Minulla on kauhea huono omatunto koko ajan..
Poikani on 1v3kk ja uhma alkanut.
Olen yksin lapsen kanssa joten hommaa riittää kotona paljon ja tuntuu että pitäisi vain lapsen kanssa touhuta jatkuvasti mutta kun ei kerkeä..
On paljon hommaa ja ulkona pitäisi olla ja sitä ja tota pitäisi lapsen kanssa tehdä eikä aika tunnu riittävän..
Sitten puran ahdistukseni kiireessä lapseeni huutamalla ja kiukkuamalla.. Hän varmasti ottaa ja on ottanut mallia minusta..
Pyrin olemaan superhyvä äiti mutta eipä onnistu.
Silti sellainen pitäisi olla.
Inhoan lapselleni huutamista, omalle kullalleni mutta kun sitä vaan menee välillä hermo !
Huono omatunto kun muut äidit tuntuvat ulkoilevan jatkuvasti ja tekevän kaikkea mukavaa lapsiensa kanssa..
ääääääääääääääääääää !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Poikani on 1v3kk ja uhma alkanut.
Olen yksin lapsen kanssa joten hommaa riittää kotona paljon ja tuntuu että pitäisi vain lapsen kanssa touhuta jatkuvasti mutta kun ei kerkeä..
On paljon hommaa ja ulkona pitäisi olla ja sitä ja tota pitäisi lapsen kanssa tehdä eikä aika tunnu riittävän..
Sitten puran ahdistukseni kiireessä lapseeni huutamalla ja kiukkuamalla.. Hän varmasti ottaa ja on ottanut mallia minusta..
Pyrin olemaan superhyvä äiti mutta eipä onnistu.
Silti sellainen pitäisi olla.
Inhoan lapselleni huutamista, omalle kullalleni mutta kun sitä vaan menee välillä hermo !
Huono omatunto kun muut äidit tuntuvat ulkoilevan jatkuvasti ja tekevän kaikkea mukavaa lapsiensa kanssa..
ääääääääääääääääääää !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aina ei jaksa olla se superhyvä äiti vaikka miten yrittäis ja se on ihan normaalia! Kyllä se olis epänormaalimpaa jos joku ei koskaan menettäs hermojaan.
Itse huudan kyllä lapselleni, olen vaan sellainen, heikkohermoinen! Parempi päästellä höyryjä vähän kerrassaan kun niellä ja niellä ja sit räjähtää totaalisesti. Mut nostan tietty hattua sellaisille ketkä osaa hoitaa tilanteet vähän hillitymmin.
Tärkeintä on se että osaa rauhoittua ja pyytää lapselta anteeksi kun on menettänyt hermot. Itse pyydän aina anteeksi tytsiltä jos on mennyt överiks äänentaso.
No joo.. Me ollaan koko perhe aika kovaäänisiä..
takia vertaat itseäs muihin? Mun mielestä aina ei tartte olla niin, ku muut. Eikiä tosiaankaan kannata yrittää olla mikään superäiti (ei semmosia ole olemassakaan, antavat vaan ymmärtää niin).
Keskity olennaiseen ja jätä turha vouhotus pois. Mitä sille lapselle jää käteen lapsuudesta, jos oot kokoajan touhunnu sataa asiaa yhdellä kertaa ja vielä huutanu päälle?
Tuommonen pikkusen yli vuoden vanha kerkee vielä kokea monenlaista ei sitä tossa vaiheessa tartte tutustuttaa kaikkiin maailman asioihin. Ja se varmaan ite valitsis kivan äidin ja vähemmän tekemistä, kun kauheesti kaikkee ja hermoraunioäidin.
Äläkä ainakaan käytä kaikkea aikaas huushollin järkkäämiseen.. sitä kerkee sitte aikanaan tehdä ihan kyllästymiseen asti =)
vaikka sä oletkin kotona ja "sulla on aikaa" tehdä kaikkea niin oletko ajatellut että ei sun tarvi tehdä sitä kaikkea?sä olet kotona koska sä hoidat sun lasta!lapsi siis ensin,koti sitten.aivan ku olisit töissä,ensin työt sitten koti.mulla oli alkuun kans hirveä stressi kaiken tekemisen kanssa,mutta tajusin asiat ku seurasin kaveriani vierestä joka huusi omille lapsilleen ettei kerkeä ku pitää siivota!onhan se ihan älytöntä.ei kotona olevan puolison,vanhemman tarvi olla sen enempää mikään kone ku työssäkäyvän puolison,vanhemman,ihmisen.
riittää, että olet lapsesi kanssa kuten parhaaksi näet.
Jokainen äitikin on yksilö: yksi jaksaa, toinen ei. Älä keskity siihen, mitä muut ajattelevat tai jaksavat, keskity tekemään sen, minkä jaksat hermostumatta ja palamatta loppuun.
Sinä olet paras äiti, jonka lapsesi on voinut saada.
Voimia sinulle, sillä joskus kahdenkin vanhemman perheessä ei vaan jaksa/ehdi tehdä kaikkea!
on sanonut että jos ihminen joutuu korottamaan ääntään, silloin on todella heikoilla. Se taitaa olla ainoa asia mistä olen koskaan ollut hänen kanssaan samaa mieltä, silti itsekkin sorrun huutamiseen. Pikkumies(1.4v) ei saa mua huutamaan, hänen kiukkunsa enempi huvittaa, koska se jotenkin "kuuluu asiaan" ja se on aitoa tunteenilmaisua ja onneks poika ei juuri kiukkua(vielä), mutta murrosikänsä aloittanut tyttö(11v) tyttö sen sijaan saa pinnan kireelle. Samasta asiasta kun sanoo kymmenen kertaa ja silti vastaus on joojoo, niin alkaa otsasuonet väkisinkin pullistuun ja tulee korotettua ääntä. Huono omatunto kolkuttaa ja tunnen itseni lähinnä luuseriksi vaikka en huudakkaan kitarisat väpättäen vaan korotan vaan ääntä. Oonkin ottanut tavaksi mennä hetkeks jäähylle ja kun oon laskenu sataan, välillä muutamaan kertaankin, niin sit kokeilen vielä kerran. Jotenkin se kun asian esittää ylirauhallisesti tehoaa, tiedä sit miks....
Eli relaa sinäkin, anna poitsun kiukutella ja jäähdyttele omaa pinnaa tovi, niin kaikki sujuu mukavammin. Tsemppiä poitsun kanssa :-D