Meillä on todellakin ihania kissoja, kuten varmasti kaikilla, jotka omistavat kissan.
Meillä on niin paljon ihania hetkiä yhdessä. On ulkoilua, pienimuotoista estehyppelyä sisätiloissa, heitellään palloja, pojat saavat mökillä hyppiä irti oikeiden paistien perässä, pojat katselevat ikkunasta kaikenlaisia kaupunkilaistouhuja ja nukkuvat mamin peiton alla. Kerronpa nyt edes jonkinlaista leikkiä.
Meillä on poikien kanssa "hiirileikki". Heiluttelen sormiani peiton alla. Molemmat kisut ovat kiinnostuneita heti leikistä. Molemmat ovat heti valppaana. Hyökkäilevät peittoon ja saalistavat hiirtä. Toinen kolleista alkaa kehrätä leikkiessään. Joskus alkuun ihmettelin, että kuinka se tuolleen kehrää, että onkohan kaikki ok. Mutta sitten tajusin, että siitä ehkä on vain kiva leikkiä ja siksi kehrimystää. Ja heti kun kutsun nimeltä ja kun poika tulee ja silittelen, alkaa mieletön kehrääminen. Jos menen vaikka sohvalle, on kissa oitis vieressä puskemassa ja kehräämässä. Toinen on taas semmoinen, joka tulee heti aamulla, aina kun herään ja saan silmäni auki, kainaloon ja kehrää. Heti sanoo "Kurrrrrrrr, kurrrrnauuuu....". kun silmäni avaan, sitten ei tarvitse kuin hetki pieni odotella ja kisu on vieressä. Muutenkin ovat tosi seurallisia ja ihania ystäviä. Olen tosi onnellinen, että olen ottanut nämä kissat. Jotkut tutut ja sukulaisetkin (jopa vanhempani joskus) sanovat, että miten sinä otit nuo kissat, kun ne sotkee paikkoja ja niistä on kamalasti riesaa, niiden jälkiä pitää siivota ja kamalasti ruokkia niitä... Semmoistahan se on. Jos lemmikin ottaa, siitä on huolehdittava kunnolla, jos ei siihen pysty, ei pidä eläintä ollenkaan ottaa. Eläin ei ole mikään lelu. Minä en ole ikinä, en hetkeäkään, en edes sekunnin pienintä osaa katunut lemmikeideni ottamista. Rakastan näitä kissoja yli kaiken enkä ikinä voisi näistä luopua, paitsi sitten kun on se viimeinen pakko. Minulla on niin ihanat kissat. Näistä on mielettömästi seuraa. Nämä ovat minulle kaikki kaikessa. Hakisin vaikka kuun taivaalta näille, jos nämä vain pyytävät. Jos vaan saan haettua. Minulle on myös tulossa koira. Hevonen on myös jo minulla. En edes osaa kuvailla, kuinka rakkaita nämä eläimet minulle ovat. Vaikka sitä eivät jotkut ihmiset ymmärtäisi, tärkeintä on, että minä ymmärrän ja että rakkaat lemmikkini ymmärtävät, että ovat parhaassa kodissa mitä voin heille antaa. Toivon lemmikeilleni pitkää ikää ja paljon aikaa meille yhde´ssä. Ulkoilemme, leikimme, nukumme ja syömme yhdessä. Katselemme telkkaria, vietämme todella paljon aikaa toistemme seurassa. En ikinä koskaan luopuisi kissoistani (tai muistakaan lemmikeistäni) helposti. Mikään muu ei meitä erota, kuin se viimeinen lähtö, se, jolloin meistä joku menee sinne sateenkaarisillan toiselle puolelle. Ja sielläkin vielä kaikki me näemme toisemme. Vaikka nyt kuka tulisi minulle sanomaan (niin kuin on sanonutkin), että heitä edes toinen kissa pois kun siitä on sinulle vain riesaa, en koskaan, en ikinä luovu kummastakaan rakkaastani. En ikinä. Minä en välitä vaikka kuka ihminen tulisi noin sanomaan. En edes halua kuulla. Olen ottanut nämä lemmikit siksi, että näistä on minulle seuraa, etten ikinä jätä heitä heitteille, en koskaan unohda, pidän aina niin hyvää huolta kuin ikinä pystyn. En ole ottanut heitä siksi, että saisin sitten joskus heittää menemään, kun ei enää kiinnosta. En siksi, että jos nyt ei huvita, en hoida, jätän tuonne hyllyn reunalle istumaan ja naukumaan ruokaa ja huolenpitoa. En todellakaan. Rakastan näitä ja haluan pitää huolta. Viimeiseen asti. Sinne asti kunnes lemmikkini lähtevät sateenkaarisillan toiselle puolelle. Ennen sitä en ikinä, en koskaan heistä irti päästä.
