Olen 35v mies. Taitaa mulla olla kohtuus ja riippuvuus samassa paketissa. Juon viikossa kolme viinipulloa ja sikspäckin kaljaa. Tällä viikolla himo iski ma, to ja eilen. Annosmäärä ei kuitenkaan ylitä 24 annosta /vko. Silti kärsin ja koen syyllisyyttä juomisestani. Koen, että olen riippuvainen ja olen sen huomannut lukuisien raitistumis yritysten jälkeen.
Miten mun pitäsi tästä asiasta ajatella, ja miten lähden sitä hoitamaan?
liioittelenko vai vähättelenkö?
Miten mun pitäsi tästä asiasta ajatella, ja miten lähden sitä hoitamaan?
liioittelenko vai vähättelenkö?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuo alkoholi koko läntiselle maailmalle.
joten et voi omalta kohaltasi vähätellä
(ellet sitä sitten tarkoituksella tee).
juopot ja alkoholistit tulee kertomaan omaa juomistaan ja kehuvat juovansa monin verroin kuin sinä, eikä missään tunnu.
heillä ikää 30 ja työkyky jo menny. ainoa itse hankittu asia on alkava maksakirroosi.
hyvä kun ajattelet asiaa.
riippuvaisuuden huomasitkin.hyvä huomaamisesta. juominen ei vähene ajan myötä itsestään vaan ihan itsestään kasvaa.
saisitko sinä itsestäsi niskaotteen, semmosen pysyvämmän ?
koska esim. kuukauden tuumaus- ja kuivattelutauko on kuukauden päästä ohi ja elämä litsahtaa taas entiseen uomiin, jos mitään iso, pysyvää muutosta ei saa tehdyksi.
saanet monta kommenttia .
osa niistä kannustaa sinua juomaan, koska "eihän tuo vielä mitään".
(näkevät sinussa oman itsensä ja tahtovat myös sinun juovan, kuten he. jos lopettaisit juomisen he saisivat pahan mielen, koska eivät pysty samaan !).
eli pitäiskö sun tehdä asialle jotain, kun ongelmat on nyt tuolla tasolla vai pitääkö sinun pahentaa ongelmaa ja vasta sitten ehkä alkaa asialle jotain tekemään ?
mitä tuumaat asiasta ?
yleistiedon mukaan ongelmia on helpompi hoitaa silloin, kun ne ovat vielä pieniä.
kuten ilmeisesti sulla nyt (verrattuna muuhun juovaan väestöön. jos kysymyksessä olisi muu kuin alkoholi niin olisit kai jossain laitoksessa vieroituksessa narkomaanina tai vankilassa välitys-/käyttörikoksista)
tää ongelma on tarpeeksi hankalaa pienenäkin.
niinhän sinä fiksusti jo huomasitkin:
"Koen, että olen riippuvainen ja olen sen huomannut lukuisien raitistumis yritysten jälkeen."
mitähän se on sitten isona ? mitäs luulet ?
laitan tähän yhteiskunnan virallisen tahon.
http://www.paihdelinkki.fi/
Olen lähes puolta vanhempi kuin sinä, ja vasta sairaalareissu herätti.
Paljon pienemmilläkin annoksilla saa itsensä rapakuntoon ja maksansa sököksi, näin minulle kävi.
Hullua, että noita "annosmittareita" väläytellään koko ajan. Jokaisella on erilainen elimistö eli kaikki eivät edes kestä 24 viikko-annosta, eivät edes kuukausiannosta.
Myös psyykkinen ja tapariippuvuus kehittyvät nopeasti, ilman sen kummempaa ajattelua.
Olet oikealla reitillä jo, kun olet alkanut miettiä alkoholin käyttöäsi. Olet vielä nuori, hyvä niin, sillä mahdollisuutesi toipua ovat erinomaiset.
Älä odota 60v. ikään asti, silloin voi jo olla myöhäistä, tai ON myöhäistä.
Kun jo tuossa iässä asiaa ajattelet.
Minä en ajatellut yhtään, vaan huitelin menemään muiden mukana, kun siihen aikaan viinanjuonti kuului kaupankäyntiin ja vieraiden vastaanottoon.
Sai oikein töiden puolesta juoda ilmaista viinaa, ja silmänlumeena/itsekusetuksena oli vain se, että ainoastaan klo 16 jälkeen työpippaloissa, mutta ottaa sai niin paljon kuin sielu sieti.
Suunnilleen samanikäisenä alkoi meikälläkin riippuvuus jo kukkimaan täydessä loistossaan.
Vanhan kaavan mukaan toleranssi hitaasti kasvoi, ja sitten kossupullo meni hampaan koloon.
Se toleranssin kasvun myötä joka iikka jatkaessaan tulee ennemmin tai myöhemmin pisteeseen, kun Kuningas Alkoholi selättää, ja kaikki mahdolliset haitat kaatuvat päälle.
Salakavalin haitta monista on se, kun pitkäaikainen käyttö muuttaa huomaamatta persoonallisuudenkin, ja ihmisestä tulee hermolija ja äksyilijä, joka ei kestä tavallisia työpaineitakaan, ja niitä sitten tyhmyyksissään paikataan/pahennetaan taas viinalla.
Jatka aivotyöskentelyäsi.
Jo se, että sinä laskeskelet siellä juomiasi alkoholimääriä, kertoo tilanteestasi jotain oleellista. Avuksesi itsetuntemukseen:
- Jos juominen aiheuttaa henkilölle fyysistä TAI psyykkistä TAI sosiaalista haittaa, on kyseessä alkoholismi. (Määritteli aikoinaan Järvenpään sosiaalisaoraalan lääkäri, jonka nimeä en nyt muista)
- Ja tiedäthän: Alkoholismi on sairaus, jossa toipuakseen diagnoosi on tehtävä itse.
- Ensimmäiset asiat ensin. Mikä on SINUN ensimmäinen asiasi tässä ongelmassasi?
Hyvää matkaa! Oikealla tiellä olet.
samaan tapaan, ei vain ollut sixpäkkejä ei mäyriksiä. Piti kantaa pullo kerrallaan. Nykyisin olen ollut raittiina päivän kerrallaan. Tuossa Virdahebo jo kertoikin, että apua voi hakea ja sitä saa, kunhan on ensin itse päättänyt hakea sitä.
Apua saa monista paikoista. Lyhyen kertomisesi perusteella arvioin, että sama AA joka auttoi minua ja tuhansia muita, olisi selkeä ratkaisu sinunkin tilanteessasi.
AA on tarkoitettu niille, jotka haluavat lopettaa juomisen. Jos ei sen ohjelma sovi ja toveripiiri miellytä, voi lähteä hakemaan muuta apua. Rahalla tai ilman, lääkkeillä tai ilman.
Et liioittele alkoholiriippuvuuttasi.