Näistä aiheista kun tässä nyt kovasti puhutaan niin onko normaalia joskus ajatella itsemurhaa? Tai oikeastaan ajatella niin, että jos nyt kuolisin ei tarvitsisi murehtia siitä tai tuosta. Tai, että kaikki olisi vain helppoa kun ei jaksa enää. Kun ei jaksa perustaa omaa elämää.
Tälläisiä ajatuksia tulee aina joskus mieleen, mutta en todellakaan ole harkinnut mitään, että miten tappaisin itseni tai vastaavaa. Olen ajatellut vain, että olisi niin paljon helpompaa. Suurin osa elämästäni kuitenkin on niitä iloisia hetkiä ja joskun kun menee huonommin sattuu aina mieleen tuollaisia ajatuksia vaikka en oikeasti pystyisi sitä edes tekemään.
Oletteko siis ajatelleet ikinä elämässänne tuollaisia ajatuksia vai pitäisikö minun huolestua omista ajatuksistani?
Ihan yleisesti ottaen kaikki on hyvin elämässäni.
Tälläisiä ajatuksia tulee aina joskus mieleen, mutta en todellakaan ole harkinnut mitään, että miten tappaisin itseni tai vastaavaa. Olen ajatellut vain, että olisi niin paljon helpompaa. Suurin osa elämästäni kuitenkin on niitä iloisia hetkiä ja joskun kun menee huonommin sattuu aina mieleen tuollaisia ajatuksia vaikka en oikeasti pystyisi sitä edes tekemään.
Oletteko siis ajatelleet ikinä elämässänne tuollaisia ajatuksia vai pitäisikö minun huolestua omista ajatuksistani?
Ihan yleisesti ottaen kaikki on hyvin elämässäni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mahdolliset vastaajat ovat ottaneet itseltään hengen.
Varmasti suurimmalla osalla ihmisistä tulee tuollaisia ajatuksia mieleen. Tuo on aivan eri juttu kuin harkita itsemurhaa vakavasti. Se että kysyt pitääkö ajatuksistasi huolestua kertoo, että nuo ovat sulla vain pintapuolisia ajatuksia, joita saattaa tulla tunnekuohuissa. Ei itsetuhoinen ihminen kysele tuollaisia.
olen monesti itsekkin miettinyt millaista elämä olisi siellä toisessa maailamssa, mutta olen aina päätynyt siihen tulokseen että tämä elämä on hauskempaa, mutta ainakun jotain huonoa tapahtuu niin mietin että nytkin olisi varmaan parempi olla siellä hiekan alla, mutta elämäni on tällä hetkellä ihanaa ja niin on varmaan monen muunki. vastustan itsemurhia koska ne jotka niitä tekevät jättävät monet ihmiset kärsimään yksin tähän kylmään maailmaan, mutta tottakai joillekkin ihmisille itsemurha on ainut ratkaisu elämään.mutta älä nyt ihmeessä huolestumaan rupea, on normaalia että ihmiset ajattelevat outoja juttuja, se kuuluu elämään :)
Tässä taas nähdään konkreettinen esimerkki siitä, millaiseksi tabuksi itsemurha on yhteiskunnassamme muodostunut - moni jo huolestuu jos sellainen mahdollisuus ajelehtii mieleenkin: "saanko ajatella tätä?" Ikävää tässä tietty on se, että niillä, joilla itsemurha on vakavasti harkinnassa on myös suuri kynnys hakea apua... Mutta uskoisin että sinulla, hyvä a.p., ei tätä ongelmaa ole, ainakaan en niin luule kirjoituksesi perusteella. Tuskinpa olisit edes täällä kysymässä koko asiaa ellei koko itsemurha olisi jo ajatustasolla monen mielessä tabu.
No on ollu ongelmia ku kerta yritin liikaa pittuussukellusta ja taisin vaarantaa hengen... pahimmilla kerroilla pintaan tulutua tuntu niinku olis just unesta heränny...
On normaalia, että ajattelee joskus itsemurhaa.
Eräs ystäväni ajatteli kerran kuolemaa vähän vakavammin ja rupesi pelkäämään kuolemaa siitä lähtien. :/
Itse olisin jo tehnyt itsemurhan, ellei tämä ystävä ja raamattu kieltäisi niin tekemästä. Silti sitä tulee kyllä ajateltua, ehkä vähän turhankin usein.