Tämän halusin kirjoittaa tänne. Jotenkin tulivat mieleen muutamien ihmisten negatiiviset ja positiivisetkin sanat ja sitten teki mieli kirjoittaa tuntemuksiani muidenkin luettavaksi. Toivottavasti joku saa tästä jotakin irti, vaikka tsemppiä tai voimia tai jotain. Ettei ollut aivan turha kirjoitus. Teki vain mieli kirjoittaa, purkaa mieltäni... Halusin kertoa, kuinka rakkaita lemmikit voivat olla. Jotkut voivat ajatella, etteivät eläimet ole tärkeitä, ei varsinkaan yhtä tärkeitä kuin ihmiset. Minä olen eri mieltä. Minusta eläimet ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita. Jos vain mitenkään voisin, parantaisin eläinten oikeuksia. En ymmärrä sitäkään, kuinka eläinsuojelurikoksista annetaan niin pienet tuomiot. En vaan käsitä.
Olen niin mielettömän eläinrakas. Nyt päätän tämän kirjoitukseni tähän ja toivon, ettei tämä ainakaan mitään negatiivisia tai turhia tunteita herättänyt ihmisissä. Nyt menen tuonne rakkaiden kissojeni luokse nukkumaan. Kuuntelen heidän kehräystä, tunnen heidän puskemisen, nautin rakkaiden kissojeni seurasta ja läheisyydestä. Toivon, että kaikkien kissojen ja muiden eläinten on hyvä olla ja että kaikki saavat elää hyvän ja kunnollisen elämän :)
Hyvää yötä kaikille!
T. Uolevi, Kalevi & Mami :)
Meillä on niin paljon ihania hetkiä yhdessä. On ulkoilua, pienimuotoista estehyppelyä sisätiloissa, heitellään palloja, pojat saavat mökillä hyppiä irti oikeiden paistien perässä, pojat katselevat ikkunasta kaikenlaisia kaupunkilaistouhuja ja nukkuvat mamin peiton alla. Kerronpa nyt edes jonkinlaista leikkiä.
Meillä on poikien kanssa "hiirileikki". Heiluttelen sormiani peiton alla. Molemmat kisut ovat kiinnostuneita heti leikistä. Molemmat ovat heti valppaana. Hyökkäilevät peittoon ja saalistavat hiirtä. Toinen kolleista alkaa kehrätä leikkiessään. Joskus alkuun ihmettelin, että kuinka se tuolleen kehrää, että onkohan kaikki ok. Mutta sitten tajusin, että siitä ehkä on vain kiva leikkiä ja siksi kehrimystää. Ja heti kun kutsun nimeltä ja kun poika tulee ja silittelen, alkaa mieletön kehrääminen. Jos menen vaikka sohvalle, on kissa oitis vieressä puskemassa ja kehräämässä. Toinen on taas semmoinen, joka tulee heti aamulla, aina kun herään ja saan silmäni auki, kainaloon ja kehrää. Heti sanoo "Kurrrrrrrr, kurrrrnauuuu....". kun silmäni avaan, sitten ei tarvitse kuin hetki pieni odotella ja kisu on vieressä. Muutenkin ovat tosi seurallisia ja ihania ystäviä. Olen tosi onnellinen, että olen ottanut nämä kissat. Jotkut tutut ja sukulaisetkin (jopa vanhempani joskus) sanovat, että miten sinä otit nuo kissat, kun ne sotkee paikkoja ja niistä on kamalasti riesaa, niiden jälkiä pitää siivota ja kamalasti ruokkia niitä... Semmoistahan se on. Jos lemmikin ottaa, siitä on huolehdittava kunnolla, jos ei siihen pysty, ei pidä eläintä ollenkaan ottaa. Eläin ei ole mikään lelu. Minä en ole ikinä, en hetkeäkään, en edes sekunnin pienintä osaa katunut lemmikeideni ottamista. Rakastan näitä kissoja yli kaiken enkä ikinä voisi näistä luopua, paitsi sitten kun on se viimeinen pakko. Minulla on niin ihanat kissat. Näistä on mielettömästi seuraa. Nämä ovat minulle