Kunhan mietin että kuinka moni täällä ollut kiusattuja nuorempana tai nykyään?
Itse olin ensimmäisestä koulupäivästä yläasteen ysiluokalle asti kunnes sain tarpeekseni kiusaamisesta (ns sain jonkun kohtauksen) ja kävin lyömässä kiusaajaporukan päähenkilöä. Kyllä loppui kiusaus vaikka olikin väärin tehty. Olen myös nainen.
Kiusaus kuitenkin osasyynä masennukseen. Nykyään myös pelko että jos nuoret alkavat huutelemaan perään niin saatan käydä kumauttamassa heitäkin. Pitäisi varmaan terapeutille kertoa että vihan hallinta kurssille passittaa...
Itse olin ensimmäisestä koulupäivästä yläasteen ysiluokalle asti kunnes sain tarpeekseni kiusaamisesta (ns sain jonkun kohtauksen) ja kävin lyömässä kiusaajaporukan päähenkilöä. Kyllä loppui kiusaus vaikka olikin väärin tehty. Olen myös nainen.
Kiusaus kuitenkin osasyynä masennukseen. Nykyään myös pelko että jos nuoret alkavat huutelemaan perään niin saatan käydä kumauttamassa heitäkin. Pitäisi varmaan terapeutille kertoa että vihan hallinta kurssille passittaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo, aika lailla kiusaajien silmätikkuna olin yläasteella. Mut olen muutenkin ollut aina tällanen hiljanen hissukka, jolle on muiden ollut helppo alkaa huutelemaan kun ei ole tullut mitään vastalauseita.
Kiusaaminen toimi varmaankin alustuksena masennukselle, lopulta se lähti siitä kun sytyin vähän myöhässä n. 20-vuotiaana naisten suhteen ja aloin heitä treffailemaan netin kautta. Reisille kaikki meni varmaankin tän mun hiljaisuuden takia ja siitäkös nyt jäi jonkinlainen "olen naisille kelpaamaton luuseri"-päähänpinttymä. Ja nuo traumat on nyt sitten myöhemminkin estäneet olemasta lähemmissä tekemisissä naisten kanssa, vaikka heidän osaltaan mahdollisesti kiinnostusta olisi ollutkin. Tai selvästikin, kun jälkeenpäin ajattelee.
ihan oikein teit!
Ei ne kiusaajat lässyttämällä että "voisitko lopettaa" mitään tajua...turpiin vaan
vaan itseasiassa yllättävän suosittu.
Minua kiustattiin koulussa ja kerrostalokorttelissamme varmaan 5-6 v ajan. Lyötiin, otettiin kiinni, hakattiin, pisteltiin orapihlajan piikeillä jne, kaadettiin saippuakupla-liuokset silmille jne. Minusta tuli todella ujo, arka ja omissa oloissa viihtyvä. Näkökin huononi tuosta saippuakulpa-liuoksesta (oli Fairya ja vettä seassa). Kerran uhkasivat kiusaajani tappaa minut, ja heittivät pääni viereen todella ison kivenmurikan.
Poden edelleen ahdistusta, etenkin kaikenikäiset vieraat ihmiset ahdistavat, pelottavat. Itsetunto on edelleen aika vähissä, pelkään oudossa ihmisporukassa aloittaa puhetta koska pelkään että puheeni ovat typeriä ja ketään kiinnostamattomia. Ja ikää jo yli 40v. Pahimmat pelot ovat edelleen metelöivät lapsilaumat ja hupparipäiset nuorisoporukat, niitä kartan kuin ruttoa, edes lähetlä en halua kävellä ohi.
Alkoholi toimi niin voimallisesti "lääkkeenä" että alkoholisoiduin vakavasti. Nyt koetan olla ilman alkoa ja ahdistaa niin perkeleesti. Nykyisin ahdistaa kenties vielä enemmän koska mediassa on niin paljon aiempaa enemmän uutisia katuväkivallasta.
Joissain asioissa tuo henkinen vinoutuma korostuu: olen aikuisiällä nostanut kuntoani, tehnyt lihasvoimailua. Tietty agressiivisuus on tullut, ja se näkyy autolla ajaessani. En siedä yhtään kiilaajaa jne, vaan provosoidun ja näpäytän mm. ohittamalla tai kiilaamalla samalla mitalla. varmasti se kiusaamisessa alentunut itsetunto ja tietty "takaisin ottaminen" sen tekevät.
Kyllä, koulu- ja pihakiusaaminen tuhosi minut henkisesti. En usko että koskaan toivun normaaliksi.