kertoa sinulle A(m) kaikki, mitä mielessäni on. Tämä tulee olemaan sinulle viimeinen henkilökohtainen viestini minulta. Kaikki sähköpostit mitä tulet saamaan, liittyvät vain työasioihin. Olen ystävällinen sinulle, ihan niinkuin kaikille muillekin. Saatan näyttää siltä, että minusta ei tunnu miltään..
Et uskokaan miten helpottunut ja onnellinen nyt olen. Onnellisempi kuin aikoihin. Kaikki on selvää ja onneksi pääsin itse pyristeltyä löysästä hirrestä, minkä jätit kaulaani.
Joskus epäilin vilpittömyyttäsi, mutta en halunnut nähdä totuutta. Se oli silmieni edessä, mutta rakastuneena ei näe kaikkea. Kyllä, minä rakastin sinua ja halusin ajatella sinusta kaikkea hyvää. Kuvittelin näkeväni silmistäsi kaipausta, halua ja lämpimiä tunteita. Näin paljon itseään voi huijata, kun haluaa itse niin kovasti. Kaikki oli siinä silmieni edessä, enkä suostunut sitä näkemään. Rakkaus on sokea...Ethän koskaan tunteistasi minulle mitään sanonutkaan. Kerran myönsit, että välität, mutta työkaverina. Olin typerä, antanet sen minulle anteeksi kuitenkin, miten rasittava olen ollut.
Se on kuitenkin minusta ilkeää, että et suostunut sanomaan edes "ei, en halua". Minä joskus sinulta pyysin, että lopeta tuo tuijottaminen. Yritin pyristellä pois kiusaavien katseiden alta, mutta lankesin niihin. (Noh, itsetunnossani on kehittämisen paikka) Tuloksena kuukausien kipu ja suru. Pääasia, että sinulla oli viihdyttävää. Ei minun tunteilla ole väliä.
Sinä varmaan nyt ajattelet, että mutta enhän minä mitään muuta ole tehnyt kuin katsellut, en ole koskaan tarkoittanut sinua satuttaa..et usko siihen itsekään. Tiedätkö, että sitä sanotaan itsekkyydeksi? Kaikilla tekemisillä on seurauksensa ja seuraukset ovat nyt nämä;
et tule koskaan näkemään silmistäni enää sitä lämpöä, iloa ja välittämistä, mitä olet osaksesi saanut. Olen antanut sinulle joskus sydämeni, mutta nyt otan sen takaisin. Et kohdellut sitä koskaan hyvin.
Vaali sitä mitä sinulla on ja mitä sinulla tulee olemaan. Tee se hyvin, sillä joskus tuolla käytöksellä voi tulla vaikeuksia. Vaikka kuinka "vilpittömästi" olet halunnut käyttäytyä.
Minä olen silti kiitollinen sinulle, että "mitään ei tapahtunut", loppujen lopuksi sinä olit se järjen ääni tässä. Uskotko, että minä olin joskus valmis jättämään nykyisen elämäni vuoksesi? Kuinka naurettavaa!
Onneksi en ollut mukana silloin eräänä kesäisenä iltana baarissa. En olisi silloin kestänyt nähdä mitä tapahtui. Pientä katkeruutta tästä tekstistä varmasti kuultaa ja tottahan se on. En ollutkaan se "ainoa", niinkuin alusta asti epäilinkin, että näin tulee käymään.
Saattaa ehkä vähän vielä itkettää, mutta ei enää koskaan sitä tuskaa mitä olen joskus kokenut vuoksesi.
Hittovie, nyt se itku sitten tuli..
mutta minulla on lahja täällä ja siitä tulen olemaan ikionnellinen, että en itsekkyydelläni tuhonnut mitään.
Kuittaatko, että luit tämän? Linkitän tämän meiliisi, jos et.
Et uskokaan miten helpottunut ja onnellinen nyt olen. Onnellisempi kuin aikoihin. Kaikki on selvää ja onneksi pääsin itse pyristeltyä löysästä hirrestä, minkä jätit kaulaani.