kaikki kaikessa. Hakisin vaikka kuun taivaalta näille, jos nämä vain pyytävät. Jos vaan saan haettua. Minulle on myös tulossa koira. Hevonen on myös jo minulla. En edes osaa kuvailla, kuinka rakkaita nämä eläimet minulle ovat. Vaikka sitä eivät jotkut ihmiset ymmärtäisi, tärkeintä on, että minä ymmärrän ja että rakkaat lemmikkini ymmärtävät, että ovat parhaassa kodissa mitä voin heille antaa. Toivon lemmikeilleni pitkää ikää ja paljon aikaa meille yhde´ssä. Ulkoilemme, leikimme, nukumme ja syömme yhdessä. Katselemme telkkaria, vietämme todella paljon aikaa toistemme seurassa. En ikinä koskaan luopuisi kissoistani (tai muistakaan lemmikeistäni) helposti. Mikään muu ei meitä erota, kuin se viimeinen lähtö, se, jolloin meistä joku menee sinne sateenkaarisillan toiselle puolelle. Ja sielläkin vielä kaikki me näemme toisemme. Vaikka nyt kuka tulisi minulle sanomaan (niin kuin on sanonutkin), että heitä edes toinen kissa pois kun siitä on sinulle vain riesaa, en koskaan, en ikinä luovu kummastakaan rakkaastani. En ikinä. Minä en välitä vaikka kuka ihminen tulisi noin sanomaan. En edes halua kuulla. Olen ottanut nämä lemmikit siksi, että näistä on minulle seuraa, etten ikinä jätä heitä heitteille, en koskaan unohda, pidän aina niin hyvää huolta kuin ikinä pystyn. En ole ottanut heitä siksi, että saisin sitten joskus heittää menemään, kun ei enää kiinnosta. En siksi, että jos nyt ei huvita, en hoida, jätän tuonne hyllyn reunalle istumaan ja naukumaan ruokaa ja huolenpitoa. En todellakaan. Rakastan näitä ja haluan pitää huolta. Viimeiseen asti. Sinne asti kunnes lemmikkini lähtevät sateenkaarisillan toiselle puolelle. Ennen sitä en ikinä, en koskaan heistä irti päästä.
Tämän halusin kirjoittaa tänne. Jotenkin tulivat mieleen muutamien ihmisten negatiiviset ja positiivisetkin sanat ja sitten teki mieli kirjoittaa tuntemuksiani muidenkin luettavaksi. Toivottavasti joku saa tästä jotakin irti, vaikka tsemppiä tai voimia tai jotain. Ettei ollut aivan turha kirjoitus. Teki vain mieli kirjoittaa, purkaa mieltäni... Halusin kertoa, kuinka rakkaita lemmikit voivat olla. Jotkut voivat ajatella, etteivät eläimet ole tärkeitä, ei varsinkaan yhtä tärkeitä kuin ihmiset. Minä olen eri mieltä. Minusta eläimet ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita. Jos vain mitenkään voisin, parantaisin eläinten oikeuksia. En ymmärrä sitäkään, kuinka eläinsuojelurikoksista annetaan niin pienet tuomiot. En vaan käsitä.
Olen niin mielettömän eläinrakas. Nyt päätän tämän kirjoitukseni tähän ja toivon, ettei tämä ainakaan mitään negatiivisia tai turhia tunteita herättänyt ihmisissä. Nyt menen tuonne rakkaiden kissojeni luokse nukkumaan. Kuuntelen heidän kehräystä, tunnen heidän puskemisen, nautin rakkaiden kissojeni seurasta ja läheisyydestä. Toivon, että kaikkien kissojen ja muiden eläinten on hyvä olla ja että kaikki saavat elää hyvän ja kunnollisen elämän :)
Hyvää yötä kaikille!
T. Uolevi, Kalevi & Mami :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipa mukava lukea tuollaista tekstiä. :D Mulla on kaksi kissaa ja en luovu niistä mistään hinnasta.
Hyvää syksyn alkua Uolevi, Kalevi & Mami!