääkärissä (odottelun jälkeen yht`äkkinen huimaus ja ahdistus - Onneksi mieheni kävi lapseni kanssa vastaanottohuoneessa)
Samaa tilannetta on ollut kaupassa jossa pitäisi miettiä, mitä ostaa. Kävelen kauppaan sisälle ja siellä iskee huimaus. (olen pysähtynyt hyllylle mukamas katselemaan jotain, sillä en halua kenenkään kuvittelevan minun olevan humalassa tai mitään..)
Syvään hengitettyäni ja itseni kooten olen ostanut jotain...
Mistä lähden liikkeelle ? Mitä tämä on ???
En uskalla enää kohta liikkua missään... Kotona oiretta ei ole.
Lääkärille en uskalla mennä sillä pelkään pyörtyväni....
Nyt useissa stressiä keräävissä asioissa olen huomannut, että alkaa yht`äkkiä pyörryttämään ja sydän hakkaamaan. Tulee "tuskanhiki"... Tuntuu, että happi loppuu...
Viimeksi menneellä viikolla nämä kohtaukset tulivat kun kävin koululla hakemassa sairaan lapseni läksyjä (luulin kuolevani keskelle pihaa)
ja käydessämme lääkärissä (odottelun jälkeen yht`äkkinen huimaus ja ahdistus - Onneksi mieheni kävi lapseni kanssa vastaanottohuoneessa)
Samaa tilannetta on ollut kaupassa jossa pitäisi miettiä, mitä ostaa. Kävelen kauppaan sisälle ja siellä iskee huimaus. (olen pysähtynyt hyllylle mukamas katselemaan jotain, sillä en halua kenenkään kuvittelevan minun olevan humalassa tai mitään..)
Syvään hengitettyäni ja itseni kooten olen ostanut jotain...
Mistä lähden liikkeelle ? Mitä tämä on ???
En uskalla enää kohta liikkua missään... Kotona oiretta ei ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
onneksi olkoon, olet ajoissa. hakeudu hoitoon mahdollisimman pian niin pääset kuntoon nopeasti ja lyhyellä hoidolla. kehottaisin kertomaan asiasta jollekin läheiselle, se helpottaa kummasti ja ota joku mukaan lääkäriin niin ei tarvitse pelätä pyörtymistä.
ensinnäkin, kyse ei välttämättä ole paniikkihäiriöstä koska kotona kohtauksia ei tule. itselläni oli sama juttu, koti oli ainoa paikka jossa ei tullut mitään oireita, mutta auta armias kun ulos piti lähteä:(
huimaus oli minulla myös todella hallitseva oire, joka sai itseni pelon valtaan aina kun astuin jonnekin julkiseen sisätilaan. itselläni diagnosoitiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. kovin paljon kuvaamasi muistuttaa omaani. se oli sellaista, että varsinaisia paniikkikohtauksia ei tullut kuin muutama, mutta päivittäinen epämukavuuden ja pelon tunne sekä huimaus sekä muita pienempiä oireita ilmeni. kärsin oireista pitkään ennenkuin hakeuduin hoitoon, ja siksi hoito kesti kauemmin. siksi kannattaa toimia välittömästi, ei se odottelemalla ja toivomalla häviä. valitettavasti. todennäköisesti saat lääkehoidon heti, se auttaa suunnattomasti ja terapia on tarvittaessa, riippuu sairauden laadusta ja kestosta.
mikä olisi voinut ahdistuksen sinussa laukaista? onko elämässäsi tapahtunut jotakin mullistavaa lähiaikoina? tai ehkä vuosia sitten? nimittäin jos sairaus olisi kohdallasi biologinen, kohtaukset olisi todennäköisesti alkaneet jo ajat sitten murrosiässä, ja suvussasi ilmenisi myös kyseistä sairautta. omalla kohdallani ahdistuksen aiheutti pitkälti entinen pitkä suhde jossa koin väkivaltaa enkä muutenkaan kokenut enää edes eläväni.
tämä pitkään jatkunut onnettomuus sekä tuo väkivalta olivat laukaisseet nämä oireet jotka sitten terapiassa saatiin purettua. kannattaa todella miettiä, mistä se voisi johtua. lähes aina oireille on jokin syy. jaksamisia sinne päin!
No onhan tuota elämässä tapahtunut viime vuosina aika paljon... (isän kuolema, jota en ole varmaan vieläkään käsitellyt, mieheni työttömyys, pojan kouluongelmat...)
Jotenkin nämä tuntemukset eivät vain sovi minulle. Olen aina ollut vahva. Nyt tuntuu kuin menettäisi otteen elämästä tai jotain... Järjellä ei pysty tuota poistamaan. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella, että kaikki on hyvin ja selviydyn - en kuole tähän, enkä pyörry...
Kiitos sanoistasi. Ehkä uskallan lääkäriin.
Jotenkin vain tuntuu ettei haluaisi "olla tällainen" ja mitä lääkäritkin ajattelee ?
Puhuin asiasta yhdelle ystävälleni, joka oli samaa mieltä oireista.
Kiitos vielä !
noi oireet on paniikkihäiriön (tai ahdistuksen). Olisi hyvä että pääset HETI juttelemaan lääkärille taí mielellään psykiatrille, jotta voitte keskustella mistä,miten,milloin...ja ehkä ottaa lääkityksen käyttöön ettei oireisto pahene.
Olen itse juuri perjantaina aloittanut lääkkeen (cipralex) ja toivon että ei tarvii enään IKINÄÄN lähteä juoksemaan rakennuksesta ulos työaikana. Kauhea syyllisyys ja pelko etten pysty kohta tekemään töitä ja mitäs sitten...
Tsemppiä sulle ja Voimia!!