Joskus epäilin vilpittömyyttäsi, mutta en halunnut nähdä totuutta. Se oli silmieni edessä, mutta rakastuneena ei näe kaikkea. Kyllä, minä rakastin sinua ja halusin ajatella sinusta kaikkea hyvää. Kuvittelin näkeväni silmistäsi kaipausta, halua ja lämpimiä tunteita. Näin paljon itseään voi huijata, kun haluaa itse niin kovasti. Kaikki oli siinä silmieni edessä, enkä suostunut sitä näkemään. Rakkaus on sokea...Ethän koskaan tunteistasi minulle mitään sanonutkaan. Kerran myönsit, että välität, mutta työkaverina. Olin typerä, antanet sen minulle anteeksi kuitenkin, miten rasittava olen ollut.
Se on kuitenkin minusta ilkeää, että et suostunut sanomaan edes "ei, en halua". Minä joskus sinulta pyysin, että lopeta tuo tuijottaminen. Yritin pyristellä pois kiusaavien katseiden alta, mutta lankesin niihin. (Noh, itsetunnossani on kehittämisen paikka) Tuloksena kuukausien kipu ja suru. Pääasia, että sinulla oli viihdyttävää. Ei minun tunteilla ole väliä.
Sinä varmaan nyt ajattelet, että mutta enhän minä mitään muuta ole tehnyt kuin katsellut, en ole koskaan tarkoittanut sinua satuttaa..et usko siihen itsekään. Tiedätkö, että sitä sanotaan itsekkyydeksi? Kaikilla tekemisillä on seurauksensa ja seuraukset ovat nyt nämä;
et tule koskaan näkemään silmistäni enää sitä lämpöä, iloa ja välittämistä, mitä olet osaksesi saanut. Olen antanut sinulle joskus sydämeni, mutta nyt otan sen takaisin. Et kohdellut sitä koskaan hyvin.
Vaali sitä mitä sinulla on ja mitä sinulla tulee olemaan. Tee se hyvin, sillä joskus tuolla käytöksellä voi tulla vaikeuksia. Vaikka kuinka "vilpittömästi" olet halunnut käyttäytyä.
Minä olen silti kiitollinen sinulle, että "mitään ei tapahtunut", loppujen lopuksi sinä olit se järjen ääni tässä. Uskotko, että minä olin joskus valmis jättämään nykyisen elämäni vuoksesi? Kuinka naurettavaa!
Onneksi en ollut mukana silloin eräänä kesäisenä iltana baarissa. En olisi silloin kestänyt nähdä mitä tapahtui. Pientä katkeruutta tästä tekstistä varmasti kuultaa ja tottahan se on. En ollutkaan se "ainoa", niinkuin alusta asti epäilinkin, että näin tulee käymään.
Saattaa ehkä vähän vielä itkettää, mutta ei enää koskaan sitä tuskaa mitä olen joskus kokenut vuoksesi.
Hittovie, nyt se itku sitten tuli..
mutta minulla on lahja täällä ja siitä tulen olemaan ikionnellinen, että en itsekkyydelläni tuhonnut mitään.
Kuittaatko, että luit tämän? Linkitän tämän meiliisi, jos et.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eihän tämä minulle ole, mutta jokin siinä koskettaa minuakin, ja siksi vastaan sinulle. Eikö olekin kummallista, mitä kaikkea sitä päässään saattaa ajatella, niin minäkin teen, me kaikki itseasiassa. Siksi onkin parempi näissä rakkausasioissa kuunnella sydäntään, sillä sanotaanhan, että ainoastaan sillä näkee oikein ;)
Niin, minäkin katselen ihmisiä varmaankin liian tarkasti, en ole ajatellut, että siitä voisi saada vääriä käsityksiä... ja lämpimien ajatusten tuntemisessa monia ihmisiä kohtaan ei minun mielestäni ole kuitenkaan mitään pahaa. Sinäkin olet nyt varmasti oppinut jotakin tuosta tilanteesta ja minä myös jotakin sinun viestistäsi :) ja ehkäpä lahjasikin on saanut uusia ulottuvuuksia tämän koettelemuksen myötä.
Hymyillään, jos tavataan, tuntematon.
ei nähnyt vain oikein.
