Olen alkanut omituisesti pohtimaan eläkeellä eloa ja näen jonkinlaisen mahdollisuuden luovia tämä elämä ilman rukoillen ruokaa jne.
Duunarina saa sen peruselon jos ei vanhaa mersua kalliimmalla ajele joka toimii vuodesta toiseen moitteetta.
Olen pohtinut asioita pään kipeäksi saakka kun eläkeellä olisin, miten voin pärjätä puolella tulolla?
En ole ihminen joka rukoilee almua.
Huolestuminen tuli jostain vain ja sitä paininut melkein vuoden ilman tulosta? Tuntuu pakolta laittaa sivuun tilistä koska se pieni ja tuotto vähäinen. Elämä on nyt, joten sekin ahdistaa jos tuhlaa yhtaikaisen pohdintaa kymmenien vuosien päähän?
Kokeeko kukaan samaista tunnetta?
Duunarina saa sen peruselon jos ei vanhaa mersua kalliimmalla ajele joka toimii vuodesta toiseen moitteetta.
Olen pohtinut asioita pään kipeäksi saakka kun eläkeellä olisin, miten voin pärjätä puolella tulolla?
En ole ihminen joka rukoilee almua.
Huolestuminen tuli jostain vain ja sitä paininut melkein vuoden ilman tulosta? Tuntuu pakolta laittaa sivuun tilistä koska se pieni ja tuotto vähäinen. Elämä on nyt, joten sekin ahdistaa jos tuhlaa yhtaikaisen pohdintaa kymmenien vuosien päähän?
Kokeeko kukaan samaista tunnetta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mietin myös. Karsin turhia menoja, jotta syntyy säästöjä. Säästöistä puolella on tarkoitus tehdä pakollisia investointeja ja puolet säästää. Yleensäkin tulevaisuuden varalle, ei siis ainoastaan vanhuuden varalle.
Hei,
Itelle jo vanhemmat opettivat, että säästää saadessaan, niin ottaa tarvitessaan--pitänee paikkansa.
Toisaalta on mielestäni turha tulevia kauheasti pohtia. Tiedän, että minusta on pidetty huolta tähänkin saakka, niin miksei sitten myöhemmin..jos saa vielä elää niin pitkään...
t:mira-ley :))
Tunnistan itsessäni samanlaisen huolenaiheen. Tietyllä tavalla olen pettynyt tajutessani, että elintasoni ja tuloni eivät tästä enää nouse, ehkä ennemminkin päinvastoin. Eli kun joskus nuorempana kuvittelin, että suunta on ylöspäin, niin ei se ihan niin mennytkään. Rahaa ei ole edelleenkään säästössä pahan päivän varalle. Tätä samaa jokapäivästä kituuttamista. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti; vielä on töitä ja vielä on terveyttä. Ja melkein asuntokin maksettu.