Katsotko sinä oikeasti ihmisiä "sillä silmällä" joka hetki? Haet katsekontaktin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa?
Viestisi herkisti minut taas, hitto ei tämä olekaan niin helppoa.
Minulle on joskus käynyt samalla tavalla. Voimia sinulle. Tunteet ovat välillä todella raastavia.
esiin muutakin kuin sinun marttyyriroolin kun katselee sitä tarkemmin. Hankala noiden sanojen jälkeen uskoa, että HÄN oli se joka ei ikinä kohdellut sydäntäsi hyvin...
"Tiedätkö, että sitä sanotaan itsekkyydeksi? Kaikilla tekemisillä on seurauksensa ja seuraukset ovat nyt nämä; "
"Et uskokaan miten helpottunut ja onnellinen nyt olen. Onnellisempi kuin aikoihin. Kaikki on selvää ja onneksi pääsin itse pyristeltyä löysästä hirrestä, minkä jätit kaulaani. "
"Uskotko, että minä olin joskus valmis jättämään nykyisen elämäni vuoksesi? Kuinka naurettavaa! "
Haluaisin ymmärtää mitä tarkoitat?
Haluaisin nähdä paremmin sisälleni.
Mielestäni tämä kirjeesi on sellainen mitä voi kirjoittaa itselleen pöytälaatikkoon, mutta ei ikinä lähettää kenellekään.
Yritin tuolta rivien välistä hahmottaa millainen ihminen tälläisiä katkeria vuodatuksia raapustaa. Arvelen, että olet työkaveriisi ihastunut nuorehko perheenäiti, joka ei ole saanut kollegaltaan vastakaikua tunteilleen.
Jos aiot jatkaa samassa työpaikassa tämän ihastuksesi kanssa niin kannattaa kyllä miettiä minkälaisia sepustuksia lähettelet, jos et ihan halua menettää kasvojasi.
ole valitettavasti mitään menetettävää enää.
Paljon hän on jo minulta kestänyt. Mikä sitä enää muuttaa? Miksi hän pääsisi kuin koira veräjästä? Sepustuksia..jännä sanavalinta, koska nämä ovat minun omia tunteitani.
Katkeria? Tottakai ovat katkeransävyisiä. Tämä palstahan on niitä loppupelissä täynnä. En vain tunne itseäni katkeraksi, surulliseksi lähinnä.
Ja työpaikan vaihto on ajatuksissa ollut jo lähemmäs vuoden.
Aika hyvä ihmistuntija olet, jos et sitten kyseinen henkilö. Aika raukkamaista kylläkin häneltä, mutta sitä voisin kyllä odottaakin.
Minun ihmistuntemukseni nimittäin meni metsään ja pahasti hänen kohdallaan.
Enkä minä häntä rakastanut, rakastin sitä ihmistä joksi häntä luulin.
Vaihdan mielelläni kanssasi ajatuksia.
Voit yrittää kääntää pääni olemaan lähettämättä tätä, sen yhä aion tehdä.
kuka hyvänsä, ei siinä selvännäkijän kykyjä tarvitse, kukaan nähdäkseen mistä oli kyse.
Pikku syrjähyppy ja katkera tilitys, kun toinen paljastuikin pelimieheksi...
Ai ai ai...
Sitä vaan saa mitä tilaa.
Meillä ei ole koskaan mitään fyysistä tapahtunut. Että ai ai...
En tunne sinua, mutta rivien välistä osasin lukea mistä "kenkä puristaa".
Olet vain ollut järjettömän ihastunut tuohon mieheen ja hän pitää sinusta, muttei tarpeeksi. Siihen et voi vaikuttaa vaikka rustaisit romaanin aiheesta. Elämässä harvoin mikään menee niin kuin elokuvissa.
Tsemppiä uuden työpaikan etsintään...sinun kannattaa varmasti kääntää kokonaan uusi lehti elämässäsi ja unohtaa tuo "romanssi".
sitä, että jos ilmaiset itseäsi tuollaisin sanoin tuntuu siltä kuin olisit pitänyt toista yllä/ puolella liekillä ja sitten kun toinen ei halua enään tai haluaa koko sydämellään suutut ja katkeroidut, koska sinä haluatkin jotain muuta.. ehkä toinenkin sitten. Tollanen olo.
Kirjoitin ketjussa kolmantena ja koska olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa, niin annan neuvon - unohda kostotoimenpiteet. Tilanne raastaa sinua, mutta sinun pitää ajatella itseäsi. Jos lähetät hänelle viestejä, hän voi käyttää niitä sinua vastaan ja masennut vielä enemmän. Purat vihan tunteita palstojen ja ystävien kanssa, mutta hänelle älä puhu mitään. Pää pystyyn! Kaveri ei edes ymmärrä tehneensä väärin. Käytät turhaan energiaa toisen ihmisen muuttamiseen. Mitä hyötyä sinulle siitä on?
Erään liiton aikana mies jakuvasti piti peliä muiden naisten kanssa. Liitto kariutui kymmenen myrskyisän vuoden jälkeen. Nainen menetti kaiken, jopa itsetuntonsa. Hän onneksi selviytyi siitä. Viisi vuotta meni toipuessa. Mies otti uuden naisen ja kiusaa sitä samalla tavalla. Ei mies ole muuttunut miksikään. Uusi nainen oli niin masentunut, että ajoi kännissä päin metsää. Kortti meni ja melkein henki. Opetus on, että tämäntyyppistä ihmistä pitää välttää tai jos sen kanssa aikoo suhdetta, niin kylmähermoinen on oltava. Kiitä Luojaa, ettei mitään pahempaa ehtinyt sattumaan. Nyt vain yrität välttyä lisäongelmilta.
Jos haluat näpäyttää, niin tee se, kun olet päässyt yli tunneryöpystä. Kuulin tarinan yhdeltä vanhalta ihmiseltä. Hän oli ollut 50-luvulla karjahommissa ja hänellä oli vittumainen esimies, joka aina haukkui, että nämä teidän pitäjän lehmät ovat sitten huonoja. Esimies aina haukkui ja mollasi, kunnes eräänä päivänä mies sai kuulla, että esimiehen veli oli keinosiementäjänä tässä pitäjässä. Sitten mies sanoi: "Ei ne lehmät olisi niin huonoja, mutta kun sun veljesi on siellä keinosiementäjänä". Äijä meni punaiseksi ja siihen loppui haukkuminen. Tarinan opetus oli siinä, että pitää odottaa sopivaa tilaisuutta.
Juuri näin, ihan järjettömän ihastunut. Vituttaa vaan kun tämä "peli" alkoi heti kun uuteen työpaikkaan pääsin, enkä edes vuotta siellä ole ehtinyt vielä olla.
Mutta uuden lehden varmasti käännän. Kiitos sinulle!
Viestisi oli rohkaiseva. En halua kostaa, tarkoituksena oli vain saada toinen ymmärtämään, ettei toisen tunteilla voi leikkiä. Mutta nyt tosiaan tajuan, että ei toista voi muuttaa, eikä väkisin saada ymmärtämään. Ja helpoksi tämän tekee se, että tajuan ettei se ihminen olekaan se ihannemies joksi häntä luulin. En minä haluaisi sellaista ihmistä miehekseni, joka on noin kaksinaamainen.
Todellakin vältän häntä ja nostan leuan pystyyn. Hävettää vaan niin pirusti kun alennuin hänen tasolleen.
Ja sen tiedän, että ongelmia ei tule olemaan. Minähän se yhteydenottaja ja tarkertuja tässä olen ollut. Ei häntä edes oikeasti kiinnosta minun elämäni. Häntä kiinnostaa vain se huomio, mitä minulta sai. Imperfektissä.
Hauska tarina muuten, ehkä joskus saan tilaisuuteni :) Kiitos sinulle!
Ehkä ymmärrän mitä tarkoitat. Totta kyllä se onkin, että ei tässä tosissaantosissaan olla oltu. Ei ole voinut, eikä ole antanut itsensä olla.
siinä sitten mitään ideaa? Miksi katkeroitua? Varmasti on niitäkin joiden kanssa olla täysillä. Saa irti paljon enemmän silloin.